Kameleontiksi muuttumisen ABC

Tässä vuoden 2010 conien syksyä kohden loppumisen ja uusien cosplaysuunnitelmien lukkoon lyömisen ohessa on hyvä aika pistää kunnon pohdintoja jälleen pystyyn. On nimittäin hämmentävää huomata, etten ole blogissani kuin vasta kerran höpissyt jostain yleismaailmallisesta aiheesta cosplayn saralla. Jotenka, nyt pääsette lukemaan mielipiteitä ja aatoksiani eräästä itseäni varsin paljon kiinnostavasta aiheesta.

Otetaan esimerkkitapaus. Maija 15-wee, varreltaan kovin hintelä ja lyhyehkö nukenkasvoinen tytön tyllerö katselee animua. Hän päätyy katsomaan esim. D.Gray-mania ja ajattelee että tästähän olisi kiva cossia. Ja oi, kuka kenties onkaan Maijan cossiunelma? Varmaankin päähenkilö Allen! Tai ehkäpä Maija on niitä harvinaisia teinicossaajia jotka oikeasti haluavat cossata naisia, siispä Lenalee!


...joo ei ihan. Maija on iskenyt silmänsä kaikkien rakastamaan naistennaurattaja Crossiin! Tässä on Maijan unelmien puku, hän ei pysty nukkumaan silmällistäkään öisin kun ajattelee kuinka muikean makeaa olisi oikeasti cossata Crossia!

Mutta voiko Maija tehdä sen?

Mistä tämän kauniin esimerkin jälkeen pääsemmekin itse kysymyksen äärelle: miten paljon oma synnyinkeho varpaista hiusten latvoihin asti vaikuttaa cossimahdollisuuksiin? Jokainen cosplayer tulee taatusti jossain vaiheessa tämän vaikean dilemman eteen. Olen usein kohdannut niin kavereiden kuin nettipalstojenkin suunnalta ennakkoluuloja sitä kohtaan, että vartalomalli X yrittää tehdä vartalomallin Y asua. Ja nyt ei puhuta pelkästään painosta, ihan pelkästään pituus ja kasvojen muotokin merkitsevät monille enemmän kuin cossaajien massa. Monet myös haaveilevat jostakin puvusta, mutta eivät voi toteuttaa sitä koska "oon liian lyhyt/pitkä/naisellisen muotoinen/tissitön/pullanaamainen/jne."

No, pitääkö näitä asioita edes miettiä? Henkilökohtainen mielipiteeni on että kyllä, kyllä pitää. Itseään saa katsoa peilistä ja verrata siihen, mikä unelmacossattavan ulkonäkö luultavasti olisi, jos hän ei olisi 2D-piirroshahmo. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että on loppujen lopuksi cossaajan oma asia päättää, mitä hän pistää ja ei pistä päälleen.

Itse kuulun vartalotyypiltäni A-linjastoon. Olen lyhyehkö, lievästi ylipainoinen, lantiosta kurvikas ja rintamuksesta vähemmän kurvikas. Joten kokemusta tällaisista pohdinnoista on turhankin paljon. Koska kaiken järjen mukaan minun vartalomallilleni sopivien cossien määrän pitäisi olla melkoisen pieni. Tai korjatkaa ihmeessä, jos tiedätte sarjan missä pojilla on 42-housukoon lantio tai tytöillä tuon lantion lisäksi A-kupin tissit.

Siitä huolimatta, cossilistani on paitsi ollut erittäin crossplaypainotteinen, on se myös sisältänyt maailman pisimpiä teini-ikäisiä miekkailijoita, kirvestä heiluttelevia arjalaismiehiä, kuin myös ylipitkiä huutosakkilaisia. Samalla on tullut sitten taas pyöräytettyä vastavoimaksi pitkä litanja lyhyenläntiä pojuja ja muuta hauskaa.
Oma cossilistani saattaa siis vaikuttaa ulkopuolisille hiukan omituiselta. En ainakaan itse ole kohdannut hirveän monta Hetalia cossaajaa, joka olisi tehnyt sekä Kiinan että Tanskan. Hahmot ovat kuitenkin niin pituudeltaan kuin kehonrakenteeltaankin suhteellisen eri päissä spektriä. Cosplayssa, huijaaminen on kuitenkin sallittua!

Kuvatessa pituushuijaaminen on kaikkein helpointa. Vasemmalla joku tappi, oikealla ylväs Pohjoismaiden KONGE.

Pituushuijaamiseen helpoin vastaus ovat tietenkin korot. Jos haluaa lisäpituutta, hankkii kunnolliset korot. Itse olen Yamamotona kiskonut jalkaani viiden, kahdentoista kuin myös yhdeksän sentin korkojakin. Tietystihän on se tosiasia, että harvoin ne korot oikeasti asuun kuuluvat, joten on ihan oma asia priorisoiko hahmon funktiota olla pitkä enemmän kuin reffikuvia. Ryhmäcossien suhteen olen sitä mieltä, että pituusfunktio menee kyllä niiden reffikuvien edelle. Yksin cossatessaan voi sitten pohtia vähän pitempäänkin tätä probleemaa.

Korkojen käytössä kannattaa myös pitää mielessä pari hyvää muistisääntöä, milloin tulos ei näytä niin feikiltä kuin se voisi näyttää. Ensinnäkin, jos cossaat miestä niin kengän muoto ja korko eivät saisi olla piikkikorkojen luokkaa. Mitä tukevampi ja paksumpi korko, sitä neutraalimmalta se näyttää. Tasapohjaplattarit ovat tapaus erikseen. Näiden kanssa suosittelen muistamaan, että mitä kapeampi, sen parempi. Omat 12,5 cm plattarini ovat suhteellisen jykevät ilmestykset ja olisin luultavasti jo ostanut kapeammat yksilöt... elleivät ne liikkuisi liian isoissa hinnoissa tai vastaavasti olisi yleensä liian lyhytkorkoisia. (163 senttisenä olen yleensä cossiporukan lyhyimpiä) Toisekseen, jos korkoa on paljon, kannattaa housujen lahkeet, kaavun helmat tai vastaavat jättää inan liian pitkiksi. Niillä onnistuu peittämään mahdolliset turhankin näyttävät korot ja moni voi oikeasti luullakkin sinua 180-senttiseksi. Koska ollaanpa nyt realistisia, oikeasti TOSI HARVOIN ihmiset ensimmäisenä katsovat jalkojasi sinut nähdessään.

Ei tarvinne selittää kumpi on paremmin piilossa?

Myös vaatteiden kanssa voi tehdä erilaisia ninjatemppuja, mm. valitsemalla tietyn värimaailman asuja kehonmuotojen muuttamiseen. (tumma kaventaa, vaalea leventää) Vaatteiden istuttamisella voi myös joko korostaa tai häivyttää joitakin kehonmuotoja ja muuttamalla esimerkiksi lahkeen tai hihan pituutta voi luoda itsestään pidemmän tai lyhyemmän mielikuvan.

Jo puvun allekkin pystyy pistämään koko joukon erilaisia tukivarusteita. Korsetit ja tukisukkahousut lienevät tuttu juttu, mutta miehistämiseen voi käyttää mm. olkatoppauksia. Aluspukeutumisesta allekirjoittaneella ei tosin ole kokemuksia kuin tissikorsetin käyttämisestä ja vanhojen rintaliivien uudelleenkäytöstä olkapäitä korostamaan.

Koska posetukseni ovat aina ainutlaatuisia, (köh) tämä esimerkki onnistuu tavallista paremmin. Oikealla joten kuten istutettu tumma, pitkä vaate, vasemmalla aivan liian iso, valkoinen kauluspaita ja huonosti istuvat liivi ja shortsit.

Kasvonpiirteet taas ovat monesta sellainen asia, mille ei oikein mitään voi tehdä ilman plastiikkakirurgiaa tai vaihtoehtoisesti kivuttomampaa (tästäkin voi keskustella) lateksia, mutta kehtaan väittää että yksinkertaisillakin meikkivinkeillä voi tehdä hahmonäköisyyden eteen ja paljon.

Oma suhtautumiseni cosplayhin ja meikkiin on ehdoton kyllä. Joillakuilla on omat syynsä olla käyttämättä meikkiä cosplayatessaan, mutta itse koen sen melko tärkeäksikin osaksi pukua. Mitä enemmän kasvot ovat harmoniassa reffikuvien kanssa, sitä parempi. Ja tällähän en tosiaan tarkoita, että jokaisella pitäisi olla täydellisen symmetriset kasvot ja suunnattoman kokoiset animesilmät ehei. En myöskään lupaile että pienellä meikillä voisi muuttua ihan täysin. Omia kasvonpiirteitä onkin hyvä tutkia ja oikeasti miettiä, mitä niillä pystyy tekemään. TÄRKEINTÄ on kuitenkin muistaa, että cosplaymeikki ei ole yhtä kuin normaali meikkisi. Kun meikkaat itseäsi jonkin hahmon näköiseksi, tärkeää on nimenomaan uskaltaa kokeilla sellaisia asioita naamallasi, mitä et muuten kokeilisi.

Itsehän käytän arkipäivisinkin meikkiä, oma meikkaamiseni on tosin valokynä + meikkivoide + ripsari = all done -tasoa. Suosin omassa meikkaamisessani luonnollisuutta ja monet kaverit ovatkin yllättyneet kun olen sanonut että minulla on meikkiä naamassa. ...tiedä sitten onko tämä hyvä asia. : D No, kuitenkin, mitä yritän sanoa, on että meikillä voi tehdä oikeasti muutakin kuin sitä samaa vanhaa mihin on tottunut. Sillä voi todellakin muuttaa kasvonpiirteitä ihan totaalisesti jos niikseen haluaa.

...joitakin äärimmäisen kauniita kokeiluja. Näin ääripäinä. Sanokaa terve Nadjalle ja Hansille. Meikki- ja kuvauskredut Windylle.

Henkilökohtaisesti minua cossimeikkien katselussa eniten ärsyttää, että ihmiset eivät muista että se peruukki heidän päässään ei näytä edes hitusenkaan luonnolliselta jos muu karvoitus on tummasta tukasta poiketen vaaleaa. Tai toisinkin päin. Kulmien tummentaminen ja vaalentaminen on siis perusasioita. Suurin osa sentään tajuaa tehdä tämän asian eteen jotain, mutta kun kulmien meikkaamista ei minun mielestäni kuulu jättää vain siihen. Voisin luennoida ajasta ikuisuuteen siitä, kuinka paljon kulmien meikkaaminen vaikuttaa ihmisen kasvoihin. Toisin sanoen; älkää katsoko vain sitä kulmien väriä, katsokaa myös sitä millainen hahmon yleisilme on, minkä muotoiset tuon kulmakarvat ovat ja niin edelleen.

Kaikki kulmakarvat eivät todellakaan ole samanlaisia, eivät edes animessa ja mangassa, joissa luulisi jokaisen kulmakarvan olevan vain piirretty suora viiva. Miehillä esimerkiksi on yleensä pidemmät ja tuuheammat kulmakarvat kuin naisilla. Kulmien pidentäminen niin sisään- kuin ulospäinkin kasvoista miehistää ilmettä jo rutkasti. Joissakin tapauksissa kulmien laskeminen alemmaksikin auttaa paljon. Ei kannata kuitenkaan heti alkaa sutimaan joka ikistä karvaa, omalla kohdallani kulmakarvani ainakin ovat vaaleudestaan ja olemattomuudestaan huolimatta suhteellisen leveät, vaikkeivät olekaan tuuheat. Tummennettuna ne sitten näyttävätkin aika massiivisilta.
Kulmakarvat eivät myöskään ole tasapaksut. Ihmisestä riippuen ne voivat joko kaveta tai levetä loppua kohden, yleensä kapenevat. Jotkin kulmat ovat pyöreämmät, toiset kulmikkaammat, toiset pitemmät, toiset lyhyemmät. Jne. Voisin kai jatkaa tätä selittämistä loputtomiin, mutta annan ehkä esimerkkikuvien puhua puolestani.

Ensinnäkin anteeksi kuvan rakeisuudesta, blogger ei yhtään tykkää kuvatiedostoistani. (tässä vaiheessa soveliasta muistuttaa että niitä kuvia saa klikattua isommiksi..!) En tiedä onko tämä hirveän valaisevaa, mutta ainakin näyttää, että hahmosta riippuen kulmat tosiaankin voivat vaihdella keskenään. Kulmat ja silmät muutenkin ovat kasvoista kaikkein eniten kertova osa, koska niillä ihmiset eniten ilmehtivät. Ihan luonnollista siis, että niihin kannattaa kiinnittää huomiota kun rupeaa miettimään cosplaymeikkiä.

Eniten omissa meikeissäni kiinnitän huomiota nimenomaan kulmien muotoon, joilla yleensä myös hiukan helpotan omaa naamaposeeraustani. Kun piirtää kulmat tiettyyn asentoon, on yleisilme enemmän hahmon kaltainen. Kiinan kulmat ovat esim. melko jyrkät, mutta samalla myös huomattavasti lyhyemmät kuin monilla muilla mieshahmoilla, mikä lisääkin hahmon feminiinisiä piirteitä. Yamamoton kulmat ovat kaikkein graaffisimmat, ne ovat ensinnäkin tummimmat ja kaikkein pisimmät. Tanskan kulmakarvat taas ovat leveämmät ja tuuheammat kuin muiden. Allen on ernu tässä joukossa sen takia, että kerrankin jouduin oikeasti vaalentamaan kulmiani (erikeepperiä + valkoista kajaalia ja sipaisu luomiväriä, toimii kivasti vaaleiden kulmien kanssa, suosittelen~), mutta muoto puolestaan lähenteli aika paljon omia kulmiani. Allenin kulmat ovat pyöreät ja kaarevat, tosin hiukan omiani loivemmat. Dino, vaikka myös blondi onkin, tarvitsi myös hiukan kulmaehostusta ihan kurttukulmiensa takia.

Kulmat ja silmät tosiaan määrittelevät paljon yleisilmettä. Kulmien lisäksi siis myös silmämeikkiin kannattaa pistää huomiota. Silmämeikin suhteen en itse pidä hirveän vahvasta korostuksesta, vaan suosin enemmän ruskeiden meikkien käyttöä mustien sijaan. Yamamoton kanssa tosin käytän yleensä mustaa kajaalia ja ripsiväriä, mutta vain niin vähän kuin mahdollista. Musta silmämeikki on pakostakin näkyvämpi kuin ruskea, mutta ruskea meikki taas voi näyttää hitusen nurinkuriselta jos muut karvat ovat mustia.

Mutta ehkä se riittää meikkivinkkien jakamisesta. Cosplaymeikkien suhteen on suhteellisen monia koulukuntia ja itse en nyt mitään äärimmäisen haastavaa ole vielä itse edes tehnyt. Enemmän kiinnitän huomiota perusasioihin. Mottoni on, että en yritä näyttää itseltäni kun olen puvussa, jonkin naamassa on siis kertakaikkiaan muututtava. Olen nimittäin huomannut joitakin cossaajia, jotka tekevät mielettömän hienoja asuja, mutta sortuvat esimerkiksi käyttämään aina täsmälleen samaa silmämeikkiä tai eivät tee kulmiensa kanssa mitään. Vailla kasvon varjostuksia hilluvia astetta miehisempää hahmoa crossaavia löytyy myös. Meikin miettiminen siis oikeasti kannattaa, minusta kun onnistunut meikki lisää cosplaypuvun onnistumistasoa kuitenkin potenssiin X.

Tämän jälkeen voisin toistaa, että minusta on todellakin perin hassua, että joku jättää cossaamatta hahmoa pelkästään tuon kasvonpiirteiden takia. Jos jätetään meikitkin rauhaan, niin loppujen lopuksi asenne ja näköisyys hahmoon lähtee sisältä. Hyvä cosplay kuitenkin lähtee oikeasta asenteesta ja hahmouskollisesta poseeraamisesta.

...näihin itseni huvittamiseksi napattuihin kaappicossiwebbiherukuviin ja tunnelmiin.