Tunteiden ja kokemusten vuosi 2013

Tuppaan usein vuodenvaihteen lähestyessä pohtimaan sitä mitä kaikkea viime vuosi oikeastaan piti sisällään ja kuinka samaanaikaan lyhyt, että pitkä kokonainen vuosi voikaan olla. Olen tainnut silti pidättäytyä tekemästä tätä cossiblogin puolella, pitkälti sen takia etteivät conivuodet ole aina olleet ihan hirveän tapahtumarikkaita. Nyt kuitenkin tuntuu, että asiaa jopa löytyy!

Kato äiti olin lavalla. Ihkujen Wilman, Jarnon ja Inan kanssa. c) Esa Ala-Petäys

Vuosi alkoi toisen kerran Lahdessa Frostbiten merkeissä. Pääsin pitkästä aikaa cosplaybackstagelle, tällä kertaa toimimaan Hall Cosplay -tuomarin ominaisuudessa. Kokemus oli saada meikäläisen jäykäksi kauhusta etukäteen, mutta tuomarointi oli opettavainen ja hieno kokemus. Sitä oppi ihan uudella tavalla kisojen tuomarointikriteereistä ja oma himo kisaamiseen alkoi heräillä uudestaan. Samoin himo tehdä Seras uusiksi, koska asu ratkesi railakkaasti liitoksistaan liiallisten toppauksien vuoksi. Oppipahan jotain myös naishahmoihin vaadittavista kehonmuokkauksista!
Frostbitestä jäi käteen muistot mahtavista iltabileistä hyvässä seurassa ja lämminhenkinen yöpitsa.

Tampere Kuplii tuli yllättävän nopeasti Frostbiten jälkeen, pitkälti koska eräät kaksi olivat päätyneet ensimmäistä kertaa tallennevastaaviksi. Hirmuinen säätö ja aikataulutus ennen sarjakuvafestareita ei estänyt kyllä Kupliiseen liittyvää rentoa meininkiä tapahtumasta jokavuotiseen tapaansa. Photoshootti mahdollisuuksia laajennettiin Finskulta Näsinpuistoon ja niin cossaajat kuin kuvaajatkin olivat ylettömän tyytyväisiä! Ja allekirjoittanut palasi nostalgioimaan aiempia vuosia Yamamoton nahoissa. Tuli muisteltua lämmöllä vanhoja, yksinkertaisia pukuja ja tarve saada harrastuksesta hupia palasi.

Kyyristely Plevnan salissa muiden kuin elokuvatuntemuksien jälkeen oli TTVOlaiselle pitkästä aikaa jännää. c) esuka

Kupliin jälkeen kuitenkin iski jälleen kerran se kuuluisa hiljaiselo. Ei vaan saanut aikaiseksi vaikka mitä yritti ja suunnitteli. Kaikkea muuta tekemistä löytyi, koska keväällä viimeisiään vetelevät kouluprojektit aiheuttivat stressiä ja kiirettä. Mutta hei, oppipahan taas lavastamisesta ja rekvisitoinnista paljon! Tuli tehtyä oma Repunpään takkahuone hienon kuvausporukan kanssa, kasvatettua kärpäsiä, Serla-oravasta taipui kuollut kissa ja monta muuta epätoivoisempaa yritystä jopa onnistui. 

Desuconiin minun piti tehdä iki-ihana Audrey Atlantiksesta mutta laiskuus ja oma stressinsietokyky veivät voiton. Desuconista jäi silti paljon hyvää mieleen, erityisesti hienojen EC-karsintojen ja ihanaakin ihanamman kuvauspisteen puolesta. Olin myös äärimmäisen moe ja äärimmäisen nainen kun piti tottakai pukeutua muttei ollut cossia.

Kesäni ei kulunut aivan siten kun olin ajatellut. Valokuvaushommat jatkuivat conien ulkopuolella ja (GASP!) palkallisina yhen pikku paskanaaman kanssa ja veivätkin lahjakkaasti koko kesäksi. Silloin kun en käynyt Helsingissä itkemässä itselleni työharjoittelupaikkaa, olin Tampereella Lightroomin hiostavassa lämmössä. 

Eräs kuvien editointitauko kuitenkin muutttui kohtalokkaaksi, kun kuvaavatcossaajat erehtyivät katsomaan randomisti animea päivien ratoksi. Shingeki no Kyojin päätyi listalle sillä asenteella että katotaan nyt mistä kaikki puhuu kun anime ei enää innosta. Ja sitten sitä mentiin. Ja tultiin viedyksi.

#keharit kerhoilee c) Katariina Ihalainen

Tracon räjäyttikin sitten kaikilta tavoin minun conivuoteni. Koko vuoden paras tapahtuma monestakin syystä. Pitkästä aikaa pääsin pukuilemaan jotain aivan uutta, sain pitkästä aikaa jonkin asun valmiiksi tuskalla ja hiellä, pitkästä aikaa ryhmäilin ISOSTI ja cossasin jotain minkä suurin osa koko conista tiesi. Kaiken lisäksi toimin ensimmäistä kertaa Traconissa kuvauspisteen studioeverstinä ylivänkärinä. Elokuu täyttyi työharjoittelusta, Helsinkiin muutosta, epätoivoisesta titaanipukujen vääntämisestä levottomina viikonloppuina eräässä tamperelaisessa kaksiossa ja aikataulujen rääpimisestä kasaan ennen Traconia. 

Reha lyfe chose me. c) Katariina Ihalainen 

Vieläkin meinaa tulla tippa linssiin koska vaikka stressiä oli, nuo pari kuukautta olivat taatusti parhaimmat koko vuonna. Unettomat yöt ja levottomat päivät kruunasi herätykset Guren no Yumiyalla aamuvarhain Tracon lauantaina ja komppanian rinkivarustautumiseen tuskaisen pienessä kaksiossa. Vaikka vyöt venyivät ja paukkuivat pitkin conia niin sen jälkeen paukkuivat myös erään kukkaseppeleellä kruunatun Erwinin henkselit. Olin hirmu ylpeä niin puvustani, kuvauspisteestä kuin kaikista työntekijöistäni. Shingekin laukaisema toverihenki jotenkin huokui ympärilläni koko conin ja AH, kyllä te tiedätte jos olette nähneet videomerkintäni aiheesta.

Asia jota en tosin ole muistanut hehkuttaa, oli se, että pääsin kuvaamaan ensimmäistä kertaa Välähdys! -kuvia. Vaikka formaatti taitaa nyt olla jälleen muuttumassa, voisin vähän ylpeillä omilla otoksillani. Tästä heräsi taas tarve päästä itsekin kameran varteen useammin, olen assaroinut ja ohjannut melko pitkään.

 Lapseni! ;_;

Helsinkiin muuton ohessa sain myös nakin osana Fanfestin cosplaytiimiä. Lätkässäni luki cosplayvastaava mutta tiimistä kyllä puhun edelleen. Oli hirmu jännittävää ja samalla ihan hirveää järjestää tapahtuman cosplaykisoja, mutta nähtävästi kaikki meni paremmin kuin odotin. FanFest jätti myös käsiin monta ihanaa uutta ihmistä ja kasan upeita valokuvia jonkun roskiin kuuluvan tyypin avustuksella.

Fanfestin parhaat bileet oli yllättäen kuvauspisteellä. c) Esa Ala-Petäys

Cosplayvuoden päätökseksi kävin vähän erilaisemmissa merkeissä cosplaytanssiaissa ja normaalin studio-ohjaamisen sijaan päädyin ottamaan yleiskuvia. Valokuvaaminen jatkui ja tapahtumakuvaaminen osoittautui hirmu hauskaksi ja tyydyttäväksi hommaksi. Nähtävästi kuvista on myös tykätty, vaikka niitä ei harmillisesti omalta osalta tullut enää illan diskossa otettua. Pääsinpähän pyörähtelemään ihan tanssiaismielessä upeiden kavaljeerien kanssa kauniissa mekossa, mutta kyllä itse nautin eniten kunnon limudiskomeiningeistä! Vaikka kyllähän tuota volyymiä aina saa lisätäkin! Vähän kaipailisin yhtä kovaa menoa joidenkin conien iltabileisiin.

 

 Näytin tolta ja mul oli tollanen värisynkattu miesproppi täs kuvas. c) AG

Conivuoteni siis oli varsin kokonaisvaltainen, ainoastaan kesällä pidin tapahtumataukoa. Pääsin vastuuhommiin yllättävän erilaisissa tehtävissä ja se näkyi. Vaikka koko vuodelta tulikin lunastettua vain yksi uusi puku, olen siihen nimenomaiseen pukuun ja hahmoon rakastunut.
Kaikenkaikkiaan vaikka vuoteni oli laiskan pulskea, se opetti aika paljon omasta harrastuksesta ja siitä mitä coneissa todella haluaa tehdä, mitä cosplaysta todella haluaa saada irti.

Kannustan kaikkia hyppäämään siihen upeuteen nimeltä sosiaalisuus jos coneissa tilaisuus tulee. Olen päässyt tutustumaan ihan helvetin hienoihin tyyppeihin ja ihaniin ihmisiin tämän vuoden aikana. Olen kokenut sen tutustumisen kautta yhden mielettömän upean photoshootin ja monta hysteeristä viikonloppua Munkkiniemen Laatikkokartanossa. (jonka holveihin en enää koskaan palaa, snif!) Samoin vaiston kuunteleminen cosplayn saralla osoittautui tänä vuonna siksi tärkeimmäksi. Tee se valmiiksi, minkä todella haluat valmiiksi, äläkä jää miettimään liikaa yksityiskohtia! Joskus kannattaa mennä sillä asenteella että korjata ja uusiksi voi tehdä aina.

 

 Syksyn tutuin cosplayääni oli "naps". c) AG

Tuleva vuosi luultavasti tulee olemaan vieläkin titaanivoittoista alkuvuodesta. Uniformu kaipaa korjailua ja olen muistaakseni lupaillut herra Everstin lisäksi kokeilevani myös Arminin hahmoa. Lisäksi ne viitat, oi ne viitat pitäisi vähän saada aikaiseksi kylmiä talviconeja varten.
Lisäksi tavoitteena on tehdä ainakin yksi nostalgiapuku koska olen niitä lähes kaksi jo luvannut yhdelle nololle ihmiselle jolla on ihan hirvittävä maku.
Lisäksi haluan aloittaa Projektini, jota olen tässä makustellut jo useamman vuoden. Siihen liittyvät worblaan tutustuminen sekä kirjonnan opettelu. Ja eräs hirvittävän kallis kangas.

Ennen kaikkea kuitenkin nyt on todettava, että haluan kokeilla omaa osaamista. Haluan tehdä jotain pitkästä aikaa itseäni haastaen itselleni. Tekee mieli huomauttaa tälle väsyneelle lahnalle, että kyllähän minä tämän osaan.

Kaikille kivoja ajatuksia, positiivisia viboja ja itsensä ylittämisiä!
Uskaltakaa uskaltaa ja sillain!
Ja muuta kannustavaa höpinää!

Desucon ja AAAAAAAAA ;__;

Desusta ei jäänyt kyllä paljolti conina käteen. Se ainoa ohjelma, missä piti käydä EC-karsintojen lisäksi (Cosplay ja Photoshop) jäi käymättä koska nälkä ja työpäivän jälkeinen väsymys huusivat ruokaa ja romahtamista ilmapatjalle. Töitä tuli tehtyä ja ympäri conia tuli juostua. Kuvauspalvelun kävijät olivat taas verrattoman ihania, varsinkin jokainen Välähdykseen osallistunut! Tässä vihdoin ja viimein aletaan saamaan Tampere Kupliin sato, että nyt uudet Desuconin kuvat julki, joten kohta pääsee katselemaan millaista jälkeä meillä Välähdyksessä nykyään tosiaan tehdään. :3

Conin järjestelmät toimivat ja Green Roomissa oli jatkuvasti kahvia, leipää ja muuta syötävää nälkäisille työntekijöille. Iloitsin myös mehuista ja sitruunaylläreistä. Sunnuntain työvuoroa myös paransi iloinen näky, Brianin elämä Green Roomin isolla skriinillä. *3* Katsomaan ei ehtinyt, mutta oli ainakin iloinen mieli takaisin kuvauspisteelle mennessä. Ja hyvät ruoat Lastussa ovat varmaan paras asia Desuconin työvoimana olossa.

Eräs asia jäi tosin kuvauspisteen työskentelijää mietittymään, nimittäin tilojen käytännöllisyys kakkoskerroksen nurkassa. Meidän lisäksemme nurkkaa asuttavat karaokepiste, SPRn piste, että sekapukuhuone. Itse olen ainakin huomannut nurkan ruuhkautuvan tiettyinä aikoina todella pahasti, mikä tekee tilassa liikkumisesta vaikeaa. SPRn työpisteelle ei siis hätätilassa pääse välttämättä kovin hyvin. Meidän puolestamme karaokehuoneen meteli saattaa joskus vaikeuttaa työntekoa ja jonot taas tekevät epäselväksi kuka on tulossa kuvauspisteelle, kuka karaokeen, kuka katsoo kuvia skriiniltä ja kuka yrittää epätoivoisesti päästä pukuhuoneeseen.

Tilanne on toki hankala, koska kuvauspiste on ainakin parhaassa mahdollisessa paikassa, karaokehuonetta on jo kertaalleen siirretty parempaan osoitteeseen ja pukuhuoneiden määrää ei voi vähentää. Tässä olisikin kenties enimmäkseen haastetta tuleville tilavastaaville.

Ja sitten itse blogin aiheesta, eli cosplaysta. Enimmäkseen EC-karsinnoista.

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA.
AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. ;;;________________________;;;

^Yleinen fiilikseni kisan aikana, palkintojen jaossa ja koko ilta sen jälkeen. Aivan UPEA kisa ja aivan sika upeaa kun omat suosikkini pääsivät palkintosijoille! Onnitteluita ihan hirveästi Hironille, Umille ja Pumpkinille! Olin ihan hirmu tunteellinen kuvaustäti ja tirauttelin kyyneleitä ja kiljuin nolosti kun palkintoja jaettiin. (vähän saatoin myös hypellä penkissäni, anteeksi takana istuneille) Sitä lähes mammaantuu kuvauspisteellä kun näkee kisaajia juuri ennen harjoituksia, joskus jopa jo pukeutumisvaiheessa ja tärinät on itse kullakin koko ajan.

Niin ja se juontaja oli kans aika kiva. Sil oli kiva diskopallo ja tuulikoneet. Mut Rimppu hei, eiks me sovittu et siemennysvitsit jää mulle? ;( Olen myös esim. katkera etten päässyt näkemään esityskisan juontoa ja kuumotus Yojia. Nyyh.

Niin joo! Kuvaajana annan plussaa siitä, että tällä kertaa läheskään yhtä paljon kisaajia ei ollut hukassa kuin ennen, vaikkakin pari eksynyttä lammasta joukkoon mahtui. Sibeliustaloa ympärijuostuani totesin, että ensi vuonna olisi aika bueno saada pelkkien hahmojen, nimien ja numeroiden lisäksi myös jonkinnäköinen kuva kisaajien asuista. Cossaajat ainakin löytyisivät helposti!

Sitten lopuksi saatte taas videota. Koska kuvasin paljon. Ja jos joku aikoo kysyä biisistä, vastaan vain; minulla oli viisi mp3sta koneellani. Tämä oli paras. En kadu mitään. Koska Mamma Mia.

Desuviikko - kuinka sängyssä venyttely voikaan tuntua hyvältä

Blogihiljaisuudesta voi päätellä kaksi asiaa; olen joko liian kiireinen päivittämään tai sitten en ole saanut mitään aikaiseksi. 

Mitä tähän nyt muuta voisi sanoa, että filmiopiskelu + cosplay ovat aika hankala yhdistelmä. Audrey jää nyt taas sitten hyllylle kangaspalasina ja leikeltynä peruukkina. Tätä onkin käynyt aika usein viimeaikoina. Viimeisin valmistunut uusi puku kun on edelleen Seras. Sitä edeltävä oli Ryuuji. OHO kattokaas kummaa, minusta on kuin onkin tullut "yksi puku vuodessa" -cossaaja ihan huomaamattani. :DDDD

Ei tosin ole valittamista, koska "desuviikon" tullessa käsitteeksi cossiskenen some-puolella, olen ottanut ihan ekstra nautintoa siitä, että päätin sunnuntai-iltana jättää uudet puvut muille. Viikon kestäneiden väh. 13 tuntisten kuvauspäivien jälken kun mehut olivat aika lopussa ja lihakset maitohapoilla.

Siinä missä keskivertocossaaja on päivitellyt netin täyteen "cossi valmistuu/ei valmistu esim. ikinä" -pävityksiä, on meikäläinen tehnyt desuviikolla alla lueteltuja asioita:

-nukkunut pitkään
-syönyt hyvin
-viettänyt kesälomaa
-tehnyt viimeistelemättömät projektiasiat loppuun
-pelannut Simsiä epäterveellisen paljon
-käynyt kampaajalla värjäämässä IHGUPINGIN TUGAN josta olen haaveillut viimeiset kolme kuukautta
-pakannut rauhassa
-valinnut käytännölliset asut kuvausvänkäröintiin
-juonut paljon teetä ja kahvia
-tehnyt valmiiksi suunnitelmia heinäkuun työkeikkaa varten

Kaikin tavoin on ollut ihan sika hienoa huomata, miltä tuntuu kiireetön coniviikko ilman cossistressiä.

Pukujen tekoa on kyllä silti ikävä ja suunnitelmissa onkin Desuconin jälkeen pakata kimpsujen ja kampsujen sekaan Euphemian mekkokankaat ja kaavat ja tehdä kesälomalla jotain mukavaa ja hyödyllistä. Kaapeissa on paljon kankaita, jotka odottavat käyttöä ja ompeluhimo on iso. Stressinhimo taas on nollassa. Sitä kun saa ihan tarpeeksi tekemällä vähän proggiksia.

Tässä on parin vuoden sisään oppinut paljon siitä, mikä on itselle se tyydyttävin ja lopulta sopivin tapa tehdä pukuja. Kaikessa rauhassa, oman mielen mukaan ja eritoten ilman coni deadlinea. Euphemian kukkaismekon haluan nimittän valmiiksi vain jotta voin kuvauttaa sen tänä kesänä Tampereen Arboretumin ruusutarhassa. Audrey taas tulee vielä valmiiksi, jotta saan parit kuvat Höyrykonemuseo Werstaalla. Traconiin minulla on jo tosin haavecossia, samoin lokakuiseen Fanfestiin, mutta niitä katsottakoon sitten kun Euphemian mekko valmistunee.

Toisinsanoen, hienoja pukuja, hienoja kuvia, hieno fiilis jälkeenpäin. Ja sen jälkeen hienot puvut ilman stressiä mukaan hienoja conikokemuksia varten. C:

Tämä oli Desua edeltävä "lapset rakkaat, muistakaa olla stressaamatta liikaa, hauskaahan tän pitää olla" -päivitys höystettynä pienellä ylpeydellä omasta hedonistisuudesta.

JA HUOM!
Tulkaas kaikki Välähtelemään uuden uutukaisella Välähdyksellä, jota testattiin jo Tampere Kupliissa! Ne kuvat on tosi hienoja oikeesti ja me tykätään kuvata cossaajia hahmouskollisissa paikoissa! Jee!