SM-jälkikuumotukset

Huh.

Cosplayn SM on nyt ohi ja hetken on saanut hengittää, nukkua ja kelailla kaikkea sitä mitä viikonloppuna ja kuukausina sitä ennen ehti tapahtua. Pakko sanoa, että en ihan odottanut tämän SM-keikan olevan näin täynnä työtä, mutta kaikki se työ kyllä sitten taas kannatti.

Niille joille ei ole tiedossa; kisasimme viime lauantaina AGn kanssa Suomen ensimmäisissä Cosplayn SM -kisoissa, jotka myös televisioitiin Yle Teemaan. Kyseinen lähetys löytyy Yle Areenasta vielä parisen päivää, kannattaa katsoa jos jäi näkemättä! (itsehän en ole sitä vielä kestänyt katsoa, ehkä pitäs)

Elämäni pisimmät sekunnit. Pokka pitää, pokka pitää. Yhtään ei naurata.
c) Eveliina Kronqgvist

Cosplayn SM oli pyörinyt minun ja AGn molempien ajatuksissa jo ilmoitushetkestä asti, mutta kumpikaan ei ollut oikein varma mitä tahtoisi tehdä. Alkuperäiset pukusuunnitelmat sisälsivät molemmilla Dragon Agea, joten tuntui oikeastaan luonnolliselta sen jälkeen ajatella, että miten ois jos mentäisiinkin ryhmäkisaan yksilökisan sijasta. Harmiksi sillä hetkellä kisaan oli lähdössä tuttuja samoilla hahmoilla, joten päätimme vähän miettiä suunnitelmat uusiksi kun ks. asut olivat muutenkin ihan hirmu isotöisiä ja stressasivat molempia saataisiinko niitä edes valmiikis marraskuuhun mennessä.

SM-kisojen ilmojen lähestyessä meillä molemmilla oli hiukan kyseenalainen olo koko SM-kisasta, kunnes käytiin eräs kohtalokas keskustelu Desun bäkkärillä. AG oli juuri uusinut Esmeraldan cossiaan ja puhui siitä kuinka siistiä olisi esiintyä Esmeraldana. Saatoin heittää vitsiä siitä, että AGhan voisi tehdä kynttelikön propiksi ja... öh, AG saattoi siinä vaiheessa muistuttaa että olin joskus aikoja sitten puhunut, että Phoebus voisi olla hauska tehdä.

"Hauskaa tää cossiesityksen teko."

Hupsista, pari herran hetkeä eteenpäin ja portfolio oli sitten kasassa ja lähetetty ja skitti suunniteltu. Meille oli alusta alkaen selvää että tekisimme Notre Damen kellonsoittajan katedraalikohtauksen, koska se oli selvä kokonaisuus ja meni alle kahden ja puolen minuutin rajan alle. Siinä oli myös juuri niitä asioita mitä olimme jo ikuisuuden skitillä halunneet kokeilla, taistelukoreografiaa, lipsyncciä, näyttelemistä, jne.

Vietin ääninauhan kanssa noin 2 viikkoa. Se musiikkikimara televisiossa minkä haluttiin "osuvan meidän esityksen tunnelmaan" tuli räävittyä kasaan tiistaina ennen kisoja 3 tunnissa. ": D"

Kohtauksen lopetuksen kanssa meillä oli pidempi pohdinta siitä, miten se toteutettaisiin. AG muistaakseni heitti ehdotuksen katoamistempusta, ja koska se omasta mielestäni kävi draaman rakenteeseen, lähdettiin sitä toteuttamaan. Katsoimme aika paljon taikatemppuvideoita youtubesta, kunnes päädyimme tekemään lavapropin johon voisimme AGn kadottaa. Tämän tempun kanssa jouduttiin hinkuttamaan kahdesta kolmeen viikonloppua ensinnäkin lavastetta tehden, toiseksi sen kanssa harjoitellen ja kolmanneksi ajoituksen saamiseksi nappiin musiikin kanssa. Puhumattakaan siitä, että koreografiaa piti säätää tempun ympärille.

Vaikeudeksi muodostui myös heilautuskankaan valinta, voin sanoa että on aika hankalaa löytää sekä läpipäästämätön että hienosti laskeutuva kangas. Alkuperäinen suunnitelma oli, että AG katoaisi itse kankaan alle, mutta selväksi tuli aika nopeasti että olisin jälleen kerran paras assistentti. Vähän harjoituksissa hanskat kyllä vaikeuttivat hommia.

Versio 1.0, lopullinen tais olla 2.5.

KOREOGRAFIAAN KUN TÄSSÄ NYT SITTEN PÄÄSTIIN.

Otteita koreografiaexcelistä. On kätevä. Mutta hirveä. 

Sitähän oli hauska tulkita. Koko skitin rakentaminen lähti ääniraidan jälkeen siitä että tuijotimme katedraalikohtausta useamman päivän ajan uudestaan ja uudestaan, tsekkasimme missä mikäkin käsi ja jalka menee animaatiossa ja yritimme jäljentää liikkeet mahdollisimman tarkasti. Liikkeiden opettelu oli ainakin allekirjoittaneelle varsin haastavaa koska ei lyönneissä ylös, alas tai keskelle mitään, mutta ai että pitäs muka liikkuu jaloillakin johonkin. Ai pitäs pyörittää miekkaa. Ai mitä. Koordinaatiokykyä tuli harjoiteltua!

Piirrettiin me Glorian lavakin pariin kertaan naapuruston hiekkakentälle. Toi ruksi tossa on meitsin lentorata.

Onneksi leffa on meille molemmille lapsuudesta muistissa, joten lipsync, painotukset, ilmeet, kaikki loppu tuli aivan luonnostaan. Loppujen lopuksi koko skitti ja hahmovalinnat olivat aika laskelmoituja, vaikka siltä ei aluksi tuntunutkaan.

Kisapäivän lähestyessä kaikki aika meni vain pukujen ja proppien valmistumiseen ja tiukaksihan se meni että valmiiksi saatiin. Jo alusta alkaen meillä oli ollut pukujen dedis saman viikon maanantaina, mutta kummasti sitten sattuikin että puvut olivat ihan kesken. Hyvä juttu oli se, että olimme myös alusta asti puhuneet siitä että tulisin Helsinkiin työskentelemään AGn kanssa viimeiseksi viikoksi esityksen ja pukujen viimeistelyn kanssa. Eihän sitä esitystä ehditty kyllä harjoittelemaan viimeisellä viikolla lainkaan, koska sen verran paljon kittaamista ja hiomista, kittaamista ja hiomista, kittaamista ja hiomista ja kittaamista ja hiomista oli jäljellä.

Vitsissä pitää tietää, että AG saa mistä tahansa hatun. Myös Phoebuksen olkapanssareista. KAIKKI OLI TÄSSÄ KUVASSA HYVIN. (kiitti Maiju kun kävit kattoon meitä ja hait meille ruokaa Alepasta ja cosplayterapioit)

Lauantaina ensimmäisiin harjoituksiin mennessä vähän jännittikin että mitä tästä oikein tulee ja eka harjoitus oli ainakin omasta puolestani vähän laiskahko ja hämmentynyt veto. Onneksi skitti saatiin vetää päivän aikana vielä toistamiseen ja kerta kiellon päälle vielä läpimenon aikana. Itseäni tosin uuvuttivat niinkin monet kenraalit, mutta esityksen runko ja fiilis pysyivät ainakin koko päivän päässä. Jälkikäteen ajateltuna oli ihan positiivista, että SM-järjestäjät pyysivät meitä videoimaan esityksen YLElle noin kuukausi etukäteen, koska se tarkoitti sitä että skitin piti olla edes puolittain lihasmuistissa siinä vaiheessa. Ei niistä harjoituksista ihan ilman mustelmia selvitty, koska oma asuni kärsi kyllä läpimenon aikana ja olkapanssarit vaikeuttivat liikkumista.

AGn ja "pilarin" mielipide tuulisesta säästä skitin videointipäivänä kuukausi takaperin.

Asuni ottikin lämää kisapäivän aikana pariinkin otteeseen, enimmäkseen "mieshameeni" osalta jonka maalaamisen kanssa olin kiroillut jo useamman viikon, mutta mikään ei vaan saanut maalia pysymään paikoillaan. Kun hameeseen oli tullut viikolla asuja tehdessä jälkiä oli jo liian myöhäistä alkaa edes tehdä mitään uutta versiota, joten sillä mentiin mitä päällä oli. Sentään kultamaalilla saatiin pahimmat läiskät piiloon televisiolähetykseen, eikä tarvinnut ihan hirveästi miettiä miltä näytti telkkarissa. Lopulliseen lähetykseenhän otin pois haarniskani olkapanssarit koska ajattelin niiden vain aiheuttavan minulle ylimääräistä päänvaivaa ja keskittymisongelmia, kun miettisin irtoavatko ne nyt sitten lavalla vai eivät. En edelleenkään kadu tätä valintaa, onneksi läpimenosta on kivasti lavakuvia missä ne on vielä päällä!

No se livevetohan oli... jännittävä. Olimme alustavasti AGn kanssa miettineet että ollaan nyt helliä sitten niille propeille ettei kaikki vaan hajoa. ...se jotenkin jännästi unohtui sitten lavalla koska ekasta iskusta oli aika selvää että NYT SITTEN VEDETÄÄN.

"Miekka" oli aiemminkin saanut turpaansa harkoissa, tapahtui btw kuukausi takaperin myös skitin videoinnin yhteydessä. SATTUMAAKO????

Sekä kynttelikkö, että miekka saivat aika pahasti turpiinsa esityksen aikana, mutta sekannatti. Emme ole tähän mennessä kuulleet erityisesti negatiivista palautetta esityksestämme, mikä on... ihan älytön tunne. Olimme varmoja, että jotain olisi taatusti mennyt pieleen tai proppien hajoaminen vähintään olisi aiheuttanut jonkinlaista kommentointia, mutta ei. Se, että kaikki ymmärsivät, että kun vedetään kunnolla niin sitten asiat voivat hajota, oli ihan älyttömän hieno tunne. En ole vielä katsonut esitystä televisiosta enkä ihan heti välttämättä tulekaan katsomaan, odotan ehkä vasemman polven mustelmat vähän paranevat ennen sitä.

Kun lähetys oli ohi niin olimme varsin ookoo sen kanssa mitä tuli tehtyä, ehkä vähän pettyneitä että asiat olivat hajonneet lavalle, mutta allekirjoittanut ainakin oli vain iloinen voidessaan repiä parran pois ja kuoriutua haarniskasta. Meidät tosin yllätti siinä vaiheessa tuomaristo, joka tuli etsimään meidät erikseen pukuhuoneesta, että taatusti kuulisimme heidän palautteensa. Ja olen siitä edelleen aivan sanaton ja kiitollinen. Kaikki vaiva oli ihan sen arvoista, että kuulee ihmisten, joiden skittityötä arvostaa aivan törkeästi, sanovan että heidän oli hankala keksiä mistä antaa miinuspisteitä. En edelleenkään ymmärrä, enkä käsitä. Olo oli aika hieno. Ja on kyllä edelleen.

Sen jälkeen kaikki pukujen tai proppien ongelmat unohtuivat todella nopeasti, koska AGn kanssa totesimme että juuri tätähän me lähdettiin tekemään. Esiintymään yhdessä ja tekemään se ihan helvetin hyvin. Asuja voi katsoa sitten uusiksi seuraavalla kerralla.

No mut saatiinhan siitä aika siisti kuva, yhtään en ollu "8 )))" tän saadessani tai mitään. (kiitos Even assarille viittaefekteistä)
c) Eveliina Kronqvist

Phoebuksen haarniskasta olen yleisesti sitä mieltä, että ensimmäiseksi haarniskaksi se on ihan hyvä. Onko se omasta mielestäni hyvä? Ei, ei todellakaan ole.

Ja ei tarvitse yhtään kommentoida että olen paras ja ihanin (tiedän, tiedän, olen mm. cosplayn Einstein t: AG), koska tiedostan, että ihan kivaltahan minä parrassa näytän ja onhan se kokokultainen haarniska aika siistinnäköinen kun se on päällä, mutta olo oli itse puvussa kyllä aivan kamala ja stressasin koko ajan että jotain hajoaa. :---D  Kiinnitykset irtoilivat, koko hoito pysyi kasassa jesarilla ja rukouksilla, sekä pinnat olisivat voineet olla huomattavasti siistimpiä, jos olisin vain aloittanut pintakäsittelyn aikaisemmin. Olin ajatellut että pintakäsittelyn ja maalaamisen tekeminen viimeisellä viikolla olisi ihan lastenleikkiä, mutta toisin oli. (peukaloni hierottiin auki sunnuntaina spraypurkkien pitelyn aiheuttamasta jumituksesta, saatoin vähän huutaa)

Tämän lisäksi kokeilin Phoebuksen kanssa paria muutakin uutta tekniikkaa, jotka sitten eivät osoittautuneet erityisen hyviksi juuri tähän tarkoitukseen, tai ainakaan valitsemilleni materiaaleille sopivaksi. No, mutta, eipä siinä mitään, opin projektin aikana ainakin PALJON. Yhtä isoja haarniskoja en välttämättä lähde enää tekemään (ainakaan ihan heti) mutta pienempiä haarniskaosia löytyy kyllä cossilistoilta. Saaaaaatan jaksaa vääntää aiheesta ihan kokonaisen postauksen, kun tähän siitä ei yllättäen hirveästi mahtunut

Sunnuntaina mentiin pajalle siivoamaan, eikä podettu krapulaa.

Mitä sitten koko SMstä jäi käteen?

Käsityksiä omista kyvyistä ja taidoista, sekä ihan helvetin hieno matka. Vaikka lauantaina olikin useaan otteeseen "paska reissu mutta tulipahan tehtyä" -olotila, niin kyllä loppujen lopuksi reissu oli enemmän kuin hauska. Loppumetreillä vaan alkoi väsyttämään aivan perkeleesti.

Cosplayn SM tarvitsisi ehkä omasta mielestäni kisana ja konseptina vielä hiontaa, mutta ekaksi pilotiksi, olihan tuo nyt aika (anteeksi) perkeleen hienosti vedetty. 

Mitä kisaajana itse huomasin miinuksina, niin Glorian bäkkäritilat ovat ihan tuskallisen pienet ja kaiken toiminnan tiivistäminen sinne päivän alussa lavaharjoituksia lukuunottamatta, on aika tuskallista kisaajille. Toki tämä kokemus nyt omasta takaa johtui ihan omasta puvustakin. En tiedä kuinka ks. ongelma voitaisiin oikeastaan ratkaista jos kisat pidetään jatkossakin Glorialla, koska Gloria toimii kyllä näin "pienen" tapahtuman järjestämiseen. Gloria vaan ehdottomasti on SM-kisojen isoin miinus. Ehkä bäkkäritilaa pystyisi laajentamaan kakkoskerrokseen, se kun ei parvipaikkoja lukuunottamatta ollut kisan aikana tai sitä ennen oikein missään käytössä?

Mitä muuta tulimme pyöritelleeksi AGn kanssa yhdessä sunnuntaina fiiliksiä purkaessamme, oli se valitettava tosiasia, että ryhmäkisa tuntui meille useaan otteeseen toisarvoiselta yksilökisaan nähden. Tiedostamme molemmat kyllä, että kummatkin kisat järjestettiin samalla vaivalla ja ajatuksella, olihan meillä yhtä hyvin pisteytetty ja tarkka tuomarointi kuin yksilökisaajillakin, mutta pienet asiat vaikuttavit tähän fiilikseen tosi paljon.

Ymmärrän itsekin kisoja järjestäneenä, että kun on vähäisesti osallistujia, on kolmen kärjen palkitsemisen vaihtaminen yhteen voittajaan aina parempi vaihtoehto kaikille, mutta se että me saamme kuulla tästä kisapäivänä lavaharjoitusten yhteydessä, on sellainen asia mitä ei toivoisi tapahtuvan. Muistutti itseänikin siitä, että jos on mitenkään mahdollista, pitäisi palkintosijoijen määrästä ilmoittaa kisaajille hyvissä ajoin etukäteen.

Ryhmäkisan pääpalkinto oli myös henkilökohtaisesta mielipiteestäni hiukan pettymys, siihen nähden että yksilökisan voittaja pääsee kahteen kisaan edustamaan maailmalle. Ryhmäkisan voittajien lähettäminen lomamatkalle on tosi jees, en sano etteikö se olisi kallista ja ihan tosissaan rahan- ja vaivanarvoinen palkinto, mutta itse olisin toivonut edes jotain samankaltaista edustuspalkintoa, mitä yksilökisan voittajalle luvattiin. Tämä erityisesti hiertää ikävästi kun yksilökisan voittajaa saa yhden edustuspaikan sijasta kaksi ja ryhmäkisaajat eivät yhtään. Kyljessä oli taatusti paljon muitakin palkintoja, mutta pääpalkinto yleisesti on mitä varten kisataan.

Totuushan nyt kuitenkin on se, että Suomessa ei hirveästi ole pari- tai ryhmäkisoja mihin voisi pareja lähettää tuosta vain ilman hirmuista säätöä (WCS ja Japanin neuvottelu + ECG tulee vasta tänä vuonna, no chance), mutta esimerkiksi "paikka jonon ohi" näihin karsintoihin oli yksi ajatus mitä pyörittelimme keskenämme tätä pohtiessamme, varsinkin kun molemmissa on käytetty tänä vuonna portfolio/hakemus -tyylisiä hakuja. Tiedä sitten kuinka toteuttaminen puolestaan onnistuisi.

Myönnettäköön, saattaisin ajatella asian aivan eri tavalla jos en olisi itse ollut kisaajana, mutta tällaiset jutut jäivät vain mieleen nakertamaan. Muilla tavoin en oikein voi kisajärjestäjiä kritisoida.

Täs AG kuvastamassa SMn jälkeistä olotilaa ja miltä tuntuu kun stressin päätteksi yhtäkkiä laukeava varashälytin aiheuttaa adrenaliinipiikin. (mitäs et muistanut etten tiiä ovikoodia)

Ja no. Sitten on tietysti tämä tekijänoikeusjupakka, josta mielestäni oltaisiin voitu puhua vasta kisojen jälkeen, ei niitä ennen. Todella monelle on ehkä jo kuulunut korviin, että monet kisaesitykset jälkiäänitettiin Ylen toimesta, koska elokuva, peli ja tv-kohtaukset olivat Ylelle mahdottomia näyttää tv-lähetyksessä. Tämä aiheutti myös joitakin osallistujien peruuttamisia.

Painotan tässä kohtaa, että kyseessä on oman tilanteen ymmärrykseni ja alantietämykseni (moi, oon valmistunut tv-alalle, soittakaa, ottakaa töihin) mukaan ongelma, joka johtuu Suomen tekijänoikeuslaista (esim. NCCn lähetyksen vertaaminen tähän tilanteeseen on siis sinäänsä turhaa, koska oman ymmärrykseni mukaan Ruotsissa tekijänoikeuslait ovat edes hiukan höllempiä). Kyseessä ei missään vaiheessa ollut kisojen sääntömuutos ja meillekin painotettiin, että esitykseen puuttumisesta informoidaan kaikkia tuomareita etukäteen ja sen ei toivota vaikuttavan tuomarointipisteisiin.

Henkilökohtaisesti, meidän esityksemme oli meille alusta asti tietoinen riski, koska itsekin tiedostan tekijänoikeuksien vaikeudet televisioidessa (jälleen kerran TV-alan ammattilainen kortti, mo, tarviin töitä, mo), joten kysyimme esityksestämme heti alkuvaiheessa tulisiko se haittaamaan osallistumistamme. Meille tuli silloin Cosvisionilta ja YLEltä selvitys ja vihreä valo asian suhteen, mutta asia tuli YLEN pöydälle vähän päälle viikko ennen tapahtumaa uudestaan, jolloin kävikin sitten selväksi, että tämä ei voikaan mennä ihan niinkuin suunniteltiin. Painotan jälleen, että tämä oli kisan järjestäjistä riippumattomista syistä. Cosvisionin porukat tekivät kaikkensa, että esityksemme ajatus ja konsepti tulisivat sellaisinaan ulos myös telkkarissa, mutta valitettava tosiasia oli se, että Disney omistaa elokuvansa käsikirjoituksia myöten, joten jälkiäänittäminenkin oli kokonaisuudessaan mahdotonta. Yle selvitti myös asiaa hartaasti ja meitä kuunnellen, joten kaikki osapuolet kyllä tekivät mahdollisimman paljon töitä kaikkia tyydyttävän lopputuloksen eteen.

Meille oli kuitenkin selvää AGn kanssa, että teimme esitystämme yleisölle ja tuomareille, emme televisioon, joten suhtauduimme asiaan sillä meiningillä, että kunhan saamme alkuperäisen ääniraidan vedettyä livenä, olemme tyytyväisiä. YLE ja Cosvision tekivät tästä mahdollista ja vaikka tv-katsojille ei ihan tullutkaan alkuperäinen esitys, niin onneksemme teimme sen verran ikonista kohtausta, että moni sanoikin kuulleensa suomidubin päässään. : D Jos joku haluaa katsella esitystä alkup. raidan kanssa niin sehän löytyy minulta youtubesta. Saatan ilahduttaa itseäni kuvakaappaamalla esityksen ja lisäämällä siihen alkuperäisen raidan, mutta sitä en tiedä meneekö se julkiseen jakoon.

Tiivistettynä haluan vielä sanoa, että että cosplay + televisio = hankalaa. Tosi hankalaa. Cosplay on kuitenkin tekijänoikeudellisesti vähän jännä harrastus ja televisio puolestaan on tekijänoikeuksien miinakenttä. En ole lukenut lakia, mutta olen ollut mukana tekemässä televisiota kolmelle eri kanavalle (TV-KORTTI MOI, TÖITÄ, MOI). On ihan superhienoa että cosplayta halutaan televisioida ja se kiinnostaa, mutta Suomessa se vaatii vähän ekstravaivaa ja säätelyä, mitä en välttämättä haluaisi nähdä harrastuksessani.

Harrastajilta tähän ei muuta voi kun toivoa ymmärrystä ja sitä, ettei nyt syytetä sitä televisiokanavaa aivan kaikesta. Nämäkin ihmiset tekevät vain töitään tässä ja he tekevät sen niillä eväillä mitkä siihen on annettu. Puhumattakaan siitä, että järjestäjiä syyteltäisiin tietämättömiksi, tai ettei asioita olisi varmistettu noin X-kertaa. Voin ihan vakuuttaa sen, että näistä riskeistä ollaan oltu tietoisia ja ongelmien välttämiseen on tehty töitä. Cosvision ja YLE tekivät suomalaista cosplayhistoriaa, tekivät jotain sellaista mistä on vaan voitu nauraen unelmoida joskus pari vuotta sitten. Se on ihan, anteeks nyt vaan taas, perkeleen hienoa. Sitä on parempi arvostaa nimenomaan siinä skaalassa, eikä miettiä että "noh, kun me tehdään näitä vapaaehtoistapahtumia ilman telkkaria niin kyllä tällaiset asiat otetaan aina huomioon" -mentaliteetilla, kun telkkari on aivan eri kenttä.

/rant

Mutta siis. Hienoa. Superhienoa. Oli hankalaa välillä, mutta superhienoa.

c) Eveliina Kronqvist

Se... se saattoi olla kaikki siinä. Ehkä. Taatusti muistan heti postattuani noin 50 muuta asiaa, mistä olisin halunnut sanoa, mutta ehkä tämä nyt riittää tällaiseksi yleiseksi "SM on ohi luojan kiitos nukun 100 vuotta" -päivitykseksi. (eikä puhuta siellä yhtään että olen jättänyt esim. kaikki conit ja puvut tältä vuodelta Frostin jälkeen puhumatta, hyst, saattaa tulla kokoava postaus uutena vuotena, ehkä)

Me AGn kanssa jo mietitään seuraavia yhteisiä projekteja. Näillä näkymin mulla ei oo silloin haarniskaa. Ja AGlla on hieno hattu.

Pakkasenpuremia ja rusketusrajoja

Voiskohan sitä vaikka julkaistakin Frostbite mietteitä joskus? Vois ehkä, vaikka olishan tässä kaikkea muutakin tehtävää, esim. opinäytetyötä, töiden ja kämpän hakua ja vastaavuuksia Tampere Kupliissa ja Popcultissa. (Uusiin cossiskenekäänteisiin kommentoidakseni; Popcult ei vihaa länsimaista syöpää vaan rakastaa sitä, tuo länkkäricossisi siis Popcultiin, jos koet että kaikki vihaa!)

Suhtauduin Frostiin melko letkeillä fiiliksillä alusta lähtien, vaikka ei ehkä olisi kannattanut. Yukiconin jälkeen mehut olivat sen verran loppu ja Kataran takki sentään oli jo aloitettu, niin koin että nyt otetaan rennosti. Siihen ei ollutkaan ihan varaa kun erilaiset vesivahingot ja siitä seuraava #keittiöhäätö veivät sitten aika norsun osan vapaa-aikaa kotona. No mutta, perjantaina pääsi sentään toimivan keittiön ääreen, kiitos Elina majoittamisesta!

KOKO TEAM AVATAR EN IHAN KESTÄ.

c) jesmo

Perjantaina saavuin Lahteen myöhään, kävin kuvauspisteellä, kääntymässä Ilonan luennolla, hakemassa ruokaa kaupasta ja roudaamassa kamani majoitukseen. Sitten kello olikin kahdeksan ja kuvauspistekin oli jo kiinni (hups), joten allekirjoittanut jäi ompelemaan käsin tumppujaan sunnuntaille ja siistimään peruukkia. Käsin ompelemaan, koska satuin tuhoamaan kaksi viimeistä ompelukoneen neulaa turritakilleni. (ei puhuta siitä että löysin Lahdessa nuppineulatyynystäni ks. neuloja yhden kappaleen, ketutus lieveni pitsalla) Mokka + karvakangas useana kerroksena, ei välttis oo ihan sitä kärsimättömän ompelijan kestävää.

Perjantai-ilta meni K-18 tapahtuman leimalle kuuluvasti aikuisten ihmisten puheenaiheita keskustellen kypsässä ja asiallisessa seurassa. Kuten aina. Niin ja tuli siinä myös rusketeltua itsensä sensuellisti kylpyhuoneen kelmeässä keinovalossa. (oisin sika huono Miami house wife, tuli todistettua)

Lauantai oli omasta puolestani se rennompi ja mukavampi päivä, koska Katara sujahti samalla letkeydellä päälle kuin Yukiconissakin. Nyt kaiken lisäksi vielä helpommin kun ei pahemmin tarvinnut tuhrata meikkien kanssa, taidan käyttää tästä edeskin itseruskettavaa kun tarvitsen... noh, rusketuksen. Yllättävää että tämä voi toimia näin. :D

Lauantain hinkutimme backstagella AGn kanssa ottaen esityskisaajien kisakuvia. Saimme käyttöömme bäkkäriltä varsin muikean hallitilan missä päästiin oikein kunnolla taiteilemaan. Voin ihan lievästi sanottuna innosta hyppien odotella kuvia, HNGH. Esityskisaajat olivat toinen toistaan ihanempia ja jaksavempia, plus hirveän innoissaan kun leikittiin valoilla. Kisaajia on mielestäni hirmu kivaa kuvata, koska se käy ehkä heillekin jonkinlaisena rentoutumisena jos tehdään muutakin kuin vain pönötetään eteen, taakse ja sivulle.

Hiukan meillä tosin saattoi nousta mora otsaan kun aikataulut vähän kiristyivät ja kisaajia koitettiin viedä jo ennenkuin yhtäkään kuvaa oli otettu. Lavaharjoitusten aikataulu nyt on tiukka ja tärkeä, joten ymmärrettävää tämä tämmöinen toki on, mutta ihan vastaisuudessa voin vinkata, että jos se bäkkäripiste on niin siellä yleensä kuvaajat seisovat kädet taskuissa kun studio on kasattu, jos kuvattavia ei ole. Kisaajille voi siis sanoa että menevät kuviin vaan heti kun aikaa on, kyllä me pysytään kärryillä kuka siellä on käynyt ja raportoimme mielellään mammoille myös eteenpäin! (ja jos se ovi on kiinni niin se yleensä on syystä kiinni, sieltä vuotaa valoa, sitä ei ole kivaa tarkkaan tehdyn valaistuksen jälkeen huomata kuvissa)

Urpo ja tosi urpo.

Mutta aah kyllä oli kivaa tehdä vähän taidekuvia studioympäristössä cossaajille. Ollaan monesti vähän mietitty että mitä varten näitä kisakuvia todella enää otetaan, koska niitähän ei periaatteessa enää tarvita tuomareille yksityiskohtien katsomiseen tai mitään. Yleisöäänestystä varten voidaan sitten ottaa peruskokokuvia ja poseerauksia, mutta tällaisissa kisoissa missä kuvat jäävät enemmän tallenteeksi ja kisaajille muistoksi, on minusta enemmän kuin jepa vähän taiteilla. Jälleen kerran isot kiitokset Renelle ja Helenelle kun tulitte auttamaan kasauksessa ja alkupään kuvien otossa, tuitui besto frendos!

Kun viimeisetkin kuvattavat pääsivät kuviin niin purimme pisteen, roudasimme kamat kuvauspisteelle ja kiirehdimme takaisin kisoja katsomaan. Oli ollut jo hauskaa nähdä kuinka rentoja kisaajat olivat kuvissa, mutta ai että mikä taso esityskisassa oli! Aivan upea esityskisa, ja vaikka meidät nälkä veikin Hall Cosplayn aikana pois yleisöstä niin sain kyllä itkettyä palkintojenjako itkuni voittajaesityksen takia. Vähän saatoin kukkahattutaivastella yleisössä hetkisen verran Pantyn ja Stockingin esityksen aikana, mutta ei kyllä loppupeleissä voi kun ihailla hurjaa hahmouskollisuutta ja heittäytymistä. Kaikki oli hienoja! 

Tää ois mun kukkahattuilme.

c) jesmo

Syönnin jälkeen hipsin itse vaihtamaan Kataran iltabilecossiin, koska paras ja teinein casual jonne shingekiryhmä iltabileisiin ever! Vaikka ryhmä oli paras niin oltiin kyllä aika pettyneitä kun iltabileiden tilat eivät ihan vastanneet odotuksia. :C Ahdas tunnelma ja piskuinen tanssilattia pistivät omat, lähes perinteeksi muodostuneet, sohvabileet pystyyn kakkoskerrokseen. (kyllä me vielä shingekijonneillaan joskus toiste!) Lähdinpä kyllä tällä kertaa varsin aikaisin nukkumaan, ainakin sen jälkeen kun olin pelannut pari matsia Unoa ja hävinnyt. (paska Maiju)

Perinteiset sohvanurkkabileet.
c) Ryzz

Sunnuntai oli vähän hektisempi omasta puolesta koska olin unohtanut että minultahan oli vielä yksi tumppu kesken Kataran talvitakkia varten. : D Onneksi olen ylinopea käsinompelija ja tumppu tuli jotakuinkin kasaan puolessa tunnissa. Meikitkin menivät naamaan varsin nopsasti, vaikka sitten juuri kämpästä poistuttuani tajusin unohtaneeni ripsarin. Onneksi Ina on paras ja lainasi maskaraa.

Aamusta ravasimme sitten Avatar-ryhmän kanssa ulkona ja sisällä kuvailemassa ryhmää. Silleen harmi että sää oli todella kylmä, koska ulkoilma ei oikein soveltunut kuin meidän vesiheimon talvitakeille. Ryhmäkuvien saldo oli aika vähäinen, mutta kesälle on jo kyllä kovasti suunniteltu isomman luokan photoshoottia, eli kaikki virheet tullaan kyllä korjatuksi! Ihan muikeita kuvia AG kyllä otti muusta ryhmästä Metsähallin parvelta. Parasta varmaan oli kuulla eräältä ylös kiivenneeltä conittajalta, että oli hirveän hienoa katsoa muiden cosseja alhaalta käsin kun oli niin hienoja poseerauksia. Olivat kuulema kuin eläviä patsaita. Ei voi kiistää, koska onhan noi ryhmäläiset aika hienoi!

Looks at the camera like she's in The Office. c) punapanda

Koska meillä sattui olemaan sopiva väli siihen, uhmasimme talvitakkien kera pakkasta vähän pidempään Inan ja AGn kanssa ja yhyhyhyhyhyyyy kun kannatti ja kuin kivoja kuvia! Ei pysty! Kerrankin oli juurikin sovelias sää asujen kuvaamiselle! Päästiin vähän palelemaan ja leikkimäänkin kun puhalleltiin lunta Inan kanssa toistemme päälle. : D

Itkettää, kattokaa nyt kuin nätti kuva. En tiiä miten tää taas tapahtui. c) AG

Loppupäivän sit olinkin photoshoot hommissa AGn kanssa. Yksi shoottaaja oli perunut, mutta ihan hyvään väliin koska päästiin hetkeksi istumaan ja mussuttamaan leipää green roomiin. Photoshoottaajille oli myös hyvin näpsäkästi annettu kuvattavien puhelinnumerot, joten homma selkisi sukkelaan.

Frostbite tiivistettynä. Maiju on mulle velkaa pitsan.

Aika nopeasti shoottien jälkeen sitten kutsuikin vaatteiden vaihtaminen ja kotiin lähtö. Pääsin AGn kyydillä kivasti asemalle (kunhan oltiin pelattu tetristä neljän ihmisen, matkatavaroiden ja koiran kanssa) ja ehdin jopa melkein torkkua asemalla ennen kuin hyppäsin junaan (missä torkuin lisää).

Frostbite oli siis kaikilta osin varsin normi Frostbite. Mitä nyt jotkin uudet järjestelyt eivät olleet ihan omaan mieleeni mutta kannatti mennä ja oli kivaa, kuten yleensäkin!

Viime vuoden tavoin en kyllä edelleenkään ole ihan varma K-18 leiman tarpeellisuudesta tai sen tuomista eduista kävijöiden kypsyyteen nähden. Nämä nyt ovat toki omia preferenssejäni siitä minkä koen sitten kypsäksi käyttäytymiseksi ja viihtyisäksi coniympäristöksi ja niihin on monia eri syitä. Frostbitessa kaikki järjestyshäiriöt nyt vaan tuntuvat entistä pahemmilta koska niitä ei voi vain kuitata enää semmoisena "alaikäisten temmeltämisenä".

Mutta se Lahdesta vähäksi aikaa, seuraavan kerran kesäkuus -. Paitsi että olen menossa Lahteen kuvailemaan lisää vesiheimolaisia viikonloppuna, hups. : D Maaliskuussa kuumottelee Tampere Kuplii tallennevastaava touhuineen, saa nähdä riittääkö aika uusille puvuille sinne. Maaliskuussa olisi tarkoitus myös AGn kanssa käydä Jyväskylässä puhelemassa vähän poseeraamisesta ja cosplaykuvaamisesta Pukuilun Maailmassa -näyttelyn merkeissä 14.3. lauantaina Jyväskylän Veturitalleilla! Toivottavasti nähdään teitä siellä!

SEE U IN NEXT LIFE -. I MEAN DESU.
c) jesmo

Yukicon 2.0 - koiramamma & vesiheimoswag

c) Kyuu Eturautti

Olipahan con. Olipahan ennen con. Onpahan nyt kyllä jälkicon.

Yukiconin voisi tiivistää allekirjoittaneen päätökseen kokeilla NCC-karsintoja. Sen lisäksi minut houkuteltiin mukaan ryhmäkisaan sunnuntaille Avatar-ryhmän kanssa. Aluksi ei ollut ihan varmaa onko ok jos hyppään molempina päivinä kisoissa, mutta kun asiaa cosplayvastaavalta kysyttiin niin ongelmaa ei kuulema ollut. Eikun vaan sitten tekemään kahta kisa-asua. : D

NCCstä ihan ensi alkuun. Valitsin NCC asukseni Princess Fusen Okamista. Okami on minulle rakkaimpia PS-pelejä koskaan ja listallani on pitkään pyörinyt paljon Okami-leidejä. Kisapuvuksi valitsin Fusen, koska se oli mukavan yksinkertainen ompelullisesti, joten pystyin toteuttamaan sen omalla osaamisellani siististi, ja selkään tuleva kuulaproppi oli jotain, mitä en ollut koskaan tehnyt. Kaiken lisäksi mahdollisia NCC asuja pyöritellessäni, syntyi Fuselle esitys aivan sekuneissa. Pidin sitä merkkinä ja lähdin metsästämään kimonokankaita.

Lähdin PK-seudulle perjantaina melko myöhään, koska asujeni teko hiukan venähti viime hetkille, niin venähti siis myös pakkaaminen. Tavaraa oli hurjasti, mutta onneksi sain kantoapua niin Tampereen asemalle kuin Tikkurilan asemalta poiskin.

Paras kämppis auttaa kamat junaan ja hermostunein Biitti ottaa tilannepäivitysselfieitä cossikoutsille.

Lauantaiaamu lähti suht. helposti käyntiin koska autokyyti on paras ja roudausapukädet. (Maiju ja AG, ootte esim. parhaita) Fusen puvun yksinkertaisuus, sekä omat insinöörikikat kimonon päälläpysymiseen, osoittivat hyödyllisyytensä koska kun meikki oli naamassa, oli puku päällä ihan sekuneissa. Selkään tulevaa kehikkoa tosin en pistänyt päälle ennen kuin kuvauspisteelle päästyäni koska se vaati oman säätämisensä. (kiitokset kehikkohuoltajamammoille!)

Kehikkohan oli muutenkin vaikea, koska vaadin huomattavasti enemmän tilaa kuin yleensä. En hirveästi lähtenytkään bäkkäriltä koko päivänä ja pidin suurimman osan ajasta kehikkoa pois selästäni. Sen aikaa mitä odotin tuomarointiin ja olin tuomaroinnissa, oli hökötys selässä taas ja silloin ei vielä ollut mitään ongelmia. Tuomarointi oli todella mukava, vaikka aluksi hiukan jännittikin, mutta tuomarit olivat hyvin asiallisia ja puheliaita, jopa käänsivät välillä minun puolestani kun jokin sana täysin unohtui. En itse jännittänyt englannikielistä tuomarointia, mutta tokihan sitä hiukan jännittäessä tulee sitten sönkötettyäkin. : D

Yukiconissahan vieraili tosiaan iki-ihana Shappi, joka oli myös osa NCC tuomaristoa. Olin mielettömän innoissani cosplaykunniavieraasta, vaikka hermoilinkin hiukan tuomarointiin menoa, varsinkin kun sain edeltävänä iltana tietää että Shappi oli lauantaina Amaterasu-puvussaan! ;_; Ihanin Ammy! Bäkkärillä saattoi olla hetkellinen Okami fanityttöily ja yhteiskuvahetki!

ME AT MY HAPPIEST NEXT TO PRETTIEST SHAPPI.

c) Anette

Shappi oli muutenkin valloittava, olin hirmu harmissani etten päässyt bäkkäriltä hirveästi katselemaan hänen ohjelmiaan, mutta tutustuttua ainakin tuli viikonlopun aikana hiukan tähän puolalaiseen cosplaytaituriin. Jos joskus saatte tilaisuuden, niin ehdottomasti tehkää tuttavuutta Shappiin. Hirveän kohtelias, rento ja ihana cossaaja! Lisää cosplaykunniavieraita kiitos!

Harjoituksiin pitikin sitten odottaa vuoroaan melko pitkään. Monet jo tietävätkin, että NCC karsinnat myöhästyivät aikataulustaan reippaasti. Myöhästymisiä nyt tosin sattuu aina. Mitä itse kuulin bäkkärillä, oli myöhästymisen syynä se, ettei tekniikka ollut koodannut kisaajien valoja kuntoon ennen harjoituksia, vaan niitä lähdettiin säätämään harjoituksien aikana. Itse pääsin kolmen muun kisaajan lisäksi harjoittelemaan vasta ennen kisaa olleen kunnivierasohjelman jälkeen, mistä olen kyllä enemmän kuin kiitollinen. Ymmärrettävästi katsojia harmitti jonottaminen ja odottaminen, mutta olisin itse tehnyt vastaavan tilanteessa saman ratkaisun. Kun kyse on kisasta, on reilumpaa antaa jokaiselle osaanottajalle yhtäläinen mahdollisuus harjoitteluun sen sijaan että pidettäisiin tiukasti kiinni aikataulusta.

Yhtään ei jännitä

c) madu

Harjoituksieni jälkeen tosin sitten iskikin koko päivän pahin paniikki. Harjoitusten jälkeen proppini nuupahti täysin ja yhden pallon sähköjohtoon tuli kosketushäiriö. Todennäköisesti syynä olivat äkilliset liikkeet, mitä kiinnitykset eivät sitten kestäneetkään. Rakentamisessa tuli siis tehtyä virheitä. Rautalangalla kyhättiin koko hoitoa kasaan vielä kisan alkaessa ja olin pienen hetken ajan ihan valmis olemaan menemättä lavalle, mutta AG potki minut takaisin kisakuntoon niin henkisesti kyin fyysisestikin.

Harjoitukset eivät olleet menneet kovin nappiin, mutta esitys sitten menikin sitäkin paremmin. Vaikka en nyt voi sanoa, että esitys rungollisesti olisi kyllä ollut niin hyvä kuin olisin halunnut. Meninpähän silti lavalle ja tulin pois. Lavalla liikkumista olisi pitänyt ajatella ja lavapropit olisivat voineet olla näyttävämmät, mutta halusin loppujen lopuksi tehdä jotain yksinkertaista ja söpöä. Ja siinä tuli onnistuttua. Fusen asu kokonaisuudessaan onnistuikin juuri niiltä yksinkertaisilta ja söpöiltä osin. Ne eeppiset osat sitten kärsivät eniten. Taisin olla myös ainoa harvoista kisaajista jolla ei ollut käytössään sermiä karsinnoissa, mikä oli omasta puolestani tosi huvittavaa kun esitykseeni piti alunperin kyllä kuulua sermi, mutta aika loppui sen kanssa kesken. :'D Sermivuosi 2015.

NCC oli kaiken kaikkiaan todella opettavainen kokemus ja ennenkaikkea olin ylpeä siitä että pääsin lavalle asti ja sain puvun valmiiksi. Se oli tärkeintä mitä tällä kerralla tavoittelin ja siinä tuli onnistuttua. Ensi kerralle on jo paljon huomioita mitä tehdä ja ei tämä viimeiseksi NCC-karsinnaksi näillä näkymin kyllä jää. Arvokisat kiinnostavat edelleen ja niihinhän yritetään kunnes on tarpeeksi taitoja pääsemiseen.

Hurjasti onnea uudelle NCC edustajalle ja kunniamaininnoille päässeille! Kaikki tulivat todella ansaitusti, hienoa työtä! Odotan jo innolla miltä tämän vuoden NCC-tiimi näyttää. En todennäköisesti lähde kokeilemaan portfoliohakua, vaikka vähän houkuttaisikin.

Näiden lisäksihän olin tosiaan toinen osapuoli photoshootkisan tuomaristossa, onnittelut siis minunkin puolestani meidän tuomarisuosikille että yleisöäänestyksen voittaneelle! Toivottavasti photoshootkisoja on useamminkin!

Launtai olikin niin pitkä päivä että heti tuloksien jälkeen heitin Fusen pois päältä, jaoin hiukan koiria mm. Shappille ja Inalle ja sen jälkeen istuttiin takaisin Punton kyytiin, mukanamme nyt myös Maija. Kamat kämpille, ruoan hakuun, Subit napaan ja unta palloon. Simahdin heti kun kääriydyin makuupussiini.

Juorupiiri ja joku dorka Zuko

Vasempi kuva Inan.

Seuraavana päivänä sitten oli vuorossa Katara, Avatar-ryhmä ja ryhmäkisa!

Sunnuntaini alkoi todella aikaisin, koska heräsin täysin virkeänä vähän ennen kello kuutta. Hetken pyörittyäni lähdin fiksailemaan Kataran peruukkia, pakkaamaan tarpeelliset kamat coniin ja meikkaamaan. Oli tosi outoa aloittaa kisapäivä heti uudestaan, vaikka fiilis olikin huomattavasti rauhallisempi kuin eilen. Ihan hyvä että heräsin ilman mitään herätystä niinkin aikaisin, koska lunta oli satanut sen verran, ettei ajokeli ollut parhaimmasta päästä. Turvallisesti ja ajoissa päästiin kuitenkin paikalle tänäkin vuonna! (odotan jo innolla onko ensi Yukissa myös sunnuntaina jollakin tapaa kurja ajokeli)

Tässä vaiheessa annankin erityisplussat teollisuushöyrysilkkarille cosplaybäkkärillä. Sillä oli mitä ihaninta silitellä puku aamulla kuntoon ja pistää päälle. Kataran pukeminen oli Fusen tavoin ihanan helppoa ja asu oli varmaan mukavimpia mitä olen koskaan pitänyt conissa päälläni. Ainoaa miinusta oli peruukki joka on oma... laitoksensa pistää päähän, mutta sekin pysyi hämmentävän hyvin menossa mukana.

kuvat c) Ada Ristimäki, allekirjoittanut editoi

Loppuryhmä (Yumi, Jesmo, Yaci ja Kepa) tulikin sitten paikalle piakkoin, kun olin itse valmis ja sitten auttelinkin muunmuassa Yacia Zukon meikin kanssa. Arpea oli tullut harjoiteltua vain kerran aikaisemmin ja olin harmittavasti unohtanut jotkut käytetyistä tavaroista kotiin Tampereelle. Onneksi Ina avusti meikkitarjonnassa ja arvesta saatiin ihan kiva. Ainakin oli oikealla puolella! Ja Yaci oli hyvin kiltisti meikkituolissa.

Vaatetusten ja meikkaamisien jälkeen sitten hypittiinkin suoraan tuomarointiin. Mielestäni tuomaroinnissa kyseltiin paljon enemmän siitä miten ryhmä kasattiin ja miksi kukakin otti sen hahmon minkä otti, se oli mielestäni kivan erilaista. Plus pääsi vähän avaamaan hahmo- ja sarjafeelsejä, mistä olen aina iloinen.

Tuomaroinnin jälkeen otettiin kuvat kuvauspalvelussa ja sitten hypittiinkin jo katsomaan vähän lavaa ja miettimään mitä lavalla sitten tehtäisiin. Sen jälkeen juostiin photoshoottamaan ihku-Adan kanssa, mukanamme myös muita coniin päässeitä Avatar-cossaajia. Hengaamaan jäi muunmuassa Aang-Hitsu.

 

Ihkui ja nuorii.

c) Yaci & Ada

Lavaosuus ei jännittänyt, ei ainakaan lauantain jännittämisen jälkeen. Lavalla oli tosi hauskaa, varsinkin kun PARAS IDEA IKINÄ siitä mitä lavalla tehtäisiin nähtävästi upposi yleisöön. : D Sen jälkeen sitten rauhassa odotettiinkin tuloksia.

En itse odottanut että kisasta tulisi sijoja, joten ainakin omasta puolestani yllätys oli melkoinen kun meidät kuulutettiin hopealle. Kannatti ainakin lähteä kisaan ja ryhmään mukaan, koska sunnuntai oli aivan mielettömän hauska ja mitalisija kyllä kruunasi koko viikonlopun.

Mun toka hopee ikin!

Muuta Yukiconista? Conit ovat ihania. Ja ihmiset. Ainoa mitä nyt sain Yukiconista negatiivisesti mukaani oli kasvava tekniikkaviha huonojen kokemuksien takia, mutta hiukan erään kiinalaisen ravintolan pöydässä räntättyäni (ja ilmaista ruokaa saatuani, KIITOS SALLA-SENPAI ;O;) voinen uskoa tulevaisuudessa tekniikkaihmisten osaavan asiansa ja tekevän hiukan töitäkin vaikkei palkkaa olisikaan luvassa. AI NIIN ja en kerennyt näkemään TAASKAAN Kristan luisteluesitystä! ;_; Olin jo vähän varautunut siihen koska kisat, mutta nyyhkis nyyh!

Yukicon täräytti conivuoteni käyntiin kyllä ihan mielettömällä pärinällä. Conin jälkeen olen kärsinyt melkoisesta väsymyksestä, koska kiinnostavillekin luennoille meinaa nukahtaa koulun penkillä, mutta sitäkin innokkaampana toki nyt odotan Frostbitea. Uusia projekteja ei näillä näkymin ole tulossa Frostiin. Kataran talvitakki on tekeillä sitä varten ja taisin ehkä lupautua johonkin iltabilecossiin? Mutta mitään kovin suurta ei ole näkyvissä. Kataraa siis näkee ainakin Frostissa seuraavan kerran!

Ottakaa vielä loppuun gifejä jotka nappasin Jesmon ihanasta convideosta.

Water tribe swag.

Onko tää nyt semmonen NOTP reaktio.

Kiitos kaikille ihkuille Yukista, nähdään Frostbitessa! <3 i="">

Conirutto ja maailman mukavin cossiasu - TRACON 9

Niin se vain tuli ja meni, oma henk. koht. vuoden kohokohta nimittäin. Tracon toimitti jälleen! Stressiä se kyllä aiheutti etukäteen mutta koko tapahtuma oli taas vain yhtä hunajaa ja rakkautta minun osaltani

Paras Karasuno -tiimi ja muita tyyppei + kuvauspisteen purussa kaljuuntunut minä!

c) selfiekuningas Salla

Traconia edeltänyt cosplaystressi johtui pitkälti WCS-asuista, joiden teko tyssäsi siihen kun suunnitelma kisata kariutui ikävästi lomakkeen kadottua bittiavaruuteen. Jep, meillä kävi näin ikään. Ei myöhästytty, vaan lomake katosi. Omaa jaksamista ja tämän vuoden karsintojen tasoa miettien tosin; ei harmita YHTÄÄN. Asuissa on vielä paljon tehtävänä ja esityksessä hiottavana. Irtsan karsintojen lopuksi julkistama portfoliohaku oli myöskin ihan paras asia ikinä, koska nyt ainakaan ei harmita että asuista on paljon tehtynä. Ensi Traconissa siis nähdään kisalavalla toivon mukaan!

Tämä lauantaiaamun peruukkiparturointi kuva vähän kuvastaa ilmettäni portfoliohaun julkistuksessa.
c) selfiemestari Ryzz

WCS- ja NCC- tuloksista olen kyllä vain yhtä hymyä. Penkkiseuraajan mielestä nämä olivat juurikin oikeat tulokset. Mitä häntä myötäliikuttuminen senkun jatkuu ja olin yhtä vesiputousta molempien tulosten päätteeksi. Taitaa tulla perinne tästä edustuskarsinta itkemisestä. Huimat onnittelut siis uudelle WCS-parille ja ensimmäiselle NCC-tiimin jäsenelle!

En kyllä päässyt cossihuolista eroon WCS-kariutumisesta huolimatta. Olin kuitenkin lupautunut osaksi Haikyuu!! cosplayryhmää.No mutta, sehän on vain verkkapuku ja nuo kirjailutkin brodeerataan valmiiksi kun ei nyt vaan jaksa! Helppo homma!

Ai että helppo asu coniin vai? (Tsukkiakin kiinnostaa)
c) selfiekuningas Salla

Joo.

Joo ei.

Satuimme valitsemaan pukukankaaksi sellaisen, mikä on nähtävästi täysin loppu kaikista Suomen Eurokankaista. Siis ainakin Tampere-Helsinki-Jyväskylä-Joensuu välillä. Sain onneksi itse ks. kangasta käsiini tarvittavan määrän, mutta. Tuota. Muutto, huoneeni viides ulottuvuus sekä oma hajamielisyyteni saattoivat hukata Eurokangaspussin... jonnekin. Joten eikun kangaskauppaan uudestaan. Ostamaan vajaavainen määrä kangasta. Sitten uusiki Euroon. Etsimään edes vähän samankaltaista kangasta (joka on esim. hirveää kun kyseessä on musta kangas). Niin ja mainitsinko että resori oli Eurokankaasta loppu? Ostin liian lyhyen vetoketjun? Niin ja kuinka kaiken tämän jälkeen rahat kuivuivat niin kasaan että päädyin painattamaan kuviot takkiin itse?

Kapteeni pääsi silti Traconiin! 

c) Hanna

NO. MUTTA. Valmiiksihan Daichi tuli, ja ihan hyvissä ajoin! Ja kankaanpainaminen oli itseasiassa se hauskin osuus koko hommassa! Mitä nytyksi merkki tarvitsi hiukan fiksausta vielä perjantai-iltana. Silti, kivempaa kuin kaavat ja ompelu. Jotka onneksi olivat maailman yksinkertaisimmat.

Parasta ryhmäcosplayssa kyllä vaan ovat ne ihmiset. Meillä oli ihan paras tiimi ja parhaat kuvausreissut. Puhumattakaan kaikista niistä ihanuuksista jotka liittyivät meidän shootteihin mukaan. Hirveä ihmisrakkaus kyllä valtasi taas tämän cossin takia.

Voisin myösi itkeä sitä kuinka MUKAVA tämä asu on. Juoksulenkkarit ja verkkapuku, ihanaa! Conin ympäri pystyi juoksemaan aivan vaivatta ja kaikenmaailman rehaaminen photoshooteissa onnistui sitäkin paremmin. Tästä tulee kyllä aika käytetty vänkärivaate. Haikyuuta on luvassa kyllä taas kesä Desuun näillä näkymin ihan virallisesti!

Teinihengasin kakkoskerroksen lattialla lauantai-illan! Mua iskettiin aika paljon! (ainakin Taika hakkasi ;_; )
c) alakulman selfiemestari Ryzz

Viikonloppuna olin sitten myös ylivänkäri duunissa ja himmailin AGn assarina photoshooteissa. Homma sujui normaalilla sykkeellä, mitä häntä uusi lelu nimeltä iltabileiden savukone aiheutti ylimääräisiä tykytyksiä!

Crossover photoshoot -tiimi! Ja joku pörröasia taustalla.
c) Hanna

Ei tosin jotain hyvää ellei jotain pahaakin; minua alkaa kismittämään että photoshootteihin ilmoittaudutaan kyllä innokkaasti, mutta conissa tapahtuu feidauksia, joista ei kantaudu minun korviini taas mitään. Edes jonkinlainen sähköposti olisi enemmän kuin toivottavaa siinä tapauksessa kun ei pääse paikalle. Meillä on yleensä kone ja tapahtumapaikan wifi käytössä ja tarkistan aina sähköpostini jos joku on myöhässä. Jos epäilee ettei pääsekään, siitä kannattaa myös sanoa etukäteen!

En mielelläni nillitä tästä asiasta, mutta kun me olemme töissä conissa omasta halustamme ja tarjoamme valokuvausmahdollisuuksia niin omaksi kuin muidenkin iloksi. Meistä on aina kivaa kuvata muitakin kuin vain "vakkareita", joten on aivan hirvittävä sääli, että feidaajilta menee niin oma mahdollisuus kuviin kuin meiltäkin uusien tuttavuuksian ja uudenlaisten kuvien tekemiseen. En minäkään aikatauluja ja sähköpostisompailuja ykkösmielihaluna tee vapaa-ajallani. Kaikille tapahtuu myöhästymisiä, tottakai, mutta mekin ilmoitamme ja pahoittelemme asiaa sen sijaan että jättäisimme kokonaan sanomatta asiasta.

Myönnän oman virheeni siinä, että en tajunnut pyytä osallistujien puhelinnumeroita viestitellessäni, mutta tähän kyllä tulee muutoksia tuleviin photoshootteihin, jälleen kerran. Koen kyllä silti itse, että kun viestissä on selkeästi sanottu shootin lähtevän kuvauspisteeltä, on sinne myös asiallista tulla ilmoittamaan, jos myöhästyy, ei ehdi, tai jokin muu asia estää tulemasta.

Photoshoottien peruuntumisesta syntyy tällaista laatutekemistä.
c) Hanna

No, kun tuo on vuodatettu ulos niin eipä kyllä jää harmittamaankaan. Kaikki viikonlopun vastoinkäymiset korvaantuivat tuhatkertaisina ihanien Karasunolaisten kanssa hengatessa ja shoottaillessa! Puhumattakaan kuvauspisteen vänkäriporukoista, tai photoshoottaajista. Tracon täytti taas kaikki odotukset vuoden sosiaalisimmasta viikonlopusta. 

Saatiin banderollikin yhteen kuvaan! Kiitos Kiyoko!
c) Creamchu

Kaikesta (jopa conirutosta) huolimatta on enemmän kuin hyvä fiilis Traconin jälkeen. Paitsi että Hotelli Rauttis (omistajat Sir Keke Simeoni Perälä ja Teppo Tulppu) tuntuu hirmu tyhjältä kun täällä on vakiasukkaat. Kaipaan coniin ja photoshoottaamaan! Ja Yukicon on samaan aikaan ihan hirveän kaukana ja silti hi-i-i-i-i-iiirvittävän lähellä. Yhyy, voisiko kaikki vain tulla takaisin tänne pitsaamaan.

Hah, ehkä ensi merkintä tulee olemaan niitä paljon mainittuja photoshootjuttuja! Seuraavaan kertaan siis, katsotaan milloin taas kerkeän tunteilemaan bloggeriin. Nyt eikun takaisin sänkyyn potemaan coniruttoa.