Photoshooteista kilometrin verran

Tehdäänpä yksi asia vielä selväksi, ennen kuin edes aloitan; Olen itseasiassa tänä keväänä vasta uskaltanut ottaa valokuvauksen "vakavana" harrastuksena ja olen tasan pari hassua kertaa kuvannut ihmisiä. Photoshootti-meiningistä taas on kokemusta kuvaajana, mallina, että assarina useampaankin otteeseen, lokaatioina kauimmaisin luojan perse, kaupungin keskusta, CFT studio ja suljettu studio näin pari nimetäkseni. 

Tässä tekstissä tulenkin käsittelemään kuvauksien suunnittelua, niihin valmistautumista ja itse kuvauspaikalla huomioitavia asioita. Lopuksi sivuan pikkaisen jälkikäsittelyä. Tutoriaalia tästä ei saa tekemälläkään, tässä on vain kokemuksella saatuja vinkkejä ja oppeja.

Toivottavasti näistä on hyötyä ja sokeripäissäni tekemät macrot ilahduttavat. Minut (avuton assari) kuvasi Kyuu Eturautti, AGn (dramaattinen valokuvaaja) Miika Ojamo.

VALMISTAUTUMINEN 

Hyvä sää vai hyvä kuvaussää?
Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta? Ihana kuvaussää!

BZZZT, väärin.

Jos haluat lähteä kuvaamaan cosplayasuasi, valitse mahdollisimman harmaa ilma. Puolipilvinen on jo riski ja sateella taas kastuu niin asu kuin kamerakin. Ellette nimenomaan ole halunneet kuvata rankkasateella, milloin kuvaaja varmaan tosin on enemmän huolissaan sinusta kuin kamerasta. (vakio) Kuvaajanilma on koiranilma.

Ja mistä tämä johtuu? Koska valokuvien tärkein rakennusaine ei ole malli, ei tausta, vaan VALO. Ja kun aurinko porottaa, valo on suora, kirkas ja polttaa kaiken puhki. Puolipilvinen tai koko taivaan kattava pilvi sen sijaan suodattaa auringonvalon tasaisen pehmeäksi, mikä poistaa kaikki turhat valot ja varjot kasvoilta. Kuvien valaistuksesta tulee tasaisen pehmeä ja neutraali, mikä esittelee niin itse asun kuin pukuilijankin hyvässä valossa. Neutraali valo myös antaa erittäin paljon lisämahdollisuuksia kun päästään jälkikäsittelyyn. (mihin tulen vielä)

Itse shuuttiin kannattaa varata sään ja matkan mukaan lämmintä/viileää päälle pantavaa jos viima yllättää, rakkolaastareita, vesipullo, cossaajan emergency kit, sekä meikinpoistoainetta. Myös hyttyssuihke ja aurinkorasva voivat olla hyviä juttuja. Ja sateenvarjo! (ota kaksi, ellet halua jäädä ilman, kamera menee yleensä aina sinun edellesi)

Location, location, location
Mikä tekee hyvän photoshoot lokaation? Kannattaa miettiä valokuvaajan kanssa yhdessä, mitä haluatte kuvilta ja millainen hahmo/sarja on kyseessä. Satumetsää, urbaania ympäristöä? Sopiiko asuun paremmin värikäs ja yksityiskohtainen tausta, vai riiteleekö se pukusi yksityiskohtien kanssa?

Kuvauspaikan löytäminen on ongelma jo sinäänsä, mutta ennen sinne menoa kannattaa tarkistaa montakin asiaa. Onko paikassa kuvauslupa? Milloin se on auki? Mihin aikaan on ruuhka-aika? Onko lähistöllä paikkaa pukea vai pitääkö pukea kotona?

Itse lokaatiossa kannattaa antaa kuvaajan scoutata alue rauhassa. Jos kuvaajalla ei siis ole assaria pitämässä sinua lämpimänä paskoilla vitseillä sen aikaa, ota itsellesi pukuassari! Mikään ei ole parempi idea kuin assari sekä mallilla, että kuvaajalla. Sitten assarit voivat derpata rauhassa ja viihdyttää teitä, kun te luotte DE MAGICS.

Öhöhö tulin tallista.

KUVAAMINEN

Olen tosiaan uuno itsekin mitä asetuksiin ja tällaiseen tulee, mutta try to be amused. Seuraavat vinkit aina ovat nimenomaan kuvaajille, sitten päästään taas itse malliin ja kuvaajan. Skip if you want and call me in on my bullshit.

Valkobalanssi ja ne muut vehkeet
Asetusten säätämiseen ei ole helppoa tietä, joten; Ota kuva, katso mitä näkyy, säädä, säädä kunnes olet tyytyväinen. Kannattaa myös opiskella oman kameransa näyttöä myöhemmin tietokoneen ääressä. Näyttääkö kameran näyttö kuvat tummempana, vai vaaleampana kuin mitä ne oikeasti ovat?

Asetuksista en osaa selittää vakuuttavasti itsekään ja niistä saisi ihan kokonaan toisen merkinnän, joten; OPISKELKAA.

TARKENNUS
Tämä on jo huomattavasti hankalampaa mongerrusta, koska kameralla tarkentaminen oikeaan paikkaan tai OIKEIN on näppituntumasta ja kokemuksestakin kiinni. Tässä kuitenkin pari juttua, mitkä näyttävät MONESTI unohtuvan tai niistä ei tiedetä.
Jos kuvaat ihmistä, tarkenna AINA silmiin. Kamera ei koko kuvan aluetta, vaan tietyn pisteen, mikä sille määritellään. Digijärjestelmäkameroista pitäisi kaikista löytyä tarkennuspisteen säädin ja näitä tarkennuspisteitä on noin 14. Kun otat henkilökuvaa, tähtää kamera, siirrä tarkennuspiste, tarkenna automaatilla ja räpsäise.
 
Ja kyllä, automaattitarkennus on ystävänne. Manuaalille kannattaa siirtyä vasta kun putki rupeaa sahaamaan, tai siinä vaiheessa kun olet superpro.

Tarkennuksesta ja tarkennuspisteistä löytyy PALJON tietoa ylläjaetusta linkistä!

Rajaus
Tämä on kenties kaikkein ärsyttävin asia, mikä voi olla pielessä. Olen monesti nähnyt Suomen cosplaykuvissa sellaisia tapauksia joista olen pikkukuvissa ihan "iii kuin hieno", mutta heki kun avaan kuvan suuremmaksi, huomaan että kuvasta on pätkäisty päälaki, sormet, kengät tai kokonainen raaja.

Teknisesti korrekti rajaus kun on sellainen, missä kaikki tarpeellinen näkyy. Jos otat kokokuvaa, ota kokokuva, älä leikkaa pienintäkään milliä varpaista pois. Vielä parempi neuvo: älä vain rajaa mitään nilkoista tai ranteista! Lähikuvissa taas huomioidaan pää. Pää kokonaan kuviin, ellei oteta erikoislähikuvia. Pieninkin peruukkilaite. Kaikki kuvassa, pliis. Koska mikään ei ole raivostuttavampaa kuin huomata jotakin amputoituvan kuvasta pois.

Joku voi toki kysyä, miksi se rajaus on niin tärkeää, mutta jos olette joskus piirtäneet, ymmärrätte kai kuinka raivostuttavaa on huomata, ettei koko suunniteltu hahmo mahdukaan anatomisesti korrektisti paperille. Tai jos kirjailette jotain asuunne, ja kappale loppuukin kesken. Jotain on pätkäisty pois kesken kaiken, eikä se ole olleenkaan hyvä juttu!

Kontakti, syvä yhteisymmärrys, luottamus
Tämä on hyvin, hyvin, hyvin tärkeä asia mallin kanssa kuvatessa. Cosplayaajalla on taatusti syvempi ymmärrys hahmostaan kuin kuvaajalla, mutta kuvaaja tietää paremmin mikä näyttää hyvältä kamerassa. Siksi kommunikaatio on tärkeää ja sitä PITÄÄ harrastaa.

Olen kuullut voivottelua siitä, ettei osata olla kuvassa, vaan suu käy koko ajan. Se on ihan ookoo! Kuvaajan kanssa kuuluukin puhua, kuvaajan kuuluu puhua mallille ja tehdä tilanteesta rento. Mutta kun kuvaaja sanoo "okei ja nyt kunnolla" niin silloin ollaan kunnolla. Itsensä kerääminen ja uskottavasti poseeraaminen vaatii harjoitusta, mutta mitä enemmän kuvaa, sitä helpommin se yleensä onnistuu.

Itse olen kuvattavana ollut aina aivan hirmuinen räpätäti ja kuminaamailija. Jos otetaan testikuvia, minun on pakko irvistellä ja tehdä typeryyksiä. Mutta sitä varten nimenomaan otetaan testikuvia. Katsotaan miltä ympäristö näyttää ja totutellaan kameran ääneen ja kuvaajan ohjeistuksiin.

Mallina olen todennut, että on parempi että kuvaaja ohjeistaa liikaa, kuin liian vähän. Mitä pienemmistä yksityiskohdista on kyse, sen parempi. Jos puhutaan noin millin verran kasvojen kääntämisestä ja katseensuunnan siirtämisestä, ollaan hyvän kuvan äärellä.
Ennenkaikkea mallin tulee luottaa kuvaajaan. Se mitä näet peilistä ja miten ajattelet näyttäväsi hyvältä, on ihan eri stoori kuin se, mikä kamerassa näyttää hyvältä. Sinä olet tehnyt asun ja tunnet hahmon, mutta kuvaaja tuntee kameransa ja tietää mitä on tehtävä, jotta kuvasta tulee teitä molempia tyydyttävä.

JÄLKIKÄSITTELY

No niin... Nyt siihen itse raivoa ja suuria tunteita herättävään aiheeseen. En sano photoshop, koska hyvää jälkikäsittelyä ei aloiteta photoshopilla.

Ensinnäkin. Ottakaa järjestelmäkamera käteen ja vaihtakaa asetuksista JPG-kuvat RAW-materiaaliksi. Itse käytän DNGtä PEFin sijaan, mutta en ole vielä niin teknisorientoitunut että tietäisin niiden eroista. Tämän jälkeen asentakaa koneellenne Adoben Lightroom.

Mikä ero on RAWilla ja Lightroomilla JPGn ja Photoshopin kanssa? Raw on NEGATIIVI-tiedosto ja Lightroom nimensä mukaisesti kehittämö. Valokuvista tulee isompia tiedostoja ja niitä on helpompi muokata. Lightroomin hienoutta ei voi selittää yhdessä blogimerkinnässä. Voin vain sanoa, että hankkikaa se. Tutoriaaleja löytyy netistä tai kirjastosta ja kirjakaupoista. (suosittelen kirjoja, koska ammattilaisten ohjeet)

Kun Lightroomissa on tehty valo-, terävyys- ja värisäädöt voi siirtyä Photoshoppiin, jota itse käytän enää vain häiritsevien yksityiskohtien poistamiseen ja kasvojen muokkaamiseen. Kehon muokkaamista en ole vielä harrastanut, korkeintaan silotellut hyttysenpuremia ja ihottumaa sääristä. Vaatekappaleiden häiritsevät rypyt ja laskokset pystyy myös photoshopissa poistamaan nätisti.

Jälkikäsittelystä on hankala kirjoittaa "TEE NÄIN" -tyylisesti, koska monella on aivan oma suhtautumisensa siihen mikä näyttää hyvältä ja miksi. Mitään muuta en todella teitä kehota tekemään kuin kuvaamaan RAWia ja käsittelemään sen Lightroomissa ennen minkään valtakunnan photoshoppia.

Itse olen tottunut photoshopin käyttäjä nimenomaan valokuvien kanssa, enkä ymmärrä miksi photoshopilla on cosplaypiireissä niin perhanan huono maine. Ammattilaiset kun käyttävät photoshoppia, se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Enkä tarkoita nyt muotimaailmaa, vaan tavallisia rippikuvien ja hääkuvien ottajia. Silmäpusseja, ihon epätasaisuuksia ja häiritseviä vaatelaskoksia poistellaan tuon tuosta. Siinä ei muuteta ihmistä, vaan tehdään valokuva, missä voidaan keskittyä itse asiaan; mitä kuvassa on.

Kuvan  jälkikäsittelystä on sanonut näin muuan ammattimies Scott Kelby:

"Olin retkellä Italiassa perheeni kanssa ja olin patikoimassa yksin kauniissa maalaismaisemassa. Näin maailman upeimman auringonlaskun ja otin siitä suunnattoman määrän kuvia, juosten sitten innoissani kotiin näyttämään otoksia perheelleni hotellillemme.

Kun sain kuvan koneelleni, olin järkyttynyt. Kaunis auringonlaskuni näytti valjulta ja mikä pahempaa; sen edessä oli puhelintolppia. Kuvatessani en ollut edes nähnyt moisia tolppia, mistä ne olivat oikein ilmestyneet? 

Jälkikäsittelin kuvan puhelintolpat ja säädin värit. Auringonlaskuni näytti taas siltä, miltä se oli sillä hetkellä silmissäni näyttänyt."

Toisinsanoen; jälkikäsittey ei ole todellisuuden muuttamista, se on kokemuksen välittämistä. Valokuva on kuitenkin 2D-otos 3D-maailmasta, joten valokuva latistaa värit, valot, muodot, KAIKEN mitä se kuvaa. Se mikä meillä tosielämässä näyttä hyvältä, ei välttämättä ole sitä enää kameran ruudulla.

Valokuvista ja erityisesti cosplayvalokuvaamisesta riittäisi aihetta vaikka kuinka moneksi merkinnäksi! Mutta kommentoikaa ja kyselkää, plus sanokaa jos photoshoptutot tai kuvausneuvot kiinnostaisivat.  En ole mikään ompelusalan ammattilainen tai proppitaikuri, mutta poseeraamisesta, ohjaamisesta ja valokuvaamisesta minulla sentään on kokemusta!

Huonojakin sellaisia.

Biitti kuittaa.