Nekocon ja excuse me world WTF you're doing

Esim. jotain noloja tyyppei joiden kanssa en siis hengannut. Kuva c) Miika Ojamo

Muistan tyynyntäytteitä, nahkahousuja, pinkin cowboyhatun, satulatuoleja, siemenpusseja, zombeja ja sen miltä n. 1000 ihmisen hiki haisee. Syvää kuumuutta ja hikeä.

...joo.
Toisin sanoen; oli aika mieltsi viikonloppu. Tälleen tiivistettynä. Pidempi versio seuraa. Anteeksi kuvien vähyys, kärsin pitkälti "EN EHDI OTTAA KAMERAA ESILLE AAAAA" -paniikista ja kroonisesta kuvaamislaiskuudesta.

Perjantaina lähdin reissuun tosiaan ihan FOREVER ALONEEEE ilman tavallista matkaposseani. Oman äidin kanssa reissaamisessa on kuitenkin hyvät puolensa, ainakin silloin kun pääset yöpymään kylpylähotelissa ja syömään laaturuokaa. Tosin hotelliaamiainen + coniaamu = bindi päälle heti kun olet syönyt vatsasi täyteen. Not so awesome.

Olin perjantaina tollona landepaukkuna tottakai katsonut perjantain aikatauluja lauantain sijaan ja olin sitten lauantaina pysäkillä puoli tuntia liian aikaisin ja puoli tuntia liian myöhään. No, eipä mitään, sain istua puoli tuntia päätä selvitellen ja tekstaillen panikointitekstareita, nousin bussiin ja sain katsoa vartin verran kuinka bussikuski pitää evästaukoa. Tässä vaiheessa jo tuli lievä "maailma, nyt oikeasti 8-DDDD" -olotila. Totesin kuitenkin, että ei tässä mitään. Conissa minun oli oltava kuitenkin ilmoittautumassa vasta yhteen mennessä ja kello oli vasta kymmenen. Tosin piti kipaista vielä keskustan kautta hakemassa itselleni tummempi meikkivoide koska ahahahaa olen viime conit selvinnyt AGn meikkivoiteella ja olin tyystin unohtanut kyseisen asian.

Bussin lähestyessä keskustaan tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mikä tekee tästä conikokemuksesta kyllä sellaisen mikä ei hevillä unohdu.
Bussini kylkeen ajoi henkilöauto.
8D

Siinä bussin lattialta noustessa en ehtinyt paljon asiaa ajattelemaan, nousin vain kyydistä koska totesin olevani kunnossa ja kiireessä, joten lähdin tarpomaan keskustaa kohti kun se oli ihan kävelymatkan päässä enää. Matkalla tosin tajusin vasemman sääreni olevan hämmentävän punainen. Ostoslistalle siis päätyi paketti laastareita meikkivoiteen ja conieväiden lisäksi. Siinä keskellä katua pintanaarmua nenäliinalla ja vesipullolla puhdistaessani oli pakko tyrskiä, kun luin lopulta AGn lähettämän tekstarin, jota olin ollut lukemassa juuri ennen kuin auto tönäisi bussia.

"Kello on vasta kymmenen ja yhteen mennessä ehdit taittaa niskasi."
Lievästi hysteeristä naurua. Ihan lievästi.

Eipä siinä mitään, kävin keskustassa, tulin Musiikkikeskukselle, ilmoittauduin ja suorin pukuhuoneisiin. Siellä istuessani ja polvea paikatessani kirosin jo valmiiksi esitystä johon kuului valitettavasti polvilleen putoamista ja nojailua, mutta luojan kiitos polveen oli vain tullut naarmu eikä sen enempää. Nyt siinä on tosin aika makee mustelma. Sunnuntaina sitten olikin hyvä aloittaa keskusteluja vilauttamalla sota-arpea.

Pukuhuoneista on pakko sanoa näin etukäteen, että Ilona saa minulta vain ruusuja niiden täyttämisestä. Kaikkea oli ja pääsin itsekin päivän aikana paikkaamaan asua pikaliimalla ja hakaneuloilla juuri ennen tuomarointia. Lapset, muistakaa, että jos asussanne on ihan liikaa kuumaliimattuja asioita, olkaa varovaisia.

Päivän aikana en oikeastaan... tehnyt pahemmin mitään. Haahuilin, kittasin ostamaani energiajuomaa suorastaan orjallisesti, nauroin, käväisin maskeerauspaneelissa, haahuilin ja nauroin lisää ja sitten meninkin jo bäkkärille tuomaroitavaksi. ...silleen varmaan 15 minuuttia tai puoli tuntia ennen ketään muuta kilpailijaa. Tunsin itseni niin kiltiksi lapseksi. :D

Kisaamistahan minulla on nyt Nekoconin jäljeltä takana vain kaksi kertaa. Viime vuoden Traconin random pyörähdys oli ollut ehkä lievä pettymys kun tuomarointi oli vähän blääh, bäkkäri oli vähän blääh ja ohjeistus oli vähän blääh, mutta Nekocon kyllä palautti taas kaikki himot kisaamiseen rytinällä. Kun tuomaristo on sentään alan pitkällisiä harrastajia niin syynäys oli juuri niin asiantuntevaa kuin voi odottaakin. Ja ei ollenkaan niin pelottavaa kuin pelkäsin, tuomarit oli siis tosi ihkuja. ;w; <3 Jokaisesta asun osasta näin oman muistikuvan mukaan ainakin kysyttiin jotain. J.D. sai kehuja sellaisistakin asioista mistä en itse niitä odottanut saavani. Reffiä oli selvästi tarkasteltu kunnolla ennen tuomarointia, koska joku taisi ainakin sanoa jotain "jaksoit tehdä tuonkin" -tyylistä. Tuomaroinnista jäi siis ainoastaan hyvä mieli.

Takahuoneessa kisaajilla oli keskenänsä aika hyvä fiilis, porukka ei ollut mitenkään kurttuotsaista kisaamisen suhteen. Zombit myös kiikuttivat kiltisti vettä kisaajille ja neuvoivat jos oli jotain kysyttävää. Ainoa miinus bäkkärissä oli ehkä se, että tuomarointi tapahtui täsmälleen samassa tilassa kuin missä muutkin kisaajat olivat. Tosin en tiedä, omalla tavallansa koin senkin positiivisena. Itse en nyt tiedä kun olin heti ensimmäisenä paikalla ja suurennuslasin alla, mutta itseäni ainakin olisi helpottanut nähdä että ai jaa noin se tuomarointi käytännössä menee. Kiva juttu kisaajille, mutta tuomareiden työrauhaa se ei ainakaan lisännyt. :-D Isommalla kisaajamäärällä ei olisi kyllä toiminut sitten yhtään.

Se kuuluisa siemenpussi.

Ja sitten se mistä annan niin isot plussat Nekoconille ettei tosikaan: kenraalimahdollisuus. Jokainen kisaaja sai vuorotellen ihan itse avustajan kanssa käydä katsomassa lavan, musiikit ja tekniikat testattiin tyhjässä salissa ennen oikeaa kisaa ja esityksen sai vetää kerran läpi. Ja kysyttiin vielä, oliko jotain minkä haluaisi tehdä toisin. Juontajatkin kysyivät etukäteen olisiko jotain tiettyä mistä haluaisit puhua lavalla. Kaikki toimi ihan... älyttömän hienosti. Viime kerran lavalla haahuilusta ei ollut tietoakaan, tiesin tasan tarkkaan tällä kertaa mihin mennä ja miten olla. Isoja plussia! Isoja! ISOJA.

...omasta esityksestä voisin sanoa... jotakin. ...kun nyt vain muistaisin vähän paremmin mitä tapahtui. Toivon hartaasti, että joku olisi videoinut Nekoconin kisan, koska. ...no, haluan koko maailman tietävän miten onnistun vetämään toivottavasti vakavasti otettavan esityksen läpäksi haastattelullani. Kehuja siitä ainakin sain ja olen niistä kaikista tosi otettu, oli hienoa kuulla että ihmiset tykkäsivät vaikka J.D. ei hahmona mikään maailman tunnetuin olekaan.


...ja nähtävästi olinkin sitten sen verran hyvä, että sain mukaani pokaalin ja krääsäkassin. Ajdvkbfjkbdfb.

En edelleenkään usko, että olen sijoittunut cosplaykisassa. Mutta sekös vain lisää himoa kokeilla joskus uudestaankin! Se, että olen hävinnyt jossakin kisassa ainoastaan yhdelle ihmiselle on minusta ihan... älytöntä. Koska siis. Yleisin sijoittumiseni missä tahansa kisassa on ollut ennen tätä se toisiksi viimeinen. Siksi en ole kisailua pahemmin harrastanutkaan. Nyt olin sitten toisiksi paras. Mitä.

Voin siis todeta, että olen sijaani enemmän kuin tyytyväinen. Olen mykistynyt. Kyllähän sitä alkoi uskoa, että joku sija voisi tulla kun sitä kisan jälkeen hoettiin ("Biitti sijoittuu. B|" "Joo, nii sijoittuu. B|" "AAAAA ÄLKÄÄ KIROTKO AAAA DD''8" Taika ja Tuike, ootte esim. Ihkupeipejä.) sen verta usein, mutta olisin odottanut olevani korkeintaan kolmas. Eipä Nekoconin kisa mikään Suomen isoin ja kovatasoisin ollut, mutta juuri sopivan kokoinen voitto meikäläiselle. Varsinkin kun siis oikeasti häviän vaan kisassa jollekki Eurocosplay-edustajalle I mean WTF. 8-DDD

Pohjassa oleva hintalappu aiheutti lieviä tyrskähdyksiä. :-D

Nekoconista näin muuten sitten:

Järjestelyn puolelta en oikein osaa sanoa muuta, kuin että Nekolaiset saattoivat hiukan yliarvioida kävijämääränsä ihan viime kerran kävijämäärän takia. Ohjelmaa nimittäin oli, kuten järjestäjätkin sanoivat, enemmän kuin kahdella viime kerralla yhteensä. Itse en nyt pahemmin käväissyt kuin siellä ja täällä pyörähtämässä ja tuntui melkein siltä, että yleisöä oli suorastaan naurettavan vähän. FFFight nyt tapansa mukaan sunnuntaina tyhjensi käytävät ihan 6-0, cosplaykisoissa oli yleisöä varsin kivasti, mutta muualla oli jotenkin... tyhjää. Eipä sillä, olipahan tilaa istua ja oleskella viileässä pääsalissa.

Ohjelmakartan takia nyt alunperin whinesinkin Nekoconiin haluavani, mutta surkeasti kyllä en istunut ohjelmissa taas lähes yhtään. Käväisin maskeerauspaneelissa, mutta en jaksanut istua siellä, cosplaykisa nyt tuli koluttua tietystä syystä, sunnuntain Cosplaydeittiä minun piti teollisuusvakoilla, mutta... nähtävästi minun on jotenkin itse saman ohjelman järjestäjänä jotenkin vaikea katsoa rennosti "omaa" ohjelmaansa. Oli jatkuvasti sellainen "Adbkdbdkj 8(" -tunne, vaikka kaikki näytti menevän ihan hyvin. Olen kai jotenkin mustasukkainen Deitistä tai sitten en vain voi katsoa sitä itse stressaamatta.

Ilonan luento minun piti käydä katsomassa, mutta syystä X päädyinkin istumaan pääsaliin katsomaan MyuPron Nekozombie -näytöstä. Ei sinäänsä kaduta, koska aivoni olivat kisan jäljiltä niin puuroa, että värivalot olivat juuri sitä mitä tarvitsin. MyuProlle isot peukut, aivan mahtavaa tykitystä, rupeaa ihan harmittamaan kun ei itse osaa. Ja totesinpahan, että pitää käydä useamminkin katsomassa näitä tanssiesityksiä.

Skittikisan katsastin myös sunnuntaina ja olin kyllä iloisesti yllättynyt senkin suhteen. Kuopiossa ainakin osattiin esiintyä ja palkinnot menivät hyville esityksille. Pukujen tasokin kisassa oli mielestäni varsin edustava. Enemmän esityspainotteisia kisoja saisikin mielestäni olla, innostaisi niitä esiintymistaitoisia ihmisiä, jotka eivät tunne vielä olevansa kovin kaksisia puvuntekijöitä, kokeilemaan edes jotakin kautta kisaamista.

Mutta juu, näin ohjelmallisesti tai järjestelyjen puolesta Nekocon ei älyttömästi jäänyt mieleeni. Minulle Nekocon oli ihan sairaan upee tapahtuma ihan fiilispohjaisista syistä.

Sunnuntaina oli väljää.

Nekocon oli se tapahtuma, mistä kaikki alkoi. Vuonna 2006 se oli ensimmäinen conini ja nyt tunsin jonkinlaisen hämmentävän... ympyrän sulkeutumisen tänä vuonna. Olin mukana myös vuonna 2008, mutta nyt jotenkin tuntui että olin palannut siihen ensimmäiseen vuoteen, mutta huomasin miten kaikki oli silti toisin kuin silloin ennen.

Luultavasti johtuu siitä, että tilanne oli sama. Olin matkassa soolona. Vuonna 2006 hämmästelin vain ympärilläni tapahtuvaa... kaikkea ja räpsin mielettömästi kuvia, tuhlasin kaikki rippirahani ja haaveilin, että minäkin vielä joskus teen cosplayasun. Vuonna 2011 taas katselin paikkoja, arvioin myyntipöytäsalin järjestelyä, kuulostelin oliko järjestäjä puolella ollut suuriakin ongelmia, käväisin parissa ohjelmassa, mutta päädyin lopuksi poukkoilemaan porukan jos toisenkin välillä. Juttelin ja hengasin niiden ihmisten kanssa, joita olin silloin vuonna 2006 katsellut cosplaypuvuissa suuresti ihaillen. (...ja pakko sanoa, olette miljoona kertaa hauskempia ja mukavampia kuin olisin osannut odottaa. Suuria sydämiä teille. Suuren suuria.) Ja osallistuin cosplaykisaan ja sain sieltä palkinnon.

Että juu, Nekoconista superin minulle tekivät pitkälti uudet kokemukset ja omat onnistumiset. Tunneskaala heitteli vuoristorataa ja tämä menee kyllä ehdottomasti coniparhaimmistoon. Desuconin jälkeistä blääh oloa valitettuani nyt en voi kuin todeta, että Nekocon taas oli sellainen tykitys, että ihan väsyttää. Näihin sanoihin onkin sitten hyvä lopettaa ja todeta, että HEI huomenna alkaa uusi kierros! Kyllä, olen menossa Animeconiin ja siirryn tästä aamun ensitöiksi vielä maalaamaan Taichin kengät loppuun, kokeilemaan asuja päälle, siivoamaan ja pakkaamaan.

Animeconissa nähdään. o/