Left 4 Desu

"...joo jos en tuukaan teidän kyydissä." Olenko minä ainoa, jonka kaverit kiinnittävät coniautoon koiran korvat ja hännän? Lahteen päästessä jäljellä oli vain toinen korva. Snifu.

Siinä missä suurin osa Anikin viestiketjuilla ja blogosfäärissä on hehkuttanut kuinka Desucon oli tapahtumana "niinku paras ikinä/ihkuin koskaan/parhain coni" ja sitä rataa, minulle Desucon 2011 oli... kinda meh, actually.

Desuconhan siis toimi kuin hyvin öljytty koneisto. Järjestäjäporukka selkeästi osaa asiansa ja ainakaan ulkopuolelle minkään valtakunnan järjestysongelmat eivät näkyneet. Mitä nyt pientä tekniikkaongelmaa cosplayohjelmien aikana, mutta ei mitään erityisen mieleenjäävää. Mikä taas on pelkästään hyvä asia! Enemmänkin hommasta puuttui minulta se jokin... UMF-tekijä. Ei ollut mikään kehno con, mutta ei tosin yltänyt kyllä sinne "OMGMULOLIIHANSUPERKIVAA" -tasollekaan. Oliko se 17 euron arvoista? No totta helvetissä!

Mennäänpä kuitenkin kronologisessa järjestyksessä, koska muuten tästä tulee sekava sillisalaatti täynnä aivokatkoksia.

Lauantaina saavuimme seurueemme kanssa Sibeliustalolle hyvissä ajoin, ihan sen takia että jokin outo voima sai porukan heräämään jo aamu kuuden aikoihin. Kutsuisin sitä tosin kello kuudelta herääväksi isäntäpariskunnaksi joka oli superihku kun päästi meidät valtaamaan kämppänsä vain vartin ajomatkan päästä Sibbetalolta. Niko ja Sanni, ootte sairaan kivoi ihmisiä.
Heti sisään päästyämme porukka suorikin ensinnäkin nappaamaan cosplayohjelmaliput säästöön koko joukkiolle ja lunasti varaamansa t-paidat. Kuolasin järjestäjien "Yes we Desu" -paitoja, mutta tämän vuoden kävijäpaitakin oli juurikin upea. Mustia t-paitojahan minulla ei tunnetusti ole ikinä tarpeeksi, joten tämä menee ehdottomasti useamminkin käyttöön.

Päivän aikana pyörin pitkälti AGn seurassa paricossaten Jetiä ja J.D.tä Neo Angelique Abyssista (sinä ihanaihanaihana ihminen joka oikeasti tunnistit meidät; olet paras). Kuvien puolesta saalis on aika heikko, koska ehehehe ei jaksettu kuvata itseämme muuta kuin photoshootissa, joten Aidun kuvia odotellessa saatte tyytyä tähän Marin näpsäykseen.

"Pitäskö täs nyt itkeä vai nauraa, että tää on ainoa kuva noista lauantain cosseista?"

Olimme varsin laiskanpulskeita cossaajia, koska vietimme lähes koko lauantain istuen tai lojuen Sibeliustalon nurkassa X. Ei sillä, ennen photoshootiin pääsyäkään ehdimme jo olla Elffin proppinarikkana, kuulustella Ilonalta kuinka korkealla paniikkitaso on ja vakuutella Rimpulle, että me kyllä nauretaan sen jutuille vaikka se ei olisikaan hauska. Onneksi se kuitenkin oli, ei tarvinnut yhtään esittää!

Photoshootin jälkeen käytiin sitten porukalla noukkimassa ruokaa läheisestä Kotipizzasta (rakkaat conikävijät, jos otatte mukaan niin se tosiaan tarkoittaa, että ette jää siihen pöydän ääreen syömään pizzaa pahvilaatikosta ja jätä vielä niitä pahvilaatikkoja sinne pöydille lojumaan) ja sitten odoteltiinkin Cosplayohjelman alkamista.

Cosplayohjelmasta minulla ei ole sattuneesta syystä kuvia (köh, olin laiska, en jaksanut ottaa omaa kameraa mukaan lauantaina), joten kestäkää tylsää tekstiseinää! Yleistaso oli jälleen kerran kohonnut viimevuotisesta ihan järkyttävästi. Eurocosplayssa taso oli mitä Eurocosplaylta nyt voi odottaa, vaikka omasta puolestani on pakko sanoa, että joistakin esityksistä puuttui sitä "jotain", mitä taas mielestäni oli ihan mielettömästi ilmassa viime vuonna. Tai ehkäpä olin vain viime vuodesta vieläkin niin hypehype, että vesitin kokemuksen itseltäni. Puvut olivat kuitenkin hienoja ja esitykset hienoja ja kärkikolmikko oli sitten ihan superhienoa. Onnittelut koko kärkikolmikolle, erityisesti Asagille edustuspaikasta!
Alan olla tosin vakuuttunut siitä, että annamme Suomesta kohta varsin nahkahousufetistisen kuvan. 8D Mutta mikäs siinä kun ne nahkahousut on kerta hyvin tehty!


Ovelaa tekstinkatkaisua Asagin kylmiä väreitä tuovalla esityksellä.

Cosplaynäytös taas oli kohonnut tasoltaan paljon silmiinnähtävämmin. Tämän vuoden cosplaynäytösplussat menevät ehdottomasti KH3-ryhmälle. Kertakaikkiaan ihana esitys ja hienot koreografiat. Heti näytöksen jälkeen hurautimme takaisin majoitukseen vaihtamaan jotain pikkaisen mukavampaa päälle. Pikasuihkujen jälkeen hurautettiin takaisin Sibeliustalolle, juuri sopivasti katsomaan Hoothootin vetämää Cosplaykilpailut meillä ja muualla -paneelia.

Parasta kuvamateriaalia mitä myöhässä tullut takarivissä istuja saa.

Paneelista nyt itse voisin sanoa, että Hoothoot veti paneelin kunnialla, mutta olisin itse toivonut vähän yksinkertaisempia kysymyksiä. Joskus tuntui, että itse kysymyksen kysymisessä kesti kauemmin kuin keskustelijoiden vastauksessa. En myöskään itse koe kovin tarpeelliseksi nähdä sen ihmisen cossikuvia screeniltä, joka sillä hetkellä puhuu, joten diojen välillä hyppeleminen alkoi ottamaan pattiin pidemmän päälle. Helpommalla olisi päästy esim. looppina pyörivällä diaesityksellä, ei niitä kysymyksiä nyt aina tarvitse kirjoittaa että kaikki ne ymmärtäisi.

Paneelissa kuitenkin puhuttiin suurinpiirtein kaikki mitä itse asiaan liittyikään ja oli kiva tietää Eurocosplayn ja WCSn lisäksi myös Tanskan ja Yhdysvaltojen meiningistä. Aihetta ei myöskään otettu turhan vakavasti ja hauskat pikkuyksityiskohdat kuten WCSn backstagen menu pitivät minut ainakin virkeänä. Propsit siis puhujille, tykkäsin kuunnella teitä.

Olisin vain toivonut vähän enemmän nimenomaan sitä cosplaykilpailuja muissa maissa. En tiedä onko vika minun muistissani, mutta mielikuvat luennolta jäivät vähän siihen, että pitkät pätkät höpistiin tyylillä "No miksi lähdit kisaan?" ja sitten kun aika onkin jo niukilla, kysytään "No mitäs siellä kisassa oikein tapahtuikaan?" Itse olisin siirtänyt painopistettä juurikin siihen toiseen päähän, koska... no, sitä minä itse tulin paneelilta hakemaan kun olen lukenut kaikkien fiilistelyt voitosta ja kisaan valmistumiset bloggerin tai LiveJournalin kautta.
Kaiken kaikkiaan, hyvä informatiivinen pläjäys ja itse en nyt ainakaan pelästynyt ihan totaalisesti pois kaikista kisahaaveistani. Kyllä tässä edelleen syksyllä ollaan WCS-karsintoihin Traconiin (pienet bileet sille (o( ) ainakin täyttämään osallistujalistaa, jos ei muuta.

Cosplayluennon jälkeen chillailimme ja noudimme yhden seuralaisen henkkarit majoituksesta (Sonata Arcticaa ja kunnon kyytiä, thanks Dimi) myöhemmin alkavaa Bara luentoa varten. Ja voin vain sanoa, että Aki oot aika ihku, kuuntelisin sua useamminkin näinkin mielenkiintoisesta aiheesta. Erittäin tiivis ja silti informatiivinen pläjäys, opin paljon uutta ja pidin samalla hauskaa. Tykkäsin, en oikeasti muista että minulla olisi ollut pahemmin moittimisen varaa.

Se oli kivaa.

Hämmentävän hyvin nukutun yön jälkeen (kaksi ihmistä yhden ihmisen nukuttavalla ilmapatjalla ei ollut niin hyvä idea kuin luulimme) aamulla heräiltiin tarkoituksena nähdä Miyazaki ja vihreä telaketjufemakointi, mutta maskeerausajan virhearviosta johtuen myöhästyttiin niukasti. ...ja sitten vähän enemmän kun huomasimme AGn kanssa jättäneemme meikkipussin majoituksen eteiseen. Pikapikaa takaisin ja tralalalaa seuraavaksi parkkiksella läiskittiin mustaa kasvoväriä ja tekoverta Left 4 Dead meiningeissä.

Kerta se ekakin kun oikeastaan teen cossini valmiiksi conialueen parkkipaikalla.

Sitten me... haahuiltiin. AGn kanssa pysähdyimme muuta ryhmää (Dimi ja Ewwi) odotellessa hämmentävän monta kertaa kuvattavaksi, juttelemaan tutuille ja muille L4D-cossaajille, löhöämään Sibbetalon lämmössä ja evästämään suolakeksejä ja pilttejä autoon noin tunnin veroiseksi ajaksi, samalla filosofisesti keskustellen siitä miksi tehdään niitä cossipukuja kun tehdään. Päivemmällä päästiin sitten harjoittelemaan taas parkkipaikka maskeerausta kun pääsimme liimaamaan Ewwin Smoker-cossia kasaan.

Dimin booty, Ewwin Martit ja AGn spiritgum.

Loppupäivä menikin vähän pikakelauksella. Conipaikalla pössin Güntherilta kanasalaattia, kuvasin kavereiden Devil Survivor -ryhmää ja Marin Vaarsuvius -cossia, tulin takaisin, heitin heiheitä kohta puoliin lähteville ihmisille (Ryyyyyzzz en tajunnut antaa lähtöhalia, itken itseni uneen ;___; ) ja sitten päädyinkin L4D-shoottiin. Wepi bloggasikin jo pari varsin kivaa kuvaa blogiinsa, itse säästelen Desun photoshoot merkinnät myöhemmäksi. Sanon vain, että oli törkeän väsynyttä meininkiä, tuli hienoja kuvia ja totesin, etten olekaan niin huonossa kunnossa kuin luulin. Helposti sujui sillan päästä päähän juoksu, aina jonon kärjessä olin!
Lopuksi mentiin takaisin majoitukseen, pakattiin, siivottiin ja lähdettin ajamaan kohti Keski-Pohjanmaata Windyn ja Gomen kanssa.

Mun coniseurassa oli hei Günther, pistäkää paremmaks.

Ensi vuonna uudestaan, ehdottomasti! Odottelen nyt jo innolla minkälaisia kunniavieraita ensi Desucon tuo tullessaan. Viime vuodet eivät ole meikäläisen fanityttö hermoja pahemmin kutkutelleet, mutta odotan kyllä innolla, että Desun väki saa minutkin vielä jonottamaan siinä nimmarijonossa.

Se siitä merkinnästä. Palaan huomenna sorvin ääreen Animeconin cossipukujen kanssa ja väännän kättä itseni kanssa pyörähdänkö kenties tänä kesänä Nekoconissakin. Kun niin tekis mieli ja ois kiva käydä ja niin edelleen. Kun Nekocon.