Cosplayn SM on nyt ohi ja hetken on saanut hengittää, nukkua ja kelailla kaikkea sitä mitä viikonloppuna ja kuukausina sitä ennen ehti tapahtua. Pakko sanoa, että en ihan odottanut tämän SM-keikan olevan näin täynnä työtä, mutta kaikki se työ kyllä sitten taas kannatti.
Niille joille ei ole tiedossa; kisasimme viime lauantaina AGn kanssa Suomen ensimmäisissä Cosplayn SM -kisoissa, jotka myös televisioitiin Yle Teemaan. Kyseinen lähetys löytyy Yle Areenasta vielä parisen päivää, kannattaa katsoa jos jäi näkemättä! (itsehän en ole sitä vielä kestänyt katsoa, ehkä pitäs)
Elämäni pisimmät sekunnit. Pokka pitää, pokka pitää. Yhtään ei naurata.
c) Eveliina Kronqgvist
c) Eveliina Kronqgvist
Cosplayn SM oli pyörinyt minun ja AGn molempien ajatuksissa jo ilmoitushetkestä asti, mutta kumpikaan ei ollut oikein varma mitä tahtoisi tehdä. Alkuperäiset pukusuunnitelmat sisälsivät molemmilla Dragon Agea, joten tuntui oikeastaan luonnolliselta sen jälkeen ajatella, että miten ois jos mentäisiinkin ryhmäkisaan yksilökisan sijasta. Harmiksi sillä hetkellä kisaan oli lähdössä tuttuja samoilla hahmoilla, joten päätimme vähän miettiä suunnitelmat uusiksi kun ks. asut olivat muutenkin ihan hirmu isotöisiä ja stressasivat molempia saataisiinko niitä edes valmiikis marraskuuhun mennessä.
SM-kisojen ilmojen lähestyessä meillä molemmilla oli hiukan kyseenalainen olo koko SM-kisasta, kunnes käytiin eräs kohtalokas keskustelu Desun bäkkärillä. AG oli juuri uusinut Esmeraldan cossiaan ja puhui siitä kuinka siistiä olisi esiintyä Esmeraldana. Saatoin heittää vitsiä siitä, että AGhan voisi tehdä kynttelikön propiksi ja... öh, AG saattoi siinä vaiheessa muistuttaa että olin joskus aikoja sitten puhunut, että Phoebus voisi olla hauska tehdä.
"Hauskaa tää cossiesityksen teko."
Hupsista, pari herran hetkeä eteenpäin ja portfolio oli sitten kasassa ja lähetetty ja skitti suunniteltu. Meille oli alusta alkaen selvää että tekisimme Notre Damen kellonsoittajan katedraalikohtauksen, koska se oli selvä kokonaisuus ja meni alle kahden ja puolen minuutin rajan alle. Siinä oli myös juuri niitä asioita mitä olimme jo ikuisuuden skitillä halunneet kokeilla, taistelukoreografiaa, lipsyncciä, näyttelemistä, jne.
Vietin ääninauhan kanssa noin 2 viikkoa. Se musiikkikimara televisiossa minkä haluttiin "osuvan meidän esityksen tunnelmaan" tuli räävittyä kasaan tiistaina ennen kisoja 3 tunnissa. ": D"
Kohtauksen lopetuksen kanssa meillä oli pidempi pohdinta siitä, miten se toteutettaisiin. AG muistaakseni heitti ehdotuksen katoamistempusta, ja koska se omasta mielestäni kävi draaman rakenteeseen, lähdettiin sitä toteuttamaan. Katsoimme aika paljon taikatemppuvideoita youtubesta, kunnes päädyimme tekemään lavapropin johon voisimme AGn kadottaa. Tämän tempun kanssa jouduttiin hinkuttamaan kahdesta kolmeen viikonloppua ensinnäkin lavastetta tehden, toiseksi sen kanssa harjoitellen ja kolmanneksi ajoituksen saamiseksi nappiin musiikin kanssa. Puhumattakaan siitä, että koreografiaa piti säätää tempun ympärille.
Vaikeudeksi muodostui myös heilautuskankaan valinta, voin sanoa että on aika hankalaa löytää sekä läpipäästämätön että hienosti laskeutuva kangas. Alkuperäinen suunnitelma oli, että AG katoaisi itse kankaan alle, mutta selväksi tuli aika nopeasti että olisin jälleen kerran paras assistentti. Vähän harjoituksissa hanskat kyllä vaikeuttivat hommia.
Versio 1.0, lopullinen tais olla 2.5.
KOREOGRAFIAAN KUN TÄSSÄ NYT SITTEN PÄÄSTIIN.
Otteita koreografiaexcelistä. On kätevä. Mutta hirveä.
Sitähän oli hauska tulkita. Koko skitin rakentaminen lähti ääniraidan jälkeen siitä että tuijotimme katedraalikohtausta useamman päivän ajan uudestaan ja uudestaan, tsekkasimme missä mikäkin käsi ja jalka menee animaatiossa ja yritimme jäljentää liikkeet mahdollisimman tarkasti. Liikkeiden opettelu oli ainakin allekirjoittaneelle varsin haastavaa koska ei lyönneissä ylös, alas tai keskelle mitään, mutta ai että pitäs muka liikkuu jaloillakin johonkin. Ai pitäs pyörittää miekkaa. Ai mitä. Koordinaatiokykyä tuli harjoiteltua!
Piirrettiin me Glorian lavakin pariin kertaan naapuruston hiekkakentälle. Toi ruksi tossa on meitsin lentorata.
Onneksi leffa on meille molemmille lapsuudesta muistissa, joten lipsync, painotukset, ilmeet, kaikki loppu tuli aivan luonnostaan. Loppujen lopuksi koko skitti ja hahmovalinnat olivat aika laskelmoituja, vaikka siltä ei aluksi tuntunutkaan.
Kisapäivän lähestyessä kaikki aika meni vain pukujen ja proppien valmistumiseen ja tiukaksihan se meni että valmiiksi saatiin. Jo alusta alkaen meillä oli ollut pukujen dedis saman viikon maanantaina, mutta kummasti sitten sattuikin että puvut olivat ihan kesken. Hyvä juttu oli se, että olimme myös alusta asti puhuneet siitä että tulisin Helsinkiin työskentelemään AGn kanssa viimeiseksi viikoksi esityksen ja pukujen viimeistelyn kanssa. Eihän sitä esitystä ehditty kyllä harjoittelemaan viimeisellä viikolla lainkaan, koska sen verran paljon kittaamista ja hiomista, kittaamista ja hiomista, kittaamista ja hiomista ja kittaamista ja hiomista oli jäljellä.
Vitsissä pitää tietää, että AG saa mistä tahansa hatun. Myös Phoebuksen olkapanssareista. KAIKKI OLI TÄSSÄ KUVASSA HYVIN. (kiitti Maiju kun kävit kattoon meitä ja hait meille ruokaa Alepasta ja cosplayterapioit)
Lauantaina ensimmäisiin harjoituksiin mennessä vähän jännittikin että mitä tästä oikein tulee ja eka harjoitus oli ainakin omasta puolestani vähän laiskahko ja hämmentynyt veto. Onneksi skitti saatiin vetää päivän aikana vielä toistamiseen ja kerta kiellon päälle vielä läpimenon aikana. Itseäni tosin uuvuttivat niinkin monet kenraalit, mutta esityksen runko ja fiilis pysyivät ainakin koko päivän päässä. Jälkikäteen ajateltuna oli ihan positiivista, että SM-järjestäjät pyysivät meitä videoimaan esityksen YLElle noin kuukausi etukäteen, koska se tarkoitti sitä että skitin piti olla edes puolittain lihasmuistissa siinä vaiheessa. Ei niistä harjoituksista ihan ilman mustelmia selvitty, koska oma asuni kärsi kyllä läpimenon aikana ja olkapanssarit vaikeuttivat liikkumista.
AGn ja "pilarin" mielipide tuulisesta säästä skitin videointipäivänä kuukausi takaperin.
Asuni ottikin lämää kisapäivän aikana pariinkin otteeseen, enimmäkseen "mieshameeni" osalta jonka maalaamisen kanssa olin kiroillut jo useamman viikon, mutta mikään ei vaan saanut maalia pysymään paikoillaan. Kun hameeseen oli tullut viikolla asuja tehdessä jälkiä oli jo liian myöhäistä alkaa edes tehdä mitään uutta versiota, joten sillä mentiin mitä päällä oli. Sentään kultamaalilla saatiin pahimmat läiskät piiloon televisiolähetykseen, eikä tarvinnut ihan hirveästi miettiä miltä näytti telkkarissa. Lopulliseen lähetykseenhän otin pois haarniskani olkapanssarit koska ajattelin niiden vain aiheuttavan minulle ylimääräistä päänvaivaa ja keskittymisongelmia, kun miettisin irtoavatko ne nyt sitten lavalla vai eivät. En edelleenkään kadu tätä valintaa, onneksi läpimenosta on kivasti lavakuvia missä ne on vielä päällä!
No se livevetohan oli... jännittävä. Olimme alustavasti AGn kanssa miettineet että ollaan nyt helliä sitten niille propeille ettei kaikki vaan hajoa. ...se jotenkin jännästi unohtui sitten lavalla koska ekasta iskusta oli aika selvää että NYT SITTEN VEDETÄÄN.
"Miekka" oli aiemminkin saanut turpaansa harkoissa, tapahtui btw kuukausi takaperin myös skitin videoinnin yhteydessä. SATTUMAAKO????
Sekä kynttelikkö, että miekka saivat aika pahasti turpiinsa esityksen aikana, mutta sekannatti. Emme ole tähän mennessä kuulleet erityisesti negatiivista palautetta esityksestämme, mikä on... ihan älytön tunne. Olimme varmoja, että jotain olisi taatusti mennyt pieleen tai proppien hajoaminen vähintään olisi aiheuttanut jonkinlaista kommentointia, mutta ei. Se, että kaikki ymmärsivät, että kun vedetään kunnolla niin sitten asiat voivat hajota, oli ihan älyttömän hieno tunne. En ole vielä katsonut esitystä televisiosta enkä ihan heti välttämättä tulekaan katsomaan, odotan ehkä vasemman polven mustelmat vähän paranevat ennen sitä.
Kun lähetys oli ohi niin olimme varsin ookoo sen kanssa mitä tuli tehtyä, ehkä vähän pettyneitä että asiat olivat hajonneet lavalle, mutta allekirjoittanut ainakin oli vain iloinen voidessaan repiä parran pois ja kuoriutua haarniskasta. Meidät tosin yllätti siinä vaiheessa tuomaristo, joka tuli etsimään meidät erikseen pukuhuoneesta, että taatusti kuulisimme heidän palautteensa. Ja olen siitä edelleen aivan sanaton ja kiitollinen. Kaikki vaiva oli ihan sen arvoista, että kuulee ihmisten, joiden skittityötä arvostaa aivan törkeästi, sanovan että heidän oli hankala keksiä mistä antaa miinuspisteitä. En edelleenkään ymmärrä, enkä käsitä. Olo oli aika hieno. Ja on kyllä edelleen.
Sen jälkeen kaikki pukujen tai proppien ongelmat unohtuivat todella nopeasti, koska AGn kanssa totesimme että juuri tätähän me lähdettiin tekemään. Esiintymään yhdessä ja tekemään se ihan helvetin hyvin. Asuja voi katsoa sitten uusiksi seuraavalla kerralla.
No mut saatiinhan siitä aika siisti kuva, yhtään en ollu "8 )))" tän saadessani tai mitään. (kiitos Even assarille viittaefekteistä)
c) Eveliina Kronqvist
Phoebuksen haarniskasta olen yleisesti sitä mieltä, että ensimmäiseksi haarniskaksi se on ihan hyvä. Onko se omasta mielestäni hyvä? Ei, ei todellakaan ole.
Ja ei tarvitse yhtään kommentoida että olen paras ja ihanin (tiedän, tiedän, olen mm. cosplayn Einstein t: AG), koska tiedostan, että ihan kivaltahan minä parrassa näytän ja onhan se kokokultainen haarniska aika siistinnäköinen kun se on päällä, mutta olo oli itse puvussa kyllä aivan kamala ja stressasin koko ajan että jotain hajoaa. :---D Kiinnitykset irtoilivat, koko hoito pysyi kasassa jesarilla ja rukouksilla, sekä pinnat olisivat voineet olla huomattavasti siistimpiä, jos olisin vain aloittanut pintakäsittelyn aikaisemmin. Olin ajatellut että pintakäsittelyn ja maalaamisen tekeminen viimeisellä viikolla olisi ihan lastenleikkiä, mutta toisin oli. (peukaloni hierottiin auki sunnuntaina spraypurkkien pitelyn aiheuttamasta jumituksesta, saatoin vähän huutaa)
Tämän lisäksi kokeilin Phoebuksen kanssa paria muutakin uutta tekniikkaa, jotka sitten eivät osoittautuneet erityisen hyviksi juuri tähän tarkoitukseen, tai ainakaan valitsemilleni materiaaleille sopivaksi. No, mutta, eipä siinä mitään, opin projektin aikana ainakin PALJON. Yhtä isoja haarniskoja en välttämättä lähde enää tekemään (ainakaan ihan heti) mutta pienempiä haarniskaosia löytyy kyllä cossilistoilta. Saaaaaatan jaksaa vääntää aiheesta ihan kokonaisen postauksen, kun tähän siitä ei yllättäen hirveästi mahtunut
Sunnuntaina mentiin pajalle siivoamaan, eikä podettu krapulaa.
Käsityksiä omista kyvyistä ja taidoista, sekä ihan helvetin hieno matka. Vaikka lauantaina olikin useaan otteeseen "paska reissu mutta tulipahan tehtyä" -olotila, niin kyllä loppujen lopuksi reissu oli enemmän kuin hauska. Loppumetreillä vaan alkoi väsyttämään aivan perkeleesti.
Cosplayn SM tarvitsisi ehkä omasta mielestäni kisana ja konseptina vielä hiontaa, mutta ekaksi pilotiksi, olihan tuo nyt aika (anteeksi) perkeleen hienosti vedetty.
Mitä kisaajana itse huomasin miinuksina, niin Glorian bäkkäritilat ovat ihan tuskallisen pienet ja kaiken toiminnan tiivistäminen sinne päivän alussa lavaharjoituksia lukuunottamatta, on aika tuskallista kisaajille. Toki tämä kokemus nyt omasta takaa johtui ihan omasta puvustakin. En tiedä kuinka ks. ongelma voitaisiin oikeastaan ratkaista jos kisat pidetään jatkossakin Glorialla, koska Gloria toimii kyllä näin "pienen" tapahtuman järjestämiseen. Gloria vaan ehdottomasti on SM-kisojen isoin miinus. Ehkä bäkkäritilaa pystyisi laajentamaan kakkoskerrokseen, se kun ei parvipaikkoja lukuunottamatta ollut kisan aikana tai sitä ennen oikein missään käytössä?
Mitä muuta tulimme pyöritelleeksi AGn kanssa yhdessä sunnuntaina fiiliksiä purkaessamme, oli se valitettava tosiasia, että ryhmäkisa tuntui meille useaan otteeseen toisarvoiselta yksilökisaan nähden. Tiedostamme molemmat kyllä, että kummatkin kisat järjestettiin samalla vaivalla ja ajatuksella, olihan meillä yhtä hyvin pisteytetty ja tarkka tuomarointi kuin yksilökisaajillakin, mutta pienet asiat vaikuttavit tähän fiilikseen tosi paljon.
Ymmärrän itsekin kisoja järjestäneenä, että kun on vähäisesti osallistujia, on kolmen kärjen palkitsemisen vaihtaminen yhteen voittajaan aina parempi vaihtoehto kaikille, mutta se että me saamme kuulla tästä kisapäivänä lavaharjoitusten yhteydessä, on sellainen asia mitä ei toivoisi tapahtuvan. Muistutti itseänikin siitä, että jos on mitenkään mahdollista, pitäisi palkintosijoijen määrästä ilmoittaa kisaajille hyvissä ajoin etukäteen.
Ryhmäkisan pääpalkinto oli myös henkilökohtaisesta mielipiteestäni hiukan pettymys, siihen nähden että yksilökisan voittaja pääsee kahteen kisaan edustamaan maailmalle. Ryhmäkisan voittajien lähettäminen lomamatkalle on tosi jees, en sano etteikö se olisi kallista ja ihan tosissaan rahan- ja vaivanarvoinen palkinto, mutta itse olisin toivonut edes jotain samankaltaista edustuspalkintoa, mitä yksilökisan voittajalle luvattiin. Tämä erityisesti hiertää ikävästi kun yksilökisan voittajaa saa yhden edustuspaikan sijasta kaksi ja ryhmäkisaajat eivät yhtään. Kyljessä oli taatusti paljon muitakin palkintoja, mutta pääpalkinto yleisesti on mitä varten kisataan.
Totuushan nyt kuitenkin on se, että Suomessa ei hirveästi ole pari- tai ryhmäkisoja mihin voisi pareja lähettää tuosta vain ilman hirmuista säätöä (WCS ja Japanin neuvottelu + ECG tulee vasta tänä vuonna, no chance), mutta esimerkiksi "paikka jonon ohi" näihin karsintoihin oli yksi ajatus mitä pyörittelimme keskenämme tätä pohtiessamme, varsinkin kun molemmissa on käytetty tänä vuonna portfolio/hakemus -tyylisiä hakuja. Tiedä sitten kuinka toteuttaminen puolestaan onnistuisi.
Myönnettäköön, saattaisin ajatella asian aivan eri tavalla jos en olisi itse ollut kisaajana, mutta tällaiset jutut jäivät vain mieleen nakertamaan. Muilla tavoin en oikein voi kisajärjestäjiä kritisoida.
Täs AG kuvastamassa SMn jälkeistä olotilaa ja miltä tuntuu kun stressin päätteksi yhtäkkiä laukeava varashälytin aiheuttaa adrenaliinipiikin. (mitäs et muistanut etten tiiä ovikoodia)
Ja no. Sitten on tietysti tämä tekijänoikeusjupakka, josta mielestäni oltaisiin voitu puhua vasta kisojen jälkeen, ei niitä ennen. Todella monelle on ehkä jo kuulunut korviin, että monet kisaesitykset jälkiäänitettiin Ylen toimesta, koska elokuva, peli ja tv-kohtaukset olivat Ylelle mahdottomia näyttää tv-lähetyksessä. Tämä aiheutti myös joitakin osallistujien peruuttamisia.
Painotan tässä kohtaa, että kyseessä on oman tilanteen ymmärrykseni ja alantietämykseni (moi, oon valmistunut tv-alalle, soittakaa, ottakaa töihin) mukaan ongelma, joka johtuu Suomen tekijänoikeuslaista (esim. NCCn lähetyksen vertaaminen tähän tilanteeseen on siis sinäänsä turhaa, koska oman ymmärrykseni mukaan Ruotsissa tekijänoikeuslait ovat edes hiukan höllempiä). Kyseessä ei missään vaiheessa ollut kisojen sääntömuutos ja meillekin painotettiin, että esitykseen puuttumisesta informoidaan kaikkia tuomareita etukäteen ja sen ei toivota vaikuttavan tuomarointipisteisiin.
Henkilökohtaisesti, meidän esityksemme oli meille alusta asti tietoinen riski, koska itsekin tiedostan tekijänoikeuksien vaikeudet televisioidessa (jälleen kerran TV-alan ammattilainen kortti, mo, tarviin töitä, mo), joten kysyimme esityksestämme heti alkuvaiheessa tulisiko se haittaamaan osallistumistamme. Meille tuli silloin Cosvisionilta ja YLEltä selvitys ja vihreä valo asian suhteen, mutta asia tuli YLEN pöydälle vähän päälle viikko ennen tapahtumaa uudestaan, jolloin kävikin sitten selväksi, että tämä ei voikaan mennä ihan niinkuin suunniteltiin. Painotan jälleen, että tämä oli kisan järjestäjistä riippumattomista syistä. Cosvisionin porukat tekivät kaikkensa, että esityksemme ajatus ja konsepti tulisivat sellaisinaan ulos myös telkkarissa, mutta valitettava tosiasia oli se, että Disney omistaa elokuvansa käsikirjoituksia myöten, joten jälkiäänittäminenkin oli kokonaisuudessaan mahdotonta. Yle selvitti myös asiaa hartaasti ja meitä kuunnellen, joten kaikki osapuolet kyllä tekivät mahdollisimman paljon töitä kaikkia tyydyttävän lopputuloksen eteen.
Meille oli kuitenkin selvää AGn kanssa, että teimme esitystämme yleisölle ja tuomareille, emme televisioon, joten suhtauduimme asiaan sillä meiningillä, että kunhan saamme alkuperäisen ääniraidan vedettyä livenä, olemme tyytyväisiä. YLE ja Cosvision tekivät tästä mahdollista ja vaikka tv-katsojille ei ihan tullutkaan alkuperäinen esitys, niin onneksemme teimme sen verran ikonista kohtausta, että moni sanoikin kuulleensa suomidubin päässään. : D Jos joku haluaa katsella esitystä alkup. raidan kanssa niin sehän löytyy minulta youtubesta. Saatan ilahduttaa itseäni kuvakaappaamalla esityksen ja lisäämällä siihen alkuperäisen raidan, mutta sitä en tiedä meneekö se julkiseen jakoon.
Tiivistettynä haluan vielä sanoa, että että cosplay + televisio = hankalaa. Tosi hankalaa. Cosplay on kuitenkin tekijänoikeudellisesti vähän jännä harrastus ja televisio puolestaan on tekijänoikeuksien miinakenttä. En ole lukenut lakia, mutta olen ollut mukana tekemässä televisiota kolmelle eri kanavalle (TV-KORTTI MOI, TÖITÄ, MOI). On ihan superhienoa että cosplayta halutaan televisioida ja se kiinnostaa, mutta Suomessa se vaatii vähän ekstravaivaa ja säätelyä, mitä en välttämättä haluaisi nähdä harrastuksessani.
Harrastajilta tähän ei muuta voi kun toivoa ymmärrystä ja sitä, ettei nyt syytetä sitä televisiokanavaa aivan kaikesta. Nämäkin ihmiset tekevät vain töitään tässä ja he tekevät sen niillä eväillä mitkä siihen on annettu. Puhumattakaan siitä, että järjestäjiä syyteltäisiin tietämättömiksi, tai ettei asioita olisi varmistettu noin X-kertaa. Voin ihan vakuuttaa sen, että näistä riskeistä ollaan oltu tietoisia ja ongelmien välttämiseen on tehty töitä. Cosvision ja YLE tekivät suomalaista cosplayhistoriaa, tekivät jotain sellaista mistä on vaan voitu nauraen unelmoida joskus pari vuotta sitten. Se on ihan, anteeks nyt vaan taas, perkeleen hienoa. Sitä on parempi arvostaa nimenomaan siinä skaalassa, eikä miettiä että "noh, kun me tehdään näitä vapaaehtoistapahtumia ilman telkkaria niin kyllä tällaiset asiat otetaan aina huomioon" -mentaliteetilla, kun telkkari on aivan eri kenttä.
/rant
Mutta siis. Hienoa. Superhienoa. Oli hankalaa välillä, mutta superhienoa.
Me AGn kanssa jo mietitään seuraavia yhteisiä projekteja. Näillä näkymin mulla ei oo silloin haarniskaa. Ja AGlla on hieno hattu.
