Aikuinen conittaja mä oon

Viime viikonloppuna tuli osallistuttua valokuvaaja-lätkä kaulassa jälleen kerran Lahden Desurientoihin. Tällä kertaa lähdin coniin melkoisessa jännäfiiliksessä koska jo kesällä aloin odottamaan kauhunsekaisin tuntein mitä "ekasta" K-18 animetapahtumasta loppujen lopuksi tuleekaan. Olin melko skeptinen siihen kuinka toimiva konsepti on ja olisiko siitä lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta luulen lopullisten tulosten näkyvän enimmäkseen ensi kesän Desussa jos missään.

Conipaikalle oli, kuten viime kerroilla aina, mukava saapua koska on esim. parhainta ikinä majoittua nurkan taakse Sibeliustalosta. Talviconissa tämä on vielä suurempi ilo, kun ulkovaatteita ei tarvitse ravata narikkaan vaan cossi päällä pystyy pyrähtämään parikymmentä metriä suoraan ja pari hassua askelta oikealle. Kaiken lisäksi puuvillasamettinen tiedustelupartioviitta lämmitti mukavasti.

Olin ollut siinä oletuksessa, että vänkäreiltäkin tarkistettaisiin henkilöllisyys sisäänotettaessa, mutta nähtävästi ajokorttia ei tarvinnutkaan heilutella lätkän saamiseksi. Ei haitannut meitsiä, mutta jotenkin odotin tarkempia sisäänottotoimia kuin aikaisempina vuosina tämän ikärajan takia.
Vänkärilätkä oli muuten söpöin mitä olen koskaan saanut. Tunnen syvää sielunsympatiaa kuutteja kohtaan. Ihan ilman mitään assosiaatioita conin pääjärjestäjään.

Mielipide kuulutusten volyymista kuvauspisteellä.

Perjantai oli kuten desuperjantait yleensä. Hämmennystä aiheuttava ja nopea. Cossi tuli jätettyä suosiolla pois ja töitäkin sai kuvauspisteellä tehdä armottoman vähäisesti. Onneksi, koska sitä pääsi nopsasti kämpille viimeistelmään huomista cossia. Surkuhupaisin tuloksin kyllä, koska Frostbite ei ollut yhtään minun cosplayconini.

Frostbitessä jatkoin edelleen Shingeki no Kyojinin linjalla, mutta tällä kertaa vetäisin päälleni Erwinin sijasta Arminin hahmon. Ihanat Mikasa-Hanna ja Eren-Salla kaipailivat täydennystä golden trion ja mikä minä olin kieltäytymään. Varsinkin kun joku nolo fanityttö ois kuitenkin Eversti. Armin oli alkuperäinen cossisuunnitelmani sarjasta muutenkin, joten hahmorakkautta ei tässäkään tapauksessa tarvinnut säästellä.

"Ei sun tarvi näyttää fiksulta testaan vaan valoi." No näytin silti ja valitettavasti ilman lannevaatetta.
c) AG

Mutta sitten tuli oikkuja. Olin ryhmäilyhengessä tilannut saappaat eräältä nettimyyjältä ja maksanut jopa ylimääräistä että ne tulisivat ajoissa. Arvatkaapa vaan tulivatko ja ovatko vieläkään tulleet. Jouduin siis noin kahden päivän varoajalla heittämään hatusta varasaappaat, erittäin vanhat ja kärsineet cosplaykengät. Eivät näyttäneet oikeilta, maali halkeili vaikka vaseliinikerroksetkin oli laitettu ja kaiken huipuksi pohjatkin lähtivät päivän mittaan lentoon. Puhumattakaan siitä, että en normaalia tiukempien saappaiden takia voinut käyttää valjaideni sääriosia.

Takki tuli ommeltua uusiksi parempilaatuisesta ja oikeamman värisestä kankaasta ja siihen olen erittäin tyytyväinen. Tällä kertaa kun tein yhden takin kolmen sijaan, aikaa oli oikein runsaasti! Sen sijaan asuun kuuluva viitta sai kärsiä ajanpuutoksesta (varsinkin selkäemblem) ja siitä yksinkertaisesta syystä etten yhtään hahmota viittojen kaavoittamista. Viittaparka onneksi on vielä korjattavissa ja se palveli sen verran mitä conissa tarvitsi.
Ei siis ollut onnistunein cossiconi, mutta onneksi sitä pääsikin tapaamaan tuttuja ja olemaan pelle. Nämä puvut jotenkin aiheuttavat sellaista ihanaa armeijasimputusta kavereiden kesken, mistä nautin suuresti. Vaikka siinä ohessa tulikin läimäistyä erästä Dr. Mariota vahingossa viitalla päin pläsiä kun yritettiin Yacin kanssa näyttää cooleilta. OLEN EDELLEEN HIRVEÄN PAHOILLANI. ;_; Metsähalli oli onneksi tosi tyhjänä niin tällaisista typeryyksistä ei turhan moni joutunut kärsimään!

c) AG

Lauantai oli kiireisintä aikaa, koska cosplaykisaajat kuvattiin tällä kertaa backstagen vieressä, Metsähallin käytävässä. Kisaajille homma ainakin oli helpompaa ja kaikki löytyivät kuvaan ihan ajassa, vaikka hämmentävästi kyllä kisaajia ehti katoamaan sellaisella kymmenen askeleen välillä meidän kakkospisteeltä bäkkärille. :-D Ainakin meiltä välistä käytiin etsimässä jotakuta joka oli ihan vasta lähtenyt kuvasta.

Settaaminen Metsähalliin vievään käytävään oli visuaalisesti ainakin miellyttävä vaihtoehto, mutta käytännössä aikaväli Ogatan nimmaritilaisuuden ja meidän settaamisemme kanssa oli ongelmallinen. Nimmarijono oli tehty käytävään missä meidän alunperin piti kuvata mutta kätevästi vaihdettiin viereiseen käytävään. Setatessa joutui kyllä varoittelemaan nimmaritilaisuudesta poistuvia johdoista ja lampuista ja JVille piti erikseen kertoa miten kauan paikalla ollaan, eli nähtävästi meistä ei ihan oltu tietoisia tai selväksi ei oltu tehty että tukitaan käytävä? Hommat kuitenkin sujuivat vaivatta kun valot saatiin ylös ja kamera laulamaan. Ja paikaltakin päästiin pois hyvissä ajoin ennen kisnan alkua. Trinodelle äärimmäisen iso kiitos sihteerintöiden tekemisestä ja kisaajien jahtaamisesta! Tämä assari sai kaksi jalkaa käyttöönsä lamppujen ja kisaajien fiksaamiseen ja on hyvin kiitollinen siitä. \o/

Lauantaina kerkesimme myös photoshoottaamaan hiukan AGn kanssa, muunmuassa ihania hironia ja yokia Otoyomegatari puvuissa. Yäääh, en vieläkään pääse ylitse söpöysihanuuksista. Saati siitä kuinka kivaa teitä on aina päästä kuvaamaan, huumorintajua ja jaksamista kun teillä riittää! Uusiksi esim. joka conissa, kiitos.

Loppuilta meni pikaisessa suihkussakääntymisessä, kuuntelemassa luento, hajottamassa objektiivini UV-suoja, pelaten pari erää korttia ja repien jokainen lihas iltabileissä. Jotka olivat taas aivan parhaat, kiitos kun piditte Metsähallissa!

Sunnuntaina oikeastaan pääsi lopulta toteamaan ettei väkimäärä tosiaankaan Frostbitessä ollut mikään päätähuimaava. Sisätilan ilma ei siitä huolimatta ollut tosin hirveän hyvää ja itse jouduin ainakin käydä haukkaamassa happea ihan ulkona asti. Kuvauspalvelun nurkassa olot olivat välestä todella hapettomat, eivät niinkään kuumat ja hyväksihavaittu sekapukuhuone ja sataman ikkunaseinän puoleinen parvi pelastivat pariin otteeseen. En tiedä lienikö vika omissa keuhkoissa vai ilmastoinnissa.

Kävijämäärän vähyys näkyi myös kuvauspalvelussa, missä meno oli letkeän hidasta. Asia ei kyllä sinäänsä haitannut koska niitä jotka kävivät, sai kuvata rauhassa. Tilaa löytyi myös sisältä että ulkoa photoshoottien ja pienten näpsyjen ottamiseen.

kuivapalvaus_normipaiva.jpg

Conialue näytti myös suhteellisen rauhalliselta ja kukaan ei suoranaisesti rynninyt kenenkään päälle. Kun sunnuntaina kävimme porukalla Kotipizzassa niin sielläkin pääsi jopa istumaan! Eli väkeä oli selkeästi vähemmän. Ei se silti käytöshäiriöitä poistunut.

En tiedä onko kyseessä sitten K-18 leima, mutta tuntui että ihmisiltä oli täysin kadonnut oman tilan ymmärrys. Valokuvaajat kuvasivat cossaajia kysymättä lupia, cossin osiin koskettiin ilman lupaa tai kysyttiin kuvia cossaajien perseistä. Enkä edes aloita siitä mikä on minusta inhempaa ja ahdistavampaa, alaikäisten omankivan pusupiiri vai aikuinen mies joulupukki asussa heiluttelemassa mistelinoksaa toisilleen aivan vieraiden ihmisten päiden yläpuolella. Ajatus lieni leikkimielinen, mutta nyt hämärtyi hiukan raja siitä kummat coneissa nyt sitten käyttäytyvätkään asiattomammin vaikka eivät sitä yhtä äänekkäästi teekkään.

Näiden lisäksi viikonlopun aikana kuulin tapahtuneen autoihin murtautumisia, autojen tärvelemisiä, fyysisiä kourimisia, hotellihuoneessa tavaroiden varastelua ja muita arvelluttavia asioita. Suuri osa näistä kuulosti siltä, että nimenomaan conikansa olisi ollut asialla, koska varastetuksi tuli conittajaa luultavasti eniten kiinnostava tavara. Haluan katsoa paheksuvasti nyt jokaista joka tällaiseen syyllistyi. Hävetkää.

Mitä tulee Frostin päättäjäisissä tapahtuneeseen lippukohuun ja sen jälkeiseen paskamyrksyyn, tiivistää tämä video aika hyvin kaiken oleellisen:


Ei mul muuta, conihan se oli muiden joukossa.

Tampere Kupli, nyt särkee

 

 Viikonlopun tuomien lihassärkyjen saattelemana saatte conivideon. Heiluin Yamamotona pitkästä aikaa. KHR-cosplay tarkoittaa nähtävästi yhtä kuin kokopäiväperseily. (tässä tapauksessa kokoviikonloppu) Saatte kenties lisää kuvia myöhemmin kunhan jaksan käydä läpi photoshoot kuvia.

Muistakaas käydä Aamulehden sivuilla äänestämässä omaa cosplaykisan suosikkia! Anikin kuvagalleriaankin on ilmestynyt jo nopeimpien kuvia photoshooteista! Loppujen kuvien pitäisi ilmestyä tulevien parin viikon aikana, vaikka pääsiäisloma saattaakin hidastuttaa kuvaajien työntekoa. :3

Siirille kiitos uusista kulmakarvoista, Helille kiitos kuvasta.

PS. Otan mieluusti palautetta vastaan tallennevastaavuuspuolikkaana kuvauspisteen toiminnasta ja erityisesti uudesta Välähdyksestä ja photoshooteista! Sunnuntain Välähtäjät, ei hätää, teille lähetetään pioneerilahjuksia postissa kunhan kerkeän kyselemään teiltä sähköpostin kautta osoitteita!

16 Jack Frostia ja 16x parempi Frostbite

Frostbite toimi niin hyvin että lakanakin halusi toimia!

Frostbite - eli miten kokemukseni talvi Desusta parani yhden vuoden aikana lähes 1000%.

Viime vuoden suurimmalti osin negatiivisten kokemuksien jälkeen suhtauduin Frostbiteen hyvin varauksella. Kuvauspalvelu kuitenkin kutsui jälleen Lahteen, samoin mahtimajoitus aivan Sibeliustalon nurkan takana hyvässä seurassa, puhumattakaan minulle ojennetusta tuomarinakista, jonka sain tuomarihaun tuloksena. Mukaan pakkasin asuksi ainoastaan Traconissa pyörähdelleen Serasin, pienen parantelun jälkeen.

Frostbitessa kaikki tuntui conina toimivan paljon sutjakkaammin kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa ohjelmalehtinen oli myös kattavampi ja monesta asiasta näki, että conia oltiin suunniteltu pidempään ja valmisteltu enemmän ajatuksella kuin edeltäjäänsä. Ohjelmistossa, kuten myös kävijämäärässä näkyi kuitenkin mukavasti edelleen nuorempien harrastajien suosimisen leima. Kuvauspisteeltä tosin vaikutti, että kyseisiä kävijöitä oli paljon vähemmän kuin viime vuonna? Tai sitten jonot vain liikkuivat sutjakammin!

BILEEET.

Hehkutan tähän väliin myös hienoja Sibbetalon kaiken ikäisten iltabileitä! Olen itse aina ollut enemmän jalan liikuttaja kuin lasin kallistaja biletykseltäni, niin tällainen formaatti sopi minulle oikein mainiosti, samoin majoitusseuralle. Rupesi oikein ketuttamaan, etten aikaisemmin ole iltabileisiin lähtenyt! Oli ihan mielettömän hauskaa, volyymi tarpeeksi kovalla, DJt hyviä ja Lastussa pystyi juttelemaan ilman, että tarvitsi huutaa toisten päälle. Uudestaan! Ehdottomasti!

Muissa tapauksissa en sitten conimasssasta ympärilläni pahemmin nauttinutkaan. Taidan totisesti kyllä tätä nykyä pysyä mielelläni kuvauspisteellä tai cosplay bäkkärillä vastaisudessakin conien aikana, olen tainnut kokonaisuudessaan kasvaa yli conien ihmispaljoudesta. Työmyyränä on hyvä olla ja tavata mukavia conittajia. Erityisesti mahtiposeeraavat Assassins Creedit ja meitä palvovat ja mehut vienyt Bleach ryhmä saavat minulta erikoissydämen tällä kertaa. Ja Gohei-setä joka piti minun asustani yhtä paljon kuin minä hänen. ;3;

Kuvauspisteellä työskentely toimi ehdottoman vaivattomasti ja nähtävästi olemme AGn kanssa tottuneet jobiin niin paljon, että piti kinuta että saimme aloittaa vartin etuajassa työvuoromme. Paras päätös on paras. Lastussa ja Green Roomissa oli loistavat ruoat ja molemmat olivat aina käydessäni sopivissa määrin tyhjiä.

Samaa ei tosin voinut sanoa vessoista, niin alakerrassa kuin Green Roomissakaan. Pukuhuoneet ovat mielestäni enemmän meikkaamiseen ja peruukin tai hiusten leikkaamiseen, puhumattakaan tekoveren roiskimisesta. Kuvauspisteen vieressä ollut unisexpukkari oli aina hyvin tyhjillään ja se oli paljon viileämpikin tila kuin koko muu conialue yhteensä. Mitä katselin, niin pukuhuoneet olivat myös muualla melkoisen tyhjiä aina silloin kun vessoissa sai taistella tiensä lavuaarille pesemään käsiään. Cossaajat, pukuhuoneisiin, mars!

Jäin tosin miettimään, voisiko cosplaybackstagen ja pukuhuoneet kenties valjastaa ainakin cossaavien vänkäreiden käyttöön, ellei myös ihan conittajienkin käyttöön tietyksi aikaa päivästä? Ainakin se vähentäisi tungosta, mutta ymmärrettävästi järjestelyt olisivatkin sitten ihan toista luokkaa. Toivoisin kyllä, että edes työntekijät voisivat pistää kuteensa niskaan siellä, mieluummin kuin green roomissa.

Niin ja unisexpukkarissa ei muuten ollut neulaa, vaikka lankaa oli! Hyi hyi! Koska itse tarvitsin sitä heti ensimmäiseksi aamusta. Saatoin topata Serasin rintamuksen KRHM hiukan yli ja takki parka ratkesi ensin nappilevyistä, myöhemmin rintataskusta. Puhumattakaan siitä, että ne kirotut sukat valuivat pitkäpiimäisen venyttelynkin jälkeen KOKO AJAN. : D

Seras nyt selvästi haluaa sanoa itsensä irti, koska onnistuin myös lätkäisemään rintalätkäni väärälle puolelle, (miten tämä kaikki juuri silloin kun pitää olla osaava ja edustava, FFFUUU -.) joten seuraavan kerran EHKÄ ulkoilutan jotain toista versiota kyseisestä neidistä. Punainen draculina ainakin viehättää erityisesti koska väri on niin muikea ja hahmo tavallistakin enemmän badass. Katsellaanpa siis teenkö uuden version vai korjailenko vielä vanhaa uskollista.

Seras kynitymmällä peruukilla ja liian hyvin istutetulla takilla. Kiitos photoshop kun siirsit lätkän.
  Cosplaybäkkäristä voinkin sulavasti sitten siirtyä itse cosplaypuolen järjestelyihin. Olin tosiaan ensimmäistä kertaa tuomarina cosplaykisassa, Jarnon ja Plasticgayn kanssa. Meistä huolta piti puheenjohtaja Yumi.  Ilonalle ensinnäkin kiitokset, että saatin tulla tuomaroimaan ja kiinnostaa kyllä tämän kokemuksen jälkeen ehdottomasti kokeilla uudestaankin!

Aikataulut lirittivät tosin tuomaroinnin osalta kenties yleisen säädön takia. Etupään kisaajat saivat tämän takia valitettavasti enemmän tuomarointiaikaa kuin loppupään kisaajat, mutta aika kuitenkin riitti niin katseluun, keskusteluun, tuomareiden omaan keskusteluun kuin itse päätöksen tekemiseenkin. Joka myös tehtiin suhteellisen sulassa sovussa, vaikka viime metreillä ainakin itse olin ihan valmis antamaan ainakin viidelle ihmiselle jaettuja sijoja. Pelin henki nyt vaan ei ole se, mutta ainakin pääsin näkemään kuinka hankalaa niiden sijojen miettiminen todella on!

Mutta niin, aikataulun tarkkuutta ja tarkempaa suunnittelua ehkä toivoisin enimmäkseen seuraavia tuomareita silmällä pitäen. Muutenhan kisat nyt suurinpiirtein sitten toimivatkin samalla tutulla kaavalla oikein mallikkaasti. En ainakaan itse pahemmin huomioinut erityisiä mokia.

Kisatasosta yleisesti olin mielissäni. Varsinkin siitä, että hirveän moni oli ensikertalainen! Juuri tämän takia Hall Cosplay on mielestäni ehdottoman tärkeä kisaformaatti säilytettäväksi, se innostaa selkeästi uusia kisaajia edes kokeilemaan siipiään lavalla. Ehdoton kyllä siis Frostbiten cosplaypolitiikalle täältä puolen! (vaikka edelleen minä kivaisasti heiluttelen länsimaisten hahmojen lippua)  

Itseäni hämmästytti erikseen myös se, että Frosti-chanin suosikeissa oli monta kisaajaa, jotka olisivat hyvin voineet tulla ällistyttämään minua tuomarointihuoneeseen tarkoilla maalauksilla ja tikkauksilla, sekä upeilla kangasvalinnoilla! Jos siis kieltäydyitte omaa nöyryyttänne tuomarointisarjasta, älkää ihmeessä sellaista tehkö enää! Hyvä kun oikeasti erotin mistä yleisöäänestys ja tuomarointisarja alkoivat, kun vilkaisin takahuoneessa olevia kisaajia! Nyt se suomalainen perusnöyryys mäkeen ja kokeilemaan!

Tuomaroinnissa olleet kisaajat muuten voivat sitten rohkeasti kysyä palautetta asuistaan minulta! Ja uskon, että muut tuomarit ovat ihan yhtä auttavaisia asian suhteen! Heittäkää kommenttia, sähköpostia tai yksäriä Anikissa, tahi facebookissa jos sieltäkin stalkkaatte! Minä vastailen mielelläni! : 3

Majoitus pähkinänkuoressa.

Se riittänee Frostbitestä tällä erää, taidan suhtautua rennon odottavaisesti ensi vuoden talvea kohtaan. Koska "ei uusia asuja" -politiikkani Traconin jäljiltä teki conista huomattavan rennon. En vaan osaa tehdä asuja talvella. Onko kenessäkään muussa samaa vikaa?

Ainiin! Viime merkinnässä sain Nezumilta blogihaasteen, joka tuleekin sitten seuraavana.

Haaste menee näin:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Valitse vielä 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa ja haasta heidät leikkiin mukaan ja muista kertoa heille haasteesta. Vaikka ei tuota 11 blogia lukulistalta löytyisikään, ei kuitenkaan haastella takaisin ;)  KOSKA OLEN LAISKA ANARKISTI.

11 asiaa minusta 

1. Olen rekkamies morilolitan kropassa. Kuvainnollisesti.
2. Elokuva ja televisio on koulutusalani, teatteri ja televisio luultavimmin tulevaisuuteni.
3. Synnyin alle 800 ihmisen paikkakunnalle. Ja onnekseni pääsin sieltä pois.
4. Animaatioelokuvien analysointi on lempiviihdettäni.
5. Tunnen sielunsympatiaa drag queeneja kohtaan. Katso kohta yksi.
6. En vaan osaa tehdä proppeja, vaikka niiden tekemisestä kuinka paljon tahansa pitäisin.
7. Olen lavastuspuvustusmaskeerannut useamman lyhäripätkän, teatteriesityksen ja kameraharjoituksen.
8. Minua on useasti sanottu putkiaivoksi.
9. Olen kuopus.
10. Kirjoitan tätä haastetta tällä hetkellä koulun kuvausstudion tarkkaamossa.
11. Polkadotsit ovat heikkouteni.

11 kysymystä minulle:

1. Kuka/mikä olisit halunnut olla edellisessä elämässä?
Tein tästä joskus pari internetlogiikan testiä. Randombotti heitti minulle intialaista miestä, joka oli pankkiiri. Oman syntymäpäiväni perusteella taas olisin voinut olla esim. Ronald Lacey. Näitä on kiva arvailla ja miettiä. Syntymämerkkien perusteella minua on puukotettu niskaan ja isketty morning starilla reiteen edellisessä elämässä. 8D

2. Ensimmäinen toiveammattisi?
Kirjailija. Olen aika ylpeä, että tällä hetkellä olen käsikirjoittaja opiskelijana hämmentävän lähellä alkuperäistä suunnitelmaa.

3. Lempikoirarotusi/tyyppisi mahdollisten omistamiesi lisäksi?
;__; Saksanpaimenkoirat! Haluan! Tai Göötanmaan pystykorvan! Tai Schipperkin! Tai Pommen! ;_; Tai minkä tahansa pohjoismaalaisen rodun! KOIRIA. ;_____;

4. Haavecossisi jota et koskaan tule tekemään ja miksi?
Teen kaiken mikä on haaveilun arvoista niin kauan kuin se jaksaa kiinnostaa. Piste. Eniten päänvaivaa kenties aiheuttaa Herkuleksen mahdoton fysiikka, MUTTA siihen keksitään kyllä keinot. Tällä hetkellä kenties juurikin Herkules fysiikkansa ja Sormusten Herran Elrond kasvonpiirteidensä takia ovat ne mitä en "koskaan" tule tekemään.

5. Mitä kuului elämääsi viisi vuotta sitten?
...
Lukio. Eka lukio kevät ja tokan vuoden syksy. Wanhat hulabaloo. Ykkösten paimennus. Ööö. Taisin cossata jonkun verran. Nekocon oli toistamiseen, oli siistiä. 2008 oli aika tasainen vuosi. Nothing much happened. En oikeasti muista yhtään mitään, kaikki siisti alkoi tapahtua vasta 2009.

6. Miten kuvailisit minua tuntemattomalle?
Harmi kun en tunne sinua niin hyvin että osaisin kunnolla kuvailla! Varmaan selittäisin, että olet cossaaja ja tiedän sinut tätä ja tätä kautta ja osittain kai voi sanoa tutuksi kun ollaan törmäilty niin paljon. Olet vaan niitä ihmisiä joita en koskaan tunnista cosseissa! Mutta se on tosi hyvä juttu, arvostan kun ihmiset näyttää erilaisilta puvuissa!

7. Lempivaatekappaleesi?
Hameet. Yksinkertaisesti vaan hameet ja mekot. Niiden ainoa huono puoli on sukkahousut.
8. Kaksi mahdollisimman toisistaan erilaista lempibändiäsi?
Sonata Arctica ja Kaija Koo. Eivätkä ne edes ole niin kaukana toisistaan.


9. Ketä Disney-prinsessaa cossaisit? [tai muuta kokopitkien piiroselokuvien naispääosaa]
HNNNGGHHHHH.
Jane. Tarzanin Jane. Niin cossaisin. Jos laihtuisin tästä pyykkilautavatsaksi niin haluaisin tehdä Tie Eldoradoon -elokuvan Chelin. Ihan vain koska omaa lantiota on niin monta kertaa sanottu yhtä eeppiseksi. : D Plus paras hahmo. Jos anime-elokuvat lasketaan niin haluaisin tässä ennen kyynistymistä ja vanhentumista tehdä myös Kikin.

10. Kuinka valmistuu sinun arkivoileipä sekä herkkuvoileipä?
Siivu juustoa ja meetwurstia ruisleivän väliin. Koulueväs. Herkkuvoileivät ostan suosiolla Subilta.

11. Kengänkoko?
39 tai 40 riippuen kengästä. Hämmentävissä tapauksissa 38. 

Sellaista tältä erää! Toivottavasti en pidä ihan hirmuista taukoa seuraavan päivityksen välissä.

Seras Victoria - pitkä proppi, lyhyt hame

Ja nyt itse blogin aiheeseen, eli Traconin cosplayhyn! Pääsin pitkästä aikaa tekemään asun, jota olin jo pidempään suunnitellut ja toteutin sen alusta loppuun. Merkintä aiheesta Seras Victoria, the good, the bad, the ugly and the epic.

Serasin Harconnen kanuunasta selitinkin jo pari merkintää takaperin. Sen jälkeen raahasin koko komeuden Keski-Pohjanmaan korpimaisemista Tampereen keskustaan auton peräkontissa ja VRn kyydissä. Sain konduktööriltä melko pitkän katseen, mutta kaksimetrinen, laiha jätesäkkiin kääriytynyt kaveri ei sentään tarvinnut omaa junalippua. Junasta ulos pääseminen oli kyllä sitten paljon kauheampaa ja haastavampaa kuin sisään tunkeminen. Pyssy sai osumaa ja tuhoja olikin melkoisesti korjattavana kämpillä.

Pakkeli on ihana päällystysaine, mutta se on erittäin herkkää halkeilulle. Parin testauksen ja neuvon saamisen jälkeen kuitenkin totesin, että pakkelin paras ystävä on ehdottomasti erikeepperi. Pienet halkeamat voi vain hieroa näkymättömiksi ohuella erikeepperi kerroksella ja isot lohkeilut voi päällystää uudestaan pakkelilla tai ruutata vain erikeepperiä päälle. Itseltäni ei pakkelia löytynyt isoimpia hajomia korjatessa joten pelkällä erikeepperillä mentiin. Valitettavasti. Tulos ei ollut yhtään niin hyvä kuin sen olisin halunnut olevan.

Propin teko oli kuitenkin ehdottomasti hauskinta puvussa, koska se oli jotain mitä en ole päässyt vielä kunnolla tekemään. Koko komeus tuli myös tehtyä suurinpiirtein nollabudjetilla ja olen hyvin tyytyväinen itseeni, vaikka parantamista löytyykin aika paljon. En ole vielä mikään hyvä propin tekijä, lähelläkään, mutta nyt on sentään otettu askel oikeaan suuntaan.

Asuun nyt onneksi liittyi paljon muutakin kuin vain askartelua. Ompelutyöhön aloin heti kämpille päästyäni. Kaavoitus onnistui hyvin vanhojen cossin osien ja kaavojen avulla. Serasin hame on Chiban hame rutkasti lyhennettynä ja takki puolestaan on osittain Dietrichin, osittain Kiinan kaavoja. Kaulus tosin piti innovoida taas alusta asti ja kerrankin sain hyvällä omallatunnolla tehdä prinsessaleikkauksia kaavoihini. (tosin niitäkin vähän säätäen koska reffit)

Osto-osia olivat valkoiset hanskat ja tumman harmaat reisisukat. En kyllä enää koskaan usko aasialaisten ebaymyyjien "one size fits all" höpinää sukkien suhteen. Ei näillä reisillä. : D Mokomat sukat valuivat ihan koko päivän, olisi pitänyt kehitellä joku tapa pitää ne ylhäällä.

Täydellisen värinen peruukkini (TM) puolestaan saapui enemmän kuin ajallaan, lähes yhtä aikaa sukkien kera. Peruukin muokkaus tosin jäi viimeiselle viikolle ja olen sitä mieltä että se saa vielä fiksausta ennen ensi kertaa. Muoto oli kivan realistinen, mutta omalla tavallani haluaisin viedä sitä lähemmäksi reffikuvia.

Piilarit olivat suuri rakkaus. PinkyParadisen Venus Eye piilarit ovat hirveän mukavia silmissä, suosittelen! Omani olivat sävyä Bright Red, eivätkä ne tosiaan olleet mitkään sarjispunaiset, vaikka sitä pelkäsinkin. Ihanan herkullisen punainen sävy.

Meikin kanssa yritin tuoda hiukan kissansilmäeffektiä silmiin. Blingiä silmiin sai heti piirtämällä parit ripsen muodot silmän viereen ja iskemällä kunnolla maskaraa. Tekoripset eivät kuitenkaan ihan sopineet Serasin tyyliin joten ne saivat jäädä, vaikka harkinnassa olivatkin. Muuten mahdollisimman tasainen pohja, hiukan lisättyä valoa poskiin ja nenänpäähän vähän vampyyrin kalpeutta luomaan ja kunnon puuteri. Sillä selvä.

Hampaat olivat viime hetken lisä ja ne tuli hankittua Punanaamiosta. Kyseiset naskalit olivat naamalla tosin vain kuvauspalvelun kuvissa ja lavalla koska en piru vie saanut niitä pysymään hampaissa. Punanaamion kiinniteaineet olivat hiukan haasteellisia tällä syljenerityksellä (vaha ei pidä jos siihen joutuu nestettä), mutta tarpeeksi kauan omaa suuta kuivatettua homma sitten skulasi ja hampaita oli jopa hankala saada pois lavalta päästyä.

Ja. No. Ei, tissit eivät olleet omat. UFFilta E-kupin rintaliivit, vanua, omat liivikupit pitämään omat tissit kasassa tyynyjen sisällä. Toimi, siluetti tuli saavutettua. Tosin harkinnassa on lisätä tissiä seuraavaa käyttökertaa varten, pitää vähän kuvailla lisää että saan päätettyä kantani tähän.

Mitä taas tulee itse kisapäivään niin olin suhteellisen hyvillä fiiliksillä koko ajan. Kun H-hetki lopulta koitti niin alkoi paha olo, jalkojen tärinä, pakonomainen vessahätä ja kaikki mahdolliset ramppikuumeen ainekset. Syytän tästä ihan sitä, että en ollut tajunnut olevani ensimmäinen lavalla menevä Pro-kisaaja, ennen kuin olin jonossa.

Sydän tykytti koko sen ajan kun aloittelijat astelivat lavalle ja sitten olin ihan valmis menemään. Valmis olemaan Seras sen pienen hetken.

Ja sitten välissä on juontoa. 8|
Ja väliesitystä. 8|
Ja biisin alun jälkeen piti vielä odottaa. 8|
Ilmeeni kun minä keskellä lavaa ja en tiedä oikein miten pitäisi olla ja mitä tehdä. 8|

Toisinsanoen, psyykkasin itseni liian nopeasti ja levisin lavalle. Proppi ei tuntunut hyvältä kädessä, en yhtäkkiä osannut poseerata yhtään ja en tosiaankaan ollut edukseni. En ole yhtään tyytyväinen lavasuoritukseeni, vaikka onkin sanottu että ei se nyt huonosti mennyt. Olisin vain halunnut tehdä hahmolle enemmän oikeutta ja yleisölle paremman shown. Mutta menty mikä menty, tuli vain ikävä flashbackki kahden vuoden takaiseen pyörähdykseen Dietrichinä. (mikäs tässä muuten on kun vien vain vampyyrisarjojen asuja Traconin lavalle...)

Traconin kisasta jäi silti hyvät fiilikset. Oli hieno tunne katsella Ison Salin lavalla ylös kattoon asti ulottuvaa yleisöä ja katossa olevia tähtilamppuja kisan päätteeksi. Fiilis oli hyvä, vaikka mitään voittoa ei tullutkaan. Tuolla tasolla se ei ollut edes mikään yllätys, vaikka kenties minulla isoin proppi koko kisassa olikin. :D Hirveän hienosti tehtyjä asuja ja kolmenkärki oli ansaittu.

Totesin nyt tässä pari päivää asiaa pohdittuani, että ehkäpä lavalla kääntymiset eivät ole minun lajini. Oloni oli paljon parempi ja itsevarmempi Nekoconissa, kun pääsin J.D.nä vetämään kunnollisen lavaesityksen. Sitä jäin kaipailemaan nyt tällä kertaa Traconissakin. Seuraava kisa tulee olemaan sitten sellainen, missä esitysmahdollisuus on!

 

Mitä tulee taas itse kokemukseen Serasin puvusta, niin olin tyytyväinen ja tulen käyttämään kyllä pukua uudestaan. Photoshoottia on myös suunniteltu viimeistään Halloweenille ja fiilikset muutenkin olivat varsin mainiot. Olin pitkälti tyytyväinen niin käsityöhön kuin hahmopresentaatioon, vaikka kyllä pakko sanoa että takki kenties tullaan istuttamaan ja pyssy pääsee uuteen käsittelyyn... ja sukat kai venytetään tai reisiä kutistetaan.

Aika moni huomautteli hameen pituudesta päivän aikana, mikä oli ihan odotettavissa. Totesin kuitenkin jo tekovaiheessa hämmästyksekseni omaavani kyllä tasan yhtä lyhyitä hameita, enkä niistä ollut koskaan mitään erillistä huomiota kadulla kävellessä saanut. Kaipa juuri se cosplaypuku tai 2-metrinen proppi yhdistettynä hameeseen sitten saavat aikaan sen tarpeen kommentoida hameen pituudesta. Parit hämmentävät ("Saisinko vielä yhden lähikuvan?" "Sydän sykähti kun sinut näin.") kommentit kyllä tuli silti saatua.
Päivän paras hamekommentti oli ja tulee kuitenkin ikinä olemaan tuomariston "aika hahmouskollinen". Tuntui hyvältä ja teki sen tarkan mittasuhteilla mitoittamisen juurikin sen arvoiseksi!

Sellainen oli Serasin puku tekemisineen ja kokemuksineen. Asiaan palataan ehkä jonkin verran tykin rakennuksen ja photoshoottien verran, mutta nyt Seras saa jäädä mietintämyssyn ulkopuolelle ja tehdä tilaa seuraaville projekteille. Suurin osa niistä eivät liity mitenkään cosplayhyn. :-DDD

Tracon - sydämen sykähdyksiä

Tracon, Tracon, Tracon~
Tracon on paras con!

Tracon tuli jälleen kerran kuin nurkan takaa syksyn kynnyksellä. En ehtinyt odottaa sitä, enkä osannut odottaa mitään, mutta jo perjantaina haisteltuani syksyn viileää tuulta ja spraymaalia pystyin runollisesti toteamaan, että nyt voisi ollakin jotain suurempaa ilmassa.

Henkilökohtaisilta saavutuksilta en totisesti mitään erityistä saavuttanut viikonlopulta. Sen sijaan Tracon herätti pitkään kaivattuja tuntemuksia: Tracon ei vain olisi saanut loppua. Tracon oli rakkaus. Tracon on paras con.

Omaan kokemukseeni vaikutti luultavimmin se, että näin paljon hyviä ystäviä pitkästä aikaa, vietin seuraa ihmisten kanssa joita en totisesti näe tarpeeksi usein ja koin myös monta hienoa keskustelua cosplayihmisten kanssa, joiden kanssa tulen puhuneeksi aivan liian harvoin coneissa. Rora muunmuassa jää näistä keskusteluista minulle yhden silmälappua kantavan ranskalaisen palkkasoturin velkaa. Olin jo kuuluttamassa conin jälkeen itselleni vapaaehtoista Pip Bernadottea, mutta nyt tälleen kirjallisesti vielä totean että kappas, sehän ehdotettiin minulle conissa ihan oma-aloitteisesti! Sanaton! Fanityttö! Minä!

Pukuun paneudun tarkemmin seuraavassa merkinnässä, mutta itse kisa meni nätisti ja Kasa-mamma piti minustakin huolta vaikka antoikin minun selvitä juuri oikealla määrin itse. Tiesin kuitenkin miten Traconin kisajärjestelyt yleensä toimivat, kun olen jo aiemmin ollut lavajuoksukisan kisaaja, että itsekin mamma. Kasa muuten piti erinomaisesti huolta aloittelijoiden sarjan kisaajista! En ole nähnyt ennen yhdenkään mamman harjaavan niin tarkasti cossilastensa peruukkeja. Sydän suli.

WCS kisaa en nähnyt, koska olin jonossa bäkkärillä tuolloin, mutta onneksi youtubessa ollaan nopeita:



Sanottakoon, että olen jälleen pettynyt, että pareja oli tosiaan vain sen kuuluisa neljä. Rimppu taisi kuitenkin palkintojenjaossa jo sanoa kaiken oleellisen asiasta ja tulee kuulema myös sanomaan. Ehkäpä joka toinen WCS vuosi nyt vain on hiukan laiskempi ja epäonnisempi, mutta nyt sitä harkinneet varmistamaan että saadaan kunnollinen kisa aikaan ensi vuonna!

Mitä sitten tulee pukukisaan itseensä, niin tykkäsin kovasti tasosta. Mistä olin erityisen iloinen oli se, että en nähnyt tuttuja naamoja kuin pari. Uusia kisaajia on siis löytynyt ja erityisesti tuli myös palkittua. Kolmen kärki oli todella ansaittu pro-sarjassa ja aloittelijakisan voittaja oli oma suosikkini.

Omaan suoritukseen paneudun toisessa merkinnässä. Ensimmäisenä lavalle astuvana pro-kisaajana olin hiukan hermona ja totesin, että lavalla kääntyminen ei taida olla minulle kovin ominaista. Esityskisa Nekoconissa tuntui paljon enemmän omalta jutulta. Oma lavaenergiani myös hiipui inhottavasti aloittelijakisan ja prokisan välissä olevien esitysten takia. Selitettynä olin valmis lavalle 5 minuuttia ennen kuin pääsin sinne ja se tuntui omassa suorituksessa. Olen silti suht. tyytyväinen.
Cossikisaaminen ja kuvauspalvelu integroituvat omalla tavallaan todella hyvin yhteen, mutta ellei meillä olisi ollut niin paljon työvuorojen ulkopuolella työskenteleviä assareita, en totisesti olisi uskaltanut lähteä kesken kaiken milloin tuomarointiin, milloin lavaharjoituksiin ja milloin itse kisaan. AGlle kiitoksia ylivänkärinä että jaksoi jatkuvia katomisiani koko lauantain. (ees jotenkin siis, pistä mulle pallo jalkaan ens kerralla)

Sunnuntain vietinkin pitkälti kokopäiväpassissa kuvauspisteellä aivan omasta halusta, siviileissä. Rakastan kyllä Tamperetalon kuvaustilaa kaikkein eniten. Tilaa on sopivasti ja se on onnistuttu suunnittelemaa hyvin rajaavasti ja turvallisesti.  Ensimmäistä kertaa sitäpaitsi näin ihmisten kerääntyvän jonoon kuvauspisteellä, ennen jonot ovat olleet noi pari kolme kuvattava, nyt määrä lähenteli kymmentä. Kuvauspalvelun suosiokin näyttää kasvaneen, kun Välähdys laput kuluivat pois erittäin nopeasti (sunnuntaina ensimmäisten tuntien aikana) ja Missimittari keräsi paljon uteliaita kysymyksiä, joihin kaikkiin meilläkään ei löytynyt aina vastausta.

Mutta Irtsalle iso kiitos kyseisen kisan järjestämisestä! Harmiteltiin porukalla, ettei oltu tajuttu aikaisemmin tehdä jotain siistejä oman hahmon pukuja. On sitä kuitenkin tämän vuoden aikana pukuillut kaksi vähän helpompaa kostyymiä, joskus olisi kiva tehdä joku näyttävämpi. Suunnitelmia tuli tehtyä. Paljon. Toivottavasti missimittari palaa ja kehittyy ensi vuonna!

Irtsan kanssa tuli myös keskusteltua jonkin verran siitä, miten kuvauspalvelun ja cosplaykisojen yhteistyötä pitäisi kenties selventää ja kehittää. Tähän ehkä palataan sitten ensi Traconin cosplayjärjestelyissä. Tällä kertaa kun kisoja tuntui olevan älyttömän paljon ja ohjeita ei ollut tullut meidän päähän asti. Onneksi tehtiin itsenäisiä päätöksiä aina tilanteen tullen, suurin osa hyviä, osa taas kehnompia. Eipä mitään, oli mukana taas ensikertalaisia ja ennen kaikkea ensikertalaisia vastuun kantajia! Hyvin me selvittiin ja jaksettiin!

Kuvauspalvelussa pääsin myös kokemaan jotain ihan älyttömän hienoa. Pääsin AGn assariksi yksiin aikaisemmin sovittuihin ulkokuvauksiin. Minorea oli kehittänyt mielettömän kuvausidean cosplaynsa kanssa; joten päädyin näkemään Sorsapuistossa kuinka Uchiha Itachi syöksi tulta lähes oikeasti. Nukuksissa ollut narutardini oli kieriä maassa silkasta eeppisyydestä. Ja ne kuvat. AH, ne kuvat.

On muuten ensimmäinen kerta Suomessa ja ehkä jopa maailmalla kun näen tulta käytettävän tällä tavoin hyväksi cosplaykuvissa. En malta odottaa, että näen lopulliset tulokset! Kiitos vielä Minorealle aivan hirveästi että valitsit kuvauspalvelun auttamaan tässä hommassa! Annoit meille myös ideoita siitä, miten kenties Välähdystä lähdetään Traconin jälkeen kehittämään formaattina. Välähdys oli totutussa formaatissaan nyt viimeistä kertaa käytössä. Kisa palaa kyllä, mutta erillaisena. Kisan tarkoituksena ollut poseeraamisen harjoittelu, opettaminen ja haastaminen kun on toteutunut tänä vuonna upeasti! Välähdys materiaalia on ollut todella paljon ihan kisan ulkopuolellakin!

Odotelkaapa siis jännityksellä mitä tässä keksitäänkän ja tulkaa ihmeessä kisaamaan sitten! Välähtäjiä on aina ilo nähdä!

Toisinsanoen Tracon viikonloppu oli tapahtumarikas ja sisälsi paljon hienoja kokemuksia. Ja pitkästä aikaa kaipaan takaisin coniin. Voi Tracon, miksi olet vain kerran vuodessa. Odottelen ensi vuotta jo liiankin innokkaasti.

Ison salin tähtivalot oli hienoja.
c) Mikael Peltomaa

Palaillaan Traconin pariin ensi merkinnässä vielä Serasin puvun verran. Luvassa pieleen mennyttä, omia tuntemuksia, sekä yleisesti kisamietteitä.

"NYT ON NIIN PALJON EITÄ."

Blogimerkintä ei sisällä valokuvia koska olen onnistunut hukkaamaan siirtopiuhani vieläkin purkamattomiin muuttolaatikoihini. Sen sijaan se sisältää paljon negatiivista palautetta.

Voinen aloittaa merkinnän ihan reilun rehellisesti, että ei, viikonloppuni ei ollut mikään paras ja ihkuin ikinä, eikä minulle jäänyt conista hirveän positiviiset fiilikset. Frostbite ei kaikkeen viikonlopun eihin ollut suoranaisesti syyllinen, mutta kun niitä pikku kömmähdyksiä ja kompastuksia tuli vastaan pitkin matkaa jo viikkoja ennen koko conia, eivät ne conissa tapahtuvat ainakaan paranna asiaa. Plus mitä olen keskustelupalstoilta niin kyllä tätä eitä on tasaisesti muillekkin jakautunut.

Itse olin tosiaan mukana ohjelmanjärjestäjänä (sunnuntain Cosplayesitystyöpaja), mutta siihen palaan myöhemmin. Suurimman osan ajasta kun vietin ihan ja mielenkiinnosta ja auttamisen halusta kuvauspalvelun randomnakkina. Tapahtumaa odotellessa oli jo sellainen olo, että koko viikonlopun lippu ilmaiseksi kahden tunnin ohjelmasessiolla tuntui aikamoiselta löysäilyltä, (Traconin kokoviikonloppuduunin jälkeen ainakin), mutta en ollut ehtinyt pistää minkäänlaisia vänkäri-ilmoja. Onneksi vakkariconiseura on muutenkin kuvauspalvelussa mukana niin oli aika helppoa mennä avuksi juoksemaan kuvauspalvelun asioita pitkin conia ja avustamaan itse kuvaustilanteissa. Homma oli ihan törkeän hauskaa ja voin todeta, että luultavasti vääntäydyn uudestaankin ihan virallisissakin merkeissä avustamaan kuvauspalvelun työtä. Koska apua ja lisäkäsiä siellä tosiaankin tarvitaan! (vinkvinknudgenudge)

Toisin sanoen viihdyin kyllä Sibeliustalolla, hommissani ja coniseurassani, mutten niinkään taas Frostbitessa.

Frostbiten toimivat osat nyt ovat aika selkeät. Ohjelmaa oli runsaasti, Sibeliustalo toimi paikkana yhtä hyvin kuin kesälläkin, ravintolan ruoat suurta plussaa, jonotusta en hoksannut ainakaan sisälle tai cosplaykisoihin (kun taas johonkin ohjelmaan nähtävästi olikin sitten tunkua kun Cosplayesityspajaa pitämästä lähdin), eikä missään tuntunut sinäänsä olevan ruuhkaa (vaikka 2 metrin hajuraoista tykkäävälle ihmiselle conit nyt aina ovat aikamoista tunkua, varsinkin talvella).

Suurin osa näistä on kuitenkin sellaisia asioita mihin järjestäjäporukka ei suoranaisesti ole yhteydessä, ellei jonojen liikkuvuutta ja ohjelman runsautta oteta huomioon. Tosin itse en jonotusaikoihin ollut paikalla ja ohjelmasta taas viitsin/kerkesin katsoa ainoastaan cosplayohjelman, koska... noh, mikään ei itseäni ohjelmalistassa oikeastaan kiehtonut. Kunniavierastarjonta oli tuttuun tapaan minulle ei kenties tuntematon, mutta pitkälti samantekevä ja iso osa ohjelmistosta oli sellaista "ihan kiinnostava" -tasoa. Ei sellaista mitä olisi PAKKO nähdä, tosin oma ohjelmissa ramppaamiseni nyt muutenkin on vähentynyt huomattavasti vuosien aikana.

Olen myös pahoillani, mutta vaikka politiikka kiinnostaa ja Fingerpori on jees, niin ne eivät minusta ihan animetapahtumaan kuulu. Nähtävästi aloite Haaviston tulemiseen coniin tuli kuitenkin ihan Haaviston puolesta, mutta koin sen silti aika omituiseksi. On tämä nyt silti aika omituista tarjontaa Desucon -nimikkeeltä joka markkinoi itseänsä nimenomaan ANIMEtapahtumana ja keskittyy nimenomaan japanilaisiin sarjakuviin ja animaatioihin. Puhe oli kuulema jotenkuten aiheeseen liittyvää, mutta kun meidän pitää cosplaykisassakin nillittää siitä onko jokin puku japanilaisesta lähteestä vai ei, niin tuntuu hiukan hassulta että tällaisista imagokysymyksistä ei sitten nillitetä. Tästä nillityksestä en ole kesädesun osaltakaan koskaan pitänyt, mutta ehkäpä palaan asiaan joskus myöhemmin kun se ei minun suurin ragen aiheeni viikonlopun aikana edes ollut.

Voisin mainita ainakin, että isolta osin myös ohjelmalehtisen puuttuminen vaikutti siihen, etten ohjelmissa käynyt. Henk. koht. en oikeasti muistanut puoliakaan siitä mitä mikin ohjelma käsitteli kun en ollut niitä päntännyt nettisivuilta ja osa nimikkeistä eivät kovin selvästi kertoneet mistä oli kyse. Ihmettelen muutenkin ratkaisua vain printata ohjelmakartta ja Sibeliustalon kartta ja jättää ohjelmalehtinen hankkimatta.

Kaipa tässä ollaan päätelty, että säästetään rahaa ja pistetään johonkin muuhun, mutta ohjelmalehtinen on sellainen asia mistä en itse rupeaisi säästämään. Itse pidän niitä ensinnäkin kivana muistona tapahtumasta ja ne ovat elintärkeitä ensikertalaisille kävijöille. Kun Frostbite kerta oli suunnattu nuoremmalle kävijäkunnalle, olin lievästi sanottuna yllättynyt tästä valinnasta. Oliko tässä nyt oletusarvona, että ei nuorempi kävijäkunta kuitenkaan ohjelmissa pyöri ja jos pyörii, on taatusti katsonut kaiken nettisivuilta. Omasta mielestäni tuollaisen varaan ei kannata, eikä pidä laskea.

Tuplanarikan paikka myös hämmästytti hiukan itseäni, mutta en mene sen sijoittelusta pahemmin valittamaan. Paikka tosin oli kuulema hiukan valoton ja mustien laukkujen merestä oli hiukan hankala löytää just sitä oikeaa mustaa laukkua. Ilmapallot oli kivoja koristeita, niin kauan kun eivät räjähtäneet silmille tai kauempana sydänkohtauksia aiheuttaen.

Nämä nyt tosin olivat pienempiä asioita, mitkä vain hämmästyttivät ja mietityttivät, seuraavaksi tulee se "EI" -lista.


Etsiessäni majoitusvaihtoehtoja Lahdesta kyselin ohjelmanjärjestäjien majoitusmahdollisuuksien perään majoitusvastaavalta. Olin liikkeellä hiukan myöhässä ihan omaa tyhmyyttääni, mutta enemmän minua ripoo että en tähän päiväänkään asti ole saanut edes "ei" tai "en tiedä"-vastausta. Niitä olisin arvostanut, vaikkakin majoitusongelma selvisi. Ja luultavasti maksankin siitä ilosta uudestaankin sen sijaan, että menisin tsekkaamaan ovatko Omenahotellin kauhutarinat totta. Meidän majapaikassa nääs oli puhtaat lakanat, ilmaista pullaa ja kahvia ja maailman mukavin henkilökunta. Omenahotellin ovikoodit ja huonenumerotkin kuulema lähetettiin vasta edeltävänä perjantaina ja huoneita piti vaihtaa kesken viikonlopun, mikä on minusta ihan käsittämätöntä.

Omenahotellin suhteen minusta nyt muutenkin asiat tehtiin vaan vaikeimman kautta. Tiedän aika monta joille tuli majoitustenkkapoo sen takia, että Desucon varasi Omenahotellin kokonaan ja myi sitä eteenpäin, koska mainostuksen ja hehkutuksen takia kaikki huoneet tottakai menivät parissa tunnissa majoitusvarauksen avauksesta. Nähtävästi homma oli muutenkin mutkikas itse desulaisille kuin Omenahotellin henkilökunnallekkin kun info ei kulkenut ja niin edelleen... olisiko sitten järkevämpää seuraavalla kerralla antaa conikävijöiden eksyä Omppuun ihan omaa tietänsä? No, mutta, en itse ollut asukkaana, saati majoitusjärkkääjänä, eli toki on huono sanoa varmuudella.

Conia edeltävästä infoamisesta myös miinusta. Ohjelmanjärjestäjät saivat infonsa n. 2 viikkoa ennen conia. Juu, SENTÄÄN kaksi viikkoa, mutta 2 viikkoa on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika. Arvostaisin siis jos näitä infoamisia pistettäisiin pikkaisen aikaisemmin perille. Meidän ohjelmamme nyt ei tästä pahemmin kärsinyt, mutta no, palaamme asiaan kohta...

Nipotukseni seuraava aihe ei periaatteessa repertuaariini virallisesti kuulunut, mutta mukana olin silti. Kuvauspalvelu ei saanut ohjeita cosplaykisaajien kuvaamisesta, sinne tuotiin ainoastaan numerolista mistä piti ruksia yli kisaajien numerot. Sen sijaan KISAAJAT kyllä olivat saaneet ohjeet heidän kuvaamiseensa. Kyseessä eivät olleet edes mitkään hermeettisen tärkeät ohjeet (normikuvaussetti, vaikka vaikeasti olikin paperiin sanailtu), mutta se, että kuvaajan pitää varmistaa kuvattavalta poseeraukset on minusta NOLOA. Ja tässä pistän syytä kyllä Desuconin cosplaypuolelle, koska liika info on aina parempi kuin liian vähän.

Kisaajien kuvassa käyminen ei henk. koht. mielipiteeni mukaan muutenkaan pitäisi olla yksinomaan kuvauspisteen päänsärky. Missä olivat cosplaymammat/vänkärit/kuka tahansa jonka pitäisi olla kisaajista vastuussa, vahtimassa että kisaajat käyvät kuvassa ja ajallaan? Lauantain lopuksi meiltä puuttui 3 kisanumeroa, joista vain yhdelle saimme selvityksen miksi kyseinen numero ei ole paikalla. Asut olivat kuulema liian vaikeakulkuiset ja kisanjärjestäjiltä oli saatu lupa kuvattomuuteen. Kysymys kuuluu, miksi kuvauspalvelu joka OTTAA KUVAT ja jotka ovat niistä VASTUUSSA (?) saa tietää tästä asiasta viimeisenä, ymmärtääkseni kaikenlisäksi kisaajien KAVEREIDEN kautta, ei kisan JÄRJESTÄJILTÄ.

Koen tämän suorastaan törkeäksi koska itse juoksin Traconissa cosplaymammana niin kuvauspalvelun, muiden mammojen, omien kisaajieni kuin cosplayvastaavankin väliä kysymyssä onko jotain ongelmaa, ovatko kaikki käyneet kuvassa, kuka puuttuu, ketä pitää kuuluttaa ja miksi. Saatoin myös paritkin kisaajat jotka epäilivät eksyvänsä tai pelkäsivät pökräävänsä matkalle, että "ei ehditty" tai "ei viitsitty" ei ole nyt vastaus tähän. Vai eikö näiden kuvien saaminen sitten ole niin tärkeää että siitä pitäisi stressata? Turhaanko siellä sitten ollaan?

Tämä nyt on ihmetyttänyt minua muutenkin, että miksei kisajärjestäjien ja kuvauspisteen välissä ole ketään tiettyä ihmistä, joka nimenomaan vastaisi että nämä hommat toimivat ja että info tosiaan kulkee? Tämä vaatisi ihan suurtakin selvitystä ja pohdintaa, mutta jättänen sen johonkin toiseen merkintään kun kuvauspalveluun tunnutaan muutenkin suhtautuvan itsestäänselvyytenä ja lähestulkoon orjatyövoimana joissakin tapauksissa.

Mutta no, palaan takaisin viralliseen repertuaairiini. Ja tässä tulee se moka mikä teki koko viikonloppuni! Tämä on tosiaan minun henk. koht. mielipiteeni asiasta ja selvitämme vielä ohjelmaporukan kanssa, olivatko pyyntömme jotenkin epäselvät, mutta haluaisin sanoa pari sanaa sille kuka ikinä onkaan ollut vastuussa ohjelmien sijoittamisesta.

Oma vikamme, ettemme tilaamme tarkistaneet aiemmin, mutta sunnuntaina varttia ennen ohjelman alkua tajuamme, että Cosplayesityspaja, joka on tarkoitettu pienen porukan yksityiseksi irtiottoalueeksi, improharjoituksineen, rennolla meiningillä, ajan kanssa... on sijoitettu. Ravintola Lastun. Yläparvelle.



...tunnetilani oli suoraan sanottuna käsittämätön ja sen luultavasti kuulikin äänestäni kun selitin infotiskillä, että esityspaja on julkisella ja avoimella paikalla, täynnä olevan ravintolan terassilla täysin MAHDOTON totetuttaa. Anteeksi jos vaikutin tilanteessa vähän jyrkältä, mutta siinä vaiheessa oli menossa se viimeinen korsi kaiken tämän muun säädön takia. Infolle suuret kiitokset ymmärryksestä ja nopeasta ohjelmansiirrosta Koivuun, jossa saatiin suljettu tila. Sielläkin tosin tilamme pieneni onigirityöpajanvalmisteluiden johdosta ja siirto myös haukkasi puolet pyytämästämme ohjelma-ajasta pois.

Meidän onneksemme ilmoittautunut porukka oli pieni, he toimivat hyvin yhteen keskenään ja eivät ainakaan muistelleet huonolla varsin pikakelattua pajaamme. Konsepti oli meillä itsellämmekin vielä hiukan kokeiluvaiheessakin ja totesimme, että kehitystä tarvitaan vielä, mutta tämä tilakatastrofi ja ajan puoluttaminen ei totisesti asiaa ainakaan auttanut.

Inhimillisiä virheitä sattuu ja suuri osa niistä oli toki meidänkin puolestamme kun emme tienneet mikä tila meillä tasan tarkkaan onkaan käytössä, mutta silti mietityttää. Jos olemme pyytäneet suljettua tilaa, mahd. paljon tilaa liikkua niin missä mielessä se vastaa RAVINTOLAN YLÄPARVEA. Kysyn vaan. Mielenkiinnosta. En tiedä onko ohjelmien sijoittelusta vastaava ihminen koskaan harrastanut teatteria tai improa, mutta jos on, niin tässä nyt ei vain ole yksinkertaisesti vaivauduttu ajattelemaan ja lukemaan edes ohjelmakuvausta.

"Cosplay muodostuu sanoista costume ja play. Costume-puolta on käsitelty jo melko paljon, joten haluamme antaa pukuilijoille mahdollisuuden harjoittaa myös playta! Käymme läpi erilaisia improvisaatioharjoituksia ja perehdymme mm. hahmon sisäistämiseen, lavalla liikkumiseen sekä äänenkäyttöön. Pajan tarkoitus on antaa vinkkejä esiintymiseen ja esitysten tekemiseen sekä lavakammon vähentäminen. Ohjelma on suunnattu ensisijaisesti aloittelijoille ja ensimmäistä cosplayesitystä harkitseville."

Lihavoitu ihan vain pointin ymmärtämiseksi. En itse tajua, miten tuo kääntyy siihen, että tottakai tämä voidaan pistää mahdollisimman avoimelle ja julkiselle paikalle, jossa kaikki kuulevat, näkevät ja on jatkuva ihmisten läsnäolo. En tajua ja toivon että seuraavalla kerralla tilojen päättäjä muistaa lukea myös ohjelmakuvaukset TARKASTI JA AJATUKSELLA ennen kuin tekee tällaisia päätöksiä.

Toisin sanoen Frostbite kokemustani voisi kuvailla ihan silkkana pettymyksenä. Desuconin kohokohdat eivät minulla niinkään ole aina olleet hieno ohjelma ja hyvä meininki, enemmän se että asiat tehdään hyvin, huolella ja ajatuksella ja homma pyörii. Tällä kertaa... fiilikseni oli lievästi sanottuna sama kuin kesän Finncon-Animeconissa tai lapsentaudeista kärsivässä Nekoconissa. Pienet yksityiskohdat unohdetaan ja niistä saadaan aikaan joillekkin ihmisille suoranainen katastrofi.



...sitten sivumainintana ihan cosplayn puolesta. Mulla oli kivaa mun asuissa, cossasin tosiaan Ryuujia ensimmäisenä päivänä ja toisena päivänä nauratin naisia Osamu Tezukan Rock Holmesina. Tunnistuksia ei pahemmin tullut, mikä ei tosin yllätä. Mutta musta puku, mauton kraka ja Elvis-tukka sopivat minulle nähtävästi hämmentävän hyvin. Rock pääsee ehkä ainakin photoshoot käyttöön ja coniinkin kenties joskus, jos siihen tilaisuus tulee. Herrasta kun on vain yksi kuvallinen todiste. BD

Cosplayntasosta taas tapahtuman osalta... eeeeh, ihan ok. Pari hienoa asua löytyi, pari joita itse vain arvostin koska AAAA KERRANKIN JOKU COSSAA SITÄ JA SITÄ, mutta näin perussilmäyksellä... aika lame. Ei mitään kovin siistiä ja aika paljon massaa. Asuista Morso oli paras. :D Ja tohvelit. :D Vaikka koinkin nolon fanityttökohtauksen Nezumi-chanin Kenin (Weiss Kreuz, my love and guilty pleasure forever) nähdessäni. Tosi nolon. Onneksi vastaanotto oli positiivinen. (uliuliuuu haluaisin vain tehdä Omin ja pomppia shotashortseissa taas ;;~;;)

Kuvauspalvelussa asuja tosin oppi arvostamaan ihan eri tavalla kun pääsi oikeasti auttamaan helmojen asettelussa ja ohjeistamaan posetuksissa. Käykää ihmiset enemmänkin siellä, pliis, kuvasaldo oli viikonlopulta aika eeppistä!

Että joo. Frostbite - ihan jees kokemus, vaikka tapahtuma ei kyllä minua nyt ihan vakuuttanut. En nyt voisi tällä kokemuksella sanoa suosittelevani ja jos talvidesu uudestaan järjestetään, en mene sinne ainakaan samanlaisilla odotuksilla kuin aikaisemmin.

Left 4 Desu

"...joo jos en tuukaan teidän kyydissä." Olenko minä ainoa, jonka kaverit kiinnittävät coniautoon koiran korvat ja hännän? Lahteen päästessä jäljellä oli vain toinen korva. Snifu.

Siinä missä suurin osa Anikin viestiketjuilla ja blogosfäärissä on hehkuttanut kuinka Desucon oli tapahtumana "niinku paras ikinä/ihkuin koskaan/parhain coni" ja sitä rataa, minulle Desucon 2011 oli... kinda meh, actually.

Desuconhan siis toimi kuin hyvin öljytty koneisto. Järjestäjäporukka selkeästi osaa asiansa ja ainakaan ulkopuolelle minkään valtakunnan järjestysongelmat eivät näkyneet. Mitä nyt pientä tekniikkaongelmaa cosplayohjelmien aikana, mutta ei mitään erityisen mieleenjäävää. Mikä taas on pelkästään hyvä asia! Enemmänkin hommasta puuttui minulta se jokin... UMF-tekijä. Ei ollut mikään kehno con, mutta ei tosin yltänyt kyllä sinne "OMGMULOLIIHANSUPERKIVAA" -tasollekaan. Oliko se 17 euron arvoista? No totta helvetissä!

Mennäänpä kuitenkin kronologisessa järjestyksessä, koska muuten tästä tulee sekava sillisalaatti täynnä aivokatkoksia.

Lauantaina saavuimme seurueemme kanssa Sibeliustalolle hyvissä ajoin, ihan sen takia että jokin outo voima sai porukan heräämään jo aamu kuuden aikoihin. Kutsuisin sitä tosin kello kuudelta herääväksi isäntäpariskunnaksi joka oli superihku kun päästi meidät valtaamaan kämppänsä vain vartin ajomatkan päästä Sibbetalolta. Niko ja Sanni, ootte sairaan kivoi ihmisiä.
Heti sisään päästyämme porukka suorikin ensinnäkin nappaamaan cosplayohjelmaliput säästöön koko joukkiolle ja lunasti varaamansa t-paidat. Kuolasin järjestäjien "Yes we Desu" -paitoja, mutta tämän vuoden kävijäpaitakin oli juurikin upea. Mustia t-paitojahan minulla ei tunnetusti ole ikinä tarpeeksi, joten tämä menee ehdottomasti useamminkin käyttöön.

Päivän aikana pyörin pitkälti AGn seurassa paricossaten Jetiä ja J.D.tä Neo Angelique Abyssista (sinä ihanaihanaihana ihminen joka oikeasti tunnistit meidät; olet paras). Kuvien puolesta saalis on aika heikko, koska ehehehe ei jaksettu kuvata itseämme muuta kuin photoshootissa, joten Aidun kuvia odotellessa saatte tyytyä tähän Marin näpsäykseen.

"Pitäskö täs nyt itkeä vai nauraa, että tää on ainoa kuva noista lauantain cosseista?"

Olimme varsin laiskanpulskeita cossaajia, koska vietimme lähes koko lauantain istuen tai lojuen Sibeliustalon nurkassa X. Ei sillä, ennen photoshootiin pääsyäkään ehdimme jo olla Elffin proppinarikkana, kuulustella Ilonalta kuinka korkealla paniikkitaso on ja vakuutella Rimpulle, että me kyllä nauretaan sen jutuille vaikka se ei olisikaan hauska. Onneksi se kuitenkin oli, ei tarvinnut yhtään esittää!

Photoshootin jälkeen käytiin sitten porukalla noukkimassa ruokaa läheisestä Kotipizzasta (rakkaat conikävijät, jos otatte mukaan niin se tosiaan tarkoittaa, että ette jää siihen pöydän ääreen syömään pizzaa pahvilaatikosta ja jätä vielä niitä pahvilaatikkoja sinne pöydille lojumaan) ja sitten odoteltiinkin Cosplayohjelman alkamista.

Cosplayohjelmasta minulla ei ole sattuneesta syystä kuvia (köh, olin laiska, en jaksanut ottaa omaa kameraa mukaan lauantaina), joten kestäkää tylsää tekstiseinää! Yleistaso oli jälleen kerran kohonnut viimevuotisesta ihan järkyttävästi. Eurocosplayssa taso oli mitä Eurocosplaylta nyt voi odottaa, vaikka omasta puolestani on pakko sanoa, että joistakin esityksistä puuttui sitä "jotain", mitä taas mielestäni oli ihan mielettömästi ilmassa viime vuonna. Tai ehkäpä olin vain viime vuodesta vieläkin niin hypehype, että vesitin kokemuksen itseltäni. Puvut olivat kuitenkin hienoja ja esitykset hienoja ja kärkikolmikko oli sitten ihan superhienoa. Onnittelut koko kärkikolmikolle, erityisesti Asagille edustuspaikasta!
Alan olla tosin vakuuttunut siitä, että annamme Suomesta kohta varsin nahkahousufetistisen kuvan. 8D Mutta mikäs siinä kun ne nahkahousut on kerta hyvin tehty!


Ovelaa tekstinkatkaisua Asagin kylmiä väreitä tuovalla esityksellä.

Cosplaynäytös taas oli kohonnut tasoltaan paljon silmiinnähtävämmin. Tämän vuoden cosplaynäytösplussat menevät ehdottomasti KH3-ryhmälle. Kertakaikkiaan ihana esitys ja hienot koreografiat. Heti näytöksen jälkeen hurautimme takaisin majoitukseen vaihtamaan jotain pikkaisen mukavampaa päälle. Pikasuihkujen jälkeen hurautettiin takaisin Sibeliustalolle, juuri sopivasti katsomaan Hoothootin vetämää Cosplaykilpailut meillä ja muualla -paneelia.

Parasta kuvamateriaalia mitä myöhässä tullut takarivissä istuja saa.

Paneelista nyt itse voisin sanoa, että Hoothoot veti paneelin kunnialla, mutta olisin itse toivonut vähän yksinkertaisempia kysymyksiä. Joskus tuntui, että itse kysymyksen kysymisessä kesti kauemmin kuin keskustelijoiden vastauksessa. En myöskään itse koe kovin tarpeelliseksi nähdä sen ihmisen cossikuvia screeniltä, joka sillä hetkellä puhuu, joten diojen välillä hyppeleminen alkoi ottamaan pattiin pidemmän päälle. Helpommalla olisi päästy esim. looppina pyörivällä diaesityksellä, ei niitä kysymyksiä nyt aina tarvitse kirjoittaa että kaikki ne ymmärtäisi.

Paneelissa kuitenkin puhuttiin suurinpiirtein kaikki mitä itse asiaan liittyikään ja oli kiva tietää Eurocosplayn ja WCSn lisäksi myös Tanskan ja Yhdysvaltojen meiningistä. Aihetta ei myöskään otettu turhan vakavasti ja hauskat pikkuyksityiskohdat kuten WCSn backstagen menu pitivät minut ainakin virkeänä. Propsit siis puhujille, tykkäsin kuunnella teitä.

Olisin vain toivonut vähän enemmän nimenomaan sitä cosplaykilpailuja muissa maissa. En tiedä onko vika minun muistissani, mutta mielikuvat luennolta jäivät vähän siihen, että pitkät pätkät höpistiin tyylillä "No miksi lähdit kisaan?" ja sitten kun aika onkin jo niukilla, kysytään "No mitäs siellä kisassa oikein tapahtuikaan?" Itse olisin siirtänyt painopistettä juurikin siihen toiseen päähän, koska... no, sitä minä itse tulin paneelilta hakemaan kun olen lukenut kaikkien fiilistelyt voitosta ja kisaan valmistumiset bloggerin tai LiveJournalin kautta.
Kaiken kaikkiaan, hyvä informatiivinen pläjäys ja itse en nyt ainakaan pelästynyt ihan totaalisesti pois kaikista kisahaaveistani. Kyllä tässä edelleen syksyllä ollaan WCS-karsintoihin Traconiin (pienet bileet sille (o( ) ainakin täyttämään osallistujalistaa, jos ei muuta.

Cosplayluennon jälkeen chillailimme ja noudimme yhden seuralaisen henkkarit majoituksesta (Sonata Arcticaa ja kunnon kyytiä, thanks Dimi) myöhemmin alkavaa Bara luentoa varten. Ja voin vain sanoa, että Aki oot aika ihku, kuuntelisin sua useamminkin näinkin mielenkiintoisesta aiheesta. Erittäin tiivis ja silti informatiivinen pläjäys, opin paljon uutta ja pidin samalla hauskaa. Tykkäsin, en oikeasti muista että minulla olisi ollut pahemmin moittimisen varaa.

Se oli kivaa.

Hämmentävän hyvin nukutun yön jälkeen (kaksi ihmistä yhden ihmisen nukuttavalla ilmapatjalla ei ollut niin hyvä idea kuin luulimme) aamulla heräiltiin tarkoituksena nähdä Miyazaki ja vihreä telaketjufemakointi, mutta maskeerausajan virhearviosta johtuen myöhästyttiin niukasti. ...ja sitten vähän enemmän kun huomasimme AGn kanssa jättäneemme meikkipussin majoituksen eteiseen. Pikapikaa takaisin ja tralalalaa seuraavaksi parkkiksella läiskittiin mustaa kasvoväriä ja tekoverta Left 4 Dead meiningeissä.

Kerta se ekakin kun oikeastaan teen cossini valmiiksi conialueen parkkipaikalla.

Sitten me... haahuiltiin. AGn kanssa pysähdyimme muuta ryhmää (Dimi ja Ewwi) odotellessa hämmentävän monta kertaa kuvattavaksi, juttelemaan tutuille ja muille L4D-cossaajille, löhöämään Sibbetalon lämmössä ja evästämään suolakeksejä ja pilttejä autoon noin tunnin veroiseksi ajaksi, samalla filosofisesti keskustellen siitä miksi tehdään niitä cossipukuja kun tehdään. Päivemmällä päästiin sitten harjoittelemaan taas parkkipaikka maskeerausta kun pääsimme liimaamaan Ewwin Smoker-cossia kasaan.

Dimin booty, Ewwin Martit ja AGn spiritgum.

Loppupäivä menikin vähän pikakelauksella. Conipaikalla pössin Güntherilta kanasalaattia, kuvasin kavereiden Devil Survivor -ryhmää ja Marin Vaarsuvius -cossia, tulin takaisin, heitin heiheitä kohta puoliin lähteville ihmisille (Ryyyyyzzz en tajunnut antaa lähtöhalia, itken itseni uneen ;___; ) ja sitten päädyinkin L4D-shoottiin. Wepi bloggasikin jo pari varsin kivaa kuvaa blogiinsa, itse säästelen Desun photoshoot merkinnät myöhemmäksi. Sanon vain, että oli törkeän väsynyttä meininkiä, tuli hienoja kuvia ja totesin, etten olekaan niin huonossa kunnossa kuin luulin. Helposti sujui sillan päästä päähän juoksu, aina jonon kärjessä olin!
Lopuksi mentiin takaisin majoitukseen, pakattiin, siivottiin ja lähdettin ajamaan kohti Keski-Pohjanmaata Windyn ja Gomen kanssa.

Mun coniseurassa oli hei Günther, pistäkää paremmaks.

Ensi vuonna uudestaan, ehdottomasti! Odottelen nyt jo innolla minkälaisia kunniavieraita ensi Desucon tuo tullessaan. Viime vuodet eivät ole meikäläisen fanityttö hermoja pahemmin kutkutelleet, mutta odotan kyllä innolla, että Desun väki saa minutkin vielä jonottamaan siinä nimmarijonossa.

Se siitä merkinnästä. Palaan huomenna sorvin ääreen Animeconin cossipukujen kanssa ja väännän kättä itseni kanssa pyörähdänkö kenties tänä kesänä Nekoconissakin. Kun niin tekis mieli ja ois kiva käydä ja niin edelleen. Kun Nekocon.