SM-jälkikuumotukset

Huh.

Cosplayn SM on nyt ohi ja hetken on saanut hengittää, nukkua ja kelailla kaikkea sitä mitä viikonloppuna ja kuukausina sitä ennen ehti tapahtua. Pakko sanoa, että en ihan odottanut tämän SM-keikan olevan näin täynnä työtä, mutta kaikki se työ kyllä sitten taas kannatti.

Niille joille ei ole tiedossa; kisasimme viime lauantaina AGn kanssa Suomen ensimmäisissä Cosplayn SM -kisoissa, jotka myös televisioitiin Yle Teemaan. Kyseinen lähetys löytyy Yle Areenasta vielä parisen päivää, kannattaa katsoa jos jäi näkemättä! (itsehän en ole sitä vielä kestänyt katsoa, ehkä pitäs)

Elämäni pisimmät sekunnit. Pokka pitää, pokka pitää. Yhtään ei naurata.
c) Eveliina Kronqgvist

Cosplayn SM oli pyörinyt minun ja AGn molempien ajatuksissa jo ilmoitushetkestä asti, mutta kumpikaan ei ollut oikein varma mitä tahtoisi tehdä. Alkuperäiset pukusuunnitelmat sisälsivät molemmilla Dragon Agea, joten tuntui oikeastaan luonnolliselta sen jälkeen ajatella, että miten ois jos mentäisiinkin ryhmäkisaan yksilökisan sijasta. Harmiksi sillä hetkellä kisaan oli lähdössä tuttuja samoilla hahmoilla, joten päätimme vähän miettiä suunnitelmat uusiksi kun ks. asut olivat muutenkin ihan hirmu isotöisiä ja stressasivat molempia saataisiinko niitä edes valmiikis marraskuuhun mennessä.

SM-kisojen ilmojen lähestyessä meillä molemmilla oli hiukan kyseenalainen olo koko SM-kisasta, kunnes käytiin eräs kohtalokas keskustelu Desun bäkkärillä. AG oli juuri uusinut Esmeraldan cossiaan ja puhui siitä kuinka siistiä olisi esiintyä Esmeraldana. Saatoin heittää vitsiä siitä, että AGhan voisi tehdä kynttelikön propiksi ja... öh, AG saattoi siinä vaiheessa muistuttaa että olin joskus aikoja sitten puhunut, että Phoebus voisi olla hauska tehdä.

"Hauskaa tää cossiesityksen teko."

Hupsista, pari herran hetkeä eteenpäin ja portfolio oli sitten kasassa ja lähetetty ja skitti suunniteltu. Meille oli alusta alkaen selvää että tekisimme Notre Damen kellonsoittajan katedraalikohtauksen, koska se oli selvä kokonaisuus ja meni alle kahden ja puolen minuutin rajan alle. Siinä oli myös juuri niitä asioita mitä olimme jo ikuisuuden skitillä halunneet kokeilla, taistelukoreografiaa, lipsyncciä, näyttelemistä, jne.

Vietin ääninauhan kanssa noin 2 viikkoa. Se musiikkikimara televisiossa minkä haluttiin "osuvan meidän esityksen tunnelmaan" tuli räävittyä kasaan tiistaina ennen kisoja 3 tunnissa. ": D"

Kohtauksen lopetuksen kanssa meillä oli pidempi pohdinta siitä, miten se toteutettaisiin. AG muistaakseni heitti ehdotuksen katoamistempusta, ja koska se omasta mielestäni kävi draaman rakenteeseen, lähdettiin sitä toteuttamaan. Katsoimme aika paljon taikatemppuvideoita youtubesta, kunnes päädyimme tekemään lavapropin johon voisimme AGn kadottaa. Tämän tempun kanssa jouduttiin hinkuttamaan kahdesta kolmeen viikonloppua ensinnäkin lavastetta tehden, toiseksi sen kanssa harjoitellen ja kolmanneksi ajoituksen saamiseksi nappiin musiikin kanssa. Puhumattakaan siitä, että koreografiaa piti säätää tempun ympärille.

Vaikeudeksi muodostui myös heilautuskankaan valinta, voin sanoa että on aika hankalaa löytää sekä läpipäästämätön että hienosti laskeutuva kangas. Alkuperäinen suunnitelma oli, että AG katoaisi itse kankaan alle, mutta selväksi tuli aika nopeasti että olisin jälleen kerran paras assistentti. Vähän harjoituksissa hanskat kyllä vaikeuttivat hommia.

Versio 1.0, lopullinen tais olla 2.5.

KOREOGRAFIAAN KUN TÄSSÄ NYT SITTEN PÄÄSTIIN.

Otteita koreografiaexcelistä. On kätevä. Mutta hirveä. 

Sitähän oli hauska tulkita. Koko skitin rakentaminen lähti ääniraidan jälkeen siitä että tuijotimme katedraalikohtausta useamman päivän ajan uudestaan ja uudestaan, tsekkasimme missä mikäkin käsi ja jalka menee animaatiossa ja yritimme jäljentää liikkeet mahdollisimman tarkasti. Liikkeiden opettelu oli ainakin allekirjoittaneelle varsin haastavaa koska ei lyönneissä ylös, alas tai keskelle mitään, mutta ai että pitäs muka liikkuu jaloillakin johonkin. Ai pitäs pyörittää miekkaa. Ai mitä. Koordinaatiokykyä tuli harjoiteltua!

Piirrettiin me Glorian lavakin pariin kertaan naapuruston hiekkakentälle. Toi ruksi tossa on meitsin lentorata.

Onneksi leffa on meille molemmille lapsuudesta muistissa, joten lipsync, painotukset, ilmeet, kaikki loppu tuli aivan luonnostaan. Loppujen lopuksi koko skitti ja hahmovalinnat olivat aika laskelmoituja, vaikka siltä ei aluksi tuntunutkaan.

Kisapäivän lähestyessä kaikki aika meni vain pukujen ja proppien valmistumiseen ja tiukaksihan se meni että valmiiksi saatiin. Jo alusta alkaen meillä oli ollut pukujen dedis saman viikon maanantaina, mutta kummasti sitten sattuikin että puvut olivat ihan kesken. Hyvä juttu oli se, että olimme myös alusta asti puhuneet siitä että tulisin Helsinkiin työskentelemään AGn kanssa viimeiseksi viikoksi esityksen ja pukujen viimeistelyn kanssa. Eihän sitä esitystä ehditty kyllä harjoittelemaan viimeisellä viikolla lainkaan, koska sen verran paljon kittaamista ja hiomista, kittaamista ja hiomista, kittaamista ja hiomista ja kittaamista ja hiomista oli jäljellä.

Vitsissä pitää tietää, että AG saa mistä tahansa hatun. Myös Phoebuksen olkapanssareista. KAIKKI OLI TÄSSÄ KUVASSA HYVIN. (kiitti Maiju kun kävit kattoon meitä ja hait meille ruokaa Alepasta ja cosplayterapioit)

Lauantaina ensimmäisiin harjoituksiin mennessä vähän jännittikin että mitä tästä oikein tulee ja eka harjoitus oli ainakin omasta puolestani vähän laiskahko ja hämmentynyt veto. Onneksi skitti saatiin vetää päivän aikana vielä toistamiseen ja kerta kiellon päälle vielä läpimenon aikana. Itseäni tosin uuvuttivat niinkin monet kenraalit, mutta esityksen runko ja fiilis pysyivät ainakin koko päivän päässä. Jälkikäteen ajateltuna oli ihan positiivista, että SM-järjestäjät pyysivät meitä videoimaan esityksen YLElle noin kuukausi etukäteen, koska se tarkoitti sitä että skitin piti olla edes puolittain lihasmuistissa siinä vaiheessa. Ei niistä harjoituksista ihan ilman mustelmia selvitty, koska oma asuni kärsi kyllä läpimenon aikana ja olkapanssarit vaikeuttivat liikkumista.

AGn ja "pilarin" mielipide tuulisesta säästä skitin videointipäivänä kuukausi takaperin.

Asuni ottikin lämää kisapäivän aikana pariinkin otteeseen, enimmäkseen "mieshameeni" osalta jonka maalaamisen kanssa olin kiroillut jo useamman viikon, mutta mikään ei vaan saanut maalia pysymään paikoillaan. Kun hameeseen oli tullut viikolla asuja tehdessä jälkiä oli jo liian myöhäistä alkaa edes tehdä mitään uutta versiota, joten sillä mentiin mitä päällä oli. Sentään kultamaalilla saatiin pahimmat läiskät piiloon televisiolähetykseen, eikä tarvinnut ihan hirveästi miettiä miltä näytti telkkarissa. Lopulliseen lähetykseenhän otin pois haarniskani olkapanssarit koska ajattelin niiden vain aiheuttavan minulle ylimääräistä päänvaivaa ja keskittymisongelmia, kun miettisin irtoavatko ne nyt sitten lavalla vai eivät. En edelleenkään kadu tätä valintaa, onneksi läpimenosta on kivasti lavakuvia missä ne on vielä päällä!

No se livevetohan oli... jännittävä. Olimme alustavasti AGn kanssa miettineet että ollaan nyt helliä sitten niille propeille ettei kaikki vaan hajoa. ...se jotenkin jännästi unohtui sitten lavalla koska ekasta iskusta oli aika selvää että NYT SITTEN VEDETÄÄN.

"Miekka" oli aiemminkin saanut turpaansa harkoissa, tapahtui btw kuukausi takaperin myös skitin videoinnin yhteydessä. SATTUMAAKO????

Sekä kynttelikkö, että miekka saivat aika pahasti turpiinsa esityksen aikana, mutta sekannatti. Emme ole tähän mennessä kuulleet erityisesti negatiivista palautetta esityksestämme, mikä on... ihan älytön tunne. Olimme varmoja, että jotain olisi taatusti mennyt pieleen tai proppien hajoaminen vähintään olisi aiheuttanut jonkinlaista kommentointia, mutta ei. Se, että kaikki ymmärsivät, että kun vedetään kunnolla niin sitten asiat voivat hajota, oli ihan älyttömän hieno tunne. En ole vielä katsonut esitystä televisiosta enkä ihan heti välttämättä tulekaan katsomaan, odotan ehkä vasemman polven mustelmat vähän paranevat ennen sitä.

Kun lähetys oli ohi niin olimme varsin ookoo sen kanssa mitä tuli tehtyä, ehkä vähän pettyneitä että asiat olivat hajonneet lavalle, mutta allekirjoittanut ainakin oli vain iloinen voidessaan repiä parran pois ja kuoriutua haarniskasta. Meidät tosin yllätti siinä vaiheessa tuomaristo, joka tuli etsimään meidät erikseen pukuhuoneesta, että taatusti kuulisimme heidän palautteensa. Ja olen siitä edelleen aivan sanaton ja kiitollinen. Kaikki vaiva oli ihan sen arvoista, että kuulee ihmisten, joiden skittityötä arvostaa aivan törkeästi, sanovan että heidän oli hankala keksiä mistä antaa miinuspisteitä. En edelleenkään ymmärrä, enkä käsitä. Olo oli aika hieno. Ja on kyllä edelleen.

Sen jälkeen kaikki pukujen tai proppien ongelmat unohtuivat todella nopeasti, koska AGn kanssa totesimme että juuri tätähän me lähdettiin tekemään. Esiintymään yhdessä ja tekemään se ihan helvetin hyvin. Asuja voi katsoa sitten uusiksi seuraavalla kerralla.

No mut saatiinhan siitä aika siisti kuva, yhtään en ollu "8 )))" tän saadessani tai mitään. (kiitos Even assarille viittaefekteistä)
c) Eveliina Kronqvist

Phoebuksen haarniskasta olen yleisesti sitä mieltä, että ensimmäiseksi haarniskaksi se on ihan hyvä. Onko se omasta mielestäni hyvä? Ei, ei todellakaan ole.

Ja ei tarvitse yhtään kommentoida että olen paras ja ihanin (tiedän, tiedän, olen mm. cosplayn Einstein t: AG), koska tiedostan, että ihan kivaltahan minä parrassa näytän ja onhan se kokokultainen haarniska aika siistinnäköinen kun se on päällä, mutta olo oli itse puvussa kyllä aivan kamala ja stressasin koko ajan että jotain hajoaa. :---D  Kiinnitykset irtoilivat, koko hoito pysyi kasassa jesarilla ja rukouksilla, sekä pinnat olisivat voineet olla huomattavasti siistimpiä, jos olisin vain aloittanut pintakäsittelyn aikaisemmin. Olin ajatellut että pintakäsittelyn ja maalaamisen tekeminen viimeisellä viikolla olisi ihan lastenleikkiä, mutta toisin oli. (peukaloni hierottiin auki sunnuntaina spraypurkkien pitelyn aiheuttamasta jumituksesta, saatoin vähän huutaa)

Tämän lisäksi kokeilin Phoebuksen kanssa paria muutakin uutta tekniikkaa, jotka sitten eivät osoittautuneet erityisen hyviksi juuri tähän tarkoitukseen, tai ainakaan valitsemilleni materiaaleille sopivaksi. No, mutta, eipä siinä mitään, opin projektin aikana ainakin PALJON. Yhtä isoja haarniskoja en välttämättä lähde enää tekemään (ainakaan ihan heti) mutta pienempiä haarniskaosia löytyy kyllä cossilistoilta. Saaaaaatan jaksaa vääntää aiheesta ihan kokonaisen postauksen, kun tähän siitä ei yllättäen hirveästi mahtunut

Sunnuntaina mentiin pajalle siivoamaan, eikä podettu krapulaa.

Mitä sitten koko SMstä jäi käteen?

Käsityksiä omista kyvyistä ja taidoista, sekä ihan helvetin hieno matka. Vaikka lauantaina olikin useaan otteeseen "paska reissu mutta tulipahan tehtyä" -olotila, niin kyllä loppujen lopuksi reissu oli enemmän kuin hauska. Loppumetreillä vaan alkoi väsyttämään aivan perkeleesti.

Cosplayn SM tarvitsisi ehkä omasta mielestäni kisana ja konseptina vielä hiontaa, mutta ekaksi pilotiksi, olihan tuo nyt aika (anteeksi) perkeleen hienosti vedetty. 

Mitä kisaajana itse huomasin miinuksina, niin Glorian bäkkäritilat ovat ihan tuskallisen pienet ja kaiken toiminnan tiivistäminen sinne päivän alussa lavaharjoituksia lukuunottamatta, on aika tuskallista kisaajille. Toki tämä kokemus nyt omasta takaa johtui ihan omasta puvustakin. En tiedä kuinka ks. ongelma voitaisiin oikeastaan ratkaista jos kisat pidetään jatkossakin Glorialla, koska Gloria toimii kyllä näin "pienen" tapahtuman järjestämiseen. Gloria vaan ehdottomasti on SM-kisojen isoin miinus. Ehkä bäkkäritilaa pystyisi laajentamaan kakkoskerrokseen, se kun ei parvipaikkoja lukuunottamatta ollut kisan aikana tai sitä ennen oikein missään käytössä?

Mitä muuta tulimme pyöritelleeksi AGn kanssa yhdessä sunnuntaina fiiliksiä purkaessamme, oli se valitettava tosiasia, että ryhmäkisa tuntui meille useaan otteeseen toisarvoiselta yksilökisaan nähden. Tiedostamme molemmat kyllä, että kummatkin kisat järjestettiin samalla vaivalla ja ajatuksella, olihan meillä yhtä hyvin pisteytetty ja tarkka tuomarointi kuin yksilökisaajillakin, mutta pienet asiat vaikuttavit tähän fiilikseen tosi paljon.

Ymmärrän itsekin kisoja järjestäneenä, että kun on vähäisesti osallistujia, on kolmen kärjen palkitsemisen vaihtaminen yhteen voittajaan aina parempi vaihtoehto kaikille, mutta se että me saamme kuulla tästä kisapäivänä lavaharjoitusten yhteydessä, on sellainen asia mitä ei toivoisi tapahtuvan. Muistutti itseänikin siitä, että jos on mitenkään mahdollista, pitäisi palkintosijoijen määrästä ilmoittaa kisaajille hyvissä ajoin etukäteen.

Ryhmäkisan pääpalkinto oli myös henkilökohtaisesta mielipiteestäni hiukan pettymys, siihen nähden että yksilökisan voittaja pääsee kahteen kisaan edustamaan maailmalle. Ryhmäkisan voittajien lähettäminen lomamatkalle on tosi jees, en sano etteikö se olisi kallista ja ihan tosissaan rahan- ja vaivanarvoinen palkinto, mutta itse olisin toivonut edes jotain samankaltaista edustuspalkintoa, mitä yksilökisan voittajalle luvattiin. Tämä erityisesti hiertää ikävästi kun yksilökisan voittajaa saa yhden edustuspaikan sijasta kaksi ja ryhmäkisaajat eivät yhtään. Kyljessä oli taatusti paljon muitakin palkintoja, mutta pääpalkinto yleisesti on mitä varten kisataan.

Totuushan nyt kuitenkin on se, että Suomessa ei hirveästi ole pari- tai ryhmäkisoja mihin voisi pareja lähettää tuosta vain ilman hirmuista säätöä (WCS ja Japanin neuvottelu + ECG tulee vasta tänä vuonna, no chance), mutta esimerkiksi "paikka jonon ohi" näihin karsintoihin oli yksi ajatus mitä pyörittelimme keskenämme tätä pohtiessamme, varsinkin kun molemmissa on käytetty tänä vuonna portfolio/hakemus -tyylisiä hakuja. Tiedä sitten kuinka toteuttaminen puolestaan onnistuisi.

Myönnettäköön, saattaisin ajatella asian aivan eri tavalla jos en olisi itse ollut kisaajana, mutta tällaiset jutut jäivät vain mieleen nakertamaan. Muilla tavoin en oikein voi kisajärjestäjiä kritisoida.

Täs AG kuvastamassa SMn jälkeistä olotilaa ja miltä tuntuu kun stressin päätteksi yhtäkkiä laukeava varashälytin aiheuttaa adrenaliinipiikin. (mitäs et muistanut etten tiiä ovikoodia)

Ja no. Sitten on tietysti tämä tekijänoikeusjupakka, josta mielestäni oltaisiin voitu puhua vasta kisojen jälkeen, ei niitä ennen. Todella monelle on ehkä jo kuulunut korviin, että monet kisaesitykset jälkiäänitettiin Ylen toimesta, koska elokuva, peli ja tv-kohtaukset olivat Ylelle mahdottomia näyttää tv-lähetyksessä. Tämä aiheutti myös joitakin osallistujien peruuttamisia.

Painotan tässä kohtaa, että kyseessä on oman tilanteen ymmärrykseni ja alantietämykseni (moi, oon valmistunut tv-alalle, soittakaa, ottakaa töihin) mukaan ongelma, joka johtuu Suomen tekijänoikeuslaista (esim. NCCn lähetyksen vertaaminen tähän tilanteeseen on siis sinäänsä turhaa, koska oman ymmärrykseni mukaan Ruotsissa tekijänoikeuslait ovat edes hiukan höllempiä). Kyseessä ei missään vaiheessa ollut kisojen sääntömuutos ja meillekin painotettiin, että esitykseen puuttumisesta informoidaan kaikkia tuomareita etukäteen ja sen ei toivota vaikuttavan tuomarointipisteisiin.

Henkilökohtaisesti, meidän esityksemme oli meille alusta asti tietoinen riski, koska itsekin tiedostan tekijänoikeuksien vaikeudet televisioidessa (jälleen kerran TV-alan ammattilainen kortti, mo, tarviin töitä, mo), joten kysyimme esityksestämme heti alkuvaiheessa tulisiko se haittaamaan osallistumistamme. Meille tuli silloin Cosvisionilta ja YLEltä selvitys ja vihreä valo asian suhteen, mutta asia tuli YLEN pöydälle vähän päälle viikko ennen tapahtumaa uudestaan, jolloin kävikin sitten selväksi, että tämä ei voikaan mennä ihan niinkuin suunniteltiin. Painotan jälleen, että tämä oli kisan järjestäjistä riippumattomista syistä. Cosvisionin porukat tekivät kaikkensa, että esityksemme ajatus ja konsepti tulisivat sellaisinaan ulos myös telkkarissa, mutta valitettava tosiasia oli se, että Disney omistaa elokuvansa käsikirjoituksia myöten, joten jälkiäänittäminenkin oli kokonaisuudessaan mahdotonta. Yle selvitti myös asiaa hartaasti ja meitä kuunnellen, joten kaikki osapuolet kyllä tekivät mahdollisimman paljon töitä kaikkia tyydyttävän lopputuloksen eteen.

Meille oli kuitenkin selvää AGn kanssa, että teimme esitystämme yleisölle ja tuomareille, emme televisioon, joten suhtauduimme asiaan sillä meiningillä, että kunhan saamme alkuperäisen ääniraidan vedettyä livenä, olemme tyytyväisiä. YLE ja Cosvision tekivät tästä mahdollista ja vaikka tv-katsojille ei ihan tullutkaan alkuperäinen esitys, niin onneksemme teimme sen verran ikonista kohtausta, että moni sanoikin kuulleensa suomidubin päässään. : D Jos joku haluaa katsella esitystä alkup. raidan kanssa niin sehän löytyy minulta youtubesta. Saatan ilahduttaa itseäni kuvakaappaamalla esityksen ja lisäämällä siihen alkuperäisen raidan, mutta sitä en tiedä meneekö se julkiseen jakoon.

Tiivistettynä haluan vielä sanoa, että että cosplay + televisio = hankalaa. Tosi hankalaa. Cosplay on kuitenkin tekijänoikeudellisesti vähän jännä harrastus ja televisio puolestaan on tekijänoikeuksien miinakenttä. En ole lukenut lakia, mutta olen ollut mukana tekemässä televisiota kolmelle eri kanavalle (TV-KORTTI MOI, TÖITÄ, MOI). On ihan superhienoa että cosplayta halutaan televisioida ja se kiinnostaa, mutta Suomessa se vaatii vähän ekstravaivaa ja säätelyä, mitä en välttämättä haluaisi nähdä harrastuksessani.

Harrastajilta tähän ei muuta voi kun toivoa ymmärrystä ja sitä, ettei nyt syytetä sitä televisiokanavaa aivan kaikesta. Nämäkin ihmiset tekevät vain töitään tässä ja he tekevät sen niillä eväillä mitkä siihen on annettu. Puhumattakaan siitä, että järjestäjiä syyteltäisiin tietämättömiksi, tai ettei asioita olisi varmistettu noin X-kertaa. Voin ihan vakuuttaa sen, että näistä riskeistä ollaan oltu tietoisia ja ongelmien välttämiseen on tehty töitä. Cosvision ja YLE tekivät suomalaista cosplayhistoriaa, tekivät jotain sellaista mistä on vaan voitu nauraen unelmoida joskus pari vuotta sitten. Se on ihan, anteeks nyt vaan taas, perkeleen hienoa. Sitä on parempi arvostaa nimenomaan siinä skaalassa, eikä miettiä että "noh, kun me tehdään näitä vapaaehtoistapahtumia ilman telkkaria niin kyllä tällaiset asiat otetaan aina huomioon" -mentaliteetilla, kun telkkari on aivan eri kenttä.

/rant

Mutta siis. Hienoa. Superhienoa. Oli hankalaa välillä, mutta superhienoa.

c) Eveliina Kronqvist

Se... se saattoi olla kaikki siinä. Ehkä. Taatusti muistan heti postattuani noin 50 muuta asiaa, mistä olisin halunnut sanoa, mutta ehkä tämä nyt riittää tällaiseksi yleiseksi "SM on ohi luojan kiitos nukun 100 vuotta" -päivitykseksi. (eikä puhuta siellä yhtään että olen jättänyt esim. kaikki conit ja puvut tältä vuodelta Frostin jälkeen puhumatta, hyst, saattaa tulla kokoava postaus uutena vuotena, ehkä)

Me AGn kanssa jo mietitään seuraavia yhteisiä projekteja. Näillä näkymin mulla ei oo silloin haarniskaa. Ja AGlla on hieno hattu.

Pakkasenpuremia ja rusketusrajoja

Voiskohan sitä vaikka julkaistakin Frostbite mietteitä joskus? Vois ehkä, vaikka olishan tässä kaikkea muutakin tehtävää, esim. opinäytetyötä, töiden ja kämpän hakua ja vastaavuuksia Tampere Kupliissa ja Popcultissa. (Uusiin cossiskenekäänteisiin kommentoidakseni; Popcult ei vihaa länsimaista syöpää vaan rakastaa sitä, tuo länkkäricossisi siis Popcultiin, jos koet että kaikki vihaa!)

Suhtauduin Frostiin melko letkeillä fiiliksillä alusta lähtien, vaikka ei ehkä olisi kannattanut. Yukiconin jälkeen mehut olivat sen verran loppu ja Kataran takki sentään oli jo aloitettu, niin koin että nyt otetaan rennosti. Siihen ei ollutkaan ihan varaa kun erilaiset vesivahingot ja siitä seuraava #keittiöhäätö veivät sitten aika norsun osan vapaa-aikaa kotona. No mutta, perjantaina pääsi sentään toimivan keittiön ääreen, kiitos Elina majoittamisesta!

KOKO TEAM AVATAR EN IHAN KESTÄ.

c) jesmo

Perjantaina saavuin Lahteen myöhään, kävin kuvauspisteellä, kääntymässä Ilonan luennolla, hakemassa ruokaa kaupasta ja roudaamassa kamani majoitukseen. Sitten kello olikin kahdeksan ja kuvauspistekin oli jo kiinni (hups), joten allekirjoittanut jäi ompelemaan käsin tumppujaan sunnuntaille ja siistimään peruukkia. Käsin ompelemaan, koska satuin tuhoamaan kaksi viimeistä ompelukoneen neulaa turritakilleni. (ei puhuta siitä että löysin Lahdessa nuppineulatyynystäni ks. neuloja yhden kappaleen, ketutus lieveni pitsalla) Mokka + karvakangas useana kerroksena, ei välttis oo ihan sitä kärsimättömän ompelijan kestävää.

Perjantai-ilta meni K-18 tapahtuman leimalle kuuluvasti aikuisten ihmisten puheenaiheita keskustellen kypsässä ja asiallisessa seurassa. Kuten aina. Niin ja tuli siinä myös rusketeltua itsensä sensuellisti kylpyhuoneen kelmeässä keinovalossa. (oisin sika huono Miami house wife, tuli todistettua)

Lauantai oli omasta puolestani se rennompi ja mukavampi päivä, koska Katara sujahti samalla letkeydellä päälle kuin Yukiconissakin. Nyt kaiken lisäksi vielä helpommin kun ei pahemmin tarvinnut tuhrata meikkien kanssa, taidan käyttää tästä edeskin itseruskettavaa kun tarvitsen... noh, rusketuksen. Yllättävää että tämä voi toimia näin. :D

Lauantain hinkutimme backstagella AGn kanssa ottaen esityskisaajien kisakuvia. Saimme käyttöömme bäkkäriltä varsin muikean hallitilan missä päästiin oikein kunnolla taiteilemaan. Voin ihan lievästi sanottuna innosta hyppien odotella kuvia, HNGH. Esityskisaajat olivat toinen toistaan ihanempia ja jaksavempia, plus hirveän innoissaan kun leikittiin valoilla. Kisaajia on mielestäni hirmu kivaa kuvata, koska se käy ehkä heillekin jonkinlaisena rentoutumisena jos tehdään muutakin kuin vain pönötetään eteen, taakse ja sivulle.

Hiukan meillä tosin saattoi nousta mora otsaan kun aikataulut vähän kiristyivät ja kisaajia koitettiin viedä jo ennenkuin yhtäkään kuvaa oli otettu. Lavaharjoitusten aikataulu nyt on tiukka ja tärkeä, joten ymmärrettävää tämä tämmöinen toki on, mutta ihan vastaisuudessa voin vinkata, että jos se bäkkäripiste on niin siellä yleensä kuvaajat seisovat kädet taskuissa kun studio on kasattu, jos kuvattavia ei ole. Kisaajille voi siis sanoa että menevät kuviin vaan heti kun aikaa on, kyllä me pysytään kärryillä kuka siellä on käynyt ja raportoimme mielellään mammoille myös eteenpäin! (ja jos se ovi on kiinni niin se yleensä on syystä kiinni, sieltä vuotaa valoa, sitä ei ole kivaa tarkkaan tehdyn valaistuksen jälkeen huomata kuvissa)

Urpo ja tosi urpo.

Mutta aah kyllä oli kivaa tehdä vähän taidekuvia studioympäristössä cossaajille. Ollaan monesti vähän mietitty että mitä varten näitä kisakuvia todella enää otetaan, koska niitähän ei periaatteessa enää tarvita tuomareille yksityiskohtien katsomiseen tai mitään. Yleisöäänestystä varten voidaan sitten ottaa peruskokokuvia ja poseerauksia, mutta tällaisissa kisoissa missä kuvat jäävät enemmän tallenteeksi ja kisaajille muistoksi, on minusta enemmän kuin jepa vähän taiteilla. Jälleen kerran isot kiitokset Renelle ja Helenelle kun tulitte auttamaan kasauksessa ja alkupään kuvien otossa, tuitui besto frendos!

Kun viimeisetkin kuvattavat pääsivät kuviin niin purimme pisteen, roudasimme kamat kuvauspisteelle ja kiirehdimme takaisin kisoja katsomaan. Oli ollut jo hauskaa nähdä kuinka rentoja kisaajat olivat kuvissa, mutta ai että mikä taso esityskisassa oli! Aivan upea esityskisa, ja vaikka meidät nälkä veikin Hall Cosplayn aikana pois yleisöstä niin sain kyllä itkettyä palkintojenjako itkuni voittajaesityksen takia. Vähän saatoin kukkahattutaivastella yleisössä hetkisen verran Pantyn ja Stockingin esityksen aikana, mutta ei kyllä loppupeleissä voi kun ihailla hurjaa hahmouskollisuutta ja heittäytymistä. Kaikki oli hienoja! 

Tää ois mun kukkahattuilme.

c) jesmo

Syönnin jälkeen hipsin itse vaihtamaan Kataran iltabilecossiin, koska paras ja teinein casual jonne shingekiryhmä iltabileisiin ever! Vaikka ryhmä oli paras niin oltiin kyllä aika pettyneitä kun iltabileiden tilat eivät ihan vastanneet odotuksia. :C Ahdas tunnelma ja piskuinen tanssilattia pistivät omat, lähes perinteeksi muodostuneet, sohvabileet pystyyn kakkoskerrokseen. (kyllä me vielä shingekijonneillaan joskus toiste!) Lähdinpä kyllä tällä kertaa varsin aikaisin nukkumaan, ainakin sen jälkeen kun olin pelannut pari matsia Unoa ja hävinnyt. (paska Maiju)

Perinteiset sohvanurkkabileet.
c) Ryzz

Sunnuntai oli vähän hektisempi omasta puolesta koska olin unohtanut että minultahan oli vielä yksi tumppu kesken Kataran talvitakkia varten. : D Onneksi olen ylinopea käsinompelija ja tumppu tuli jotakuinkin kasaan puolessa tunnissa. Meikitkin menivät naamaan varsin nopsasti, vaikka sitten juuri kämpästä poistuttuani tajusin unohtaneeni ripsarin. Onneksi Ina on paras ja lainasi maskaraa.

Aamusta ravasimme sitten Avatar-ryhmän kanssa ulkona ja sisällä kuvailemassa ryhmää. Silleen harmi että sää oli todella kylmä, koska ulkoilma ei oikein soveltunut kuin meidän vesiheimon talvitakeille. Ryhmäkuvien saldo oli aika vähäinen, mutta kesälle on jo kyllä kovasti suunniteltu isomman luokan photoshoottia, eli kaikki virheet tullaan kyllä korjatuksi! Ihan muikeita kuvia AG kyllä otti muusta ryhmästä Metsähallin parvelta. Parasta varmaan oli kuulla eräältä ylös kiivenneeltä conittajalta, että oli hirveän hienoa katsoa muiden cosseja alhaalta käsin kun oli niin hienoja poseerauksia. Olivat kuulema kuin eläviä patsaita. Ei voi kiistää, koska onhan noi ryhmäläiset aika hienoi!

Looks at the camera like she's in The Office. c) punapanda

Koska meillä sattui olemaan sopiva väli siihen, uhmasimme talvitakkien kera pakkasta vähän pidempään Inan ja AGn kanssa ja yhyhyhyhyhyyyy kun kannatti ja kuin kivoja kuvia! Ei pysty! Kerrankin oli juurikin sovelias sää asujen kuvaamiselle! Päästiin vähän palelemaan ja leikkimäänkin kun puhalleltiin lunta Inan kanssa toistemme päälle. : D

Itkettää, kattokaa nyt kuin nätti kuva. En tiiä miten tää taas tapahtui. c) AG

Loppupäivän sit olinkin photoshoot hommissa AGn kanssa. Yksi shoottaaja oli perunut, mutta ihan hyvään väliin koska päästiin hetkeksi istumaan ja mussuttamaan leipää green roomiin. Photoshoottaajille oli myös hyvin näpsäkästi annettu kuvattavien puhelinnumerot, joten homma selkisi sukkelaan.

Frostbite tiivistettynä. Maiju on mulle velkaa pitsan.

Aika nopeasti shoottien jälkeen sitten kutsuikin vaatteiden vaihtaminen ja kotiin lähtö. Pääsin AGn kyydillä kivasti asemalle (kunhan oltiin pelattu tetristä neljän ihmisen, matkatavaroiden ja koiran kanssa) ja ehdin jopa melkein torkkua asemalla ennen kuin hyppäsin junaan (missä torkuin lisää).

Frostbite oli siis kaikilta osin varsin normi Frostbite. Mitä nyt jotkin uudet järjestelyt eivät olleet ihan omaan mieleeni mutta kannatti mennä ja oli kivaa, kuten yleensäkin!

Viime vuoden tavoin en kyllä edelleenkään ole ihan varma K-18 leiman tarpeellisuudesta tai sen tuomista eduista kävijöiden kypsyyteen nähden. Nämä nyt ovat toki omia preferenssejäni siitä minkä koen sitten kypsäksi käyttäytymiseksi ja viihtyisäksi coniympäristöksi ja niihin on monia eri syitä. Frostbitessa kaikki järjestyshäiriöt nyt vaan tuntuvat entistä pahemmilta koska niitä ei voi vain kuitata enää semmoisena "alaikäisten temmeltämisenä".

Mutta se Lahdesta vähäksi aikaa, seuraavan kerran kesäkuus -. Paitsi että olen menossa Lahteen kuvailemaan lisää vesiheimolaisia viikonloppuna, hups. : D Maaliskuussa kuumottelee Tampere Kuplii tallennevastaava touhuineen, saa nähdä riittääkö aika uusille puvuille sinne. Maaliskuussa olisi tarkoitus myös AGn kanssa käydä Jyväskylässä puhelemassa vähän poseeraamisesta ja cosplaykuvaamisesta Pukuilun Maailmassa -näyttelyn merkeissä 14.3. lauantaina Jyväskylän Veturitalleilla! Toivottavasti nähdään teitä siellä!

SEE U IN NEXT LIFE -. I MEAN DESU.
c) jesmo

"Varos näitä."

Juu elikkäs. Tällaiset suunnitelmat ja mietteet Desu mielessä. Alla vielä parit meikkitestikuvat.  

 

Desuilemisiin. :3