Tunteiden ja kokemusten vuosi 2013

Tuppaan usein vuodenvaihteen lähestyessä pohtimaan sitä mitä kaikkea viime vuosi oikeastaan piti sisällään ja kuinka samaanaikaan lyhyt, että pitkä kokonainen vuosi voikaan olla. Olen tainnut silti pidättäytyä tekemästä tätä cossiblogin puolella, pitkälti sen takia etteivät conivuodet ole aina olleet ihan hirveän tapahtumarikkaita. Nyt kuitenkin tuntuu, että asiaa jopa löytyy!

Kato äiti olin lavalla. Ihkujen Wilman, Jarnon ja Inan kanssa. c) Esa Ala-Petäys

Vuosi alkoi toisen kerran Lahdessa Frostbiten merkeissä. Pääsin pitkästä aikaa cosplaybackstagelle, tällä kertaa toimimaan Hall Cosplay -tuomarin ominaisuudessa. Kokemus oli saada meikäläisen jäykäksi kauhusta etukäteen, mutta tuomarointi oli opettavainen ja hieno kokemus. Sitä oppi ihan uudella tavalla kisojen tuomarointikriteereistä ja oma himo kisaamiseen alkoi heräillä uudestaan. Samoin himo tehdä Seras uusiksi, koska asu ratkesi railakkaasti liitoksistaan liiallisten toppauksien vuoksi. Oppipahan jotain myös naishahmoihin vaadittavista kehonmuokkauksista!
Frostbitestä jäi käteen muistot mahtavista iltabileistä hyvässä seurassa ja lämminhenkinen yöpitsa.

Tampere Kuplii tuli yllättävän nopeasti Frostbiten jälkeen, pitkälti koska eräät kaksi olivat päätyneet ensimmäistä kertaa tallennevastaaviksi. Hirmuinen säätö ja aikataulutus ennen sarjakuvafestareita ei estänyt kyllä Kupliiseen liittyvää rentoa meininkiä tapahtumasta jokavuotiseen tapaansa. Photoshootti mahdollisuuksia laajennettiin Finskulta Näsinpuistoon ja niin cossaajat kuin kuvaajatkin olivat ylettömän tyytyväisiä! Ja allekirjoittanut palasi nostalgioimaan aiempia vuosia Yamamoton nahoissa. Tuli muisteltua lämmöllä vanhoja, yksinkertaisia pukuja ja tarve saada harrastuksesta hupia palasi.

Kyyristely Plevnan salissa muiden kuin elokuvatuntemuksien jälkeen oli TTVOlaiselle pitkästä aikaa jännää. c) esuka

Kupliin jälkeen kuitenkin iski jälleen kerran se kuuluisa hiljaiselo. Ei vaan saanut aikaiseksi vaikka mitä yritti ja suunnitteli. Kaikkea muuta tekemistä löytyi, koska keväällä viimeisiään vetelevät kouluprojektit aiheuttivat stressiä ja kiirettä. Mutta hei, oppipahan taas lavastamisesta ja rekvisitoinnista paljon! Tuli tehtyä oma Repunpään takkahuone hienon kuvausporukan kanssa, kasvatettua kärpäsiä, Serla-oravasta taipui kuollut kissa ja monta muuta epätoivoisempaa yritystä jopa onnistui. 

Desuconiin minun piti tehdä iki-ihana Audrey Atlantiksesta mutta laiskuus ja oma stressinsietokyky veivät voiton. Desuconista jäi silti paljon hyvää mieleen, erityisesti hienojen EC-karsintojen ja ihanaakin ihanamman kuvauspisteen puolesta. Olin myös äärimmäisen moe ja äärimmäisen nainen kun piti tottakai pukeutua muttei ollut cossia.

Kesäni ei kulunut aivan siten kun olin ajatellut. Valokuvaushommat jatkuivat conien ulkopuolella ja (GASP!) palkallisina yhen pikku paskanaaman kanssa ja veivätkin lahjakkaasti koko kesäksi. Silloin kun en käynyt Helsingissä itkemässä itselleni työharjoittelupaikkaa, olin Tampereella Lightroomin hiostavassa lämmössä. 

Eräs kuvien editointitauko kuitenkin muutttui kohtalokkaaksi, kun kuvaavatcossaajat erehtyivät katsomaan randomisti animea päivien ratoksi. Shingeki no Kyojin päätyi listalle sillä asenteella että katotaan nyt mistä kaikki puhuu kun anime ei enää innosta. Ja sitten sitä mentiin. Ja tultiin viedyksi.

#keharit kerhoilee c) Katariina Ihalainen

Tracon räjäyttikin sitten kaikilta tavoin minun conivuoteni. Koko vuoden paras tapahtuma monestakin syystä. Pitkästä aikaa pääsin pukuilemaan jotain aivan uutta, sain pitkästä aikaa jonkin asun valmiiksi tuskalla ja hiellä, pitkästä aikaa ryhmäilin ISOSTI ja cossasin jotain minkä suurin osa koko conista tiesi. Kaiken lisäksi toimin ensimmäistä kertaa Traconissa kuvauspisteen studioeverstinä ylivänkärinä. Elokuu täyttyi työharjoittelusta, Helsinkiin muutosta, epätoivoisesta titaanipukujen vääntämisestä levottomina viikonloppuina eräässä tamperelaisessa kaksiossa ja aikataulujen rääpimisestä kasaan ennen Traconia. 

Reha lyfe chose me. c) Katariina Ihalainen 

Vieläkin meinaa tulla tippa linssiin koska vaikka stressiä oli, nuo pari kuukautta olivat taatusti parhaimmat koko vuonna. Unettomat yöt ja levottomat päivät kruunasi herätykset Guren no Yumiyalla aamuvarhain Tracon lauantaina ja komppanian rinkivarustautumiseen tuskaisen pienessä kaksiossa. Vaikka vyöt venyivät ja paukkuivat pitkin conia niin sen jälkeen paukkuivat myös erään kukkaseppeleellä kruunatun Erwinin henkselit. Olin hirmu ylpeä niin puvustani, kuvauspisteestä kuin kaikista työntekijöistäni. Shingekin laukaisema toverihenki jotenkin huokui ympärilläni koko conin ja AH, kyllä te tiedätte jos olette nähneet videomerkintäni aiheesta.

Asia jota en tosin ole muistanut hehkuttaa, oli se, että pääsin kuvaamaan ensimmäistä kertaa Välähdys! -kuvia. Vaikka formaatti taitaa nyt olla jälleen muuttumassa, voisin vähän ylpeillä omilla otoksillani. Tästä heräsi taas tarve päästä itsekin kameran varteen useammin, olen assaroinut ja ohjannut melko pitkään.

 Lapseni! ;_;

Helsinkiin muuton ohessa sain myös nakin osana Fanfestin cosplaytiimiä. Lätkässäni luki cosplayvastaava mutta tiimistä kyllä puhun edelleen. Oli hirmu jännittävää ja samalla ihan hirveää järjestää tapahtuman cosplaykisoja, mutta nähtävästi kaikki meni paremmin kuin odotin. FanFest jätti myös käsiin monta ihanaa uutta ihmistä ja kasan upeita valokuvia jonkun roskiin kuuluvan tyypin avustuksella.

Fanfestin parhaat bileet oli yllättäen kuvauspisteellä. c) Esa Ala-Petäys

Cosplayvuoden päätökseksi kävin vähän erilaisemmissa merkeissä cosplaytanssiaissa ja normaalin studio-ohjaamisen sijaan päädyin ottamaan yleiskuvia. Valokuvaaminen jatkui ja tapahtumakuvaaminen osoittautui hirmu hauskaksi ja tyydyttäväksi hommaksi. Nähtävästi kuvista on myös tykätty, vaikka niitä ei harmillisesti omalta osalta tullut enää illan diskossa otettua. Pääsinpähän pyörähtelemään ihan tanssiaismielessä upeiden kavaljeerien kanssa kauniissa mekossa, mutta kyllä itse nautin eniten kunnon limudiskomeiningeistä! Vaikka kyllähän tuota volyymiä aina saa lisätäkin! Vähän kaipailisin yhtä kovaa menoa joidenkin conien iltabileisiin.

 

 Näytin tolta ja mul oli tollanen värisynkattu miesproppi täs kuvas. c) AG

Conivuoteni siis oli varsin kokonaisvaltainen, ainoastaan kesällä pidin tapahtumataukoa. Pääsin vastuuhommiin yllättävän erilaisissa tehtävissä ja se näkyi. Vaikka koko vuodelta tulikin lunastettua vain yksi uusi puku, olen siihen nimenomaiseen pukuun ja hahmoon rakastunut.
Kaikenkaikkiaan vaikka vuoteni oli laiskan pulskea, se opetti aika paljon omasta harrastuksesta ja siitä mitä coneissa todella haluaa tehdä, mitä cosplaysta todella haluaa saada irti.

Kannustan kaikkia hyppäämään siihen upeuteen nimeltä sosiaalisuus jos coneissa tilaisuus tulee. Olen päässyt tutustumaan ihan helvetin hienoihin tyyppeihin ja ihaniin ihmisiin tämän vuoden aikana. Olen kokenut sen tutustumisen kautta yhden mielettömän upean photoshootin ja monta hysteeristä viikonloppua Munkkiniemen Laatikkokartanossa. (jonka holveihin en enää koskaan palaa, snif!) Samoin vaiston kuunteleminen cosplayn saralla osoittautui tänä vuonna siksi tärkeimmäksi. Tee se valmiiksi, minkä todella haluat valmiiksi, äläkä jää miettimään liikaa yksityiskohtia! Joskus kannattaa mennä sillä asenteella että korjata ja uusiksi voi tehdä aina.

 

 Syksyn tutuin cosplayääni oli "naps". c) AG

Tuleva vuosi luultavasti tulee olemaan vieläkin titaanivoittoista alkuvuodesta. Uniformu kaipaa korjailua ja olen muistaakseni lupaillut herra Everstin lisäksi kokeilevani myös Arminin hahmoa. Lisäksi ne viitat, oi ne viitat pitäisi vähän saada aikaiseksi kylmiä talviconeja varten.
Lisäksi tavoitteena on tehdä ainakin yksi nostalgiapuku koska olen niitä lähes kaksi jo luvannut yhdelle nololle ihmiselle jolla on ihan hirvittävä maku.
Lisäksi haluan aloittaa Projektini, jota olen tässä makustellut jo useamman vuoden. Siihen liittyvät worblaan tutustuminen sekä kirjonnan opettelu. Ja eräs hirvittävän kallis kangas.

Ennen kaikkea kuitenkin nyt on todettava, että haluan kokeilla omaa osaamista. Haluan tehdä jotain pitkästä aikaa itseäni haastaen itselleni. Tekee mieli huomauttaa tälle väsyneelle lahnalle, että kyllähän minä tämän osaan.

Kaikille kivoja ajatuksia, positiivisia viboja ja itsensä ylittämisiä!
Uskaltakaa uskaltaa ja sillain!
Ja muuta kannustavaa höpinää!