keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ei se oo niin silleen!

Blogini on täyttänyt vastikään neljä vuotta ja harrastusvuosia on nyt takana virallisesti seitsemän. Luku tuntuu ihan hurjalta ja sen takia olen pohtinutkin hirveästi seuraavaa; enhän minä ole tehnyt paljon mitään siihen nähden että olen harrastanut 7 vuotta. En ole mikään superhyvä ompelijatar tahi proppimaakari, eikä minusta voi oikein sanoa esiintymistaidoistakaan mitään, kun en ole pahemmin esityksiä väkertänyt.


I'm still fab though.
c) Windy

Hämmästelenkin sitä, että tätäkin blogia ensinnäkin lukee sata ihmistä (!!) ja minulle tullaan coneissa juttelemaan nuotilla "en ois aluksi uskaltanut tulla mutta kun tykkään sun puvuist hirveesti". Reaktioni on yleensä luokkaa "???? D:" tässä vaiheessa. Puhumattakaan siitä jos joku ihminen, jota arvostan kehuu asujani tai kuviani. Silloin reaktio on yleensä sellainen välimuoto maan alle vajoamisen ja "SENPAI NOTICED ME" -kikatuksen väliä. Olen nolo, tiedän.

Monet avautuivat kevään alussa ulkonäköpaineista ja cosplaysta, mikä teki allekirjoittaneenkin hyvin onnelliseksi. Tässä skenessä ei voida kyllin muistuttaa, että kaikki ovat oikeasti ihmsiä. Erityisesti Fukkan merkintä asiasta teki itselleni hyvää lukea. Vastaavat ulkonäköpaineet ovat meikäläiselle arkipäivää ihan cosplayssa kuin normaalistikin. Olen isokokoisempi ja lanteikkaampi ja omaksi murheekseni suosin hirveästi mieshahmojen cossaamista. Se käy tunteisiin, kun omistat valtaisan lantiokurvin ja olet persjalkainen suomalainen, joka ei voi edes leikkiä olevansa erikoisen pitkä tai lyhyt.

Jos saisin päättää niin olisin väh. 170 cm ja omistaisin kärkikolmiovartalon. Mutkun en ole enkä omista. Pakko tulla toimeen sillä mitä on. Onneksi sentään olen animumiehiksi pukeutuessani oppinut arvostamaan ihanan vahvaa leukaani, jota vihasin aivan suotta koko yläasteen.


Syitä 144354834 miksi leuka on parhain. ♥
c) Maiju

Cosplay on meidän piireissämme tosin paljon muutakin kuin pelkkiä ulkonäköpaineita ja nämä jutut oikeastaan iskevät minuun paljon pahemmin kuin se, mitä mittanauha sanoo vyötärönympäryksestäni. Suomen skenessä hallitsevat suorituspaineet.
suorituspaine 
henkinen paine, joka aiheutuu voimakkaasta halusta suoriutua hyvin jostakin vaativaksi koetusta työstä, tehtävästä tms. esim. Pianistia vaivannut suorituspaine kuului hänen soitostaan. Tappio kasvatti joukkueen suorituspaineita. "
Mielestäni tämä on hyvinkin näkyvä ja kuuluva osa Suomen skeneä. Alusta alkaen kun olen täällä pyörinyt, on puhuttu siitä kuka tekee pukunsa varmasti itse. Sitten mennäänkin siihen kuka tekee asut kahdessa viikossa, kuka kahdessa kuukaudessa, kuka kahdessa vuodessa. Kuka tekee kaikki ompeleet oppikirjan mukaisesti ja kuka käyttää niitä oikeita materiaaleja propeissaan. 

Suomen skenessä vaaditaan kädentaitoja ja ennenkaikkea hyviä sellaisia. Kaikenmaailman erilaiset pistot ja ompeleet pitäisi opetella itse yön pimeinä tunteina. Auta armias jos pyydät kokeneemmalta kaverilta apua, sehän on noloa. Ei edes puhuta propeista, niihinhän jokaisen pitäisi tehdä mahdollisimman autenttisia patinointeja ja kyllähän jokainen cossaaja on oman elämänsä McGyver, jolta pitäisi luonnistua maailman kekseliäimmät rakentamisratkaisut. Ja voi pyhä sylvi jos et osaa tehdä hyvää esitystä kaiken tämän päälle. Ja kilpaile säännöllisesti todistaaksesi KAIKILLE MUILLE että osaat.

Cosplayharrastajana meidän pitäisi siis olla osaavia muunmuassa näissä ammateissa:

  • ompelija
  • maskeeraaja
  • kampaaja
  • malli
  • näyttelijä
  • suutari
  • käsikirjoittaja (one down!)
  • dramaturgi
  • lavasterakentaja
  • valosuunnittelija
  • äänisuunnittelija
  • erikoisefektispesialisti
  • tanssija
  • taistelukoreografi

Vähemmästäkin uupuu.
c) Gome

Katsokaa tuota listaa ihan kunnolla ja miettikää kuka oikeasti pystyy tähän kaikkeen. Ihailtavaa jos kykenee, mutta täytyykö jokaisen harrastajan todella pyrkiä samanlaiseen superihmissuoritukseen? 

Tämä asia mietityttää minua erityisesti siksi, koska meillä tuntuu olevan parien ja ryhmienkin kanssa tämä sama asenne. Yhteneväistenkin asujen kanssa tuntuu olevan enemmän poikkeus kuin sääntö, että porukka pajailee yhdessä. Toki tähän vaikuttavat kaikkien omat aikataulut sekä välimatkojen pituudet, mutta joskus siinä edessä on vain oma ego.

Itse olen joskus kokenut hirvittävän huonoa omatuntoa siitä, että annan jonkun muun koskea asuuni, tai auttaa esityksen suunnittelussa kun oma pää lyö tyhjää, vaikka siinä tilanteessa olen todella tarvinnut apua. Joskus minulla on ollut ihan pakottava tarve keksiä kaikki itse, vaikka apuna onkin ollut tarjolla kokeneita ja osaavia ihmisiä.


Nyt olen sitten lopulta todennut, että mitä väliä sillä on jos joskus pyydänkin apua? Kuinka hirvittävää todella on myöntää, ettei osaa?

Ymmärrän tällaisen tekijän ylpeyden kyllä henkilökohtaisten kisa-asujen kanssa, mutta kun näen tätä samaa asennoitumista pari-ja ryhmäkisojenkin puvuissa. Jotenkin oletamme pari- ja ryhmäkisoissakin että jokainen tekee pukunsa ja proppinsa itse ja että esitykseenkin on vaikuttanut koko ryhmä tasan yhtä paljon. Jos vahvuuteni ovat ompelussa ja esityksen suunnittelussa, siinä missä kaveri taitaa propit ja lavasteet, pitääkö molempien ihan silkkaa ylpeyttä tehdä kaikki omasta asustaan? Ja jos ei niin pitääkö meidän kuunnella jälkikäteen paskamyrskyä siitä, että puvut eivät olleet "itsetehtyjä"? 



Ilmeeni kun stressiä ja suorituspaineita harrastuksesta.
c) AG


Olen sen verran tiimipelaaja luonteeltani, että jos jotain tehdään yhdessä, se tehdään nimenomaisesti yhdessä ja siten, että kaikki tekevät duunia oman osaamisensa ja pystymisensä mukaan. Joskus ryhmässä osallistumiseen riittää jo se, että on osa ryhmää.

Miettikää esimerkiksi kuinka typerää olisi pistää korismatsissa (en ole katsonut mitään korisanimea hyst) oivallinen keskikenttäläinen yhtäkkiä ässähyökkääjän asemaan tai ässäpelaajaa munittaisiin penkillä vain, että "kaikki muutkin saa pelata". Joukkueen vahvuuksia käytettäisin väärin ja tulokset olisivat huonompia. Ei ole ihan typerää väittää, että tämä pätee mihin tahansa ryhmätyöskentelyyn. 

Itsensä haastamisessa ja oman osaamisen kehittämisessä omasta mielestäni järkevintä on nimenomaan tietää omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Teen tätä itse jos suunnittelen haastavan puvun tekemistä. Tiedän olevani tuplakämmikäsi proppien tekemisessä joten teen ne ensimmäiseksi ja varaan niille eniten aikaa. Jos haluan kokeilla kankaan painattamista, teen sen ensimmäiseksi, ennen kuin möhlin puvun pari päivää ennen conia.

Olemme kaikki nörttejä hassuissa puvuissa ja teemme sitä ihan vapaaehtoisesti. Miksi meidän pitäisi harrastustoimintamme takia osata täydellisesti tuon ylemmän listan ammattitaidot joihin jotkut käyvät koulutusta useamman vuoden? 
Se, ettei osaa jotakin, on vain ensimmäinen askel oppimiseen. Kaikki tekevät virheitä ja erehdyksiä ja se olisi oikeasti jokaikiselle meistä hirvittävän tärkeää muistaa. Puhumattakaan siitä, että jos kerran onnistut, se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi onnistua ja olla täydellinen joka ikinen kerta sen jälkeen

Toki siinä missä muutkin haluan olla hyvä näissä kaikissa, haluan tehdä siistejä saumoja ja yltiöhienon näköisiä proppeja. Haluan pyöriä lavalla ja tehdä sen tyylillä, en hutaisten. Mutta aionko saada hermoromahduksen sen takia, että jokainen yritys ei täytä näitä vaatimuksia 100%?

En! 

# strong independent coplayer #need no burn out #we can do it
c) Ryzz

Opin näitä asioita kuitenkin omasta tahdostani ja haluan tehdä ne omalla tahdillani. Omalla tahdilla tekeminen ei tarkoita sitä, ettetkö voi haastaa itseäsi ja pyrkiä aina parempaan. Mutta tärkeintä siinä nimenomaisesti on se, että ylität itsesi. Joskus itsensä ylittäminen voi olla "tämän puvun kanssa en stressannut" tai "tällä kertaa pyysin apua enkä nukkunut vain kaksi tuntia päivässä viikon ajan".

Joskus henkinen rääkki tekee tavoitteeseen pääsemisestä entistäkin hienompaa, mutta joskus matkalle on kiva lähteä ilman viikkojen etukäteen stressaamista ja aikatauluttamista. Ja joskus on hyvä, että mukana on luotettava matkakumppani, tai useampi.

Uteliaisuuttani kysynkin; millä tavalla yleensä teette paricosseja tai ryhmäcosseja? Teettekö kaiken itse ja jos teette, miksi? Onko teidän hankala pyytää apua puvun tekemiseen?

16 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus, ja hyvin ajankohtainen omalle kohdalle. Olen nimittäin pyöritellyt näitä samoja asioita omassa päässäni, eli miksei apua voi kysyä ja miksi se on noloa?

    Nyt kun olen tullut siihen vaiheeseen, että uskallan kysyä apua niin huomaan, ettei ympärilläni ole oikein ketään keltä kysyä apua. Osilla on kiire, osa vastaa, etteivät itsekään tiedä ja eräs oli sitä mieltä, ettei anna neuvoja, koska voin varastaa hänen ideansa (?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että kirjoitus oli mieleen!

      Omasta mielestäni tuollainen "cosplay salaisuuksien" pitäminen on minusta tosi omituista. Puvun rakentamiseen on toki monia eri tapoja, mutta eihän tekniikkojensa paljastaminen välttämättä tarkoita sitä, että toisen lopputulos olisi täsmälleen sama.

      Poista
  2. Mahtavaa tekstiä, tuo ammatti lista on todella osuva, tosin siihen voisi lisätä vielä ainakin kellosepän :D
    Mun on aina ollut helppo pyytää apua, mutta vaikea myöntää saaneeni sitä. Ekaa cossiani tehdessä oli ihan ok kertoa että joo äitini teki paidan, koska en itse osannut ja lopputulos olisi ollut se että hakkaan ompelukoneen kirveellä tuusan nuuskaksi. Kuitenkin nyt kun tätä on jo jonkun aikaa tehnyt, huomaan yhä vähemmän pyytäväni apua ja tahdon tehdä kaiken itse.
    Olen sellainen joka tarjoaa mielellään muille apuaan, mutta yleensä sitä ei oteta vastaan, tai jos multa pyydetään apua en kerkeä auttamaan, koska oman pukuni kanssa on sen verran paljon hommaan. Ja mitä pari cosseihini tulee, oman pukuni olen aina tehnyt itse, enkä ole parianikaan päässyt auttamaan, koska parini on ollut minua taitavampi ja/tai asunut toisella puolella maata, jolloin auttaminen on hiukan hankalaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä, että jotkut meistä osaa pyytää apua ja tarjoavat apua tarvittaessa! Kaikkien cossaajien äidit kunniaan, jokaiselle cossaajalle pitäisi antaa äidin verhojen ompelu pakko ihan vain muistutuksena siitä kuinka äiti on auttanut ekaa kertaa ompelukoneen kanssa. :D

      Poista
  3. Niin asia teksti! Olen niin samaa mieltä tämän kanssa ja saipa tämä teksti minut miettimään sitäkin miksi itse on juuri tällainen "suorittaja" joka ei muilta apua pyytele (ja jos jotain kysyn niin yleensä se on omalta isoäidiltäni joka ei mitään ratkaisua koskaan tarjoa vaan käskee miettimään itse \:D/ ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän niin tunteen, olen aina ollut "minä itte!" -tyyppiä missä tahansa asiassa mihin ryhdyn, mutta onnekseni ympärillä on sen verran cossaajakommunisteja (: D) että olen oppinut arvostamaan myös sitä oman osaamisen jakamista ja avun pyytämistä. Suosittelen kaikille!

      Poista
  4. ihana teksti. Veit oikein sanat suusta tuosta kohdassa mitä ammateja cossaajat suorittaa. Enpä ole tullut aikasemmin ajatelleeeksi kokonaisuutta tuolla tavalla ja sai arvostuksen over 9000 nt omassa harrastuksessa. Tätä tekstiä vois melkei työntää äidin naaman eteen näyttääkseen ettei hänen ttär vaa tee hassuja pukuja ja riehu kaduilla pelottelemassa ihmisiä. :'D lisää tälläsiä tekstejä vaadin iha mahtia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mikään ei ole parempaa kuin saada ihmisille jotain näytettävää äitille. Kiitos kiitos. :D

      Poista
  5. Äygh. Et kyllä usko mutta juuri tänään pohdin ihan näitä samoja asioita, ja kiitos tämän postauksesi löysin vihdoin nimen sille ahdistukselle ja kuristavalle tunteelle joka on piinannut minua cosplayn saralla ehkä viimeiset pari kuukautta. Suorituspaineet, miten en oikeasti älynnyt sitä aikaisemmin. Kuten totesitkin, Suomen cosplayskene on ihan sairaan täynnä suorituspaineita ja tuntuu etten ole yksin ongelmani kanssa. Viime aikoina etenkin oma ulkonäkö on herättänyt ahdistavia ajatuksia mallia "ähh voinko nyt cossata Erwiniä kun oon 171-senttinen pyöreä persjalkainen naisihminen jonka takki ei istu vai syökö Oikeesti Hyvät Cossaajat minut elävältä". Näin 7 vuoden harrastamisen jälkeen tuntuu siltä ettei ole kehittynyt yhtään siinä missä muut cossaajat näyttävät kehittyvän jatkuvasti ja yltävän entistä huikeampiin saavutuksiin, ja paine kehittyä yhtä paljon on äärimmäisen kova. Kuten jo osuvasti mainitsitkin, menestyäkseen cossaajan tulisi olla niin monen osa-alueen melkein-ammattilainen että huhhuh. Tämä jos mikä tuntuu erittäin stressaavalta ja uuvuttavalta, tuntuu ettei mikään ikinä riitä. Kuitenkin, nyt kun tiedän mistä on kyse, paineista ja ahdistuksesta eroon päästäminen lienee astetta helpompaa, ja kiitos siitä kuuluu sinulle! Hauskaahan tämän harrastuksen parissa on tarkoitus pitää.

    Ähh tulipas nyt nolo avautuminen, toivottavasti saat edes jotakin selvää ja tajuat että avaudun näin koska postauksesi oli oivaltava ja tuotti suurta helpotusta miltei burnoutin paikkeilla olevalle kanssacossaajalle. Kiitos, todella iso kiitos tästä postauksesta. Et oikeasti uskokaan miten ajankohtainen tämä postaus itselleni oli ja miten paljon apua siitä oli suorituspaineiden kanssa kamppailemisessa.

    Terveisin

    peruna joka pitää sinua hyvin hienona ihmisenä ja cossaajana mutta joka ei uskalla ikinä tulla juttelemaan missään :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ägh, tiedän niin hyvin tuon tunteen ja voi perhana kun sinun piti mennä sanomaan taikasana Erwin! Koska olen kärsinyt kuule AIVAN samoista panikoinneista ja ähkimisistä itsekseni kyseisen herrasmiehen kanssa. Sanon vaan että siinähän cossaat, ei aina tarvitse mahtua cosplayn piparkakkumuotteihin! Sitäpaitsi olen nähnyt jo kuvia ja tykkään sinun Erwinistäsi! Eli pukua vaan niskaan! Jos tällainen 163 senttinen persjalkatappi voi niin kyllä sinäkin voit! : >

      T: Meitsi jonka mielestä perunat on maailman täydellisimpiä asioita, koska perunasta voi tehdä mitä tahansa ja se maistuu silti hyvältä. Ole siis ylpeästi peruna, tuo juureksien muodonmuuttaja. <3

      Poista
  6. Ensin minä vein sinun ja nyt sinä veit minun. Mietiskelin ihan samaa tänään ja ompi tämänmoista tekstiäkin jossain piilossa :D Kiitän kovin tästä!

    Pienuudestaan huolimatta Suomen-scene'ssä paineet on kovat. Pienuudella on ehkä tekemistä. Eikä pidä unohtaa sitä, että jokainen harrastaa tätä harrastusta tavallaan. Toiselle pääpointti on puku, toiselle kaverit ja silleen. Jokainen tahdillaan. Tämä ei ole yksinkertainen harrastus.

    Oli muka jotain hienoja ajatuksia tähän ihan oikeasti, mutta nyt kaikki meni ja unohtui :B

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppa hyvä, toimitan aina takaisin kun kykenen! : D

      Ja pienuudella voi olla toki tekemistäkin asioiden kanssa. Tavallaan yleiset "säännöt" on helpompi nimetä ja mitä pienempi porukka sitä helpommin niitä kaikenlisäksi seurataan. Ei tämä nyt ihan susiskene ole mutta paremminkin voisi olla.

      Poista
  7. Onpa kyllä asiatekstiä! En kyllä nyt keksi mitä oikein sanoa paitsi just että puhut asiaa ja hyvin. Voisin tässä myös sanoa että itselläni ei oo mitään ongelmia kysyä muilta cossien suhteen apua; olen useampaan otteeseen esimerkiksi naamakirjassa kysynyt että "pystyykö tätä materiaalia käyttämään tämmöiseen proppiin ja mistä sitä saa" jne. En koe siinä mitään noloa - knowledge is to be shared!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että teksti oli mieleen! Ja vielä parempi että jotkut oikeasti osaavat pyytää apua tarvittaessa! :>

      Poista
  8. Asiaa! Mie oon tähän mennessä kaikki cossit tehny isoveikan kihlatun avulla, koska muuten ois jääny puvut tekemättä kun en ees tiä mistä ois pitäny alottaa, kun en edes osaa kaavoja edelleenkää piirtää. Osaan muokata leivonta- ja ruokareseptejä melkeen tuosta vain, mutta auta armias kun pitäis joku paitakaava muokata tietynlaiseks :'D Ja Fabossakin vingun aina neuvoja miten joku proppi tai tietty puvun osa kannattaisi tehdä.
    Joten mielestäni avun pyytäminen on okei. Jos vaikka just FBhn laittaa kysymyksen jostain propista, jossain bittiavaruuden toisessapäässä saattaa juuri sillä hetkellä olla joku, joka pohtii samaa asiaa, mutta koska on juuri esim. tälläinen "minä itse"-henkilö eikä kehtaa pyytää apua, niin saapahan sekin siinä samalla vastauksen : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin totta! Jossain vaiheessa oli oikein sellainen mentaliteetti ettei oikeastaan cossaa jos ei tee asujaan itse. Toki cosplayhyn omasta puolestani liittyy myös nimenomaan se itsetekemisen ja kehittymisen aspekti, mutta minulta se ei ainakaan ole pois jos joku muu teettää kaikki pukunsa. Kaikille omansa. : >

      Poista