WCS risuja ja... risuja.

Yhden päivän reissu Helsinkiin koettu ja tehty.

Toisinsanoen kävinpä vähän katsomassa millaista on Kirjamessuilla.

Itse lähdin matkaan jo perjantaina, rantautuen Tampereelle väliasemiin AGn luokse, mistä sitten taas herättiinkin ylipirteällä aamu viiden herätyksellä, ehdittiin juna-asemalle puoli kahdeksan junaan, ja Pasilassa oltiin joskus puoli kymmenen aikoihin.

Minut tosiaan pystyi bongaamaan sopivasti valmistuneessa Euphemian asussa. Liikuskelin pitkälti Suzakuksi pukeutuneen Ryzzin kanssa, kuten myös seurassa liikkui koulupukuun sonnustautunut Ewwi-Suzaku ja samoihin kuteisiin pukeutuneet Edhelair ja AG Lelouchit. ...pluuuuus sekalainen joukko muuten vain kivoja ihmisiä.

Parempia kuvia ja prinsessaposeja odotellessa. En nyt ihan handlannut tätä hymyilyä. (Ryzz kuvasi)

Oli kyllä äärimmäisen mukava ja miellyttävä kokemus olla tapahtumassa naisena pitkästä aikaa, vaikka on pakko sanoa että posettamiseni ja käyttäytymiseni aina välistä eivät kyllä... ööö, olleet siitä naisellisimmasta päästä. Vaatii varmaan vielä hiukan petraamista tämä naisena olo, köhköh. Asu saa kyllä ehdottomasti toisen käyttökerran, ehdin jo miettiä kuinka ihanan viileä asu kenties olisikaan johonkin kesäconiin. Hiukan vääntöä ja parantelua on kyllä luvassa, mutta tämä on kyllä parhaiten ompeluopillisesti tehty asuni ikinä. Ja siis syynähän ei tietenkään ole se, että olen tehnyt sitä artesaaniopistossa opettajan avustuksella.

Mutta sitten itse asiaan, minkä takia Messuille lähdinkin - WCS karsinnat.

Kuvaus- ja uppauskredut aina yhtä nopealla Unitalle.

Heti kättelyyn pitää onnitella voittajaparia, kaikin puolin ansaittu voitto. Odotan innolla mitä tämän vuoden äijäkaksikko saakaan aikaan loppupeleissä, kun kerran nyt karsinnoissa nähtiin varmaan Suomen cosplayskenen tähän asti isoin proppi. Korjatkaa ihmeessä jos Suomessa on nähty yli nelimetrinen proppi.

Tasosta näin yleisesti sanoisin että puvut olivat hienoja, lavastusta uskallettiin käyttää viime vuosia enemmän... mutta siihen se vähän jäikin. Neljästä parista kun löytyy vain niin ja niin paljon eroavaisuuksia keskenään.

...neljä paria.

Pelkkä asian ajatteleminenkin saa minut edelleen hiukan tyrmistyneeksi. Siis mitä? Tässä puhutaan ilmaisesta matkasta Japaniin, Suomen edustamisesta Cosplayn saralla maailmanlaajuisessa kilpailussa ja meillä esintyy Metro live -lavalla ainoastaan neljä paria? NELJÄ paria. Ihan oikeastiko edelleen näin vähäinen määrä päätyy kisaamaan edustuksesta?

Mielestäni ilmoittautumiset olivat aikaisemmin menneet täysin kiinni rajoitetun lava-ajan takia, mutta kuinka monta paria sitten jättikään leikin kesken kun lavalla nähtiin vain neljä esitystä? Voittajaryhmän numero nyt ainakin oli kahdeksan, eli kisapareja olisi PITÄNYT olla vähintään se kahdeksan. Mutta jotain tapahtui. Aika loppui? Raha loppui? Jaksaminen loppui? Usko loppui?

Tämä sai isonpyörän pyörimään päässäni. Kuka oikeasti on sanonut, että WCS-karsintaan pitäisi mennä kisaamaan vain ja ainoastaan silloin kun on TÄYSIN varma siitä että voittaa? Koska sellainen maku minulle tästä suuhun jäi. Toki, WCS-kisan tasonkin vuoksi pitää oikeasti tajuta että kyseessä on MM-kisa karsinnat, mutta kun kerta lava on vapaa niin mikä näitä Suomen oikeasti hyviä pukuilijoita ja esiintyjiä estää osallistumasta ja vaivautumasta Helsinkiin asti? (varsinkin kun niin iso osa asuu etelässä) Hitto, MINÄKIN vaivaannuin Etelä-Pohjanmaalta Etelä-Suomeen enkä edes ollut kisaamassa!

Viime vuoden Desuconissa Eurocosplay edustuksesta kisasi kymmenen ihmistä ja meininki oli niin showtasoista että vieläkin muistelen sitä lämmöllä. Tämän vuoden WCS:ään verrattuna... mitä ihmettä. Lavalla on instrumentteja, yleisö ei pääse istumaan, tilaa on aika valjusti ja lavalla on vain neljä paria. NELJÄ PARIA. Tietenkään Metro live -lavaa ei voi verrata millään tavoin Sibeliustalon päälavaan, mutta pitäisikö asialle sitten yrittää tehdä jotain? Onhan tämä nyt tekniikan puolesta parannusta siihen missä ennen ollaan oltu, karsintojen siirtäminen Musamessujen tiloihin oli ihan jees valinta, mutta ainahan parannettavaa olisi huomattavasti.

Asiani ei nyt kuitenkaan ole rantata tiloista, ennemminkin suomalaisten kisa-asenteesta. WCS on isohko kynnys, se nyt on tiedossa kaikilla, mutta onko sen pakko olla? Parikisana karsinnat tuovat tottakai ongelman jo siinä, että mistä löytää se pari jos haluaa kokeilla kisaamista. Ja jos pari löytyy, asuuko tuo tarpeeksi lähellä että harjoittelu ja pukujen teko yhdessä on mahdollista? Ovatko molemmat samoilla linjoilla ja valmiita kestämään sen työn määrän mikä WCS edustuksesta tulee?

Seuraavana tulevat pukuesitykset. Isoja pukuja ja proppeja on nähty WCS lavoilla maailmanlaajuisesti todella paljon ja minkään uuden tekeminen ei ole kovin helppoa. Suomen karsinnoissa voi kyllä näyttää jotain uutta ja ihmeellistä, mutta Japaniin siirryttäessä löytyy Knight Rider valoihin sonnustautuneita tyyppejä, mekanisoituja proppeja, vaijereita, liikkuvia siipiä, lateksia, metreittäin satiinia, tylliä, kirjavia painovoimaa uhmaavia peruukkeja, miljoonittain käsinkirjailtuja koristeluja sisältäviä pukuja ja vaikka samantien mahdottomia kenkiäkin.

Mutta onko se Suomen koko potin hakeminen nyt se tärkein asia? Meillä suomalaisilla nyt on se perusasenne, että lähdetään vain voittamaan tai ei lähdetä ollenkaan, mutta pitääkö siitä sitten pettyä kun sitä voittoa ei tulekaan? Ajatusmaailmaltaan kannattaa olla realisti, vaikka antaisikin sen yli 9000% prosenttia mitä itsestään pystyy antamaan. Joskus se ei vain riitä. Aina on joku parempi. Ei välttämättä kokonaisuudeltaan parempi, mutta joko ompelutaidoiltaan, propiltaan, esiintymiseltään tai karismaltaan parempi.

WCS ja Suomi ovat yhteydessä vielä lapsenkengissä. Olemme nähneet piskuisessa maassamme vasta kolmannet karsinnat ja mahdottomuuksia ei voi olettaa. Järjestäjäporukka vielä säätää tilojen ja järjestämisen kanssa, mutta on yksi asia mistä järjestäjiä ei voi syyttää: karsintojen taso.

Karsintojen taso lähtee kuitenkin ihan itse harrastajamassasta. Moni tämän Suomen blogaajistakin (allekirjoittanut mukaan lukien) voi ikuisuuksiin whinettää siitä, että taso on huonoa, miksei meillä panosteta, jne, jne. Ei se asiasta puhuminen loppujen lopuksi auta, sen eteen on tehtävä jotain.

Heitänkin haasteen.

Nyt, jokainen suomalainen cosplayer siellä ruudun toisella puolella. Lakatkaa miettimästä, että "osallistunpa WCSään joskus kaukana tulevaisuudessa". Lakatkaa ajattelemasta, että sitten kun on se juuri oikea puku, juuri oikea pari, juuri oikea aika ja kaikki mahikset voittaa. Koska se ei karsintojen tasoa tai showmeininkiä nosta.

Karsinnat nähtyäni tänä vuonna rupesin ihan vakavissani harkitsemaan niihin osallistumista ensi vuonna. Ei, en millään tavalla tunne olevani valmis edustamaan Suomea tai usko, että jos Japaniin jostain kumman syystä pääsisinkin, voiton napsahtavan tuosta vain.

Mutta en minä voittamaan olisi menossakaan, vaikka voisin kaikkeni siihen antaakin. Menisin vain näyttämään että hei, Suomessa on oikeasti ihmisiä, joita kiinnostaa WCS ja siihen osallistuminen. Jotka haluavat, että joskus Suomi siellä karsinnoissa tekee Lordit, yllättää kaikki ja voittaa koko homman. Mutta sitä ei tapahdu, ellei joku osoita että meillä on kisaamassa muutakin kuin vain neljä paria. Mitä enemmän ihmisiä, sitä isompi kisa, sitä isompi valinnanmäärä, sitä enemmän erilaisia asuja, sitä isompi eroavaisuus esityksissä. Mitä enemmän on kiinnostuneita niin sitä enemmän myös karsinnan puitteisiin panostetaan!

Toisin sanoen:
Yrittäkää. Oikeasti. Vaikka ei tulisi voittoa, vaikka ei pääsisi edes top kolmoseen; YRITTÄKÄÄ.

Minä ainakin yritän, niin kauan kun ei iske se cosplayerin tutuin tauti: Raha ja aika, raha ja aika, raha ja aika...