WIP, mitäs tämä on

(Nyt hiljaa siellä takarivissä, en taatusti ole sanonut vältteleväni WIP-merkintöjä tästä lähin.)

Olen varmasti joskus sanonut, että teen cossisuunnitelmani aina syksystä kesään. Eli "cosplayvuoteni" alkaa Traconista ja loppuu kesäconeihin. Joten mikäs sen parempaa tekemistä Animeconin jälkeen, kuin kaivaa cosplayreffikansiot esiin ja käydä läpi, mikä taas himottikaan koko viime vuoden ja mihin olisi nyt ihan hirveästi fiiliksiä.

Viime vuoden cosplaysuunnitelmat menivät tosiaan ajan ja jaksamisen takia kerta toisensa jälkeen plöröksi. Stocking ja Kotetsu jäivät pyörimään pelkkinä kangaskasoina, samoin Euphemian prinsessamekko. Sen sijaan tuli tehtyä monta pienempää asua ja korjailtua vanhaa. Ryuuji, Rock ja Chiba olivat ainoat uudet hahmot listalla, Euphemian siviilimekko ja Oz taas saivat osakseen korjailuja. Lisäksi tuli tehtyä pari omaa hahmoa ja haaveiltua Janesta, joka jäi tekemättä.

Lompakko ja oma järki pieksevät minua tällä hetkellä, koska järkevin tie olisi tehdä kesken jääneet ja tekemättömät asut pois, mutta omien hermojen takia heitän ne "teen kun jaksan" -listalle. Ja yritän olla lompakolle kivempi kaveri tänä vuonna. En siis luovu viime vuoden hahmoista, tosiaankaan, mutta niiden cossaaminen tällä hetkellä ei vain pahemmin inspiroi.

Siksi päädyinkin tekemään sitä, mikä juuri tällä hetkellä kutkuttaa eniten. Traconiin saapuu erään uusvanhan sarjan vampyyrineiti, (sekä epävirallinen waifuni) Seras Victoria.

Aloin katsomaan Hellsingiä pitkälti AGn nostalgisoinnin inspiroimana. Minua oli pidemmän aikaa mietityttänyt mistä koko sarjassa oli kyse (en lue animeselosteita vapaa-ajallani, sori) joten kun löysin Hellsing Ultimaten OVA-kokoelman TTVOn kirjaston hyllyltä, oli kohtalo sinetöity erään innokkaan fanin yllyttämänä. Sarja yllätti minut kyllä monella tapaa, ja laajensi animemakua jällen mukavasti. Metson kirjasto tarjosi kaavojen etsintä reissulla keväämmällä myös mangan ja lopulta päädyin katsomaan vanhankin animen. Olen tällä hetkellä vieläkin pahassa Hellsing-huurussa, koska en ole vielä kaikkia ilmestyneitä Ultimate jaksoja ehtinyt katsomaan. Työn alla on.

Miksi siis Seras? Alunperin ajattelin kerrankin rikkovani päähenkilökokoelmani, koska Seras vaikutti hahmodesigninsa puolestaan hahmolta, josta en tulisi pitämään. (voihan sitä väitellä toki onko Seras päähenkilö, mutta ainakin kriteerit ovat varsin selkeät) Mutta herranjestas kun olin väärässä. Tämä nainen on ihana! Seras on loikannut lempihahmojeni kärkisijoille tuosta vain. Nainen, jossa on asennetta, huumoria, suloisuutta ja herkkyyttä samaan aikaan. Hnnnnhgggghghgh. Olen niin nolosti nörtti-ihastunut tähän hahmoon, joten jätän selostuksen siitä syystä tähän. Lyhyesti: niin hieno hahmo. En kestä.

Seras näiden mainioiden syiden lisäksi toi myös jo kaipailemiani uusia naiscosseja lisää listalleni ja erityisesti viime vuonna kiusanneeseen proppikuumeeseen helpotusta. Halconnen tulee olemaan siis mukana Traconissa, olen sitä tässä kotona landella tehnyt ilomielin. Hauskinta on, että ainoa uusi asia mitä minun on pitänyt koko proppiin ostaa olivat kymmenet uudet kuumaliimapatruunat, sekä harjanvarsi kokonaisuutta tukemaan. Aiheutin itselleni lievän haasteen tekemällä proppia landella, koska minulla ei täällä ole kuin vanhat solumuovivarastoni. Ne tosin ovat osoittautuneet sitten aivan törkeän hyväksi rakennusmateriaaliksi.

Aina ukkosen varalta - piirrä tarkat reffit vihkoon.

Hain kaupasta pahvia! Ilmaiseksi! Ostoskorina!

"Yhyy haluun jatkaa proppia mut en tiiä miten toi pyssyn suu pitäs tehä, otanpa tästä kivennäisvettä kun on jano. ...wait a minute."

Halconnenin rakennusoperaatio on ollut hirmu hauskaa. Se on vaatinut niin kekseliäisyyttä, tarkkuutta kuin kärsivällisyyttäkin. Koko komeus koostuu tällä hetkellä solumuovista, harjanvarresta, styrofoamista, talouspaperirullista,pahvista, massapalloista, kivennäisvesipullosta, harjanvarresta ja jesseteipistä. Kaikki materiaaleja, mitkä minulla on ennestään jo ollut.

Pitkä on.

Pituutta propille on siunaantunut yhteensä 220 cm. On siis keveästi isoin proppi minkä olen tehnyt ja tulen luultavasti vähään aikaan tekemään! Työtä se on myös vaatinut ja roimasti, olen tässä jo viikonverran nimittäin ainakin säätänyt tykin parissa. Olen kuitenkin päässyt tutustumaan uusiin tekomenetelmiin ja koettamaan rajojani. Kukaan ei kertonut että pakkelin levittely ja hionta on niin hauskaa ja kamalaa yhtäaikaa. 8D Vuorottain kiroan kun pakkeli ei halua kuivua, päällyste halkeilee tai hiomapaperit kuluvat loppuun ennen kuin olen päässyt edes alkuun. Ja se sotku! Ihanan kamalaa!

Before mess, after mess.

Aloitin propista tietoisesti ensin, koska aina aikaisemmin olen ollut tyytymätön proppeihin asuissani. Tällä kertaa siis sille annetaan enemmän aikaa kuin ompelulle. Koska ompelussa sentään olen nopeampi ja pystyn tekemään esityötä kaavojen kanssa. Tykkäänkin sanoa, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Aseen lisäksi raivoa, itkua ja hampaiden kiristystä on kuitenkin ehtinyt aiheuttamaan mikäpä muu kuin PERUUKKI. En saa päähäni mahtumaan, miten vaikeaa onkaan löytää se tietty sävy ja kuinka, kun sen viimeinkin löytää, pystyy eteen tulemaan vielä lisää esteitä!

Toivottavasti tämä aukeaa muillekin kuin tekijälle.

Kuten kuvasta huomaa, tein cosplaykoutsin ehdotuksesta värikartta vertailua photarin avulla. Näiden avulla sain tosiaan käsityksen siitä mitä haen ja mikä oikeastaan onkaan ok väri lähteä etsimään. Heiluin kuitenkin vielä vähän sävyn päätöksen perusteella. Serashan on niin mangassa kuin Ultimatessakin selkeästi blondi, mutta vanhassa animessa hänet nähdään enemmän punatukkaisena. Ja olin tekemässä kyseistä versiota. Päiväsaikaan Seras sitten taas onkin enemmän blondisävytteinen, joten kierin itkien ja potkien maassa miettiessäni kumpaan suuntaan taivun.

Lopulta löytyi punaiseen taittuva blondi peruukki, jonka sitten tilasin. Paskempi homma oli se, että sain päivän tilauksen jälkeen rahani takaisin ja valittelut, että kyseistä sävyä EI OLEKAAN varastoissa. :DDDDD Iloitsin kovasti. Mutta äkäisen ebaykierroksen jälkeen sitten löytyikin vielä parempi peruukki. Enkelikuoro. Halleluujaa.

Peruukin shippausaika kuitenkin on myyjän mukaan 35 päivästä 40 päivään. 

Hiukan teki mieli itkeä tässä vaiheessa. Mutta, peruukki on tällä hetkellä postissa. Rukoilen, manaan ja pidän toivoa yllä että se ehtii paikalle ennen Traconia. Jos näin ei käy... improvisointia! Sitä on tullut harjoiteltua sen verran että ei tule jäämään pelkästä peruukista kiinni tämän asun valmistuminen!

Piilarit ja reisisukat sentään ovat postissa tulossa nätisti kohti Tamperetta, joten tältä osin näyttää hyvältä. Materiaalit ovat suurimmaksi osaksi hankittuina, kaavat aloitettu, ase kohta päällystämiseltään maalausta ja pientä kasausta valmis...

Tällä hetkellä suurimmat huoleen aiheet siis lienevät peruukin ehtiminen, mahdunko aseineni minkäänlaiseen kulkupeliin Tampereelle, ehdinkö tässä välissä tekemään koulutyöt ja yhden elokuvan puvustus-, lavastus- ja maskeerauskujeet yhdessä työparin kanssa (jotka vielä kaikenlisäksi tulivat kivana yllärinä vasta tälleen kaksi viikkoa ennen kuvauksia, tykkään!) ja selviänkö tästä kaikesta niin hengissä, että kerkeän vielä pyörähtämään Tamperetalon pukukisaan. (höhö, kattokaa kuin ovelasti paljastin vasta tekstin lopussa, öhöhöhö)

Biitti kuittaa ja menee vääntämään ammattikirjallisuuden esseitä vaihteeksi. Hyvää loppukesää ja sillai!