Kuten jo aiemmasta merkinnästä pystyi aavistamaan, meni koko viime viikko suurimmaksi osaksi stressin ja asujen vääntämisen merkeissä. Mihinkään viikonlopun asuuni en ollut täysin tyytyväinen (voiko sitä ikinä ollakkaan), mutta pääsin tavoitteeseeni; kisa-asu oli niistä sentään oikeasti parhaimman näköinen.
En ollut ennen lauantai aamua pannut koko asua kertaakaan päälleni, joten itsensä näkeminen peilistä ensi kertaa oli äärimmäisen hämmentävä kokemus. Aamu sujui muutenkin sutjakkaasti, piilaritkin tappelun sijasta menivät päähän alle 15 minuutin ja eivät edes ärtyneet yhtään ja meikkaaminen sujui ongelmitta. Conipaikalle päästyäni jonotinkin itselleni rannekkeen ja järjestäjäläpyskän sunnuntaita varten, menin kuvattavaksi ja sain kisaläpyskäni. Tämä vaaleanpunainen numero kuusi lähtee päätyy kyllä ehdottomasti seinälle, koska niin hyvät fiilikset kisasta jäi.
Okei, sentään asusta löytyy joitakin yksityiskohtaisemman puolen kuviakin. (Ryzz kuvasi)
Ensinnäkin on pakko sanoa, että sain kavereista luvatusti tukea. Armas lyhtypylväs Isaak-AG sekä prinsessaprinssi Ewiwi pitivät minusta huolta koko päivän, juuri oikeissa määrin. Pitivät seuraa ja kyselivät tarvitsenko tukea. Sitten kun oli aika etsiytyä yksin backstagelle, piti työvoima huolta että meillä oli mukavan rento meininki (ukulele + Leevi and the Leavings = <3) ja backstage bossi huolehti että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Infoaminen tosin vähän liritti lavalla pyörimisen suhteen, itsekin tyylikkäästi astelin portaiden ohi kovin *krhm* asenteellisen lavalle kävelyni jälkeen. Noh, lupasin että kopsuttelisin lavalle maailman pahin biatch asenteella ja sen totisesti tein, pfff.
Itse kisan taso oli mielestäni hyvä. Mukana oli pari monta todella upeaa pukua ja keskimääräinen taso oli mielestäni suht. korkealla. Kaipa "pro-kisa" leima oli pelottanut suurimman osan ihan vaan ilmaisen pääsymaksun takia kisaavista pois. Lauantain asusta sen puoleen, että minulta ei löydy kuin yksi kuva kera erään Estherin. Isaakin kanssa piti ottaa photoshoottia mutta mm. Cospladeitti harjoitusten ja... KRHM väärän bussin takia asia vähän jäi. Mutta ei hätää, riennän AGn luokse loisimaan jossain vaiheessa photoshoot merkeissä koska Tampere on nasta mesta.
Ainoa kuva mitä Dietrichistä omasta kamerasta köytyy KRHM. (Ewiwi kuvasi)
Sunnuntaina taas tosiaan vedettiin Cosplaydeittiä. Ja niille jotka eivät paikalla olleet, teemana tosiaan toimi Ouran High School Host Club, allekirjoittanut juonsi Tamakin, Wepin toimiessa kauniina lapsenani Haruhina. Deitin suhteen oli varmaan eniten paniikkia ja säätöä, mutta pienellä lisäsäädöllä ja improvisoinnilla ja "EI JAKSA VÄLITTÄÄ" -asenteella kyllä show meni oikein mukavasti eteenpäin.
Kisaajat olivat mahtavia, kuten myös muut hostit joita saimme mukaan. Ja erityisesti yleisö. Ah, mikään ei ole niin ihanaa kuin oikeasti mukana oleva yleisö. Juontohommat sujuivat oikein mukavasti, vaikka välistä kyllä menin inan hersyvälle puolelle Tamakista ja minun-kännykkänihän-ei-ollut-päällä-eikä-äitini-varsinkaan-yrittänyt-soittaa-minulle-kesken-Deitin. No mutta, hengissä selvittiin siitäkin, kokeneemmaksi vain tullaan.
Homma hoituu tyylillä ja taidolla... NOT. (Ryzz kuvasi)
Ainoat oikeasti negatiiviset asiat mitä mieleen jäi olivat KÄNNYKKÄASIAJOTAEITAPAHTUNUT ja se että oma asuni oli vähän... krhm, epäedustava, mutta koitin kaikin voimin antaa sitten itsestäni performanssin puolesta sitten sellaiset 200%. Toivottavasti se ei kuulunut vähän turhankin paljon.
Niin ja Rimppu, jos kuulet huhuja että olisin plagioinut historiallisia fraasejasi edes yhdenkin repliikin verran niin kiistän kaiken. Ainakin kunnes videot tulevat youtubeen.
Loppupäivän chillailinkin Sorsapuiston puolella Pandora Hearts ryhmän kanssa, heti vaihdettuani cossin Ozista Tamakiin. Sunnuntain cossit olivat kyllä suurilta osin pielessä omalta osaltani, mutta onneksi deitin hyvä fiilis ja PH ryhmä paransivat mieltäni huomattavasti. Oz kyllä pääsee kovaan korjailuun jos arvon Gilbertin kanssa pohditut suunnitelmat pitävät. Tamaki.... noooo, sanotaanko että se
Olenko söpö shotapojan yritelmä vai enkö ole? (Ryzz kuvasi, ruusu Meton)
Cosplayn puolesta en oikein osaa Traconista paljolti sanoa näin yleisellä tasolla. Koska suurimman osan ajasta säntäilin ympäriinsä paikasta A paikkaan B. No, Hetaliaa näkyi vähemmän kuin viime coneissa, Narutot taas olivat mielestäni lisääntyneet. Pari iloista ilmestystä tuli bongattua, kuten aivan mieletön Organisaatio ryhmä (kuusi miestä kolmestatoista, AIKA HYVIN) ja pari mahdottoman söpöä Digimon ryhmää. Vocaloidejakin oli sunnuntaina aika mahdoton määrä liikenteessä ja Trinity Bloodeja tuli bongattua ihan senkin takia että olin itse cossissa. Mieleen jäi varsinkin se mahdottoman IC Ion. Edelleenkin, minä vain lainasin kaveriasi vähäsen~ <3 Mutta, hyvä maku jäi suuhun Traconista. Nyt yritän pitää tekemisen puolesta mahdollisimman paljon cosplaylomaa. Suunnittelua kyllä aloitan, koska olen jo päättänyt mitä asuja alan ensimmäisenä tekemään tänä vuonna.
TA-DAH, sanokaa terve Kuroshitsujin Somalle. Tämä idea tuli muistaakseni viime vuoden puolella, joulun aikoihin (kiitos Suikka) ja kiinnostus ei ole vieläkään hälvennyt. Nams nams yksityiskohtia. Asun haluan tehdä ajan ja rauhan kanssa, siksi aloittelen jo nyt. Ei tosin hajua mihin coniin Soma ilmiintyy, riippuu näet osittain aisaparistani Agnista.
...nnnniiiin ja ei sitten puhuta siitä, että en olisi enää ensi vuodelle pukuja ollut lisäämässä. Syytän kaikesta Rimppua ja tämän synkkiä menneisyyden salaisuuksia paljastavaa merkintää (minähän EN siis ole syy siihen, köhköh) ja sitä etten vaan osaa kieltää puolijumalaltani mitään. Eli toisin sanoen, olen nähtävästi ensi vuonna vetämässä Weiss Kreuzin Omin puvun johonkin coniin tahi vähintään photoshoottiin. Muu ryhmä valitettavasti tekee ensiryhmäilyn London Expossa johon minä en säärineni valitettavasti pääse ilmaantumaan. ...ellei sitten ylimääräinen Lontoon matka tai siihen tarvittavat rahat hypähdä jostakin syliini. Epäilen tosin vahvasti.
Projekti tulee olemaan sinäänsä kiinnostava, koska olen Omin tosiaan aikaisemmin tehnyt Nekoconiin 2008. Sitä asusta ei tosin muuta käyttökelpoista ole jäljellä kuin shortsit ja... kenties henkselit. Valkoiset polvisukatkin nääs ovat nykyään vähemmän valkoiset.
Mutta, tällä nähtävästi mennään nyt vähän aikaa. On paljon pääteltävää tässä muiden ensi vuoden asujen suhteen, lopulliset asiat lyödään lukkoon sitten kun olen saanut laahattua takalistoni johonkin suuntaan täältä korvesta. Toivottavasti.
Seuraaviin pukuiluaiheisiin, nyt eikun pientä pukulomaa pitämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti