Ohjelmassamme seuraa pakollinen blogin esittelymerkintää, jonka sisältö on… no, melko sisällötöntä.
Tervehdys siis sinulle sieluparalle, joka satuit asettamaan silmäsi Masokistin muotokuvaan. Blogin nimi on suhteellisen synkeähkön kuuloinen, mutta kuten aina suhtaudun kaikkeen itseironisesti, jopa harrastukseeni niin kuin pätemisen tarpeeseeni. Tulen siis tällä vuodatusalttarillani höpisemään suurimmaksi osaksi cosplaysta, mutta mitä luultavimmin poikkean myös ihan sen ihtensä, eli animen ja mangan, pariin. En myöskään mitä luultavimmin tule jättämään Suomen harrastajapiirejä saati sitten harrastustoimintaa rauhaan, eli jos pidätte esimerkiksi conitusraporteista niin oi beibi täältä sitä saa.
Suomen animeskenen keskeltä on plupsahdellut tänä keväänä cosplayblogien pitäjiä kuin kuuluisia sieniä sateella. Omasta mielestäni se on tosin perin virkistävää, koska nyt voin stalkata joidenkin cossaajien prosesseja ilman, muuallakin kuin IRC-gallerian tai LiveJournalin tapaisissa. Kufufufuu, on ihanaa olla kyylä.
Masokistin muotokuvan päädyin perustamaan, koska minulla on harvinaisen iso tarve tuoda mielipiteitäni julki ja kirjata tekemisiäni ylös. Koska olen harvinaisen paha kyylä itse, tuppaan ajattelemaan että muitakin taatusti kiinnostavat minun sanomiseni ja tekemiseni. Yrittänen siis mitä luultavimmin tehdä sanomiseni vähintään kiinnostavan kuuloisiksi, toivottavasti ne ovat sitä myös sisällöltään.
Mutta se oikeutuksistani perustaa oma blogi internetin pieneen nurkkaan. Puhutaanpa vaihteeksi siis minusta. Olen keväinen armon vuoden 1991 naissukupuolen edustaja. Olen tällä hetkellä pääsemässä valkolakiksi kuvataidelukiosta ja valmistaudun yliopiston ja ammattikorkean pääsykokeisiin.
Animea ja mangaa olen seurannut tietoisesti noin 9-8 vuotta, muisti kuvat ovat melko hämäriä kun siitä on niin kauan. Cosplayhin tutustuin samoihin aikoihin, coneihin pääsin tuhlaamaan vasta rippirahojani Nekoconissa 2006 ja pitkä aikaisen haaveeni ikiomasta cosplayasusta taas toteutin vasta vuoden 2007 Animeconiin. Cosplayta olen siis harrastanut nyt sellaiset kolmisen vuotta, asuja on takana vähän alle kaksikymmentä.
Pukujen määrä tuntuu välillä tosi isolta, mutta kun sitten ajattelen asiaa en ole oikeastaan tehnyt vielä mitään isoa. Tuntuu, että olen conittanut ja cossannut ikuisuuden, vaikka siitä ei olekaan kuin hassu 3-4 vuotta kun aloitin. Olen kylläkin kokenut ja kasvanut ihmisenä tänä aikana ihan hämmästyttäviä mittoja, etten sinänsä ole ihmeissäni tästä olotilasta.
Tämä taitaa olla riittävän sisällötön syltty esittelytekstiksi, parempaa luettavaa tulossa ja toivottavasti pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti