Animecon - näinkö vähällä oikeasti pääsen?

Tervehdys blogikyttääjille! Finncon-Animecon lähestyy kovaa kyytiä, tiesittekö että tapahtumaan on enää se 11 päivää? Tai, no, kymmenen jos aikoo raahautua torstaiksikin paikalle! Paniikkia? Tuntuuko hiukan?

Minullapa ei! 8D

Olen suorastaan hämmentynyt. Desuconin jälkeen tuntui, kuin minulla olisi ollut aivan mielettömästi tekemistä, mutta osoitinkin luuloni vääräksi. Nyt, vajaa viikko ennen Animeconia, näyttää jopa siltä että voin hyvinkin saada kaiken valmiiksi viikko ennen itse tapahtumaa. Tähän on nyt tietysti vaikuttanut se, että olen ollut Juliuksen suhteen vähän "meeeeh tää menee nyt tän kerran, korjaan/teen tän uudestaan/itse/ihan alusta kun käytän tätä uusiks". Toivotaan, että Julle hyväkin saa siis kokea yhtä paljon kierrätystä kuin J.D., joka on itseasiassa lähdössä ulkoilulle ensi viikonlopun Nekoconiin. Herran maalauksia pitäisi hiukan korjailla ja vääntää oikein esityskin kun menin jostakin kumman syystä vielä ilmoittautumaan kisaankin. 8--DDD Olen jotenkin pystyvällä päällä, en tiedä.

Ja suhteellisesti asian vierestä: pääsin TAMKiin! MINÄ. MITÄ. MIKSI. Eli ensi vuonna vaikutankin sitten Tampereella niin normi- kuin cosplaypreesenssillänikin. Olen ihan äimänä. Neljän vuoden päästä minä kai sitten toivottavasti olen medianomi. Luultavasti työtön sellainen. Mutta hälläväliä!
Päädyin tässä omaa erinomaisuuttani (siis hyvää tuuriani) juhlistaakseni sitten pitää loppuillan vapaata cossien suhteen. ...tai, no, osittain kun päädyin tekemään WIP merkinnän. Olen ehtinyt räpsimään kuvia aikalailla joten tässä saatte vähän esimakua Juliuksesta ja Taichista!



Julius alkoi peruukin tulemisen jälkeen projektina kunnolla vasta kun aloin keräämään herran kelloja. Itselläni on ihan mieletön vanhojen kellojen keräilyhimo, joten hahmo kyllä osui tälleen tekovaiheen kannalta aivan nappiosumaksi. Kuvassa Ilmajoen Aarreaittasta tehty löytö - maailman rumin seinäkello! Joku on 80-luvulla ajatellut, että tuollainen myrkynvihreä on oikein kiva kellon väri, varsinkin kun siihen yhdistää tuollaisen hillittömän ruman abstraktin kellotaulun ja valkoiset viisarit! Ja tekee koko jutusta taskunauriin muotoisen!
...onnekseni tämä hirvitys maksoi vain euron, oli täysin toimiva koneistoltaan ja oli nimenomaan jättimäinen taskunauris. Kirpparit, rakastan teitä. Juliuksen lantiokello on kuitenkin kultainen ja siinä on kenties maailman psykedeelisin tummanvioletihtavansininen kellotaulu joten...

Klikatkaa tuskan alttarini suuremmaksi, beibet.

Yli yhdeksäntuhatta hermoja raastavaa tuntia photoshopissa! Katsokaa minun reffejäni! Eivätkö ne olekin älyttömän suuria ja tarkkoja, eikö niistä täsmälleen saakin selvää mitä pentelettä tuossa kellotaulussa pitäisi olla!
En ole mikään luonnonlahjakkuus kuvankäsittelyohjelmien käytössä. Ja hiirikäteni on vakaa kuin sydänkäyrä. Voitte siis kuvitella, kuinka hauskaa tämä oli. Mutta hei, teinpähän sen ainakin! Ja voin tulostaa sen miljoona kertaa uudelleen!

Suuret, pienet ja pääsikokoiset!

Ylempänä kuvattu äärimmäisen ruma taskunauris nyt kultaisena (miten jokin myrkynvihreän sävy voikin olla niin ruma), sekä hänen ystävänsä kirpparikellon kellotaulu+vanha ensimmäisestä Nekoconista ostettu Kakashi -herätyskello, sekä kirpparilta löytynyt kaunis taskunauris jota maalasin sydän verta vuotaen tumman punaruskeaksi.

Herätyskellosta onneksi lähtivät jalkatapit ihan yksinkertaisesti irti vetämällä. Ja onneksi Juliuksen kaulakellossa on ylimääräistä härpäkettä, millä kyseiset ikävät aukot sai peitettyä fimolla.

Isoveli taskunauris kaipasi koristetta nuppiinsa. Softista ja aikaisemmin teurastetun Naruto-kellon toinen jalka.

Herätyskellon pienenpienenpienet viisarit maalauksessa. En ihan voinut jättää sitä sharinganilla varustettua sekuntiviisaria siihen.

Cossaaja + Maston 995 = <3 Käytin ensi ertaa ja rakastan kyllä sävyä, mutta pakko sanoa että rakennuspuolen sprayt heittävät kultamaalia ihan älyttömän hutivasti askartelumaaleihin verrattuna. Tiimarin Santa Spray on edelleen kovin <3.

Mainitsinko jo, että Juliuksella on paljon kelloja? Tässä uunisolariumia odottelevat pikkukellot, jotka toimivat arvon kellomestarilla nappeina. Luultavasti metsästän rannekellotauluja niitä varten seuraavaa kertaa silmällä pitäen, mutta nyt en kertakaikkiaan ehtinyt. Koko hoidon hymyilemään saa korvakorun lisäosa.

Ja takki, jonka parissa koin "tämä on älytöntä" -hetken. Kahta eriväristä kultaista vinonauhaa vierekkäin. Pyöreät kauluksen muodot. Rakastan. En. Takki odottelee enää kiinnityssolkea ja nappeja, joita minun pitäisi tälläkin hetkellä ommella kiinni. Välttämismotivaatio, mikä se on?

Herran koristeliivin suhteen päädyin siihen, ettei minulle yksinkertaisesti ole aika sen tekemiseen. Seuraavan kerran kun Jullen päälle pistän, on minulla toivottavasti itsetehty ja kirjailtu liivi, eikä tuo SPRn "no tää käy tähän hätään" kultainen liivi. ...joka on sekin kyllä nätti, ei sen puoleen. Miksi kerään näitä ihmevaatteita.

Juliukseen verrattuna Taichi on ollut tähän asti ainakin se paljon helpompi tapaus. Herrojen peruukit tosin molemmat kaipaisivat vielä muokkausta ja Taichin pannahinen on vielä enemmän keskenkin.

Taichin t-paidan suhteen päädyin kerrospukeutumiseen. Alempana oleva keltainen t-paita stretchiä, ylempi collegea. Olen ollut Taichin suhteen niin laiska ja halppis kuin vain kykenen, collegea päädyin käyttämään koska sitä oli kaapissa vailla käyttötarkoitusta. :-DDDD Toimii kuitenkin tarkoitukseensa ihan perushyvin, vaikka vaatetuslinjalla olon jälkeen voi sanoa, ettei se nyt mikään paras vaihtoehto tuohon ole.

Taichin shortsit tein ruskeista housuista jotka ostin joskus Rebornin koulupukuja varten. Kunnes totesimme, että pistetään housut mustiksi kun kaikki ei löydä ruskeita. Mutta kannattipahan säästää~

Taichin ainoita askartelupulmia: kakkulat! Ostin askarteluliikkeestä kaksi styroxrengasta, joiden keskustaa laajensin saksimalla, veistämällä ja hiomalla. Projektia aloittaessani mietin, miksi ihmeessä en aiemmin ole käyttänyt styroxia näin.
...sitten kun olin täynnä styroxhitusia ja syljeskelin niitä, totesin että nytpähän muistan miksen ole käyttänyt sitä.

The finnished product~! Alkuperäinen suunnitelmani oli päällystää kakkulat tekonahalla, mutta totesin sen pyöreän muodon kanssa liian haastavaksi. Päällystin siis gessolla ja maalasin päälle vielä kerroksen valkoista akryylimaalia. Liimasin tosin taakse palat valkoista tekonahkaa, johon ompelin tuon vanhoista hiihtolaseista ryöstämäni kuminauhan. Pysyy paremmin kasassa kuin vain liimaamalla. Välissä iskän työhuoneesta pöllittyä kalvoa esittämässä kakkulalasia, lol.

Se tämän kertaisesta merkinnästä! Seuraavan kerran luultavasti raportoin sitten Nekoconista ja siitä miten kisassaa meni. Olen aika innoissani, että pääsen viimeinkin pyörähtämään kisassa ns. "kunnolla". Viime vuoden Traconin Dietrich nyt oli pitkälti pelkkä lavakammon pois heittäminen, nyt olen menossa sellaisella asulla, johon olen tyytyväinen ja ihan oikealla esityksellä.

Nekoilemisiin, nyaanyaa~~!