Pukuja, pukuja kaikkialla

Tähän päivitykseen suurimpana syynä on uudistunut ulkoasu ja jännät uudet jutut blogissa!

Tein tässä eräänä toimeettomana päivänä listauksen kaikista tähän asti tekemistäni puvuista. Puuttuu tuolta itseasiassa parikin alkupään pukua, koska minulla ei tällä hetkellä ole niistä kuvallisia todisteita. Olen erään hääkuvauskeikan takia joutunut siirtämään valokuvia ja tiedostoja kämppiksen kiintolevylle, niin kaikkiin pukuihin ja niiden kuviin en vain päässyt läpi.

Sielläpä ne silti nyt ovat. 27 asua listattuna. Huhhuh, kyllä se tuntuu paljolta kun sitä noin katsoo. Ja silti jotenkin ihan hirveän vähältä. Oli muunmuassa hauska huomata, että olen tykännyt käyttää pukuja uudestaan ja tehdä uusia versioita samoista hahmoista.

Parasta tosin on, että cosplayintoni lisääntyi eksponentiaalisesti kun sain vertailla vanhinta ja uusinta asua keskenään.

Babbun neljäs cossi, uguu!

Sitten pistinkin hameen päälle.

Puhumattakaan samantyyppisistä asuista, joissa on vaivainen kahden vuoden ero. Kehitys on tullut paljon selvemmäksi tämän myötä, samoin intohimo kokeilla taas jotakin vaikeampaa ja haasteellisempaa.

J.D. on edelleen kyllä suuri ylpeyden aihe. Haluaisin hirvittävästi tehdä pitkästä aikaa yhtä yksityiskohtaisen asun. Tuon liivin voisin nimittäin edelleen kehystää seinälle ja itkeä vähän kuinka monta tuntia sen kaavoittamiseen ja istuttamiseen käytin. Ai että kun on hirveä halu vain ommella ja tehdä!

Jäi myös kovasti mietityttämään se, kuinka joskus on voinut saada aikaiseksi ja jaksanut tehdä niin hirveästi pukuja yhdessä vuodessa. Vuonna 2010 tein yhden vuoden aikana yhteensä 12 pukua (sama vuosi, kun aloitin blogin kirjoittamisen, hmmhmmmm...) ja 2012 hyvä kun sain yhtäkään uutta pukua tehtyä. Laatu onkin sitten huimasti parantunut.

Koulupuvut vuosimallia 2009 ja 2011.

Väitän kivenkovaan, että lukion jälkeen on yksinkertaisesti ollut liian kiirusta harrastamaan. Välivuosi vaatetusalalla nyt toki vain sai innostumaan ompelusta ja auttoikin kovasti oppimaan uusia asioita (muuten J.D.tä ei olisi saatu tehtyä), mutta kaksi vuotta EloTVllä ovat olleet fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti todella rankkoja. Ei ole jäänyt koulun, projektien ja ihmisten pyörityksessä aikaa ompelemiselle ja askartelulle.

Tänä keväänä tosin vietettyäni Tampereella tänäkin kesänä kaksi viikkoa ylimääräistä ennen kesälomalle pääsyä kuvauksien merkeissä, totesin että nyt haluan oikeasti tehdä pukuja. Desuconiin olisin halunnut tehdä Audreyn niin kovasti (huomasin muuten, että kyseessä on itseasiassa TOINEN länsimainen pukuni, sori Zoey), mutta aika ja jaksaminen eivät riittäneet

Don't worry baby, I'll never do that again.

Päättelin tästä kaksi asiaa: teen aivan liikaa vapaaehtoisia kouluprojekteja ja minulla ei ole aikaa harrastuksilleni jos näin teen. Tämän takia olen virallisesti päättänyt työharjoitteluni innoittamana jättää vapaaehtoiset kouluprojektit pois ensi vuonna. Kaipaan sitä kun vapaa-aika on muutakin kuin koulua, oli se luova leffantekeminen ja kirjoittelu ja kaikki kuinka kivaa tahansa. (ei se aina ole) Keskityn työssäoppimisessa vain siihen itseensä ja vapaa ajalla jatkan rakkaita harrastuksiani. Koska koen ihan hirveää cosplaykaipuuta ja tuskaa.

Lääkettä olenkin saanut kunnon annoksen tähän vaivaan! Edellisessä videomerkinnässä avauduttuani animen katselun vähyydestä, tunkeutui elämääni kevät- ja kesäkauden kauneuksia, Attack on Titan sekä Dangan Ronpa! Ja cossisensorit senkuin väräjävät. Pakko syödä sanansa siitä animen katselusta kun en ole vähään aikaan ollut näin innoissani mistään sarjasta!