Masokistin muotokuva

"NYT ON NIIN PALJON EITÄ."

2012-01-18T18:07:00.008+02:00

Blogimerkintä ei sisällä valokuvia koska olen onnistunut hukkaamaan siirtopiuhani vieläkin purkamattomiin muuttolaatikoihini. Sen sijaan se sisältää paljon negatiivista palautetta.

Voinen aloittaa merkinnän ihan reilun rehellisesti, että ei, viikonloppuni ei ollut mikään paras ja ihkuin ikinä, eikä minulle jäänyt conista hirveän positiviiset fiilikset. Frostbite ei kaikkeen viikonlopun eihin ollut suoranaisesti syyllinen, mutta kun niitä pikku kömmähdyksiä ja kompastuksia tuli vastaan pitkin matkaa jo viikkoja ennen koko conia, eivät ne conissa tapahtuvat ainakaan paranna asiaa. Plus mitä olen keskustelupalstoilta niin kyllä tätä eitä on tasaisesti muillekkin jakautunut.

Itse olin tosiaan mukana ohjelmanjärjestäjänä (sunnuntain Cosplayesitystyöpaja), mutta siihen palaan myöhemmin. Suurimman osan ajasta kun vietin ihan ja mielenkiinnosta ja auttamisen halusta kuvauspalvelun randomnakkina. Tapahtumaa odotellessa oli jo sellainen olo, että koko viikonlopun lippu ilmaiseksi kahden tunnin ohjelmasessiolla tuntui aikamoiselta löysäilyltä, (Traconin kokoviikonloppuduunin jälkeen ainakin), mutta en ollut ehtinyt pistää minkäänlaisia vänkäri-ilmoja. Onneksi vakkariconiseura on muutenkin kuvauspalvelussa mukana niin oli aika helppoa mennä avuksi juoksemaan kuvauspalvelun asioita pitkin conia ja avustamaan itse kuvaustilanteissa. Homma oli ihan törkeän hauskaa ja voin todeta, että luultavasti vääntäydyn uudestaankin ihan virallisissakin merkeissä avustamaan kuvauspalvelun työtä. Koska apua ja lisäkäsiä siellä tosiaankin tarvitaan! (vinkvinknudgenudge)

Toisin sanoen viihdyin kyllä Sibeliustalolla, hommissani ja coniseurassani, mutten niinkään taas Frostbitessa.

Frostbiten toimivat osat nyt ovat aika selkeät. Ohjelmaa oli runsaasti, Sibeliustalo toimi paikkana yhtä hyvin kuin kesälläkin, ravintolan ruoat suurta plussaa, jonotusta en hoksannut ainakaan sisälle tai cosplaykisoihin (kun taas johonkin ohjelmaan nähtävästi olikin sitten tunkua kun Cosplayesityspajaa pitämästä lähdin), eikä missään tuntunut sinäänsä olevan ruuhkaa (vaikka 2 metrin hajuraoista tykkäävälle ihmiselle conit nyt aina ovat aikamoista tunkua, varsinkin talvella).

Suurin osa näistä on kuitenkin sellaisia asioita mihin järjestäjäporukka ei suoranaisesti ole yhteydessä, ellei jonojen liikkuvuutta ja ohjelman runsautta oteta huomioon. Tosin itse en jonotusaikoihin ollut paikalla ja ohjelmasta taas viitsin/kerkesin katsoa ainoastaan cosplayohjelman, koska... noh, mikään ei itseäni ohjelmalistassa oikeastaan kiehtonut. Kunniavierastarjonta oli tuttuun tapaan minulle ei kenties tuntematon, mutta pitkälti samantekevä ja iso osa ohjelmistosta oli sellaista "ihan kiinnostava" -tasoa. Ei sellaista mitä olisi PAKKO nähdä, tosin oma ohjelmissa ramppaamiseni nyt muutenkin on vähentynyt huomattavasti vuosien aikana.

Olen myös pahoillani, mutta vaikka politiikka kiinnostaa ja Fingerpori on jees, niin ne eivät minusta ihan animetapahtumaan kuulu. Nähtävästi aloite Haaviston tulemiseen coniin tuli kuitenkin ihan Haaviston puolesta, mutta koin sen silti aika omituiseksi. On tämä nyt silti aika omituista tarjontaa Desucon -nimikkeeltä joka markkinoi itseänsä nimenomaan ANIMEtapahtumana ja keskittyy nimenomaan japanilaisiin sarjakuviin ja animaatioihin. Puhe oli kuulema jotenkuten aiheeseen liittyvää, mutta kun meidän pitää cosplaykisassakin nillittää siitä onko jokin puku japanilaisesta lähteestä vai ei, niin tuntuu hiukan hassulta että tällaisista imagokysymyksistä ei sitten nillitetä. Tästä nillityksestä en ole kesädesun osaltakaan koskaan pitänyt, mutta ehkäpä palaan asiaan joskus myöhemmin kun se ei minun suurin ragen aiheeni viikonlopun aikana edes ollut.

Voisin mainita ainakin, että isolta osin myös ohjelmalehtisen puuttuminen vaikutti siihen, etten ohjelmissa käynyt. Henk. koht. en oikeasti muistanut puoliakaan siitä mitä mikin ohjelma käsitteli kun en ollut niitä päntännyt nettisivuilta ja osa nimikkeistä eivät kovin selvästi kertoneet mistä oli kyse. Ihmettelen muutenkin ratkaisua vain printata ohjelmakartta ja Sibeliustalon kartta ja jättää ohjelmalehtinen hankkimatta.

Kaipa tässä ollaan päätelty, että säästetään rahaa ja pistetään johonkin muuhun, mutta ohjelmalehtinen on sellainen asia mistä en itse rupeaisi säästämään. Itse pidän niitä ensinnäkin kivana muistona tapahtumasta ja ne ovat elintärkeitä ensikertalaisille kävijöille. Kun Frostbite kerta oli suunnattu nuoremmalle kävijäkunnalle, olin lievästi sanottuna yllättynyt tästä valinnasta. Oliko tässä nyt oletusarvona, että ei nuorempi kävijäkunta kuitenkaan ohjelmissa pyöri ja jos pyörii, on taatusti katsonut kaiken nettisivuilta. Omasta mielestäni tuollaisen varaan ei kannata, eikä pidä laskea.

Tuplanarikan paikka myös hämmästytti hiukan itseäni, mutta en mene sen sijoittelusta pahemmin valittamaan. Paikka tosin oli kuulema hiukan valoton ja mustien laukkujen merestä oli hiukan hankala löytää just sitä oikeaa mustaa laukkua. Ilmapallot oli kivoja koristeita, niin kauan kun eivät räjähtäneet silmille tai kauempana sydänkohtauksia aiheuttaen.

Nämä nyt tosin olivat pienempiä asioita, mitkä vain hämmästyttivät ja mietityttivät, seuraavaksi tulee se "EI" -lista.

Etsiessäni majoitusvaihtoehtoja Lahdesta kyselin ohjelmanjärjestäjien majoitusmahdollisuuksien perään majoitusvastaavalta. Olin liikkeellä hiukan myöhässä ihan omaa tyhmyyttääni, mutta enemmän minua ripoo että en tähän päiväänkään asti ole saanut edes "ei" tai "en tiedä"-vastausta. Niitä olisin arvostanut, vaikkakin majoitusongelma selvisi. Ja luultavasti maksankin siitä ilosta uudestaankin sen sijaan, että menisin tsekkaamaan ovatko Omenahotellin kauhutarinat totta. Meidän majapaikassa nääs oli puhtaat lakanat, ilmaista pullaa ja kahvia ja maailman mukavin henkilökunta. Omenahotellin ovikoodit ja huonenumerotkin kuulema lähetettiin vasta edeltävänä perjantaina ja huoneita piti vaihtaa kesken viikonlopun, mikä on minusta ihan käsittämätöntä.

Omenahotellin suhteen minusta nyt muutenkin asiat tehtiin vaan vaikeimman kautta. Tiedän aika monta joille tuli majoitustenkkapoo sen takia, että Desucon varasi Omenahotellin kokonaan ja myi sitä eteenpäin, koska mainostuksen ja hehkutuksen takia kaikki huoneet tottakai menivät parissa tunnissa majoitusvarauksen avauksesta. Nähtävästi homma oli muutenkin mutkikas itse desulaisille kuin Omenahotellin henkilökunnallekkin kun info ei kulkenut ja niin edelleen... olisiko sitten järkevämpää seuraavalla kerralla antaa conikävijöiden eksyä Omppuun ihan omaa tietänsä? No, mutta, en itse ollut asukkaana, saati majoitusjärkkääjänä, eli toki on huono sanoa varmuudella.

Conia edeltävästä infoamisesta myös miinusta. Ohjelmanjärjestäjät saivat infonsa n. 2 viikkoa ennen conia. Juu, SENTÄÄN kaksi viikkoa, mutta 2 viikkoa on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika. Arvostaisin siis jos näitä infoamisia pistettäisiin pikkaisen aikaisemmin perille. Meidän ohjelmamme nyt ei tästä pahemmin kärsinyt, mutta no, palaamme asiaan kohta...

Nipotukseni seuraava aihe ei periaatteessa repertuaariini virallisesti kuulunut, mutta mukana olin silti. Kuvauspalvelu ei saanut ohjeita cosplaykisaajien kuvaamisesta, sinne tuotiin ainoastaan numerolista mistä piti ruksia yli kisaajien numerot. Sen sijaan KISAAJAT kyllä olivat saaneet ohjeet heidän kuvaamiseensa. Kyseessä eivät olleet edes mitkään hermeettisen tärkeät ohjeet (normikuvaussetti, vaikka vaikeasti olikin paperiin sanailtu), mutta se, että kuvaajan pitää varmistaa kuvattavalta poseeraukset on minusta NOLOA. Ja tässä pistän syytä kyllä Desuconin cosplaypuolelle, koska liika info on aina parempi kuin liian vähän.

Kisaajien kuvassa käyminen ei henk. koht. mielipiteeni mukaan muutenkaan pitäisi olla yksinomaan kuvauspisteen päänsärky. Missä olivat cosplaymammat/vänkärit/kuka tahansa jonka pitäisi olla kisaajista vastuussa, vahtimassa että kisaajat käyvät kuvassa ja ajallaan? Lauantain lopuksi meiltä puuttui 3 kisanumeroa, joista vain yhdelle saimme selvityksen miksi kyseinen numero ei ole paikalla. Asut olivat kuulema liian vaikeakulkuiset ja kisanjärjestäjiltä oli saatu lupa kuvattomuuteen. Kysymys kuuluu, miksi kuvauspalvelu joka OTTAA KUVAT ja jotka ovat niistä VASTUUSSA (?) saa tietää tästä asiasta viimeisenä, ymmärtääkseni kaikenlisäksi kisaajien KAVEREIDEN kautta, ei kisan JÄRJESTÄJILTÄ.

Koen tämän suorastaan törkeäksi koska itse juoksin Traconissa cosplaymammana niin kuvauspalvelun, muiden mammojen, omien kisaajieni kuin cosplayvastaavankin väliä kysymyssä onko jotain ongelmaa, ovatko kaikki käyneet kuvassa, kuka puuttuu, ketä pitää kuuluttaa ja miksi. Saatoin myös paritkin kisaajat jotka epäilivät eksyvänsä tai pelkäsivät pökräävänsä matkalle, että "ei ehditty" tai "ei viitsitty" ei ole nyt vastaus tähän. Vai eikö näiden kuvien saaminen sitten ole niin tärkeää että siitä pitäisi stressata? Turhaanko siellä sitten ollaan?

Tämä nyt on ihmetyttänyt minua muutenkin, että miksei kisajärjestäjien ja kuvauspisteen välissä ole ketään tiettyä ihmistä, joka nimenomaan vastaisi että nämä hommat toimivat ja että info tosiaan kulkee? Tämä vaatisi ihan suurtakin selvitystä ja pohdintaa, mutta jättänen sen johonkin toiseen merkintään kun kuvauspalveluun tunnutaan muutenkin suhtautuvan itsestäänselvyytenä ja lähestulkoon orjatyövoimana joissakin tapauksissa.

Mutta no, palaan takaisin viralliseen repertuaairiini. Ja tässä tulee se moka mikä teki koko viikonloppuni! Tämä on tosiaan minun henk. koht. mielipiteeni asiasta ja selvitämme vielä ohjelmaporukan kanssa, olivatko pyyntömme jotenkin epäselvät, mutta haluaisin sanoa pari sanaa sille kuka ikinä onkaan ollut vastuussa ohjelmien sijoittamisesta.

Oma vikamme, ettemme tilaamme tarkistaneet aiemmin, mutta sunnuntaina varttia ennen ohjelman alkua tajuamme, että Cosplayesityspaja, joka on tarkoitettu pienen porukan yksityiseksi irtiottoalueeksi, improharjoituksineen, rennolla meiningillä, ajan kanssa... on sijoitettu. Ravintola Lastun. Yläparvelle.

...tunnetilani oli suoraan sanottuna käsittämätön ja sen luultavasti kuulikin äänestäni kun selitin infotiskillä, että esityspaja on julkisella ja avoimella paikalla, täynnä olevan ravintolan terassilla täysin MAHDOTON totetuttaa. Anteeksi jos vaikutin tilanteessa vähän jyrkältä, mutta siinä vaiheessa oli menossa se viimeinen korsi kaiken tämän muun säädön takia. Infolle suuret kiitokset ymmärryksestä ja nopeasta ohjelmansiirrosta Koivuun, jossa saatiin suljettu tila. Sielläkin tosin tilamme pieneni onigirityöpajanvalmisteluiden johdosta ja siirto myös haukkasi puolet pyytämästämme ohjelma-ajasta pois.

Meidän onneksemme ilmoittautunut porukka oli pieni, he toimivat hyvin yhteen keskenään ja eivät ainakaan muistelleet huonolla varsin pikakelattua pajaamme. Konsepti oli meillä itsellämmekin vielä hiukan kokeiluvaiheessakin ja totesimme, että kehitystä tarvitaan vielä, mutta tämä tilakatastrofi ja ajan puoluttaminen ei totisesti asiaa ainakaan auttanut.

Inhimillisiä virheitä sattuu ja suuri osa niistä oli toki meidänkin puolestamme kun emme tienneet mikä tila meillä tasan tarkkaan onkaan käytössä, mutta silti mietityttää. Jos olemme pyytäneet suljettua tilaa, mahd. paljon tilaa liikkua niin missä mielessä se vastaa RAVINTOLAN YLÄPARVEA. Kysyn vaan. Mielenkiinnosta. En tiedä onko ohjelmien sijoittelusta vastaava ihminen koskaan harrastanut teatteria tai improa, mutta jos on, niin tässä nyt ei vain ole yksinkertaisesti vaivauduttu ajattelemaan ja lukemaan edes ohjelmakuvausta.

"Cosplay muodostuu sanoista costume ja play. Costume-puolta on käsitelty jo melko paljon, joten haluamme antaa pukuilijoille mahdollisuuden harjoittaa myös playta! Käymme läpi erilaisia improvisaatioharjoituksia ja perehdymme mm. hahmon sisäistämiseen, lavalla liikkumiseen sekä äänenkäyttöön. Pajan tarkoitus on antaa vinkkejä esiintymiseen ja esitysten tekemiseen sekä lavakammon vähentäminen. Ohjelma on suunnattu ensisijaisesti aloittelijoille ja ensimmäistä cosplayesitystä harkitseville."

Lihavoitu ihan vain pointin ymmärtämiseksi. En itse tajua, miten tuo kääntyy siihen, että tottakai tämä voidaan pistää mahdollisimman avoimelle ja julkiselle paikalle, jossa kaikki kuulevat, näkevät ja on jatkuva ihmisten läsnäolo. En tajua ja toivon että seuraavalla kerralla tilojen päättäjä muistaa lukea myös ohjelmakuvaukset TARKASTI JA AJATUKSELLA ennen kuin tekee tällaisia päätöksiä.

Toisin sanoen Frostbite kokemustani voisi kuvailla ihan silkkana pettymyksenä. Desuconin kohokohdat eivät minulla niinkään ole aina olleet hieno ohjelma ja hyvä meininki, enemmän se että asiat tehdään hyvin, huolella ja ajatuksella ja homma pyörii. Tällä kertaa... fiilikseni oli lievästi sanottuna sama kuin kesän Finncon-Animeconissa tai lapsentaudeista kärsivässä Nekoconissa. Pienet yksityiskohdat unohdetaan ja niistä saadaan aikaan joillekkin ihmisille suoranainen katastrofi.

...sitten sivumainintana ihan cosplayn puolesta. Mulla oli kivaa mun asuissa, cossasin tosiaan Ryuujia ensimmäisenä päivänä ja toisena päivänä nauratin naisia Osamu Tezukan Rock Holmesina. Tunnistuksia ei pahemmin tullut, mikä ei tosin yllätä. Mutta musta puku, mauton kraka ja Elvis-tukka sopivat minulle nähtävästi hämmentävän hyvin. Rock pääsee ehkä ainakin photoshoot käyttöön ja coniinkin kenties joskus, jos siihen tilaisuus tulee. Herrasta kun on vain yksi kuvallinen todiste. BD

Cosplayntasosta taas tapahtuman osalta... eeeeh, ihan ok. Pari hienoa asua löytyi, pari joita itse vain arvostin koska AAAA KERRANKIN JOKU COSSAA SITÄ JA SITÄ, mutta näin perussilmäyksellä... aika lame. Ei mitään kovin siistiä ja aika paljon massaa. Asuista Morso oli paras. :D Ja tohvelit. :D Vaikka koinkin nolon fanityttökohtauksen Nezumi-chanin Kenin (Weiss Kreuz, my love and guilty pleasure forever) nähdessäni. Tosi nolon. Onneksi vastaanotto oli positiivinen. (uliuliuuu haluaisin vain tehdä Omin ja pomppia shotashortseissa taas ;;~;;)

Kuvauspalvelussa asuja tosin oppi arvostamaan ihan eri tavalla kun pääsi oikeasti auttamaan helmojen asettelussa ja ohjeistamaan posetuksissa. Käykää ihmiset enemmänkin siellä, pliis, kuvasaldo oli viikonlopulta aika eeppistä!

Että joo. Frostbite - ihan jees kokemus, vaikka tapahtuma ei kyllä minua nyt ihan vakuuttanut. En nyt voisi tällä kokemuksella sanoa suosittelevani ja jos talvidesu uudestaan järjestetään, en mene sinne ainakaan samanlaisilla odotuksilla kuin aikaisemmin.

Morso teille kaikille!

2012-01-03T20:06:00.001+02:00

Toisin sanoen minä vahingossa blogihiljaisuus ja 30 muuta hienoa tarinaa.

Top 3 syyt miksi en ole päivittänyt
1. Koulu
2. Elämä
3. Laiskuus.

Mutta se siitä! En kyllä lupaa aktivoituvani nyt niinku ihan hurjasti koska yleensä lupaukseni ovat yhtä tyhjän kanssa ja päädyn kirjoittamaan jostain ihan muusta kuin mistä oli tarkoitus! (lukekaa: ei, ette saa enää tässä vaiheessa mitään Gaala-raporttia kun en vaan jaksa, kaikki tietänee jo et ei ollu mikään paras tapahtuma) Tällä hetkellä blogaaminen ei vain yleisesti ottaen hirveästi kiinnosta kun ei ole hyviä ideoita kirjoituksiin ja olen vähän menettänyt kiinnostukseni turhien "hei lol kattokaa kun en oo saanut paljon mitään aikaseks mut EES JOTAIN!" -WIP merkintöjeni tai "hei arvatkaa mitä ajattelin vääntää hermot riekaleina ens vuonna!" -postauksieni kanssa. Ei oikein enää irtoo. Ainakaan just nyt.

Mutta, koska olen jänkkäpää en aio hirveästi pyydellä anteeksi omaa laiskistumistani, kun siihen ovat valitettavasti vaikuttaneet asiat, joita en ole voinut kuitata vain olankohautuksilla ja korvan kaivamisilla. Eli kyllä te merkintöjä saatte niin kauan kuin minulla on kirjoittamisen aihetta. Sitten kun on oikeasti saatu jotain aikaiseksi tai on vaan sellainen ~*fiilis*~ että nyt tulee tekstiä. Niinkuin nyt. Pitänee oikolukea tämä pari kertaa, että kehtaa oikeasti julkaista. :D

Ajankohtaisemissa aiheissa:

Ilmeeni kun muistin Frostbiten olemassaolon joulukuun alussa.

Minullahan oli siis pukusuunnitelma. (vihje kuvassa) No, yritys Frostbiteen valmistumiseen oli vielä jouluun asti aika hyvällä mallilla, kunnes joku minua fiksumpi totesi, että jos nyt ei jaksettais. Ei sit jaksettu, vaikka vähä harmittaa. Toisin sanoen tulette kyllä näkemään kauniin kuminaamani Frostbitessa (kun sinne sain porukalle majoituspaikankin kerta taisteltua), mutta ette tule näkemään mitään ultraspessuhienooihkuu uutta asuani jota oon suunnitellut jo kuukauden päivät.
TL;DR; ULIULIUU EN SAA COSSIINI VALMIIKS, PISTÄN JOTAIN MUUTA PÄÄLLE. (cossi valmistuu silti, perkele)

Frostbitessa tulen luultavasti pyörimään taas päätä pidempänä Ryuujin kengissä, toisena päivänä vetäisen ehkä päälle jotain kaapista repäistyä. Vapaasti voitte arvailla mitä se on, mutta epäilen vähän ettei kukaan arvaa edes paikan päällä. Vinkkejä ovat makeet aurinkolasit ja mauton solmio. Ja tyylikäs tukka. Aika hienot vinkit, eiks je?

Kolmantena mainintana voisin ehkä itsekin vetäistä jotain uuden vuoden pätkää ku se on nähtävästi nyt joulukalentereiden jälkeen kuuminta hottia, mitä voi blogiinsa tehdä.

Vuosi 2011 tiivistettynä: löysäilin ja stressasin vuorottain, kävin kisaamas, sain palkinnon, huomasin et vänkäröinti on ältsin kivaa. Jee!

Vuodelle 2012: Neljä asua suunniteltuna, kaikki ihan kesken. Tulen pyörimään ainakin nyt Frostbitessa, Kuplivaisessa, Desuconissa ja Traconissa. Asujen teon suhteen muistutan itseäni siitä että Metson kirjasto on paras. Ja Burda. Aikataulujen tekemisessä voisi myös tarkentaa vähän lisää.

Uuden vuoden lupaukseni ei tosin käsittele cosplayta suoranaisesti millään tavalla. En ole ennenkään pahemmin lupauksia tehnyt uutena vuotena, mutta nyt tein. Tänä vuonna annan itselleni enemmän vapaa-aikaa. Ja minäaikaa. Jos se tarkoittaa cossilaiskottelua ja blogihiljaisuutta niin se on vain ihan hyväksi.

Palatkaamme siis astialle kun saan tehtyä tätä järkevämmän blogitekstin. Siihen asti, katotaan keksinkö Frostbitesta mitään järkevää sanottavaa!

PS: Jos teil ei oo muuta tekemistä niin ilmoittautukaa mun ja Wepin cosplayesitystyöpajaan Frostbiten sunnuntaiks niinQ. Mekään ei oteta itseämme kovin vakavasti.

"AI NII ne Toradora! -kuvat!"

2011-10-09T13:57:00.012+03:00

Tavallisuudesta poiketen aloitan blogimerkinnän videolla, ihan vain koska, no, tätähän tässä nyt on luvassa ja Toradoran opening on kenties pahimpia korvamatoja mitä tiedän. Halusin päästä fiiliksiin tämän photoshoot postauksen kanssa ja mikäs sen parempi tapa kuin kuunnella musaa.

Ja edelleenkin olen sitä mieltä että Toradora on parhautta ja ihanuutta ja kaikkea muuta. <3 En ikinä uskonut pitäväni tämän tyylisestä animesta näin paljon, mutta sen ihanempaa saada uusia kokemuksia.

Ja kuten arvattavissa oli, perässä seuraa photoshoot kuvia! Käväisimme Traconin jälkeen aika piakkoin AGn kanssa kuvailemassa Ryuujin ja Taigan mutta öhöhöhö olen ollut laiska ja samaan aikaan kiireinen ja stressipallo ja syyslaginen että eipä tullut päivitystä ennen tätä. Mutta nyt saatte kuvia, olkaa hyvät!

Aisaka Taiga - AG
Takasu Ryuuji - allekirjoittanut
kuvat c) AG ja kaukolaukaisija, uusin paras ystävämme <3 (pari hassua kuvaa allekirjoittaneen tassusta)

En edelleenkään ymmärrä miten minusta saa tällaisia kuvia. 8-D Oon ihan varma että AGn Canoni muokkaa mun naamaa jotenkin bishimmäksi.

Kattokaa nyt kun se on luttana. ;___; <3

Ajgbdskvbkbb minä en edes, en saa tykätä naamastani näin paljon. DDDD8

Ihan selkeesti hahmouskollinen pään kokoinen pituusero. Eiks?

Sellaisia kuvia. Itse tykkään hirmuisesti näistä kuvista. Plus kuvausreissu oli hauska, että sitä suuremmalla syyllä itse kuviakin katsoo tyytyväisenä. Ehkä joskus näillä tulee otettua toinenkin kuvausreissu, sitä harvoin kun muistaa kaikkia hyviä ideoita yhden kuvausreissun aikana. Plus Taiga ja Ryuuji on niin kiva pari kuvata. ;u;

Ja koska rakastan randomkuvien läpikäyntiä ja kuvasarjojen tekemistä:

Ihan itkettää miten se aina meneekin näin että vahinkokuvat on niitä hahmouskollisimpia.

Ryuujista vielä sen verran, että olen kyllä hämmentävän tyytyväinen asuun edelleen. Hahmokin kun on niin lähellä sydäntä (vaikka joidenkin mielestä Ryuuji on aika omituinen hahmo tuntea samaistumista, EN YMMÄRRÄ MIKSI) niin eiköhän poika saa pari uutta käyttökertaa ensi vuodenkin puolella. Silloin joudun ehkä tosin istuttamaan takkia vähän paremmin ja vahvistamaan kaulusta, mutta muuten olen hyvin tyytyväinen. Kiva perusasu, kierrätettävissä, tätä lisää!

Mitäs muuta sitten blogaajan elämään? Kiirettä tosiaan pitää koulun puolesta, mutta tulen kyllä näyttämään naamani Gaalassa tässä kuussa. Traconiin aiottu Oz siirtyikin sinne ja sen jälkeen pitääkin alkaa keskittymään vuoden 2012 cosseihin. Matskuja olen nyt syksyllä niihin kaikkiin ostellut innolla ja tarkoituksena olisi yrittää saada ainakin Frostbiten asu ennen vuoden loppua valmiiksi. (jopa puolitoista kuukautta ennen tapahtumaa, WHAT IS THID MADNESS) Seuraavassa merkinnässä siis luvassa paljastuksia, pohdintoja, ehkä hiukan jopa WIP:tä? Saa nähdä millä fiiliksellä olen. Gaalastakin tulen luultavasti raportoimaan ennen sitä, mutta oh well. 8D

Näkemisiin, muistakaa hyödyntää ruskaa kuvaamalla ennen kuin se kuihtuu pois! \o/

"Nakki heiluu." eli kertomuksia Traconin backstagelta.

2011-09-11T23:12:00.006+03:00

...viikko myöhässä paremmin kuin ei milloinkaan, sano! Pyydän anteeksi jo etukäteen tätä kuvattomuutta, mutku niitä kuvia ei nyt vaan ole. Niin ja merkintä nyt muutenkin on aika sekava syltty koska viikonloppukin oli sekava syltty ja hyvä kun nyt edes muistan kaiken mitä olen tehnyt!

Joo tuota, minäkin olin tosiaan Traconissa. Kuten tuli aikaisemmassa merkinnässä ilmoitettua niin huitelin cosplaykisan backstagella mammaamassa lauantaina ja sunnuntaina puolestaan olin juontamassa esityskisoja.

Ja. No. Siis. Mul oli ihan törkeen kivaa.

Jos joku olisi kertonut jo silloin pari vuotta aikaisemmin kun harkitsin conissa vänkörintiä, että se on oikeasti noin sairaan kivaa niin olisin aloittanut jo aikaisemmin. Toisin sanoen olen kyllä ehdottomasti kiinnostunut uudelleenkin mammailemaan, oli suorastaan luontaista hölmöillä backstagella kisaajille, kiikuttaa keksejä ja kivennäisvettä ja juosta mihin ikinä cosplayvastaava tai ylimamma milloin käskeekin. Seuraavalla kerralla ottanen tosin paremmat kengät juoksemiseen.

Mammailu kokemukseni oli... hieno. Mammattavani (pukukisaajia) olivat tosi ihania ja hienoja ja upeita ja jaksoivat kuunnella minun ohjeita ja ylihuolehtimista, puhumattakaan siitä että kävin välistä vähän mammaylikierroksillakin. ("MUN TIIMIH. OOTTE IHKUI.") Hirveesti onnitteluja mammatulle Zorolle kunniamaininnasta, jätkä niiiiiiin ansaitsi sen.

Cosplaymammailu oli väsyttävää, mutta hieno kokemus. Jännästi se toi myös lisää intoa lähteä itse kisailemaan, kun näki miten kisa toimii taas toisesta näkökulmasta. Viime Traconissa olin itse bäkkärillä hermoilemassa ja nyt taas avustin kisaajia. Omasta näkökulmasta cosplaykisa oli kyllä kehittynyt hurjasti sitten viime vuodesta, propsit järjestäjille!

Itse pääsin seuraamaan kisat kokonaisuudessaan WCS:stä pukukisaan ja palkintojen jakoon, koska ohjastin kisaajia lavalta yleisöön istumaan. (joskus ihan kädestä pitäenkin) Ja päällimmäisenä on mielessä vain:
...MITÄ. MITÄÄÄ. MI. TÄÄÄÄH.

WCS-esityksiä seurasin lievästi sanottuna kananlihalla. Pukuja olin ihastellut jo bäkkärillä ihan leuka maata viistäen ja sen saman tunteen koin kyllä sitten esityksistäkin. Mieletön taso, ihanaa että viimein saatin karsinnoista aikaan kunnon kisa! Kaikki osallistunet parit ansaitsisi palkinnon ihan osallistumisestakin! Majolle ja Rimpulle hirveästi onnea finaalipaikasta, olitte tosi upeit ja saatoin pikkasen pillittää teidän takii ku muutki rupes pilittään. Casualty Cosplayn tyypit ja Utenat ansaitsevat minulta myös peukut, hienot esitykset ja upeat puvut.
Toisin sanoen ei kyllä yhtään harmita, että jouduin aikaisemmat mietintäni osallistumisesta perumaan kuuluisan ajan ja rahan takia. Oli hienoa vaan katsoa kehitystä, joku vuosi ehdottomasti kyllä täältäkin puolen ruutua lähdetään yrittämään! Pohdintoja tästä ehkä joskus tulevaisuudessa lisää, nyt pidän kuononi kiinni ennenkuin lupailen mitään tyhmiä.

Pukukisa ansaitsee myös tosi paljon suitsukkeita. Tosi kova taso, ihanaa että ihmiset jaksoi posettaa ja esiintyäkin vaikka kyseessä olikin "vain" catwalk-kisa. Ihanaa, että taso on vain vuodessakin kohonnut näin paljon.

Lauantai on kisan jäljiltä vähän sumua, mitä nyt muistan kenties pölpöttäneeni jossain paneelissa joidenkin tyyppien kanssa. Olin tosiaan puhumassa Inside the cosplayer's -studio paneelissa ja no. Olihan se aika jees. Mieluusti lähden uudestaankin paneloimaan, vaikka itse paneelista on vielä vähän ristiriitainen olo. Idea oli hauska, mutta jokin siinä toimivuudessa jäi minulta uupumaan. Minulla oli hauskaa puhua, mutta jotenkin tuntui että paneeli ei ihan yleisölle välistä auennut niin hyvin kuin se olisi voinut. Mutta noh, asiat voidaan pistää paneeliensikertalaisuudeen piikkiin itse kullakin, kaikkea voi ja pitääkin aina hioa.
Voihan toki olla, että oma oloni ei vaan ollut ihan freeshi siinä vaiheessa kun on pitänyt asua päällä sen 16 tuntia, olisin toki voinut vaihtaakin vaatetta kuten kaikki muut fiksut ihmiset oli tehneet. 8-D Kuitenkin, ei nyt tullut ihan niin eeppinen setti kun odotin, vaikka ihan hupaisaa olikin.

Sunnuntaina sitten pääsinkin panikoimaan niin Cosplaydeitin kuin esityskisan juontoa. Cosplaydeitti meni osittain vähän säädöksi kisaajakadon myötä ja ei oltu Wepin kanssa hirveästi henkisesti valmistauduttukaan juontoon. Kiitokset onnistumisesta kuuluvat ennen kaikkea meidän upeille kisaajille ja upealle yleisölle (ihan ilman nuoleskelun makua, oikeasti, itse ainakin vedin tällä kertaa vähän "iha sama" -meiningillä) jotka jaksaa nauraa meidän tyhmille jutuille edelleen.

Cosplaydeitin suhteen pitääkin antaa sen verran infoa, että ollaan porukan kanssa mietitty että pidetään ohjelman järjestämisessä hiukan taukoa. Ollaan suunniteltu Wepin kanssa pitävämme ehkä jotain toisenlaista ohjelmaa jossain conissa ja Deittiä nyt on järjestäneet vähän muutkin tässä vuoden mittaan, että katsotaan missä vaiheessa pistetään taas oma lusikkamme soppaan. Tykätään teistä ja Deitistä edelleen kyllä, mutta keskitytään nyt vähän aikaa muihin asioihin.

Esityskisan juonnosta taas... eh. Olen. Aika. Sillä sun tällä mielentilalla. Minut tosiaan nakitettiin juontajaksi koska satuin mainitsemaan cosplayvastaavalle omaavani halua nolata itseni ja päädyinkin sitten puhumaan koko kaksituntisen setin englantia Tretalon lavalla.
...pyydän tässä nyt anteeksi omaa kökköilyäni koska. Keskittymiskykyni on varsin mieletön jännitystilanteissa ja mikit kaiuttaa puhetta jännästi. En voi oikein muuten puolustella sitä, että jouduin kääntämistä varten kysymään välistä tarkennuksia. Kökköiltyä tuli, ensimmäiseksi kisajuonnoksi olen kuitenkin ihan tyytyväinen.
Tähänkin myös kiinnostusta löytyy uudestaan, vaikka saatan ehkä kahdesti harkita ennenkuin menen englanniksi juontamaan. Vaikka englannistani kehuja sainkin. Mistä olen hyvin hämmentynyt. Enkun opettajani varmaan hehkuisivat ylpeyttä kun kuulisivat.

Mitään muuta sanottavaa Traconista ei oikeastaan pahemmin ole. Tapahtuma meni minulta suurelti ohi, mitä nyt pari kertaa ravasin green roomissa ja kuvauspisteellä. Oli silti mieletöntä, kiitokset kaikille muille mammoille, Miralle, hienoille kisaajille ja muulle bäkkäriväelle. Kokemuksena Tracon oli eeppisen hieno kun sain sekä itkeä pillittää, että nauraa itseni kipeäksi. Ensi vuonna taas ehdottomasti vänkäröimään!

Olin siellä!

Niin joo ja btw en saanut Ozia tehtyä, pyörin Ryuujina koko viikonlopun. Tästä on hyvin vähän valokuvatodisteita, mutta Ryuuji ja Taiga olisi tarkoitus shuuttailla AGn kanssa jossakin välissä, siitä sitten kuvaspämmiä myöhemmin. Oz siirtyy Gaalan asuksi koska Zeke koki maagisen peruuntumisen ajan ja resurssien takia.

That's it Traconista, katsotaan saanko tässä ennen Gaalaa jotain blogimerkintää taas aikaiseksi. Syksy on aika kiireistä, ainakin photoshoot merkintää pistän kunhan AGn kanssa päästään kuvailemaan ennen kelien huonontumista!

Mustanpuhuvia syksyisiä suunnitelmia

2011-07-26T23:05:00.009+03:00

Hmm. Animecon postaus kai lienisi tähän väliin ihan jees. Tai kuvapostaus niistä parista kuvasta mitä conissa tuli otettua. Tai jotain.

...mutta Animeconista on niin kauan, enkä hirveästi halua edes palata kyseiseen viikonloppuun kun se oli aika... meh. Tiivistettynä: liian pitkä coni, liian pitkä ajomatka, en olisi varmaan vaivautunut paikalle ilman ryhmiin sitoutumista. Ohjelmaa en nyt Elffin proppiluennon lisäksi hirveästi katsastanut (kiitti muuten pikaliiman lainasta vaikkei sieltä mitään tullukaan!) ja järjestelyt nyt nähtävästi kusi milloin mistäkin. Cosplayohjelman kusemisen todistin ihan pelkästään jo sillä, että olisin saattanut joutua tuomariksi kun kaveriltani kyseltiin mahdollisia cosplaytuomareita PERJANTAINA. Ja jälkeenpäin kuullut jutut itse kisasta, suurinpiirtein kaikkien mammojen peruuttamisesta, lavasta, kaikesta... Hienoa Animecon, loisteliasta. En ole koskaan ollut niin iloinen, että rupesin epäilemään Animeconissa kisaamista jo alkumetreillä.

Mut joo, ihan kivaa oli, suuremmilti conin itseltä pilasi oma väsymys, majoitusseuran keskeinen kränääminen ja lauantain asun rikki meneminen ennen kuin pääsin edes conipaikalle. Sanotaanko siis, että odotan silleen semisti miltä vuoden 2012 Animecon/Nekocon näyttää, pitkälti ennakkouutisista riippuu olenko sinne menossa. Yritän tätä coniravaamista nyt kuitenkin taas vaihteeksi vähentää. (onnistumisprosentti on aina ollut sellaista nollan luokkaa, MUT KOITTAA NYT VIELÄ KERRAN)

Syksy kolkutteleekin tässä jo ovella, viiden viikon päästä Tampereelle kokoonnutaan Traconin merkeissä ja sen jälkeen omissa suunnitelmissani on myös Gaala, jonka on ainakin huhuttu iskeytyvän lokakuulle. Sitten taitaakin olla conivuosi paketissa, ainakin omalta osalta. Mitäs sitten loppuvuosi pitää sisällään?

Otan loppuvuoden suhteellisen rennosti, vaikka tarkoituksena olisikin tehdä uusia asuja kumpaankin tapahtumaan. Kisaamaan en ainakaan näillä näkymin ole menossa kumpaankaan. Traconissa olen työvoimana ja Gaala olisi varsin jees katsastaa ihan katsojankin näkökulmasta. Plus olen sinne jo sopinut puvun, jolla en ihan kisaamaan ole lähdössä.

Traconia odotan jo nyt ihan mieltsisti! Sikana! Niinku tosi paljon!
Ensinnäkin a) asun nyt Tampereella, eli joudun maksamaan conimatkaa vain bussimatkan verran b) asun nyt Tampereella, eli majoitan ihmisiä ekaa kertaa omassa kämpässä conia varten c) asun nyt Tampereella niin olen hyvillä mielin mukana conin järjestämisessä cosplayvänkärinä!

Eka kerta kun olen vänkärinä, aika siistii! Traconin sunnuntaina on myös luvassa taas Deitin juontamista med Wepi, eli taitaa tulla melko kiirus viikonloppu. Asujen suhteen tähtäänkin siihen mitä ehdin tehdä ja missä on suhteellisen mukava olla. Plus toki mitä olen kavereiden kanssa suunnitellut koska yhy en osaa cossata yksin, porukas on paljo kivempaa.

Asujen puolesta sitten seuraa loppusyksyn paljastelut, eli mitä saatte odottaa tuleviin tapahtumiin:

Ryuuji - Toradora! (Tracon)

Se tyyppi oikealla, niille jotka eivät arvanneet. Tälleen J.D.n ja Juliuksen jälkeen on kiva tehdä vähän yksinkertaisempi puku, jossa haasteet liittyvät enemmän taas siihen hahmon tekemiseen uskottavasti kuin itse puvun vaikeuksiin.

Toradorasta sen verran että IIIK VÄHÄNKÖ IHANA SARJA EN KESTÄ ÄÄÄ. ...niin siis tutustuin tähän sarjaan ihan pienestä mielenkiinnosta AGn kanssa viime kevättalvena ja molemmilla klikkasi Ryuujin ja Taigan kanssa vähän turhan hyvin yksiin. Omasta puolestani ainakin Ryuuji vähän niinkuin vaati cossaamaan kun samaistuin hahmoon vähän liiankin hyvin joka käänteessä.

Vänkäripuvuksi Ryuuji sopii varsin kivasti, vaikka itsellä taitaa olla tarve tuoda kahdet kengät coniin kun tarkoitus olisi saada sellaiset väh. 12 cm lisäpituutta. Kenkien mukavuudesta riippuen huitelen siis luultavasti vähän väliä mini!Ryuujina.

Oz - Pandora Hearts (Tracon)

Olen tässä vuodenpäivät jo puhunut kuinka haluaisin tehdä Ozin uusiksi, kun se aikaisempi vedos oli aika... karmea. Ryzz kertoi pistävänsä taas Gilbertiä päälle Traconiin ja totesin, että nyt kokeilen jos saisin tämän tehtyä vähän tyydyttävämmin. Pitää kaivaa kaikki vanhat osat esiin kaapista ja katsoa mitä nyt käytetään ja mitä tehdään kokonaan uusiksi. Luultavasti esim. kaikki menee uusiksi. Ozin peruukki sai jo uuden elämän J.D.nä, joten se nyt oli ensimmäinen asia mikä on mennyt tilaukseen.

Traconiinhan on tässä enää vaivaiset viisi viikkoa, sitten kun lopulta pääsen takaisin opiskelijakämppään ompelukoneen ääreen täältä korvesta niin. Öh. Mitä. Kaksi. Kolme. MIKÄÄN KIIRE TÄSSÄ, EI MIKÄÄN EHEI. Eli joo, katson nyt tulevatko molemmat valmiiksi, peruukit on ainakin lähtenyt tilaukseen. Käytän tämän pari viikkoa mitä joudun nysväämään täällä niin esim. Ryuujin kenkien etsimiseen, voimien keräämiseen, taivaanrannan maalailuun ja kai sitä vois jotain kaavaluonnoksiaki piirrellä ja listata mitä nyt oikeesti niinku tarvii.

Hyvällä tuurillahan siis meikäläisellä saattaa jopa olla kaikki tarpeellinen odottamassa Tampereen kämpän kangasvarastoissa, koska jostain kumman syystä olen kuluttanut viimevuonna hirveästi mustaa kangasta ja sitä on vieläkin nurkissa lojumassa. Samoin kuin olen hamstrannut nappeja. Ja kenkiä. Ja kaikkea.

Niin joo ja sitten pikamainintana se mitä Cosplay Gaalaan näillä näkymin olisi tulossa:

Zeke - Black Knight (Gaala)

Se mustanpuhuvampi vasemmalla, niille jotka eivät jo arvanneet. Koska minä ja Fich tykätään Black Knightista, josta kukaan muu ei tykkää. Tai tykkää, mut ei yhtä paljon kuin me. Ja jälleen kerran huomaan suostutelleeni yhteen juroon, miehekkääseen mieshahmoon. Hmm, en nyt ihan tajua tätä kuinka onnistunkin valitsemaan itselleni näitä niin täydellisesti sopivia hahmoja. Mut hei, ritarikamppeet, plus tähänkin saattaa olla juuri sen verran mustaa kangasta mitä musta ritarit tarvitsee!

Että sellaista loppuvuonna 2011. Jossakin vaiheessa spämmin teille suunnitelmia vuodelle 2012, koska niitä minulla on. Ihan liikaa. Ja kaikki kivoja. Hrrnnghh. Sitä ennen toivottavasti saan itseni editoimaan noita Animeconin kuvia, nautiskelkaa nyt tästä välipostauksesta sillä välin.

Nekocon ja excuse me world WTF you're doing

2011-07-13T10:20:00.008+03:00

Esim. jotain noloja tyyppei joiden kanssa en siis hengannut. Kuva c) Miika Ojamo

Muistan tyynyntäytteitä, nahkahousuja, pinkin cowboyhatun, satulatuoleja, siemenpusseja, zombeja ja sen miltä n. 1000 ihmisen hiki haisee. Syvää kuumuutta ja hikeä.

...joo.
Toisin sanoen; oli aika mieltsi viikonloppu. Tälleen tiivistettynä. Pidempi versio seuraa. Anteeksi kuvien vähyys, kärsin pitkälti "EN EHDI OTTAA KAMERAA ESILLE AAAAA" -paniikista ja kroonisesta kuvaamislaiskuudesta.

Perjantaina lähdin reissuun tosiaan ihan FOREVER ALONEEEE ilman tavallista matkaposseani. Oman äidin kanssa reissaamisessa on kuitenkin hyvät puolensa, ainakin silloin kun pääset yöpymään kylpylähotelissa ja syömään laaturuokaa. Tosin hotelliaamiainen + coniaamu = bindi päälle heti kun olet syönyt vatsasi täyteen. Not so awesome.

Olin perjantaina tollona landepaukkuna tottakai katsonut perjantain aikatauluja lauantain sijaan ja olin sitten lauantaina pysäkillä puoli tuntia liian aikaisin ja puoli tuntia liian myöhään. No, eipä mitään, sain istua puoli tuntia päätä selvitellen ja tekstaillen panikointitekstareita, nousin bussiin ja sain katsoa vartin verran kuinka bussikuski pitää evästaukoa. Tässä vaiheessa jo tuli lievä "maailma, nyt oikeasti 8-DDDD" -olotila. Totesin kuitenkin, että ei tässä mitään. Conissa minun oli oltava kuitenkin ilmoittautumassa vasta yhteen mennessä ja kello oli vasta kymmenen. Tosin piti kipaista vielä keskustan kautta hakemassa itselleni tummempi meikkivoide koska ahahahaa olen viime conit selvinnyt AGn meikkivoiteella ja olin tyystin unohtanut kyseisen asian.

Bussin lähestyessä keskustaan tapahtui kuitenkin jotain sellaista, mikä tekee tästä conikokemuksesta kyllä sellaisen mikä ei hevillä unohdu.
Bussini kylkeen ajoi henkilöauto.
8D

Siinä bussin lattialta noustessa en ehtinyt paljon asiaa ajattelemaan, nousin vain kyydistä koska totesin olevani kunnossa ja kiireessä, joten lähdin tarpomaan keskustaa kohti kun se oli ihan kävelymatkan päässä enää. Matkalla tosin tajusin vasemman sääreni olevan hämmentävän punainen. Ostoslistalle siis päätyi paketti laastareita meikkivoiteen ja conieväiden lisäksi. Siinä keskellä katua pintanaarmua nenäliinalla ja vesipullolla puhdistaessani oli pakko tyrskiä, kun luin lopulta AGn lähettämän tekstarin, jota olin ollut lukemassa juuri ennen kuin auto tönäisi bussia.

"Kello on vasta kymmenen ja yhteen mennessä ehdit taittaa niskasi."
Lievästi hysteeristä naurua. Ihan lievästi.

Eipä siinä mitään, kävin keskustassa, tulin Musiikkikeskukselle, ilmoittauduin ja suorin pukuhuoneisiin. Siellä istuessani ja polvea paikatessani kirosin jo valmiiksi esitystä johon kuului valitettavasti polvilleen putoamista ja nojailua, mutta luojan kiitos polveen oli vain tullut naarmu eikä sen enempää. Nyt siinä on tosin aika makee mustelma. Sunnuntaina sitten olikin hyvä aloittaa keskusteluja vilauttamalla sota-arpea.

Pukuhuoneista on pakko sanoa näin etukäteen, että Ilona saa minulta vain ruusuja niiden täyttämisestä. Kaikkea oli ja pääsin itsekin päivän aikana paikkaamaan asua pikaliimalla ja hakaneuloilla juuri ennen tuomarointia. Lapset, muistakaa, että jos asussanne on ihan liikaa kuumaliimattuja asioita, olkaa varovaisia.

Päivän aikana en oikeastaan... tehnyt pahemmin mitään. Haahuilin, kittasin ostamaani energiajuomaa suorastaan orjallisesti, nauroin, käväisin maskeerauspaneelissa, haahuilin ja nauroin lisää ja sitten meninkin jo bäkkärille tuomaroitavaksi. ...silleen varmaan 15 minuuttia tai puoli tuntia ennen ketään muuta kilpailijaa. Tunsin itseni niin kiltiksi lapseksi. :D

Kisaamistahan minulla on nyt Nekoconin jäljeltä takana vain kaksi kertaa. Viime vuoden Traconin random pyörähdys oli ollut ehkä lievä pettymys kun tuomarointi oli vähän blääh, bäkkäri oli vähän blääh ja ohjeistus oli vähän blääh, mutta Nekocon kyllä palautti taas kaikki himot kisaamiseen rytinällä. Kun tuomaristo on sentään alan pitkällisiä harrastajia niin syynäys oli juuri niin asiantuntevaa kuin voi odottaakin. Ja ei ollenkaan niin pelottavaa kuin pelkäsin, tuomarit oli siis tosi ihkuja. ;w; <3 Jokaisesta asun osasta näin oman muistikuvan mukaan ainakin kysyttiin jotain. J.D. sai kehuja sellaisistakin asioista mistä en itse niitä odottanut saavani. Reffiä oli selvästi tarkasteltu kunnolla ennen tuomarointia, koska joku taisi ainakin sanoa jotain "jaksoit tehdä tuonkin" -tyylistä. Tuomaroinnista jäi siis ainoastaan hyvä mieli.

Takahuoneessa kisaajilla oli keskenänsä aika hyvä fiilis, porukka ei ollut mitenkään kurttuotsaista kisaamisen suhteen. Zombit myös kiikuttivat kiltisti vettä kisaajille ja neuvoivat jos oli jotain kysyttävää. Ainoa miinus bäkkärissä oli ehkä se, että tuomarointi tapahtui täsmälleen samassa tilassa kuin missä muutkin kisaajat olivat. Tosin en tiedä, omalla tavallansa koin senkin positiivisena. Itse en nyt tiedä kun olin heti ensimmäisenä paikalla ja suurennuslasin alla, mutta itseäni ainakin olisi helpottanut nähdä että ai jaa noin se tuomarointi käytännössä menee. Kiva juttu kisaajille, mutta tuomareiden työrauhaa se ei ainakaan lisännyt. :-D Isommalla kisaajamäärällä ei olisi kyllä toiminut sitten yhtään.

Se kuuluisa siemenpussi.

Ja sitten se mistä annan niin isot plussat Nekoconille ettei tosikaan: kenraalimahdollisuus. Jokainen kisaaja sai vuorotellen ihan itse avustajan kanssa käydä katsomassa lavan, musiikit ja tekniikat testattiin tyhjässä salissa ennen oikeaa kisaa ja esityksen sai vetää kerran läpi. Ja kysyttiin vielä, oliko jotain minkä haluaisi tehdä toisin. Juontajatkin kysyivät etukäteen olisiko jotain tiettyä mistä haluaisit puhua lavalla. Kaikki toimi ihan... älyttömän hienosti. Viime kerran lavalla haahuilusta ei ollut tietoakaan, tiesin tasan tarkkaan tällä kertaa mihin mennä ja miten olla. Isoja plussia! Isoja! ISOJA.

...omasta esityksestä voisin sanoa... jotakin. ...kun nyt vain muistaisin vähän paremmin mitä tapahtui. Toivon hartaasti, että joku olisi videoinut Nekoconin kisan, koska. ...no, haluan koko maailman tietävän miten onnistun vetämään toivottavasti vakavasti otettavan esityksen läpäksi haastattelullani. Kehuja siitä ainakin sain ja olen niistä kaikista tosi otettu, oli hienoa kuulla että ihmiset tykkäsivät vaikka J.D. ei hahmona mikään maailman tunnetuin olekaan.

...ja nähtävästi olinkin sitten sen verran hyvä, että sain mukaani pokaalin ja krääsäkassin. Ajdvkbfjkbdfb.

En edelleenkään usko, että olen sijoittunut cosplaykisassa. Mutta sekös vain lisää himoa kokeilla joskus uudestaankin! Se, että olen hävinnyt jossakin kisassa ainoastaan yhdelle ihmiselle on minusta ihan... älytöntä. Koska siis. Yleisin sijoittumiseni missä tahansa kisassa on ollut ennen tätä se toisiksi viimeinen. Siksi en ole kisailua pahemmin harrastanutkaan. Nyt olin sitten toisiksi paras. Mitä.

Voin siis todeta, että olen sijaani enemmän kuin tyytyväinen. Olen mykistynyt. Kyllähän sitä alkoi uskoa, että joku sija voisi tulla kun sitä kisan jälkeen hoettiin ("Biitti sijoittuu. B|" "Joo, nii sijoittuu. B|" "AAAAA ÄLKÄÄ KIROTKO AAAA DD''8" Taika ja Tuike, ootte esim. Ihkupeipejä.) sen verta usein, mutta olisin odottanut olevani korkeintaan kolmas. Eipä Nekoconin kisa mikään Suomen isoin ja kovatasoisin ollut, mutta juuri sopivan kokoinen voitto meikäläiselle. Varsinkin kun siis oikeasti häviän vaan kisassa jollekki Eurocosplay-edustajalle I mean WTF. 8-DDD

Pohjassa oleva hintalappu aiheutti lieviä tyrskähdyksiä. :-D

Nekoconista näin muuten sitten:

Järjestelyn puolelta en oikein osaa sanoa muuta, kuin että Nekolaiset saattoivat hiukan yliarvioida kävijämääränsä ihan viime kerran kävijämäärän takia. Ohjelmaa nimittäin oli, kuten järjestäjätkin sanoivat, enemmän kuin kahdella viime kerralla yhteensä. Itse en nyt pahemmin käväissyt kuin siellä ja täällä pyörähtämässä ja tuntui melkein siltä, että yleisöä oli suorastaan naurettavan vähän. FFFight nyt tapansa mukaan sunnuntaina tyhjensi käytävät ihan 6-0, cosplaykisoissa oli yleisöä varsin kivasti, mutta muualla oli jotenkin... tyhjää. Eipä sillä, olipahan tilaa istua ja oleskella viileässä pääsalissa.

Ohjelmakartan takia nyt alunperin whinesinkin Nekoconiin haluavani, mutta surkeasti kyllä en istunut ohjelmissa taas lähes yhtään. Käväisin maskeerauspaneelissa, mutta en jaksanut istua siellä, cosplaykisa nyt tuli koluttua tietystä syystä, sunnuntain Cosplaydeittiä minun piti teollisuusvakoilla, mutta... nähtävästi minun on jotenkin itse saman ohjelman järjestäjänä jotenkin vaikea katsoa rennosti "omaa" ohjelmaansa. Oli jatkuvasti sellainen "Adbkdbdkj 8(" -tunne, vaikka kaikki näytti menevän ihan hyvin. Olen kai jotenkin mustasukkainen Deitistä tai sitten en vain voi katsoa sitä itse stressaamatta.

Ilonan luento minun piti käydä katsomassa, mutta syystä X päädyinkin istumaan pääsaliin katsomaan MyuPron Nekozombie -näytöstä. Ei sinäänsä kaduta, koska aivoni olivat kisan jäljiltä niin puuroa, että värivalot olivat juuri sitä mitä tarvitsin. MyuProlle isot peukut, aivan mahtavaa tykitystä, rupeaa ihan harmittamaan kun ei itse osaa. Ja totesinpahan, että pitää käydä useamminkin katsomassa näitä tanssiesityksiä.

Skittikisan katsastin myös sunnuntaina ja olin kyllä iloisesti yllättynyt senkin suhteen. Kuopiossa ainakin osattiin esiintyä ja palkinnot menivät hyville esityksille. Pukujen tasokin kisassa oli mielestäni varsin edustava. Enemmän esityspainotteisia kisoja saisikin mielestäni olla, innostaisi niitä esiintymistaitoisia ihmisiä, jotka eivät tunne vielä olevansa kovin kaksisia puvuntekijöitä, kokeilemaan edes jotakin kautta kisaamista.

Mutta juu, näin ohjelmallisesti tai järjestelyjen puolesta Nekocon ei älyttömästi jäänyt mieleeni. Minulle Nekocon oli ihan sairaan upee tapahtuma ihan fiilispohjaisista syistä.

Sunnuntaina oli väljää.

Nekocon oli se tapahtuma, mistä kaikki alkoi. Vuonna 2006 se oli ensimmäinen conini ja nyt tunsin jonkinlaisen hämmentävän... ympyrän sulkeutumisen tänä vuonna. Olin mukana myös vuonna 2008, mutta nyt jotenkin tuntui että olin palannut siihen ensimmäiseen vuoteen, mutta huomasin miten kaikki oli silti toisin kuin silloin ennen.

Luultavasti johtuu siitä, että tilanne oli sama. Olin matkassa soolona. Vuonna 2006 hämmästelin vain ympärilläni tapahtuvaa... kaikkea ja räpsin mielettömästi kuvia, tuhlasin kaikki rippirahani ja haaveilin, että minäkin vielä joskus teen cosplayasun. Vuonna 2011 taas katselin paikkoja, arvioin myyntipöytäsalin järjestelyä, kuulostelin oliko järjestäjä puolella ollut suuriakin ongelmia, käväisin parissa ohjelmassa, mutta päädyin lopuksi poukkoilemaan porukan jos toisenkin välillä. Juttelin ja hengasin niiden ihmisten kanssa, joita olin silloin vuonna 2006 katsellut cosplaypuvuissa suuresti ihaillen. (...ja pakko sanoa, olette miljoona kertaa hauskempia ja mukavampia kuin olisin osannut odottaa. Suuria sydämiä teille. Suuren suuria.) Ja osallistuin cosplaykisaan ja sain sieltä palkinnon.

Että juu, Nekoconista superin minulle tekivät pitkälti uudet kokemukset ja omat onnistumiset. Tunneskaala heitteli vuoristorataa ja tämä menee kyllä ehdottomasti coniparhaimmistoon. Desuconin jälkeistä blääh oloa valitettuani nyt en voi kuin todeta, että Nekocon taas oli sellainen tykitys, että ihan väsyttää. Näihin sanoihin onkin sitten hyvä lopettaa ja todeta, että HEI huomenna alkaa uusi kierros! Kyllä, olen menossa Animeconiin ja siirryn tästä aamun ensitöiksi vielä maalaamaan Taichin kengät loppuun, kokeilemaan asuja päälle, siivoamaan ja pakkaamaan.

Animeconissa nähdään. o/

Animecon - näinkö vähällä oikeasti pääsen?

2011-07-04T21:25:00.005+03:00

Tervehdys blogikyttääjille! Finncon-Animecon lähestyy kovaa kyytiä, tiesittekö että tapahtumaan on enää se 11 päivää? Tai, no, kymmenen jos aikoo raahautua torstaiksikin paikalle! Paniikkia? Tuntuuko hiukan?

Minullapa ei! 8D

Olen suorastaan hämmentynyt. Desuconin jälkeen tuntui, kuin minulla olisi ollut aivan mielettömästi tekemistä, mutta osoitinkin luuloni vääräksi. Nyt, vajaa viikko ennen Animeconia, näyttää jopa siltä että voin hyvinkin saada kaiken valmiiksi viikko ennen itse tapahtumaa. Tähän on nyt tietysti vaikuttanut se, että olen ollut Juliuksen suhteen vähän "meeeeh tää menee nyt tän kerran, korjaan/teen tän uudestaan/itse/ihan alusta kun käytän tätä uusiks". Toivotaan, että Julle hyväkin saa siis kokea yhtä paljon kierrätystä kuin J.D., joka on itseasiassa lähdössä ulkoilulle ensi viikonlopun Nekoconiin. Herran maalauksia pitäisi hiukan korjailla ja vääntää oikein esityskin kun menin jostakin kumman syystä vielä ilmoittautumaan kisaankin. 8--DDD Olen jotenkin pystyvällä päällä, en tiedä.

Ja suhteellisesti asian vierestä: pääsin TAMKiin! MINÄ. MITÄ. MIKSI. Eli ensi vuonna vaikutankin sitten Tampereella niin normi- kuin cosplaypreesenssillänikin. Olen ihan äimänä. Neljän vuoden päästä minä kai sitten toivottavasti olen medianomi. Luultavasti työtön sellainen. Mutta hälläväliä!
Päädyin tässä omaa erinomaisuuttani (siis hyvää tuuriani) juhlistaakseni sitten pitää loppuillan vapaata cossien suhteen. ...tai, no, osittain kun päädyin tekemään WIP merkinnän. Olen ehtinyt räpsimään kuvia aikalailla joten tässä saatte vähän esimakua Juliuksesta ja Taichista!

Julius alkoi peruukin tulemisen jälkeen projektina kunnolla vasta kun aloin keräämään herran kelloja. Itselläni on ihan mieletön vanhojen kellojen keräilyhimo, joten hahmo kyllä osui tälleen tekovaiheen kannalta aivan nappiosumaksi. Kuvassa Ilmajoen Aarreaittasta tehty löytö - maailman rumin seinäkello! Joku on 80-luvulla ajatellut, että tuollainen myrkynvihreä on oikein kiva kellon väri, varsinkin kun siihen yhdistää tuollaisen hillittömän ruman abstraktin kellotaulun ja valkoiset viisarit! Ja tekee koko jutusta taskunauriin muotoisen!
...onnekseni tämä hirvitys maksoi vain euron, oli täysin toimiva koneistoltaan ja oli nimenomaan jättimäinen taskunauris. Kirpparit, rakastan teitä. Juliuksen lantiokello on kuitenkin kultainen ja siinä on kenties maailman psykedeelisin tummanvioletihtavansininen kellotaulu joten...

Klikatkaa tuskan alttarini suuremmaksi, beibet.

Yli yhdeksäntuhatta hermoja raastavaa tuntia photoshopissa! Katsokaa minun reffejäni! Eivätkö ne olekin älyttömän suuria ja tarkkoja, eikö niistä täsmälleen saakin selvää mitä pentelettä tuossa kellotaulussa pitäisi olla!
En ole mikään luonnonlahjakkuus kuvankäsittelyohjelmien käytössä. Ja hiirikäteni on vakaa kuin sydänkäyrä. Voitte siis kuvitella, kuinka hauskaa tämä oli. Mutta hei, teinpähän sen ainakin! Ja voin tulostaa sen miljoona kertaa uudelleen!

Suuret, pienet ja pääsikokoiset!

Ylempänä kuvattu äärimmäisen ruma taskunauris nyt kultaisena (miten jokin myrkynvihreän sävy voikin olla niin ruma), sekä hänen ystävänsä kirpparikellon kellotaulu+vanha ensimmäisestä Nekoconista ostettu Kakashi -herätyskello, sekä kirpparilta löytynyt kaunis taskunauris jota maalasin sydän verta vuotaen tumman punaruskeaksi.

Herätyskellosta onneksi lähtivät jalkatapit ihan yksinkertaisesti irti vetämällä. Ja onneksi Juliuksen kaulakellossa on ylimääräistä härpäkettä, millä kyseiset ikävät aukot sai peitettyä fimolla.

Isoveli taskunauris kaipasi koristetta nuppiinsa. Softista ja aikaisemmin teurastetun Naruto-kellon toinen jalka.

Herätyskellon pienenpienenpienet viisarit maalauksessa. En ihan voinut jättää sitä sharinganilla varustettua sekuntiviisaria siihen.

Cossaaja + Maston 995 = <3 Käytin ensi ertaa ja rakastan kyllä sävyä, mutta pakko sanoa että rakennuspuolen sprayt heittävät kultamaalia ihan älyttömän hutivasti askartelumaaleihin verrattuna. Tiimarin Santa Spray on edelleen kovin <3.

Mainitsinko jo, että Juliuksella on paljon kelloja? Tässä uunisolariumia odottelevat pikkukellot, jotka toimivat arvon kellomestarilla nappeina. Luultavasti metsästän rannekellotauluja niitä varten seuraavaa kertaa silmällä pitäen, mutta nyt en kertakaikkiaan ehtinyt. Koko hoidon hymyilemään saa korvakorun lisäosa.

Ja takki, jonka parissa koin "tämä on älytöntä" -hetken. Kahta eriväristä kultaista vinonauhaa vierekkäin. Pyöreät kauluksen muodot. Rakastan. En. Takki odottelee enää kiinnityssolkea ja nappeja, joita minun pitäisi tälläkin hetkellä ommella kiinni. Välttämismotivaatio, mikä se on?

Herran koristeliivin suhteen päädyin siihen, ettei minulle yksinkertaisesti ole aika sen tekemiseen. Seuraavan kerran kun Jullen päälle pistän, on minulla toivottavasti itsetehty ja kirjailtu liivi, eikä tuo SPRn "no tää käy tähän hätään" kultainen liivi. ...joka on sekin kyllä nätti, ei sen puoleen. Miksi kerään näitä ihmevaatteita.

Juliukseen verrattuna Taichi on ollut tähän asti ainakin se paljon helpompi tapaus. Herrojen peruukit tosin molemmat kaipaisivat vielä muokkausta ja Taichin pannahinen on vielä enemmän keskenkin.

Taichin t-paidan suhteen päädyin kerrospukeutumiseen. Alempana oleva keltainen t-paita stretchiä, ylempi collegea. Olen ollut Taichin suhteen niin laiska ja halppis kuin vain kykenen, collegea päädyin käyttämään koska sitä oli kaapissa vailla käyttötarkoitusta. :-DDDD Toimii kuitenkin tarkoitukseensa ihan perushyvin, vaikka vaatetuslinjalla olon jälkeen voi sanoa, ettei se nyt mikään paras vaihtoehto tuohon ole.

Taichin shortsit tein ruskeista housuista jotka ostin joskus Rebornin koulupukuja varten. Kunnes totesimme, että pistetään housut mustiksi kun kaikki ei löydä ruskeita. Mutta kannattipahan säästää~

Taichin ainoita askartelupulmia: kakkulat! Ostin askarteluliikkeestä kaksi styroxrengasta, joiden keskustaa laajensin saksimalla, veistämällä ja hiomalla. Projektia aloittaessani mietin, miksi ihmeessä en aiemmin ole käyttänyt styroxia näin.
...sitten kun olin täynnä styroxhitusia ja syljeskelin niitä, totesin että nytpähän muistan miksen ole käyttänyt sitä.

The finnished product~! Alkuperäinen suunnitelmani oli päällystää kakkulat tekonahalla, mutta totesin sen pyöreän muodon kanssa liian haastavaksi. Päällystin siis gessolla ja maalasin päälle vielä kerroksen valkoista akryylimaalia. Liimasin tosin taakse palat valkoista tekonahkaa, johon ompelin tuon vanhoista hiihtolaseista ryöstämäni kuminauhan. Pysyy paremmin kasassa kuin vain liimaamalla. Välissä iskän työhuoneesta pöllittyä kalvoa esittämässä kakkulalasia, lol.

Se tämän kertaisesta merkinnästä! Seuraavan kerran luultavasti raportoin sitten Nekoconista ja siitä miten kisassaa meni. Olen aika innoissani, että pääsen viimeinkin pyörähtämään kisassa ns. "kunnolla". Viime vuoden Traconin Dietrich nyt oli pitkälti pelkkä lavakammon pois heittäminen, nyt olen menossa sellaisella asulla, johon olen tyytyväinen ja ihan oikealla esityksellä.

Nekoilemisiin, nyaanyaa~~!

Left 4 Desu

2011-06-24T00:18:00.002+03:00

"...joo jos en tuukaan teidän kyydissä." Olenko minä ainoa, jonka kaverit kiinnittävät coniautoon koiran korvat ja hännän? Lahteen päästessä jäljellä oli vain toinen korva. Snifu.

Siinä missä suurin osa Anikin viestiketjuilla ja blogosfäärissä on hehkuttanut kuinka Desucon oli tapahtumana "niinku paras ikinä/ihkuin koskaan/parhain coni" ja sitä rataa, minulle Desucon 2011 oli... kinda meh, actually.

Desuconhan siis toimi kuin hyvin öljytty koneisto. Järjestäjäporukka selkeästi osaa asiansa ja ainakaan ulkopuolelle minkään valtakunnan järjestysongelmat eivät näkyneet. Mitä nyt pientä tekniikkaongelmaa cosplayohjelmien aikana, mutta ei mitään erityisen mieleenjäävää. Mikä taas on pelkästään hyvä asia! Enemmänkin hommasta puuttui minulta se jokin... UMF-tekijä. Ei ollut mikään kehno con, mutta ei tosin yltänyt kyllä sinne "OMGMULOLIIHANSUPERKIVAA" -tasollekaan. Oliko se 17 euron arvoista? No totta helvetissä!

Mennäänpä kuitenkin kronologisessa järjestyksessä, koska muuten tästä tulee sekava sillisalaatti täynnä aivokatkoksia.

Lauantaina saavuimme seurueemme kanssa Sibeliustalolle hyvissä ajoin, ihan sen takia että jokin outo voima sai porukan heräämään jo aamu kuuden aikoihin. Kutsuisin sitä tosin kello kuudelta herääväksi isäntäpariskunnaksi joka oli superihku kun päästi meidät valtaamaan kämppänsä vain vartin ajomatkan päästä Sibbetalolta. Niko ja Sanni, ootte sairaan kivoi ihmisiä.
Heti sisään päästyämme porukka suorikin ensinnäkin nappaamaan cosplayohjelmaliput säästöön koko joukkiolle ja lunasti varaamansa t-paidat. Kuolasin järjestäjien "Yes we Desu" -paitoja, mutta tämän vuoden kävijäpaitakin oli juurikin upea. Mustia t-paitojahan minulla ei tunnetusti ole ikinä tarpeeksi, joten tämä menee ehdottomasti useamminkin käyttöön.

Päivän aikana pyörin pitkälti AGn seurassa paricossaten Jetiä ja J.D.tä Neo Angelique Abyssista (sinä ihanaihanaihana ihminen joka oikeasti tunnistit meidät; olet paras). Kuvien puolesta saalis on aika heikko, koska ehehehe ei jaksettu kuvata itseämme muuta kuin photoshootissa, joten Aidun kuvia odotellessa saatte tyytyä tähän Marin näpsäykseen.

"Pitäskö täs nyt itkeä vai nauraa, että tää on ainoa kuva noista lauantain cosseista?"

Olimme varsin laiskanpulskeita cossaajia, koska vietimme lähes koko lauantain istuen tai lojuen Sibeliustalon nurkassa X. Ei sillä, ennen photoshootiin pääsyäkään ehdimme jo olla Elffin proppinarikkana, kuulustella Ilonalta kuinka korkealla paniikkitaso on ja vakuutella Rimpulle, että me kyllä nauretaan sen jutuille vaikka se ei olisikaan hauska. Onneksi se kuitenkin oli, ei tarvinnut yhtään esittää!

Photoshootin jälkeen käytiin sitten porukalla noukkimassa ruokaa läheisestä Kotipizzasta (rakkaat conikävijät, jos otatte mukaan niin se tosiaan tarkoittaa, että ette jää siihen pöydän ääreen syömään pizzaa pahvilaatikosta ja jätä vielä niitä pahvilaatikkoja sinne pöydille lojumaan) ja sitten odoteltiinkin Cosplayohjelman alkamista.

Cosplayohjelmasta minulla ei ole sattuneesta syystä kuvia (köh, olin laiska, en jaksanut ottaa omaa kameraa mukaan lauantaina), joten kestäkää tylsää tekstiseinää! Yleistaso oli jälleen kerran kohonnut viimevuotisesta ihan järkyttävästi. Eurocosplayssa taso oli mitä Eurocosplaylta nyt voi odottaa, vaikka omasta puolestani on pakko sanoa, että joistakin esityksistä puuttui sitä "jotain", mitä taas mielestäni oli ihan mielettömästi ilmassa viime vuonna. Tai ehkäpä olin vain viime vuodesta vieläkin niin hypehype, että vesitin kokemuksen itseltäni. Puvut olivat kuitenkin hienoja ja esitykset hienoja ja kärkikolmikko oli sitten ihan superhienoa. Onnittelut koko kärkikolmikolle, erityisesti Asagille edustuspaikasta!
Alan olla tosin vakuuttunut siitä, että annamme Suomesta kohta varsin nahkahousufetistisen kuvan. 8D Mutta mikäs siinä kun ne nahkahousut on kerta hyvin tehty!

Ovelaa tekstinkatkaisua Asagin kylmiä väreitä tuovalla esityksellä.

Cosplaynäytös taas oli kohonnut tasoltaan paljon silmiinnähtävämmin. Tämän vuoden cosplaynäytösplussat menevät ehdottomasti KH3-ryhmälle. Kertakaikkiaan ihana esitys ja hienot koreografiat. Heti näytöksen jälkeen hurautimme takaisin majoitukseen vaihtamaan jotain pikkaisen mukavampaa päälle. Pikasuihkujen jälkeen hurautettiin takaisin Sibeliustalolle, juuri sopivasti katsomaan Hoothootin vetämää Cosplaykilpailut meillä ja muualla -paneelia.

Parasta kuvamateriaalia mitä myöhässä tullut takarivissä istuja saa.

Paneelista nyt itse voisin sanoa, että Hoothoot veti paneelin kunnialla, mutta olisin itse toivonut vähän yksinkertaisempia kysymyksiä. Joskus tuntui, että itse kysymyksen kysymisessä kesti kauemmin kuin keskustelijoiden vastauksessa. En myöskään itse koe kovin tarpeelliseksi nähdä sen ihmisen cossikuvia screeniltä, joka sillä hetkellä puhuu, joten diojen välillä hyppeleminen alkoi ottamaan pattiin pidemmän päälle. Helpommalla olisi päästy esim. looppina pyörivällä diaesityksellä, ei niitä kysymyksiä nyt aina tarvitse kirjoittaa että kaikki ne ymmärtäisi.

Paneelissa kuitenkin puhuttiin suurinpiirtein kaikki mitä itse asiaan liittyikään ja oli kiva tietää Eurocosplayn ja WCSn lisäksi myös Tanskan ja Yhdysvaltojen meiningistä. Aihetta ei myöskään otettu turhan vakavasti ja hauskat pikkuyksityiskohdat kuten WCSn backstagen menu pitivät minut ainakin virkeänä. Propsit siis puhujille, tykkäsin kuunnella teitä.

Olisin vain toivonut vähän enemmän nimenomaan sitä cosplaykilpailuja muissa maissa. En tiedä onko vika minun muistissani, mutta mielikuvat luennolta jäivät vähän siihen, että pitkät pätkät höpistiin tyylillä "No miksi lähdit kisaan?" ja sitten kun aika onkin jo niukilla, kysytään "No mitäs siellä kisassa oikein tapahtuikaan?" Itse olisin siirtänyt painopistettä juurikin siihen toiseen päähän, koska... no, sitä minä itse tulin paneelilta hakemaan kun olen lukenut kaikkien fiilistelyt voitosta ja kisaan valmistumiset bloggerin tai LiveJournalin kautta.
Kaiken kaikkiaan, hyvä informatiivinen pläjäys ja itse en nyt ainakaan pelästynyt ihan totaalisesti pois kaikista kisahaaveistani. Kyllä tässä edelleen syksyllä ollaan WCS-karsintoihin Traconiin (pienet bileet sille (o( ) ainakin täyttämään osallistujalistaa, jos ei muuta.

Cosplayluennon jälkeen chillailimme ja noudimme yhden seuralaisen henkkarit majoituksesta (Sonata Arcticaa ja kunnon kyytiä, thanks Dimi) myöhemmin alkavaa Bara luentoa varten. Ja voin vain sanoa, että Aki oot aika ihku, kuuntelisin sua useamminkin näinkin mielenkiintoisesta aiheesta. Erittäin tiivis ja silti informatiivinen pläjäys, opin paljon uutta ja pidin samalla hauskaa. Tykkäsin, en oikeasti muista että minulla olisi ollut pahemmin moittimisen varaa.

Se oli kivaa.

Hämmentävän hyvin nukutun yön jälkeen (kaksi ihmistä yhden ihmisen nukuttavalla ilmapatjalla ei ollut niin hyvä idea kuin luulimme) aamulla heräiltiin tarkoituksena nähdä Miyazaki ja vihreä telaketjufemakointi, mutta maskeerausajan virhearviosta johtuen myöhästyttiin niukasti. ...ja sitten vähän enemmän kun huomasimme AGn kanssa jättäneemme meikkipussin majoituksen eteiseen. Pikapikaa takaisin ja tralalalaa seuraavaksi parkkiksella läiskittiin mustaa kasvoväriä ja tekoverta Left 4 Dead meiningeissä.

Kerta se ekakin kun oikeastaan teen cossini valmiiksi conialueen parkkipaikalla.

Sitten me... haahuiltiin. AGn kanssa pysähdyimme muuta ryhmää (Dimi ja Ewwi) odotellessa hämmentävän monta kertaa kuvattavaksi, juttelemaan tutuille ja muille L4D-cossaajille, löhöämään Sibbetalon lämmössä ja evästämään suolakeksejä ja pilttejä autoon noin tunnin veroiseksi ajaksi, samalla filosofisesti keskustellen siitä miksi tehdään niitä cossipukuja kun tehdään. Päivemmällä päästiin sitten harjoittelemaan taas parkkipaikka maskeerausta kun pääsimme liimaamaan Ewwin Smoker-cossia kasaan.

Dimin booty, Ewwin Martit ja AGn spiritgum.

Loppupäivä menikin vähän pikakelauksella. Conipaikalla pössin Güntherilta kanasalaattia, kuvasin kavereiden Devil Survivor -ryhmää ja Marin Vaarsuvius -cossia, tulin takaisin, heitin heiheitä kohta puoliin lähteville ihmisille (Ryyyyyzzz en tajunnut antaa lähtöhalia, itken itseni uneen ;___; ) ja sitten päädyinkin L4D-shoottiin. Wepi bloggasikin jo pari varsin kivaa kuvaa blogiinsa, itse säästelen Desun photoshoot merkinnät myöhemmäksi. Sanon vain, että oli törkeän väsynyttä meininkiä, tuli hienoja kuvia ja totesin, etten olekaan niin huonossa kunnossa kuin luulin. Helposti sujui sillan päästä päähän juoksu, aina jonon kärjessä olin!
Lopuksi mentiin takaisin majoitukseen, pakattiin, siivottiin ja lähdettin ajamaan kohti Keski-Pohjanmaata Windyn ja Gomen kanssa.

Mun coniseurassa oli hei Günther, pistäkää paremmaks.

Ensi vuonna uudestaan, ehdottomasti! Odottelen nyt jo innolla minkälaisia kunniavieraita ensi Desucon tuo tullessaan. Viime vuodet eivät ole meikäläisen fanityttö hermoja pahemmin kutkutelleet, mutta odotan kyllä innolla, että Desun väki saa minutkin vielä jonottamaan siinä nimmarijonossa.

Se siitä merkinnästä. Palaan huomenna sorvin ääreen Animeconin cossipukujen kanssa ja väännän kättä itseni kanssa pyörähdänkö kenties tänä kesänä Nekoconissakin. Kun niin tekis mieli ja ois kiva käydä ja niin edelleen. Kun Nekocon.

Suddenly, photoshoot!

2011-06-14T13:53:00.003+03:00

Heipsan, tälleen Desua ennen sormet syyhysivät tekemään jotakin merkinnän tapaista. Blogintäytettä sainkin aikaiseksi kun sain Bakan KHR-shootin kuvia Fichiltä tuossa pari viikkoa takaperin. Samoihin aikoihin olin myös Tampereella pääsykokeissa AGn luona ja mikäs sen parempi illanviete kuin käyttää luottokuvaajaa hyödyksi ja kuvata jokin puku. Hervantaan seikkailemaan pääsi Euphemia, josta minulla oli sitä ennen... öm... aivan törkeän vähän julkaistuja kuvia. Kolme, kenties?

Olen näitä joitakin jo Galleriaan ja DeviantArtiin pistellytkin esille, mutta on tässä pari sellaista mitä en ole vielä julkaissutkaan..!

Aloitetaan Bakan shootista. Keskittymiskyky oli sellaisen -10% luokkaa ja annan kyllä Fichille propsit siitä että sai näinkin hienoja kuvia tuollaisesta apinalaumasta aikaiseksi.

Tsuna - allekirjoittanut
Reborn - AG
Gokudera - Gomis
Yamamoto - Ryttz
Hibari - Zero
Lambo - Ewwu
Chrome - riko
Dino - Nabbi

Kuvaajana kärsi Fich. (esittelyssä dA-tilit kun en jaksa kaivaa teidän ihmisten blogeja esille..!)

Ja sitten jotain ihan muuta: vaaleanpunaista prinsessailua.

Euphemia - allekirjoittanut
Kuvaajana toimi AG.

Bäkkärikuvia en ole ehtinyt valikoimaan tähän hätään, pyydän anteeksi siis ettette koe mahdottomia nauruntyrskähdyksiä tähän loppuun. :-D KHR-shootista niitä kun on liian paljon ja Euphemian kuvailuista taas turhan vähänlaisesti. Ehkäpä joskus teen taas täysin hurdurderpille omistetun merkinnän...

Aijuu, Desucon olis tossa seuraavana lauantaina. Omat puvut ovat... noooo, ihan kivassa vaiheessa. Paljolti mitään pakollista työtä ei ole, olen tässä juuri näillä hetkillä saamassa J.D.n korjailut valmiiksi. Odottelen maalien kuivumista ja Futuraman alkua, että minulla olisi jotain katsottavaa samalla kun parsin housuihin toista lahjetta. Kunhan nämä on tehty niin J.D. on valmis pakattavaksi pientä siistintää vaille ja voin aloittaa vuorostaan Zoeyn kanssa. Neiti tarvitsee vielä parisen proppia ja hiukan vaatteiden sotkemista, plus ehkä hitusen korjailuja sieltä sun täältä. Turhaa pitää poistaa ja jotain ehkä lisätä.

Toisin sanoen: melko rennoin mielin viikonloppua odotellessa. Perjantaina kohti Lahtea ja Desuconissa nähdään! Onnea kaikille vielä pukujensa kanssa kamppaileville! o/

Kaapista repäistyä

2011-05-25T00:27:00.003+03:00

Wepi postasi aikaisemmin blogissaan 30 minuutin kaappicosplayhaasteen ja koska minulla oli tylsää pyykkien pyörimistä odotellessa ja satuin löytämään tänään Tokmannilta jotain varsin kivaa: tässäpä sitä seuraa.

Säännöt:

1. Kuka tahansa halukas voi ottaa haasteen vastaan riippumatta siitä, harrastaako hän cosplayta. Kokoa kolmenkymmenen (30) minuutin aikarajan sisällä cosplay-asukokonaisuus materiaaleista, jotka löydät kotoasi.

2. Saat käyttää vaatekappaleita, peruukkeja, meikkejä ja maskeerausvälineitä. Jos olet nopea, saat myös ommella/askarrella jotakin uutta (esimerkiksi rusetin kankaasta tai propin paperista). Et saa käyttää sellaisenaan valmiita cosplay-asuja, jotka olet jo joskus tehnyt.

3. Kun olet valmis tai 30 minuuttia on kulunut, ota asustasi kuva ja laita se haasteen sääntöjen kanssa esille blogiisi. Kerro myös, kuka hahmosi on ja liitä mukaan lähdekuva.

4. Haasteen tarkoitus ei ole luoda täydellistä pukua lyhyessä ajassa, vaan testata haasteen tekijän mielikuvitusta ja pitää hauskaa.

Zoey - Left 4 Dead (anteeksi kuvan koosta, en vaan handlaa)

Kuvan oton jälkeen sekuntikello näytti n. 25 minuuttia. BOO YEAH. Hahmoksi valitsin Zoeyn Left 4 Dead -pelistä, jota olen tässä tullut hakanneeksi (oikeastaan L4D 2, mutta noh!) useampaan otteeseen parin viimeisen viikon aikana. En ajatellut olevani zombieräiskinnän perään, mutta suosittelisin kyllä ehdottomasti jokaiselle cossaajalle tällasta iltarauhoittumista raskaan ompeluspäivän jälkeen!

Asu koostuu jo kaapissa olleesta valkoisesta t-paidasta, kirpparilta Omin varsijousta varten ostetusta lelupyssystä (joita muuten myönnän hamstraavani mukaan kirppareilta IHAN - LIIKAA), Kiinan peruukista sekä tänään Tokmannilta hankitusta paidasta.

Omilta osin haaste meni siis pitkälti meikin tekemiseen ja peruukin kanssa kiroilemiseen.(mokoma ei halunnut tehdä korkeaa ponnaria - minä pakotin) Meikkiä on btw paljon enemmän kuin webkamera kuultaa, oikeasti naamassani oli zombieräiskinnälle ominaista likaa ja naarmuja mutta kamera veti ne kokonaan pois. :'(

Tein tämän pitkälti meikkitestinä, koska döndödödööööönnn aion itseasiassa cossata Zoeyta Desuconin sunnuntaina! Mukana iki-ihanat AG, Ewwi ja Dimi Witchinä, Smokerina ja Hunterina~ ...Koska kaverini haluavat tappaa minut. Aina.
Tämä lienee helpoin pukuni vähään aikaan ja tasapainoittaa kyllä oikein mukavasti kun Desun lauantaina pyörin taas J.D.nä.

Parastahan asussa on se, että se on perusvaatteita jotka saan sotkea mieleni mukaan! Tuhota! Kuluttaa! Roiskia ja hinkata päälle ties mitä sotkuja! IHANAA! Voisin luvata jo etukäteen pyhästi tekeväni sotkumerkinnän, mutta kuten te arvon lukijat tiedätte niin näillä meikäläisen lupauksilla on tapana aina venähtää. Joten sanotaan, että SAATAN tehdä sen!

Cosplayrintamalla näin muuten on tapahtunut sen verran, että siinä missä minun pitäisi tehdä Desun asuja, aloitin itseasiassa tekemään Animeconin asuja. Aikaansaannoksia: kaksi kerrosta paitaa ja kohta toivottavasti yhdet mustat housut.

Ja niille jotka eivät ole tajunneet jo niin Desun on 24 -! ...oho, tätä kirjoittaessa itseasiassa 23 päivää! Levittäkää paniikkia!

Levittäkää sitä!

Ja kuinkas sitten kävikään?

2011-05-17T14:45:00.006+03:00

"pyöri Pieksämäellä viikonlopun homohameessa, fiilisteli Euroviisuja hyvässä seurassa, täytti 20, myöhästyi junasta ja päätyi Tampereelle yöksi. Ja Suomi voitti MM kultaa.
Onpahan ollut muistettava synttäriviikonloppu. Vanhainkodissa muistellessa."

Tilapäivitykseni facebookissa maanantaina. Ja se tiivistää varsin hyvin koko Bakaconin. Muistettava 20-vuotissynttäriviikonloppu, todellakin.

Lähdin perjantaina Seinäjoen juna-asemalta kohti Jyväskylää taajamajunalla, joka routavaurioiden takia sitten saapui Jyväskylään tunnin myöhässä. Katsoessani kalenteria oli pakko hörähtää. Hyvää perjantai 13. päivää!

...en oikein tiedä mitä oikeastaan Bakaconista sanoisin tapahtumana. Se vain jotenkin sujahti ohitse. Pari pointtia on toki otettava esille näin ihan tapahtumana:

Jonotus toimi potenssiin X paremmin kuin viime vuonna, kiitos tästä. Vaikka ilman hihoja sainkin palella ulkona silti vähän liikaa. Mutta se nyt taas on oma pukeutumiskysymys. :D

Ohjelmaa oli jonkin verran, mutta tiloissa olisi voinut olla vähän parantamista. Kävin katsastamassa itse Crossplay luennon, molemmat cosplaykisat sekä osan Maskeerauspaneelia.

Crossplay luennosta: asiallista esiintymistä (yleisöstä huutelevista apinoista *KRÖHENMINÄKÖH* huolimatta) Kangaskasalta ja Lirlykseltä. Olisin itse toivonut ehkä jotain muutakin kuin pelkkää perustietopläjäystä. Seuraavalla kerralla kehottaisin keskittymään yhteen asiaan per luento. Tuhti infopaketti, johon keskittyminen oli välistä hankalaa. Hirveästi en mitään uutta luennosta saanut, mutta aloittelijalle näkisin kyllä äärimmäisen todella hyvänä tietopakettina.

Maskeerauspaneelia vaivasi mielestäni myöskin pieni runsaudenpula. Asiaa oli paljon, esiintyminen asteen verran turhan loikkivaa Aneu-en ja Pumpkinin osalta ja itseäni hämmensi, että alussa kyllä sanottiin että keskityttäisiin erikoistehosteisiin, mutta silti käsiteltiin perusasioita. En koko paneelia nähnyt loppuun asti, koska seurueelle tuli nälkä ja ruokaa oli saatava, mutta näin n. puolet kenties seuranneena vähän tällainen mielikuva jäi.

Itse nyt yleisesti ottaen haluaisiin kaikkiin conien cosplaypuheohjelmiin keskittymistä yhteen tiettyyn osa-alueeseen, varsinkin jos suunnitellaan näytettävän kädestä pitäen miten jokin tehdään. Crossplay-luennolla oltaisiin voitu keskittyä esimerkiks vain poseeraamiseen ja toppauksiin/bindauksiin, ne kun tekevät omasta mielestäni suhteellisesti eniten onnistuneelle crossplayelle. Maskeerauksessa taas oltaisiin voitu nimenomaan keskittyä niihin erikoistehosteisiin kun siitä oli puhe, eikä selittää mitä jokacossaajan perusmeikkipakissa kuuluisi olla.

Cosplaykisoista taas... no, sanotaanko että olin yllättynyt monella tapaa. Yllättynyt siitä, että kisaajia oli niin vähän ja yllättynyt siitä, että taso oli kuitenkin varsin korkea. Vähän tarkemmalla kyselyllä joiltakin mammoilta sain myös sellaisen käsityksen, että informaatio ei oikein järjestyspuolella kulkenut ja kaikki oli vähän ja vähän enemmänkin vinksinvonksin. Ulkopuolelta katsottuna kaikki tosin näytti menevän suht mallikaasti näin järjestämisen osalta. En siis rupea kommentoimaan mitään näin järjestämisen kannalta, koska en yksityiskohtia pahemmin tiedä. Kunnialla loppuun viety tapahtuma kuitenkin uuden cosplayvastaavan osalta, vaikka ongelmia olisi ollutkin.

Kuitenkin, Bakacon oli kovin Bakacon. Sisälähetysseuran tilat olivat ehkä enemmän mieleeni kuin Kulttuuritalo, mutta sijaintina paikka oli ehdottomasti parempi. Bakacon kuulema jää vuoden tauolle ja tämä on mielestäni erittäin hyvä asia, conilla on hirveästi potentiaalia, mitä se ei ole vielä päässyt täyttämään edellisvuosina ihan niinkuin olen odottanut ja järjestäjien mielestäni pitää ehkä hiukan miettiäkin millä tavalla conia lähdetään rakentamaan.

...SITTEN omat pukuilut. Viime merkintään tosiaan päivityksenä, että kultainen vinonauha tosiaan päätti puolestani, että tein J.D.n Bakaconiin, en suinkaan Somaa. Vinonauha näet loppui kesken kaiken ja riitti ainoastaan juuri ja juuri J.Dn pukuun. (oikeasti, sitä jäi jotain kymmenen senttiä) Sunnuntain Reborn ryhmäilystä minulla ei vielä ole kuvia, mutta jaan nyt J.D.n kuvat ensin kanssanne. Kuvat by AG~

...hämmentää joka kerta katsoa näitä kuvia, koska totesin itsekseni näyttäväni tässä cossissa aivan liikaa Jasper Pääkköseltä.

Myönnän jo heti etukäteen photoshopanneeni vyön maalipintaa aika rankasti, koska se nyt oli oikeastaan ainoa asia koko cossissa joka aikuisten oikeasti häiritsi minua koko päivän. Conissa minuun törmänneet varmaan muistavatkin miltä tuo vyö oikeasti näytti. Muistanpahan seuraavalla kerralla akryylimaaleja käyttäessäni varata vaseliinia matkaan.

Olen hämmentävän ylpeä siitä, että sain tämän asun valmiiksi, vaikka se ei monin tavoin vastannutkaan sitä mitä alunperin halusin. Ompelullisesti puku on ehdottomasti vaativimpia ja parhaimpia mitä olen tehnyt. Kaikki muu sitten olikin vähän... vaihtelevaa tasoa. Minun pitää selvästi opetella hiukan proppitekoa seuraavien asujen kohdalla.

Ajatuksissa toki siinsi Bakaconin Hall Cosplay kisa, mutta sanotaanko etten yllättynyt siihen, ettei minua tultu mukaan kutsumaan. Iso kokonaisuushan J.D.n asu on, mutta omasta mielestäni puvustani näkyi aika kauas että se ei ollut mikään maailman parhaiten koossa pysyvä asu.

Desuconissa pistän herra Pääkkösen (*kröh*) seuraavalla kerralla päälleni ja siihen mennessä pitäisi korjailla seuraavat asiat mitkä vaivasivat Bakassa:

-vyö kokonaan uusiksi
-uudet valkoiset housut paremmalla kiinnityksellä, ei ole kiva nostella housuja koko päivää
-remmien kiinnitykset
-homoham -. KRHM, siis siistin lantioliehujutun vyötärökappaleet lyhyemmiksi, näytin vielä tapimmalta kuin yleensä
-kenkien koristeet (hoksasin näiden olemassaolon vasta torstai-iltana kello kahdentoista aikaan: ei ihan hotsittanut siinä vaiheessa)
-uusi armos vasempaan käteen, en ollut tyytyväinen tämän kertaiseen
-parannellut tonfat

Oikeasti aika ihanaa huomata, että suurimmaksi osaksi propit olivat se ainoa asia joka ketutti. Johtopäätös: olen kehittynyt ompelijana. Todellisuus: no siis enhän suinkaan tehnyt lähes kaikkia proppeja viimeisellä viikolla ennen conia.

Mutta että sellainen Neo Angelique cossi näin otto ykkösellä. Desuconissa luvassa otto kaksi. Soma taitaa siis lykkääntyä Animeconiin, näin näillä cosplaysuunnitelmilla on kai tapana muokkaantua...

Kiire, kiire, kiire! (ja nätteilyä)

2011-05-01T01:30:00.003+03:00

Hmm, luulin oppineeni jo viime vuoden Traconin katastrofista, mutta pienoinen kevätväsymys veti minusta mehut kokonaiseksi viikoksi ja aika ennen Portugaliin lähtöä taas oli ennakkotehtäviä, mallaamista ennakkotehtäviin ja matkahumppaa ja... niin. Kiire siis on ollut, ja tästä voinette arvata mitä siitä seuraa:

Bakacon on 14. päivä. Tähän on se kuuluisat kaksi viikkoa.
Minulla. On kaikki auttamattoman kesken. 8D

Siinä roikkuvat asuni. Valmiusaste kuvattu perjantaina. Eikö ole järisyttävää.

Onnekseni mitään eeppistä säätöä tai burn outia en tule tällä kertaa saamaan, koska en ole sinäänsä mihinkään lupautunut. Edellisissä merkinnöissä puhuttanut kisailu nyt tosiaan jää itseltäni ainakin prokisan mielessä välistä. Olisi toki kiva päästä hall cosplayhyn mukaan, katsotaan riittävätkö omat puvut siihen tänä vuonna. AGn ja Ewwin kanssa on jo aikaisemmin sovittu, että jos Angelique puvut eivät meinaakaan valmistua, tehdään ryhmä uudelleen Desussa. Ja Soma taas oli Bakaan menossa ainoastaan kisapukuna, joten sitäkään en koe itse henkilökohtaisesti tarpeelliseksi pukea päälle, jos en meinaa saada sitä valmiiksi. Nyt on nimittäin suhteellisen epävarmaa saanko molemmat valmiiksi.

Tällä hetkellä olen siis vähän 50-50 kumman puvun kanssa ähertäisin enemmän. (kultaisella vinonauhalla on kyllä oma mielipiteensä asiasta) Joten - teen silti molempia samaan aikaan! Jos saankin molemmat valmiiksi, on se minulle vain lisävoitto; eipähän tarvitse stressata Desua yhtään ja voi keskittyä pääsykokeisiin.

Jos yksi puku jää valmistumatta niin minulla on kuitenkin jo varasuunnitelmaa toiseksi päiväksi. ...tai, no, oikeastaan jos molemmat tulevatkin valmiiksi niin taidan suosiolla jättää jomman kumman kotiin, koska mieleni tekee jotakin yksinkertaista päällepantavaa. Ne jotka arvasivat jo, mistä sarjasta on kyse, eivät saa papukaijamerkkejä koska. Noh, onhan tämä nyt sen verran tuttua kauraa.

Vai onko sittenkään? Näillä näkymin saanen peruukinvaihdoksien merkeissä listattua taas yhden päähenkilön lisää laajaan cosplaylistaani. Sunnuntaina mitä todennäköisimmin minut löytää Tsunana (en kyllä kyseisen kuvan versiona, mutta dkbvdjk olen laiska, en jaksa etsiä internetin syövereistä mitään jännää), seurassani Ryzz!Yamamoto (CLAMPmoto!) ja Gomis!Gokudera (Creepydera!). Koska viime syksyn photoshootin hahmonvaihto oli niin hauskaa, että haluamme järkyttää ihmisiä ja itseämme coneissakin~

Sitten muihin aiheisiin. Kaikki nyt varmaan tietävätkin tästä "you are beautiful" -haasteesta joka kiertää blogeista toiseen ja Yaci otti ja taggasi minut. Olen ensinnäkin kauhean hämmentynyt tunnustuksesta, mutta, no, asiaan. 8'D

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

VOISIN pitää aiheen toki cosplaypainotteisena, mutta no, olen sen verran ahkerasti levitellyt kuvia pitkin deviä, IRC-galleriaa ja tätä blogia, että en usko että enää löytyy edes hirveän eeppisiä HÖRRDURRDERP kuviakaan. MUTTA, onneksi olen tosiaan avustanut ihmisiä ennakkotehtävien kanssa ja tykkään muutenkin tehdä itsestäni naurettavan kameran edessä! Luvassa siis jotain sieltä oikean elämän ja cosplayn rajamailta!

Syksyllä Dark kävi minun ja Windyn kämpillä vierailulla ja koska meillä oli tylsä keskiviikkoilta, päätimme ottaa varsin randomeja kuvia varsin randomeissa vaatteissa. Kameran takana heilui Dark. Kuvassa näette Soman peruukin sen entisessä kiharaloistossa. Snif, se oli niin kaunis. 8'<

...taisi olla tammi- tai helmikuu kun tämä otettiin. Poseerasin AGn ennakkotehtäviä varten. Tehtävä taisi olla jonkin ihmisen kuvastaminen yhdellä kuvalla ja... jostain kumman syystä minä päädyin poseeraamaan Kiinan uniformussa, Eupin peruukissa, Yamamoton katanan kanssa tykin päällä, heilutellen Gurren Brigade seinävaatettani ja ollen... kovin animesankari. On hienoa, että ystäväni näkevät minut näin.
Tämä kuva ei päätynyt lopulliseen tehtäväkansioon, mutta aiheuti valokuvaajassa vaatimuksen katanaa nuoleskelevan kommariprinsessan muuttamisesta oikeaksi animehahmoksi. Jooh.

Toinen ennakkotehtäväsarja by AG. Jahtasin ilmapalloja loskaisessa maaliskuun säässä ja säntäilin niiden perässä lumessa! Oli kivaa. 8D <3 Tämä ns. "vahinko-otos" ei myöskään päätynyt lähetettyihin tehtäviin, vaikka tykkäsimmekin siitä ihan liikaa arvon kuvaajan kanssa. Lupasin levittää sitä ympäri nettiä joten... tässä se on~

Ja ettei ihan mahdottomaksi mene, tässä kuva siitä miltä näin yleisesti ottaen näyttäisin varmaan coneissakin jos en liikkuisi hassu asu päällä. Aika kuuma olen, enkö olekin? Ainakin silloin kun olen Portugalissa nauttimassa 28 asteen helteestä. 8D (onko tämä lupaus jonkinlaisesta kuvaspämmistä myöhemmissä merkinnöissä..?!)

Jääköön siihen tällä kertaa. Haastaminen on näin yleisesti ottaen omia tottumuksiani vastaan (plus varmaan suurin osa blogilistassani olevista tyypeistä on saanut haasteen tai tulee saamaan sen jotakin kautta, köh), joten jätän sen välistä.

Ja nyt, lähden tästä nukkumaan ja herään huom -. Tänään virkeänä kohtaamaan sunnuntain haasteet fimon, softiksen ja 30-osaisen liivini kanssa.

Klara Vappen!

Tautisen hyvä syy päivittää

2011-03-15T13:14:00.004+02:00

Olen saanut räkätaudin. Olen vapaalla. Mitä tehdä? Päivittää blogia!

Edellisen merkinnän photoshootin lisäksi sain hiihtolomalla aikaiseksi vähän muutakin. Cosplaypajailun merkeissä tulin avustaneeksi tyyppejä omien asujensa kanssa, mutta lomalla ennätin myös jatkamaan omia pukuja. Tähän perään siis hiukan WIP merkintää..!

Soman asu on tällä hetkellä varsin kivasti valmistumassa. Tavoitteeni on saada asu valmiiksi ennen maaliskuun loppua, mikä tarkoittaisi, että se olisi valmis puolitoista kuukautta ennen conia! Olisi aika hienoa, toivotaan että kenties jopa onnistun! (luultavasti menee kuitenkin huhtikuun alkuun, öhöhö)

Vaatteista valmiina ovat Soman housut ja liivi. Nämä taisin tehdä jo vuoden alussa. Yksinkertaisia perusvaatteita. Liivi vuoritettu~

Hiihtolomalla sain tosiaan aikaiseksi pikkutilpehöörien suhteen. Valmiina Soman koruista ovat nyt korvakorut, kaulakoru ja hiuskoru. Vielä uupuvat sormukset.

Luova kaaos on parasta cossin tekemisympäristöä. Menossa mukana Plantgrowthin Amnesia: The Dark Descent läpipeluu. Animen ja youtubevideoiden katselu on muodostunut tavaksi cossien teon yhteydessä. Ehdottomia suosikkejani vuosien aikana ovat olleet Yu-Gi-Oh the Abridged series ja Pasila. Suosittelen~
Ja kyllä, vanhempani ovat ihan taatusti kaivanneet tätä sotkua huoneessani jo pitkään.

Soman kaulakorun päädyin tekemään kuumaliimakohotuksilla ja piilariputelin korkilla. Koru tosin saattaa mennä vielä uusiksi, jäljestä ei tullut ihan niin nättiä kuin halusin...

Soman korvakorut alá Gütermannin korvispohjat ja kultaiset helmet, rautalanka ja vanha Läkeröl Dents pakkaus.

Maalasin korut hiukan tummemmalla kultaisella, kuin mitä yleensä olen cosseissa käyttänyt. Syystä että: a) spray oli lopussa ja oma kultainen akryylimaalini on hiukan pronssisemman sävyinen b) minusta se sopii intialaiseen puvustukseen c) löytämäni kultakankaatkin sattuvat olemaan enemmän punaiseen taittuvia kultaisia, kuin siniseen.

Lopuksi pienimuotoinen kuva meikkitestailuista, joita IRC-galleria kyttääjäni ovatkin jo päässeet katselemaan. Soman meikki oli aika jännä tehdä, oli tosi hauskaa maalata itsensä tummemmaksi. Kiinnitystä minun tosin pitää miettiä vielä, tämä väri tykkäsi lähteä pikkuhipaisusta irti. Testasin kuitenkin kuinka hyvin se pysyy kädessä. Tulokset oli sellaisia, että en koske Bakassa mihinkään tai sitten keksin jotain.

Kullanruskeat silmät tarjosi photoshop. Ihailkaa neitimäisintä crossplaymeikkiäni mitä olen ikinä tehnyt, BOO YEAH.

Soman lisäksi olen hankkinut materiaalit about jokaikiseen kevään ja kesän asuun, niistä tekemään olen päässyt kunnolla vasta herra prinssiä. Sinäänsä ihan hyvä asia, koska Bakaconiinhan tämän puvun ensiesiintyminen olisi luvassa. Muiden asujen peruukkeja olen tullut tosin muokanneeksi ja joitakin proppeja tehneeksi, mutta niin...
...ja tajusin juuri, etten ole tainnut edes pistää kuvia tämän hetkisistä neljästä asusta, jotka ovat työn alla tai mihin ne tosiaan tulevat. Perässä seuraa!

J.D. - Neo Angelique Abyss // Bakacon/Desucon (ryhmäcossi AGn ja Ewwin kanssa)

Taichi Yagami - Digimon Adventure // Finncon-Animecon 2011 (Valitut lapset ryhmä)

Julius Monrey - Heart no kuni no Alice // Finncon-Animecon 2011 (ryhmä~)

Coneissa muina päivinä tulen luultavasti kierrättämään vanhoja asuja, esimerkiksi Euphemiaa on kyselty ja Oz minun tekisi kovasti mieli uusia kokonaan.

Tällä hetkellä projektinani on Soman tekemisen lisäksi korjailla Dietrichin asua. Olen nimittäin lähdössä noin kahden viikon päästä Portugaliin, Portoon, kouluprojektin tiimoilta tekemään kansainvälistä yhteistyötä. Hiukan hakutettuani Porton historiallisia nähtävyyksiä oli pakko todeta: Mikäs sen parempi tapa korjata se vääryys, että Dietrichistä ei hirveästi kuvia ole, kuin viedä herra nimenomaan Välimeren maan katedraaleille posettamaan. Unf I say, UNF.

Soman piti alunperin lähteä myös mukaan jonkinlaista biitsishuuttia varten, mutta totesin että herra ei a) välttämättä valmistu b) välttämättä halua ottaa dämiskää ennen Bakaa c) välttämättä mahdu edes mukaan jos Dietrich lähtee mukaan.

Soman asusta puheen ollen: kisaamismietteitä. Olen kai jo aikaisemmissa merkinnöissä sanonut aikovani kisata Somalla ja tämä ajatus pitää edelleen. Bakaconissa tähän olisi tarkoitus ruveta, tosin kysymysmerkkinä on vielä heitänkö ilmoittautumista pro-kisaan vai yritänkö tuurilla päästä hall cosplayhyn. Esiintyminen olisi mieleeni, mutta kysymyksenä onkin enemmän se ehdinkö tehdä esitystä tämän hetkisellä aikataulullani... Katselen varmaan asiaa tarkemmin vasta Portugalin reissun ja yhteishaun päätyttyä.

Yhteishaku tosiaan vie tällä hetkellä aikaa, koska olen hakemassa ammattikorkeakouluihin tänä keväänä. Ennakkotehtävät ovat tällä hetkellä etusijalla, koska ne pitäisi saada ennen Portugaliin lähtöä valmiiksi ja mieluusti lähetettyäkin. Koska reissu loppuu 8. päivä ja yhteishaku 12. päivä. Mistä muistuikin mieleen, että saa tosiaan nähdä tulenko Tampere Kupliissa pyörähtämään vai en. Saattaa olla, saattaa olla että ei. Kiirettä pitää näin keväästä..!

"Hey, guess what cosplay?"

2011-03-08T20:33:00.002+02:00

Otsikko sisältää sisäpiirihuumoria.

Yritetäänpä nyt vähän aktivoitua tässä blogittamisessa jälleen..!

Tällä kertaa saatte jälleen vähän kuvapitoisempaa entryä. Hiihtolomani loppui vastikään, mutta ehdin kuitenkin kuvailemaan kera Gomiksen, Meton ja Ryzzin. Kokoonnuimme viime viikonloppuna cosplaypajailun ja shoottailun merkeissä ja tulokset ovat seuraavat. Ulkoilemaan pääsivät pitkästä aikaa Hetalian Pohjoismaat ja pidimme pienimuotoista "study group" shoottia kera Reborn koulupukujen.

Ensin Hetalointia.

Ja sitten Rebornoilua. Sisällä päivänvalon ja hehkulampun valomaailmassa on melko veemäistä saada hyviä valoja, btw.

...ja minähän keskityn aina sen 110%

Ja koska olen luvannut bäkkärikuvia näihin kuvausmerkintöihin ja ette niitä viime kerralla saaneet... OTTAKAA! Katsokaa kuinka kauniita olemme!

Invisible Harley-Davidson!

Photobomb!

"Why you little..!"

"Jag vill ha Norge!"

...minä en tiedä.

Yamamoto selittää, Tsuna ymmärtää, Gokudera räjähtää kohta.

Koiranpentuilmeet eivät sinä päivänä auttaneet.

...tämä summaa aika hyvin sen miten käyttäydyn shuuteissa.

...kuin myös tämä.

Ja lopuksi Meto näyttää teille, mihin aukkoon hihaa ei kuulu ommella!

Tässä tältä erää, seuraavalla kerralla WIP-merkintää! ...aina minä lupailen näitä ja sitten teen jotain ihan muuta. 8D No, katotaan jos ens kerralla pitäis paikkansakkin!

"Yks tasottava kawaii, kiitos."

2011-02-24T22:24:00.004+02:00

Terveisiä Sedun Pappilantien pisteen Japanipäiviltä! (excuse me, it's just my face)

Pienoisen blogihiljaisuuden jälkeen jälleen tärähtää! Tällä kertaa pääsen VIHDOIN mainitsemaan vuodestani vaatetusartesaanin koulutuksesta Sedussa edes jotain. Joka vuosi Ilmajoen Pappilantien pisteellä on erilainen teema ja tänä vuonna teemaksi osui Japani. Ja 23. päivä sitten oli teeman mukainen avointen ovien päivä, jolloin itsekin pääsin edustamaan. Päädyimme aisaparini Windyn kanssa pitämään pienimuotoista cosplayesitelmää ja toki cossit päällä. Opiskelijoita kun kerta kehoitettiin pukeutumaan teeman mukaisestikin niiiiin...

Aamu alkaa hyvin kun ohjelmalehtinenkin osaa jopa melkein tavata mistä puhut.

Ulkoilutettavaksi pääsi tosiaan vanha kunnon Allen. Pitkälti, koska olimme Windyn kanssa yhteen sopivat hänen pukeutuessaan Crossiksi ja saimme Kankaanpäästä taustatukea Laviksi sonnustautuneesta Gomesta.

Crossilla riitti tapansa mukaan naisia. Yksityisenä geishana luokkatoveri Hanna.

Kokemus oli harvinaisen mielenkiintoinen. En ole aikaisemmin esitellyt harrastustani täysin maallikoille näin virallisesti ja jo pelkän PowerPoint esityksen tekeminen otti koville. Koko harrastuksen tiivistäminen diaesitykseen... perin hankalaa. Myönnän itse sortuneeni pitkälti liialliseenkin puhumiseen ja joitakin asioita olisi tehnyt mieli esitellä tarkemminkin, mutta puoli tuntia on vain niin ja niin pitkä aika puhua... Palaute oli kuitenkin opettajilta ja opiskelijatovereilta ihan positiivista, niin esitelmän kuin eriävän pukeutumistyylinkin puolesta. :D

Vaatetuspuolen opiskelijoiden lolitatyylisiä asuja. Korttipelimaaunelman olisin halunnut pölliä kotiin mukaani. ;3;

Päivän aikana koulussa oli myös monenlaista muutakin nähtävää. Koulutoveritkin olivat tottakai pukeutuneet teeman mukaisesti, seinät olivat täynnä maalauslinjalaisten tekemiä japaniaiheisia maalauksia, sekä infotauluja japanilaisesta kulttuurista. Koulu oli koristeltu teeman mukaisesti ja koululla pyöritettiin non-stoppina japanilaisia elokuvia kahdessa luokassa. Toisessa sai nauttia Kurosawan elokuvista ja toisessa taas pyöri Ghiblin elokuvia. Itse olisin toivonut enemmän variaatiota, mutta mnjäää, eiköhän tuo nyt tällaiseen eteläpohjanmaalaisen pikkukoulun teemapäivään riitä.

Suosikkejani koulun seinämaalauksista. Hopeanuoli! Okami!

Ohjelmaa päivän aikana riitti myös montaa erilaista. Visu-opettajamme muunmuassa kertoi lumenveistokisamatkastaan Japaniin (hopeaa tuli! \o/), päivän aikana oli mahdollisuus osallistua lyhyehköön versioon japanilaisesta teeseremoniasta ja eräässä luokassa oli kahvila, josta pystyi ostamaan japanityylisiä herkkuja ja teetä. Paikalla pystyi osallistumaan origamityöpajaan, japanin kielen alkeistunnille, istumaan hiljaisuuden huoneessa ja lepäämään hetkisen futonilla lukien mangaa.

Kahvilan herkkuja, joita en valitettavasti päässyt maistamaan kun ei ollut käteistä. Nyyh.

Cosplayesitelmän lisäksi pääsin osallistumaan myös koulun BJD-nukke harrastajien nukkevitriinin kokoamiseen, kun omistan omasta takaa yhden nukkeloisen. Nukkejen vaatetus oli muuten myös meidän vaatetuspuolen ryhmämme käsialaa. (kaikki obivyöt mm. allekirjoittaneen käsialaa..! [ja niissähän oli hirveä työ, hyst])

Nukkevitriini by Yami, GlitterLauri ja allerustannut~

Yamin Haji, oma Tobiakseni ja... Gomis.

Illalla saatiin vielä pukeutua koulussa tehtyihin kimonoihin (jotka kyllä oli kiinansilkkiä, mutta ei puhuta siitä *kröh*) ja syödä Sedun opiskelijoiden tekemää japanilaista ruokaa. Melko jänniä tulkintoja nekin, pöytäseurueessa aiheutti mm. perunasalaattisushi. Hyvää oli, tosin wasabin puuttuminen kyllä ihmetyttämään. Japanilaiseen ruokakulttuuriin selkeästi perehdytty vain sen ja sen verran. 8'D (ja tästä ei ole kuvia koska kamera ei mahtunut kimonon hihaan)

Teemapäivä oli kaiken kaikkiaan melkoinen piristysruiske keskellä kylmimpiä pakkassäitä. Vaikka jälkeenpäin tosin väsyttikin ja tänään koulussa tuntui olevan puolet vähemmän porukkaa kuin yleensä. ("Mullon japanikrapula." "Otetaanks yks tasottava kawaii?" "Mä otan samantien kawaii desun!" "Älä nyt sentään nyaata siihen pistä!") Jälleen kerran tuli sellainen fiilis, että seuraava con on aivan liian kaukana tulevaisuudessa, joten hiihtolomalle lähdetään kovalla cossausfiiliksellä. Eli kotona tulen luultavasti vääntäneeksi paljonkin proppia sun muuta kivaa kevään ja kesän pukuja varten, plus loppuviikosta Faentastic Four kokontuu photoshoot merkeissä Jyväskylässä. Saatte siis toivottavasti jotain WIP merkintää, photoshoot merkintää ja nyt hiukan innostuttuani ehkä myös avautumista VIHDOINKIN tästä vaatetusalan opiskelusta. On sekin lykkääntynyt jo melkoisen verran.

Sydämet niin teemapäivälle kuin teille rakkaille blogikyttääjillekin! Kommentoikaa ihmeessä enemmän, mää tykkään nii hirveesti vastata teijän kysymyksiin ja pohintoihin..!

Prögressiä ja pläänssejä

2010-12-05T15:09:00.000+02:00

Vuoden eka blogimerkintä ftw!

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen minulla on jopa uutisia cosplayrintamalta. Vuosirytmini on pitänyt kutinsa ja pääsin vihdoinkin jouluna aloittelemaan pukujen tekoa konkreettisesti. Vuoden 2011 suunnitelmat ovat myös varmentuneet, jotkin asut ovatkin muuttuneet epävarmoiksi ja olen tavalliseen tapaani saanut myös uusia ehdotuksia ja ideoita pukujen suhteen... vaikka lupailinkin itselleni, etten perhana keksi enää yhtään uusia pukuja. :D Näin käynee joka vuosi.

Onnekseni kuitenkin olen päässyt aloittelemaan asujeni kanssa. Uuden vuoden lupaukseni lieneekin, että aikataulutan itseni tuhat kertaa paremmin, kuin mitä viime vuonna tein. Aloittelin urakkaani Soman asun parissa. Sain tehtyä herralle housut ja liivin (puoliksi, köh), kuten myös leikkelin arvon prinssin peruukinkin lopulta kuntoon. Olin varautunut, että homma olisi aika vaikea, mutta loppujen lopuksi en joutunut säätämään kuitujen lisäilyn kanssa ja peruukkikin on muotoutunut varsin nätisti ihan itsekseen. Vielä se on pientä muotoilua ja viimeistelyä vailla, mutta se nyt on sitten myöhemmän ajan murhe.

Koska webbikuvat ovat aina edustavia (ja varsinkin selviä!) ja blogaaja on laiska lataamaan kuvia kamerastaan. Ihastelkaa miehisiä pinnejä.

Tarkoituksenani on tässä ennen conikauden varsinaista lähestymistä tehdä asuistani valmiiksi suuria linjoja ja perusvaatteita. Olen todennut, että yksityiskohdat saatan nimittäin sössiä ensimmäisellä kerralla, kun teen sen ensimmäisen idean mukaan ja myöhemmin iskeekin parempi tapa tehdä asiat x ja y. No, kiirettä kuitenkin pitää ja osa materiaaleista vieläkin hankkimatta, en minä sentään niiiiiin etuajassa eläjä ole.

DeviantArt-tililläni onkin jo kauan aikaa ollut näkyvillä tulevan vuoden hahmolista, mutta en ole sitä vielä blogissa pahemmin kuuluttanut. En jaksa alkaa latailemaan kuvia, (google on kaveri, jos kiinnostaa) kun en lähde syventymään vielä vuoden asuihin tässä merkinnässä, mutta listahan näyttää tällä hetkellä tältä:

-Omi Tsukiyono, Weiss Kreuz 20% (??)
-Prince Soma Asman Kadaar, Kuroshitsuji 35% (Bakacon)
-Zeke O'Brien, Black Knight 0% (Tracon?)
-Taichi Yagami, Digimon Adventure 0% (Animecon)
-Julius Monrey, Heart no Kuni no Alice 10% (Animecon)
-Miria Harvent, Baccano! 25% (??)

Listalta on lähtenyt jo parisen viime vuoden puolella valmistunutta pukua ja tuo Zekekin on tarkoitus tehdä vasta syksymmällä. Plus Omista ei ole pahemmin kuulunut mitään varmennuksia, mutta noooh, pidän listalla kuitenkin jos tulee yllätyksiä. Onhan tuolla tilaa. Baccano!-ryhmän valitettavan hajoamisen johdosta Miriakin on listalla vähän kysymysmerkkinä, mutta katsotaan jos Isaacini innostuisikin tekemään paricossia kanssani vielä tässä tämän vuoden puolella... Tämä kun on niitä asuja, mihin minulla on oikeasti jopa materiaalia! *le gasp*

Ensi kevään ja kesän coneista sitten vertailuna sen verran, että oma coniaikatauluni näyttäisi tällä hetkellä tältä:

Tampere Kuplii 6.-10.4.
Bakacon 14.-15.5.
Desucon 18.-19.6
Nekocon 9.-10.7.
Finncon-Animecon 15.-17.7

Kupliiseen olen menossa pitkälti vain hengailumielessä, Baka osoittautui varsin kivaksi viimevuonnakin ja osuu tällä kertaa mukavasti synttäriviikonlopulleni, Desun lippu on jo tilattu, Nekoconin kolmas tuleminen lämmittää henkisesti vanhaa sydäntäni ja viimeinen Animeconkin lienee pakko nähdä. Saa tosin nähdä miten Nekocon ja Animecon molemmat onnistuvat, suunnitelmat olisivat tätä, mutta aika/raha/toivotusti myös kesätyöt saattavat sanoa oman mielipiteensä.

Listoja tutkailemalla käy kuitenkin ilmi, ettei minulla ole yhtään suunnitelmia, mitä Kupliissa, Desussa tai Nekoconissa pistän päälleni. ...olen siis toisin sanoen hämmentävässä tilanteessa, missä minulla on viisi tapahtumaa keväälle ja kesälle ja ainoastaan kahteen niistä pukuja päätettynä. 8'D Ja Bakastakin minulla on vain yksi päivä täytettynä, Animeconista kaksi. Näillä lukemilla voisin siis peeeeriaaatteessa antaa itselleni luvan tehdä yhden totaalisen uuden puvun johonkin kevään ja kesän tapahtumista. Kysymys sitten kuuluukin, että mihin.

Näiden lisäksihän on toki vaikka minkälaisia mielihaluja ja epävarmojakin pukuja.Luultavasti tulen käyttämään Euphemiaa uudestaan pienten korjausten jälkeen. Kavereiden kanssa taas on ollut puhetta viime Traconin Pandora Hearts -ryhmän uusimisesta, mikä taas tarkoittaisi Ozin täydellistä uudelleen tekemistä. Uusiokäyttöä luultavasti tulee myös Reborn-osastolta (tai mikä ettei jotain ihan uuttakin, cossiporukan ja itseni tuntien en yllättyisi tästäkään), kuin myös olen pyöritellyt päässäni jo pidemmän aikaa Edwardin uudelleen tekemistä. Allenin ykkösuniformun uudelleen käyttö on myös mielen päällä, minua kun niin kovasti hotsittaisi tehdä astetta isompia proppeja... Ja eipä sovi unohtaa sitäkään, että mitä luultavimmin Deitti tulee myös työllistämään minua.

...eli toisin sanoen VAIHTOEHTOJA minulla on jälleen monia, mutta olen kyllä onnistunut hämmentävän hyvin välttämään velvoitteita. Nyt kun saisi vielä itseään niskasta kiinni ja saisi vähän tehtyäkin jotain, ei vain pällistellä että "oho, onpa vähän mut silti aika paljon tekemistä". (koska jotenkin kummassa vaikka asuja onkin vähemmän, ne ovat sitten piiiikkasen kysymysmerkkejä toteutustavaltaan)

Eipä sillä, koska olen edelleenkin liian helposti suostuteltavissa, niin cossilistani eivät yleensä hirveän kauan tyhjinä tai epävarmoina pysy, kiitos aktiivisen cossiporukan. Olen saanut vaikka mitä ehdotuksia, joista tosin minun onnekseni "vain" kaksi on noussut ihan kunnollisiksi mielenkiinnon kohteiksi. Nämä kaksi tosin omaan tasooni nähden taitavat olla hitusen isompitöisiä... mutta mitäpä siitä, ainahan minä olen yllytyshullu ollut! 8D

Tervehtikää Noelia BlazBlue -tappelupelistä ja J.D.:tä Neo Angelique Abyss -animesta. ...jaaaa nyt saatte reagoida siihen miten eri laidoista taas valitsenkaan hahmoja. Haha. Ha. Haa.

Noelista sanottakoon sen verran, että neidin asu on vain niin... kovinkovinkovin kiva ja satun tykkäämään isoista pyssyistä ja kaapista löytyisi neidille sopiva peruukkikin ja tuo mekko -. ...on ihan liian lyhyt. Ja. Ties mitä. Olen erittäin tsundere tällä hetkellä tätä asua kohtaan, toisaalta olen ihan "JOOO! 8DDD <3" ja toisaalta taas facepalmaan itselleni. Ehkäpä odotan, että saan vähän lisää itseluottamusta persjalkasäärieni suhteen, ennen kuin lähden viilettämään tässä puvussa mihinkään. Joskus hamassa tulevaisuudessa -mappiin siis. Ainakin nyt toistaiseksi.

...ja J.D. 195 cm pitkä. Harteikas. Mies. Ou jee, miten minä aina onnistunkin hankkimaan näitä cossilistalleni.

No mutta. Neo Angelique Abyss. Ihana sarja, reverse harem .asetelmasta huolimatta. Cossaajat ilman pukuja - Angelique parantaa vaivan suhteellisen nopeasti. Koska AH, niin kivaa hahmodesignia. J.D. kolahti hahmoista turhankin kovaa, koska tähän koiranpentusilmäiseen tankkiin on yhdistetty valitettavasti about kaikki hahmofetissini. Eli vaikka järkeni yrittää sanoa ties mitä syitä tämän tyypin cossaamista vastaan, niin luultavasti tulen silti tekemään sen. Ja itkemään.

...plus minulla on tuo peruukki kaapissa.
...ja minulle ehdotettiin ryhmäcossia.
...äiti, apua.

Näistä tosiaan kahdesta J.D. tällä hetkellä houkuttelee (kirottua mutta totta) enemmän ja yritän mahduttaa sitä ties millä tavoin aikatauluihini. Koska GRAAH nyt on intohimoa ja kärsimystä ja... syy alkaa kasvattamaan lihasmassaa? 8D;; Nyt toivotaan vain, että minulla on aikaa, rahaa, jaksamista... Eli eipä auta kuin aloittaa kovalla kädellä ravistelemaan cosplaykaamosta hartioilta ja vääntää, vääntää, vääntää.

...juu. Että sellainen merkintä, yrittäkää olla välittämättä tästä sisällöttömyyden sillisalaatista, ihan kunnon WIP-kuvia saanette... joskus kun jaksan niitä ladata koneelle. Tai joskus kun saan enemmänkin näytettävää aikaiseksi. Tai. Jotain.

Näihin sepustuksiin ja tunnelmiin.

Shoot 'em up!

2010-11-07T23:43:00.000+02:00

Koska pukuilurintamalla saapuu pienoinen talvihiljaisuus, on varmaan parempi raportoida jo tapahtuneista asioista, kuin kehitellä päästänsä jotain uutta ja mielenkiintoista. Toivokaa syvästi niin minun kuin teidänkin puolesta, että saan jotain uutta pukua (tai miksei jopa pukuJA) alulle joulukuun tienoilla, koska muuten täst hommast ei kyl tuu yhtikäs mittää jätkät.

No mutta, takaisin asiaan. Palailen nyt menneisyydessä taaksepäin, syyslomani viimeisiin päiviin. Tällöin, armon vuonna 2010, pidimme oman cosplayporukan kanssa tähän astisista kuvaussessioista pitkäkestoisimmat ja suurimmat. Kuvasimme yhteensä neljää eri ryhmittymää Gomiksen, Meton ja Ryzzin kanssa, Windyn toimiessa kuvaajana.

Pääsimme myös kokeilemaan vähän peruukkienvaihtoa ja tulokset olivat hämmentävän hyviä ja... osittain varsin huumoripitoisia. Hyviä kuvia tuli paljon, mutta päätin nyt julkaista koko kuvausrupeaman lempiotokseni kuitenkin samassa merkinnässä, koska teitä tuskin kiinnostaa kuunnella monta viikkoa putkeen syyslomastani. Osa on erilailla editoituja kuin toiset, joitakin en ehtinyt kunnolla edes muokkaamaan ennen kuin photoshoppini päätti pistää jälleen pillit pussiin. Eikun uudestaan asentelemaan kun taas on muokkausintoa.
Eli suuremmitta puheitta:

~*TEH MEGALOMAANINEN PHOTOSHOOT*~

Päivä 1 - paleltumia ja Hetaliaa

Vääntäydyimme hyvistä ajoin aamupäivästä kuvailemaan Ilkan aukiolle Liittoutuneiden puvuissa. Auringonpaiste oli pakkasmaisen kirkas (ja ilma sen mukainen), mikä teki kuvaamisesta ja valojen asettelusta astetta haasteellisempaa. Tulokset kuitenkin loppujen lopuksi olivat varsin tyydyttäviä, vaikka aurinko tuntui aina olevan meitä vastaan ryhmäkuvia otettaessa. Ilmajoen keskustan maisemat kuitenkin toimivat hämmentävän hyvin Liittoutuneiden kuvaamiseen ja olen reissun kuvasaaliiseen varsin tyytyväinen.

Amerikka - Gomis
Englanti - Meto
Venäjä - Ryzz
Kiina - allekirjoittanut

Kuvaaja: Windy
Editointi: allekirjoittanut

Päivä 2 - Mustia pukuja ja peruukkien vaihtoa

Perjantai aloitettiin aamutuimasta pienellä kokeiluleikillä Katekyô Hitman Rebornin merkeissä. Olimme joskus kauan sitten puhuneet Ryzzin kanssa, että vaihtaisimme kenties joskus osia Yamamotona ja Gokuderana. (pitkälti sen takia kun pituudet mätsäis vähän paremmin) Meto ja Gomis innostuivat myös idean kokeilusta, joten päätimme käyttää tämän pidemmän kuvausviikonlopun hyödyksi ja kokeilla vaihtaa vähän peruukkeja. Kaikilla oli omasta takaa mustat puvut, joten pienen peruukkien ja proppien vaihtelun jälkeen tulos oli varsin viihdyttävä. Ja hämmentävällä tavalla toimiva. Taitavat nämä Reborn cossipuvut olla niin yleisiä tällä porukalla, että tuntee jo toistenkin hahmot sen verran hyvin että poseerauskin onnistuu ilman... no, suurempia neuvon antoja.

Tsuna - Meto
Gokudera - allekirjoittanut
Yamamoto - Ryzz
Hibari - Gomis

Kuvaaja - Windy & Biitti
Editointi - allekirjoittanut

Myöhemmin illalla suuntasimme Seinäjoelle kuvailemaan, jälleen Rebornia. Kokeilimme siipiämme (tosin nyt jo toisen kerran, huonommassa valossa tosin) vähän iltakuvauksen kanssa katulamppujen loisteessa (ja varsin kylmässä ilmassa) samalla kun heitimme Windyn juna-asemalle, arvon virallinen kuvaaja kun joutui lähtemään kesken shootin kotikonnuille Keski-Pohjanmaalle hakemaan kissaansa. Kuvaus... sujui miten sujui. Valotukset toimivat milloin mitenkin ja kuvien tarkentaminen lieni koko illan kiperin haaste. Joukkoon mahtui kyllä pari varsin kiiltävää helmeäkin, eli toivottavasti tulee harrastettua tätä useamminkin. ...ja silloin kyllä luultavasti kesällä. Paljon kuvia olisi voitu vielä ottaa, mutta perjantai-ilta ja Seinäjoen keskusta eivät ole hirveän levollista seutua ja itse kutakin alkoi paleltamaan ja väsyttämään.

Gokudera - Ryzz
Yamamoto - allekirjoittanut
Ryôhei - Gomis
Hibari - Meto

Kuvaus - Biitti, Ryzz, Windy ja Meto
Editointi - Biitti

Päivä 3 - Lunta, lisää kokeilua ja täysikuuta

Kolmantena päivänä heräsimmekin ulkona avautuvaan talvimaisemaan. Ei sillä, tämä porukka on valitettavan tottunut siihen että photoshoot on varma nakki lumen tulolle. Seuraavan kerran ehkä kuvailemme alkusyksystä, jookosta?

Aamusta päädyimme Meton kanssa siihen, että emme olleet paljolti Kikuconin aikoihin ottaneet kuvia Dinosta ja Hibarista. Minulla oli kaikki tarpeellinen kotona... paitsi itse Kikuconin asu. Joten päädyin pistämään pelkkää mustaa pukua taas niskaani. Vaihdoin myös tällä kertaa peruukkia, löysin nimittäin eräästä Seinäjoen pukuvuokraamosta kuukausi takaperin varsin edullisen hyväkuituisen peruukin. Olin pohtinut mihin sitä käyttäisin, joten päätin kokeilla miten se soveltuisi Dinoon. Lyhyen aamumuokkauksen jäljiltä tulos oli kyllä odotettua parempi. Tämä on ehdottomasti käytössä jos Dinon kenkiin vielä sukellan uudestaan.

Meton ja minun seuraksi Ryzz ja Gomis jatkoivat peruukkienvaihtoa, jolloin seuraamme liittyivät siis Tsuna!Ryzz ja Gokudera!Gomis. Pienen kuvausninjailun jälkeen lopputulos oli jälleen... varsin pelottava.

Tsuna - Ryzz
Gokudera - Gomis
Hibari - Meto
Dino - allekirjoittanut

Kuvaus: Kaikki vuorotellen~
Editointi: Biitti

Odottelimme loppu päivän sitten iltaa ja täysikuuta, koska oli vielä yksi kuvausreissu tekemättä. Sonnustauduimme Gomen ja Ryzzin kanssa Kikuconissa käytettyihin D.Gray-man uniformuihin ja suoritimme viimeiset kuvailut. Meto sai varsin kaunista jälkeä aikaan, ottaen huomioon että silmälasit + pimeä + kameran valoisa ruutu = puolisokeuttava yhdistelmä.

Allen Walker - allekirjoittanut
Lavi - Gomis
Kanda Yuu - Ryzz

Kuvaus: Meto & Biitti
Editointi: Biitti

Että sellainen kuvausviikonloppu tapahtui syyslomalla. Tulipahan tämäkin nyt sitten tehtyä. Merkintä alkaa olla niin kuvarikas, että taidan säästää teidät tällä kertaa herpderpinvaasiolta, mutta eivät ne nyt kokonaan pois häviä, todellakaan~ Kaikin puolin photoshoot viikonloppu oli kuitenkin varsin onnistunut ja innolla odotan seuraavia kuvaustalkoita. Lämpimämpiä kelejä odotellessa siis~

Koulussa ja motivaation etsimisessä pitää tällä hetkellä vähän kiirettä, joten pitänen pientä cosplaylomaa joululomille asti nyt ainakin. Hiljaisuutta siis luvassa bloginkirjoituksen suhteen, jos ei satu jotain mistä minun on ihan pakko avata puhelias arkkuni. Omaa edistymistä se mitä luultavimmin ei tule olemaan.

WCS risuja ja... risuja.

2010-10-31T10:09:00.000+02:00

Yhden päivän reissu Helsinkiin koettu ja tehty.

Toisinsanoen kävinpä vähän katsomassa millaista on Kirjamessuilla.

Itse lähdin matkaan jo perjantaina, rantautuen Tampereelle väliasemiin AGn luokse, mistä sitten taas herättiinkin ylipirteällä aamu viiden herätyksellä, ehdittiin juna-asemalle puoli kahdeksan junaan, ja Pasilassa oltiin joskus puoli kymmenen aikoihin.

Minut tosiaan pystyi bongaamaan sopivasti valmistuneessa Euphemian asussa. Liikuskelin pitkälti Suzakuksi pukeutuneen Ryzzin kanssa, kuten myös seurassa liikkui koulupukuun sonnustautunut Ewwi-Suzaku ja samoihin kuteisiin pukeutuneet Edhelair ja AG Lelouchit. ...pluuuuus sekalainen joukko muuten vain kivoja ihmisiä.

Parempia kuvia ja prinsessaposeja odotellessa. En nyt ihan handlannut tätä hymyilyä. (Ryzz kuvasi)

Oli kyllä äärimmäisen mukava ja miellyttävä kokemus olla tapahtumassa naisena pitkästä aikaa, vaikka on pakko sanoa että posettamiseni ja käyttäytymiseni aina välistä eivät kyllä... ööö, olleet siitä naisellisimmasta päästä. Vaatii varmaan vielä hiukan petraamista tämä naisena olo, köhköh. Asu saa kyllä ehdottomasti toisen käyttökerran, ehdin jo miettiä kuinka ihanan viileä asu kenties olisikaan johonkin kesäconiin. Hiukan vääntöä ja parantelua on kyllä luvassa, mutta tämä on kyllä parhaiten ompeluopillisesti tehty asuni ikinä. Ja siis syynähän ei tietenkään ole se, että olen tehnyt sitä artesaaniopistossa opettajan avustuksella.

Mutta sitten itse asiaan, minkä takia Messuille lähdinkin - WCS karsinnat.

Kuvaus- ja uppauskredut aina yhtä nopealla Unitalle.

Heti kättelyyn pitää onnitella voittajaparia, kaikin puolin ansaittu voitto. Odotan innolla mitä tämän vuoden äijäkaksikko saakaan aikaan loppupeleissä, kun kerran nyt karsinnoissa nähtiin varmaan Suomen cosplayskenen tähän asti isoin proppi. Korjatkaa ihmeessä jos Suomessa on nähty yli nelimetrinen proppi.

Tasosta näin yleisesti sanoisin että puvut olivat hienoja, lavastusta uskallettiin käyttää viime vuosia enemmän... mutta siihen se vähän jäikin. Neljästä parista kun löytyy vain niin ja niin paljon eroavaisuuksia keskenään.

...neljä paria.

Pelkkä asian ajatteleminenkin saa minut edelleen hiukan tyrmistyneeksi. Siis mitä? Tässä puhutaan ilmaisesta matkasta Japaniin, Suomen edustamisesta Cosplayn saralla maailmanlaajuisessa kilpailussa ja meillä esintyy Metro live -lavalla ainoastaan neljä paria? NELJÄ paria. Ihan oikeastiko edelleen näin vähäinen määrä päätyy kisaamaan edustuksesta?

Mielestäni ilmoittautumiset olivat aikaisemmin menneet täysin kiinni rajoitetun lava-ajan takia, mutta kuinka monta paria sitten jättikään leikin kesken kun lavalla nähtiin vain neljä esitystä? Voittajaryhmän numero nyt ainakin oli kahdeksan, eli kisapareja olisi PITÄNYT olla vähintään se kahdeksan. Mutta jotain tapahtui. Aika loppui? Raha loppui? Jaksaminen loppui? Usko loppui?

Tämä sai isonpyörän pyörimään päässäni. Kuka oikeasti on sanonut, että WCS-karsintaan pitäisi mennä kisaamaan vain ja ainoastaan silloin kun on TÄYSIN varma siitä että voittaa? Koska sellainen maku minulle tästä suuhun jäi. Toki, WCS-kisan tasonkin vuoksi pitää oikeasti tajuta että kyseessä on MM-kisa karsinnat, mutta kun kerta lava on vapaa niin mikä näitä Suomen oikeasti hyviä pukuilijoita ja esiintyjiä estää osallistumasta ja vaivautumasta Helsinkiin asti? (varsinkin kun niin iso osa asuu etelässä) Hitto, MINÄKIN vaivaannuin Etelä-Pohjanmaalta Etelä-Suomeen enkä edes ollut kisaamassa!

Viime vuoden Desuconissa Eurocosplay edustuksesta kisasi kymmenen ihmistä ja meininki oli niin showtasoista että vieläkin muistelen sitä lämmöllä. Tämän vuoden WCS:ään verrattuna... mitä ihmettä. Lavalla on instrumentteja, yleisö ei pääse istumaan, tilaa on aika valjusti ja lavalla on vain neljä paria. NELJÄ PARIA. Tietenkään Metro live -lavaa ei voi verrata millään tavoin Sibeliustalon päälavaan, mutta pitäisikö asialle sitten yrittää tehdä jotain? Onhan tämä nyt tekniikan puolesta parannusta siihen missä ennen ollaan oltu, karsintojen siirtäminen Musamessujen tiloihin oli ihan jees valinta, mutta ainahan parannettavaa olisi huomattavasti.

Asiani ei nyt kuitenkaan ole rantata tiloista, ennemminkin suomalaisten kisa-asenteesta. WCS on isohko kynnys, se nyt on tiedossa kaikilla, mutta onko sen pakko olla? Parikisana karsinnat tuovat tottakai ongelman jo siinä, että mistä löytää se pari jos haluaa kokeilla kisaamista. Ja jos pari löytyy, asuuko tuo tarpeeksi lähellä että harjoittelu ja pukujen teko yhdessä on mahdollista? Ovatko molemmat samoilla linjoilla ja valmiita kestämään sen työn määrän mikä WCS edustuksesta tulee?

Seuraavana tulevat pukuesitykset. Isoja pukuja ja proppeja on nähty WCS lavoilla maailmanlaajuisesti todella paljon ja minkään uuden tekeminen ei ole kovin helppoa. Suomen karsinnoissa voi kyllä näyttää jotain uutta ja ihmeellistä, mutta Japaniin siirryttäessä löytyy Knight Rider valoihin sonnustautuneita tyyppejä, mekanisoituja proppeja, vaijereita, liikkuvia siipiä, lateksia, metreittäin satiinia, tylliä, kirjavia painovoimaa uhmaavia peruukkeja, miljoonittain käsinkirjailtuja koristeluja sisältäviä pukuja ja vaikka samantien mahdottomia kenkiäkin.

Mutta onko se Suomen koko potin hakeminen nyt se tärkein asia? Meillä suomalaisilla nyt on se perusasenne, että lähdetään vain voittamaan tai ei lähdetä ollenkaan, mutta pitääkö siitä sitten pettyä kun sitä voittoa ei tulekaan? Ajatusmaailmaltaan kannattaa olla realisti, vaikka antaisikin sen yli 9000% prosenttia mitä itsestään pystyy antamaan. Joskus se ei vain riitä. Aina on joku parempi. Ei välttämättä kokonaisuudeltaan parempi, mutta joko ompelutaidoiltaan, propiltaan, esiintymiseltään tai karismaltaan parempi.

WCS ja Suomi ovat yhteydessä vielä lapsenkengissä. Olemme nähneet piskuisessa maassamme vasta kolmannet karsinnat ja mahdottomuuksia ei voi olettaa. Järjestäjäporukka vielä säätää tilojen ja järjestämisen kanssa, mutta on yksi asia mistä järjestäjiä ei voi syyttää: karsintojen taso.

Karsintojen taso lähtee kuitenkin ihan itse harrastajamassasta. Moni tämän Suomen blogaajistakin (allekirjoittanut mukaan lukien) voi ikuisuuksiin whinettää siitä, että taso on huonoa, miksei meillä panosteta, jne, jne. Ei se asiasta puhuminen loppujen lopuksi auta, sen eteen on tehtävä jotain.

Heitänkin haasteen.

Nyt, jokainen suomalainen cosplayer siellä ruudun toisella puolella. Lakatkaa miettimästä, että "osallistunpa WCSään joskus kaukana tulevaisuudessa". Lakatkaa ajattelemasta, että sitten kun on se juuri oikea puku, juuri oikea pari, juuri oikea aika ja kaikki mahikset voittaa. Koska se ei karsintojen tasoa tai showmeininkiä nosta.

Karsinnat nähtyäni tänä vuonna rupesin ihan vakavissani harkitsemaan niihin osallistumista ensi vuonna. Ei, en millään tavalla tunne olevani valmis edustamaan Suomea tai usko, että jos Japaniin jostain kumman syystä pääsisinkin, voiton napsahtavan tuosta vain.

Mutta en minä voittamaan olisi menossakaan, vaikka voisin kaikkeni siihen antaakin. Menisin vain näyttämään että hei, Suomessa on oikeasti ihmisiä, joita kiinnostaa WCS ja siihen osallistuminen. Jotka haluavat, että joskus Suomi siellä karsinnoissa tekee Lordit, yllättää kaikki ja voittaa koko homman. Mutta sitä ei tapahdu, ellei joku osoita että meillä on kisaamassa muutakin kuin vain neljä paria. Mitä enemmän ihmisiä, sitä isompi kisa, sitä isompi valinnanmäärä, sitä enemmän erilaisia asuja, sitä isompi eroavaisuus esityksissä. Mitä enemmän on kiinnostuneita niin sitä enemmän myös karsinnan puitteisiin panostetaan!

Toisin sanoen:
Yrittäkää. Oikeasti. Vaikka ei tulisi voittoa, vaikka ei pääsisi edes top kolmoseen; YRITTÄKÄÄ.

Minä ainakin yritän, niin kauan kun ei iske se cosplayerin tutuin tauti: Raha ja aika, raha ja aika, raha ja aika...

Herwoodin metsissä tapahtuu

2010-10-10T00:00:00.000+03:00

Lupasin photoshoot kuvia, te saatte photoshoot kuvia.

Viime sunnuntai meni Tampereella photoshoottauksen merkeissä Ewwun ja AGn kanssa. Traconissa käytetyt Trinity Blood puvut olivat tosiaan lähes täysin vailla kuvia, joten asia piti korjata mitä pikimiten. ...eli siis lähes tulkoon kolme kuukautta tapahtuman jälkeen, bravo. Eipä sillä, ainakin puvut olivat vähän säähän sopivampia ja kuvista tuli varsin nätisti ruskasävytteisiä.

Päädyimme kuvailemaan Hervannan kirkolle, joka... no, omasta mielestäni nyt erään tutun sanoja lainatakseni on kyllä lähempänä pyhäinhäväistystä kuin kirkkoa. Mutta eipä mitään, punatiilet sopivat paljon paremmin Rosenkreuz uniformuille kuin skeptisyydessäni ajattelin. Tiedänpähän että Hervanta punatiilen luvattuna maana ei ole mikään paha paikka kuvailla.

Ylilempparikuvani koko shootista. <3

Jään tuijottamaan tätä kuvaa aina. Ei, en pelkästään itse kuvan takia vaan ripsieni takia. Koska jösses sentään, nehän näyttävät jopa olevan olemassa. (nimimerkki olemattomaripset.com)

Nämä kuvat ovatkin olleet esillä jo AG blogissa, mutta äsh kun ne ovat minustakin niin kovin kivoja, niitä ei voi pistää internettiin tarpeeksi. Ylemmät ovat tosiaan arvon neidin muokkaamia, mutta koska kuten yleensä löydän aina sellaisia kuvia joista pidän vain syystä X pääsin itsekkin vähän shuuppailemaan. Osa on muokattu GIMPillä (ei enää ikinä kiitos) ja osa Photoshop CS2:lla. Käytin vähän erilaista muokkaustyyliä mihin olen tottunut, enkä ole ertyisen pettynytkään tuloksiin. Tarvitsen kyllä vähän harjoitusta terävöittämisen kanssa, omasta mielestäni jotkin kuvat menivät vähän liiallisuuksiin. Itse kun tykkään yleisesti ottaen melko luonnollisesta muokkaustyylistä.

Tappelin itseni kanssa siitä lähtisinkö muokkaamaan tätä kuvaa, koska perusperiaatteeltaan se oli alkuperäisessä muodossa suht. epäonnistunut ylivaloittumisineen. Päädyin sitten kuitenkin tappelemaan sen kanssa ja olen suht. tyytyväinen lopputulokseen.

Ja koska lupasin aikaisemmassa herpderp merkinnässä pyhästi pistäväni tuleviin photoshoot merkintöihin LISÄÄ herpderp kuvia:

...en oikeasti osaa eikä minun kai ole tarviskaan selittää.

Bileet kameran edessä 24/7 vol. 4995958

Ordenilla on tasan kaksi pääsyvaatimusta - mieltymys mustaan ja kung-fu taidot.

Kerrankin joku muu tekee naamanvääntelyn puolestani!

...ei huolta, osaan sen silti aika hyvin vielä itsekin.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, ehkäpä ensi kerralla pääsen pälättämään jotain ihan asiaakin.

Dietrich - Allekirjoittanut
Isaak - AG

Kuvat - Eewi
Muokkaukset - AG och minäminäminääh

Kävin vähä Chibis

2010-10-07T20:24:00.000+03:00

Ja nyt marisuttaa.

Tai no, ei sillä, reissu oli kyllä kovin kiva. Seura pelasti oikeastaan koko reissun, joka olisi conin puolesta ollut kyllä varsin tuhoon tuomittu.

Hurraan aina kun conia järjestetään jossakin muualla kuin Etelä-Suomen puolella. Omilta leveyksiltäni kun on suhteellisen kallista ja joskus hankalaakin päästä Helsinki-Tampere-Turku-Lahti välille. Onneksi näistä kolmessa sentään on ilmaismajoitusta suhteilla~ Joten olin harkitsemassa Chibiin menoa ihan vain conin tukemisenkin takia. Lopulta kun minua hiukan houkuteltiin niin lähtö varmistui. Mielessä siinsivät Nekoconin ajat ja kuinka helposti Kuopio toimikaan conikaupunkina, kuten myös kuinka iisiä siellä olikaan liikkua silloin aikoinaan. (nyt hiljaa matkaseura siellä, minä osaan suunnistaa Kuopiossa!)

...mutta ehkäpä se ongelma nimenomaan olikin siinä.

Conirakennus vilkkaasti liikennöidyn tien vieressä = todettu jo kerran huonoksi yhdistelmäksi.

Chibi valitettavasti oli kaikin puolin minulle vesitetty conikokemus. Kuin makkaraperunat ilman sitä makkaraa. Ja kurkkusalaattia. Ja sillain. Oli kuin olisin palannut ajassa taaksepäin ahdistavan ahtaisiin myyntipöytäsaleihin, epäloogisiin ohjelmanpitopaikkoihin, mikittömyyteen ja... No, siis pistäkää tähän itseasiassa mikä vain epäloogiselta tuntunut ratkaisu missä tahansa conissa X. Chibiä ei saisi vertailla Nekoconin kanssa, mutta väistämättäkin aika monen kokeneemman conikävijän katseet hakeutuivat miehisiä verikyyneleitä itkien Musiikkikeskuksen tiloja (jotka on Sibeliustalon ja Tamperetalon lisäksi luokiteltu Suomen parhaiksi kongressitiloiksi!) kohti, kun Työnkulma pursusi conikävijöitä vilkkaasti liikennöidylle kadulle.

Mutta ei niin pahaa, ellei jotain hyvääkin. Itse nyt ainakin annan anteeksi aika paljon nimenomaan pienelle conille sen ensiaskeleet. Oli kiva syksyn piriste, tosin olisin ne kolme euroa voinut käyttää johonkin muuhunkin kuin sisäänpääsymaksuun coniin, jossa en oikeastaan edes pahemmin viihtynyt. Liian pienessä tilassa liikaa ihmisiä, liian vähän kiinnostavaa ohjelmaa, epäloogisuutta järjestelyissä näin yleensäkkin, (siis tanssipelit luentosalissa, mitä hel -?) Järjestyshäiriöitä ei tosin tapahtunut paria tielle valumista lukuunottamatta mielestäni yhtään! Propsit tästä järjestyksenvalvojille.

Nuo tuossa vasemalla jonottavat tanssipeliin ja nuo tuossa oikealla ajattelivat kuunnella cosplayluento. Kiitokset tomeralle Ilonalle joka sai tähän kaaokseen jotain järkeä~ o/

Chibiconista sitten cosplayn puolesta - taso nyt ei ollut mikään erityinen omasta mielestäni näin yleisesti ottaen, Vocaloideja, Hetaliaa ja Kuroshitsujia näkyi allekirjoittaneen mielestä varsin paljon ja cosplaykisan taso näytti ainakin väkijoukon päiden yli ryhmäkuvaa otettaessa varsin kivalta. Ja pääsipähän sitä kisapukuloistoa katsomaan läheltäkin kun kolmospalkinnon napannutta Ilonaa pääsi moikkailemaan. Olin siis varsin tyytyväinen, vaikkakin joku Suomessa ehtikin tehdä Lilithmonin cossin ennen meikäläistä, pentele! >BO Propsit tosin kyseiselle cossaajalle, näytti varsin muikealta ja inspiroi pistämään itse paremmaksi sitten tulevaisuudessa~

Itse olin tosiaan paikalla varsin mitäänsanomattomassa kaappipuvussa. Liikuin Ewwun ja AGn seurassa Kuroshitsuji hengessä itsekin, niinkuin suurin osa muistakin conikävijöistä. Ewwu ja AG olivat sonnustautuneet animesta tuttuihin Shakespeare asuihin Hamlet!Cielinä ja Ophelia!Grellinä. En tiedä suostutteliko AG minut vai suostuttelinko taas itse itseni, mutta lähdin liikenteeseen mustan asiallisessa puvussa sarjan Williamina.

Mr. Spears otaksun. Propsit AGlle kuvasta ja muokkauksesta~

En ole koskaan päättänyt pukua pari viikkoa ennen conia, mutta tässä tapauksessa tapahtui jännästi. Williamin musta puku löytyi kaapista ja oma frisyyrikin muistutti herran tukkaa varsin paljon. AG vielä tarjoutui etsimään minulle lasitkin ja tadaaah, instant cosplay!

En yleensä harrasta näin yksinkertaista meininkiä (paitsi Rebornin kanssa KRÖHÖMHÖMHÖM) randomisti, mutta kokemus oli kyllä varsin miellyttävä. Asun suhteen ei tarvinnut stressata oikeastaan yhtään, olo oli varsin asiallinen ja mukava koko päivän, peruukki ei hiostanut ja asu vielä sopi säähänkin. Aikaakin jäi korjailla Traconissa käytettyä Dietrichiä hiukan sunnuntaina Tampereella pidettyä Rosenkreuz photoshoottia varten.

Kun Sebastian on poissa, joutuu toinen mustapukuinen ystävämme kampaajan osaan. (AG kuvasi)

William oli cosplayna siis varsin miellyttävä tapaus... ainakin pitohetkellä. Jälkeenpäin todettuna asu nyt omasta mielestäni näytti varsin kaapista repäistyltä ja hahmo ei ehkä sittenkään ollut mikään minulle sopivin, mutta pääsinpähän kokeilemaan näitä tulevana vuotena cossattavia sitruunanaamahahmoja. Osa syy tosin siihen, etten asua loppujen lopuksi mitenkään erityisen hyvällä (joskaan en myöskään pahalla) lienee kuitenkin siinä, että jälkeenpäin hokasin kuvia katsoessani tehneeni Willyn jakauksen JUURIKIN väärälle puolelle päätä.

Glomppauksen torjunta onnistuu näinkin. Harjoituskohteena AG. (Ewwu kuvasi.)

No, mutta, tulipahan koettua. Omalla tukalla cossaaminen ei kuitenkaan taida olla ihan minun juttuni, olo oli pitkälti jotenkin alaston ja ainakin tämän mallisessa hiustyylissä tukka ei koskaan ollut hyvin. No, eipä sitä olisi uskottavasti sen paremmin voinut peruukillakaan tehdä, ettei sen puoleen. :D

No mutta, se Kuopion pikkuconista, toivottavasti Chibicon oppii virheistään ja Kuopioon uskalletaan ehkä lähteä tekemään pikkaisen isompaakin conia. Ensi merkinnässä luvassa Rosenkreuz por -. Krhm, siis Isaakin ja Dietrichin photoshoot kuvia. Esimakua löytyypi AGn blogista~

Naisia, naisia, antautuvaisia, miehiä isoja mustasukkaisia.

2010-09-18T20:57:00.000+03:00

Koska Popeda on aika jees.

Syksy on päässyt jo kunnolla vauhtiin ja kesän conit ovat kuuman nihkeä muisto vain mielen perukoilla. Tuntuu, että tässä vaiheessa syksyä ihmisten tekemättömyyden kirous alkaa pikkuhiljaa vaihtuakin uudeksi cosplayenergiaksi ja näin on käynyt myös omalla kohdalla. Pukusuunnitelmat ovat olleet jo pitkään selvillä, mutta nyt niitä on jopa aloitettu! MITÄ ON TÄMÄ.

Tällä hetkellä sorvin ääressä työstetään kahta pukua. Aiemmissa merkinnöissä mainitun Soman kankaita on hankittu raa'alla Seinäjoen Eurokankaan kaivelulla, peruukki on kaapissa odottamassa muokkasta ja muutenkin puvun tekemiseen on asennoiduttu monella eri tapaa. Tämä puku on kuitenkin tulossa vasta talvemmalle, tämän hetkinen tähtäys olisi mitä luultavimmin Cosplay Gaala, jos sitä ollaan taas talvelle järjestämässä. Jos ei niin kyllä minä tälle aina johonkin tilaa ängen~

Tehdäkkö vai eikö tehdä ylimääräistä keeppiä lämmikkeeksi, siinä vasta pulma.

Soman lisäksi olen uudessa koulussa päässyt kuitenkin ompelemaan vaikka ja mitä, näiden asioiden joukossa mm. lokakuisten Musiikkimessujen asua. Sarjassamme seuraa Biitin ensimmäinen kunnollinen naispuku, Euphemia li Britannia Code Geassista. Ei, en itsekään tiedä mikä minut on tällaiseen asuvalintaan ajanut, mutta olen tässä kehittänyt melkoisen fiksaation Euppiin ja hänen prinsessamekkoihinsa. Plus tilaamani peruukki maksoi aika makeasti, joten tavoitteena olisi kai tulevaisuudessa tehdä about kaikki neidin puvut. Eli ihan hyvä, että ne kaikessa kermakakkuudessaan inspiroivat! Tällä hetkellä tekeillä on tosiaan Eupin siviilivaate~

Hämmennän joskus itseänikin. Ei, staili hattu ja takki eivät tule kuulumaan kokonaisuuteen. Ja kyllä, jäädyn.

Tästä pääsenkin taas niinsanotusti jännän äärelle. Nimittäin hahmovalintaan. Tämä aihe kiinnostaa minua henkilökohtaisesti varsin paljon, koska itselleni on vielä varsin kyseenalaista, millä perusteella hahmoni valitsen. Koska listoilla on hämmentävän laaja kirjo omasta mielestäni suht. erilaisia hahmoja. Kyllä, tästä luultavasti tulee sellainen "mä haluisin ehk niinku joskus tehä tällasen puvun ja sillain" -merkintä, yritän vain naamioida sen muuksi kuin litaniaksi hahmo- ja sarjanimiä.

Minuun vetoavat yleensä tietyt hahmotyypit. Tai, en oikeastaan tiedä onko kyseessä niinkään hahmotyypit, koska... huomaan ihastuvani aika monesti varsin ääripää hahmoluokkia edustaviin hahmoihin. Pakko kuitenkin tunnustaa, että cossihahmoni sarjasta ei ihan välttis ole suosikkihahmoni koko sarjasta. (hyi kauhee) Olen sen verran pinnallinen, että haluan yleensä hitusen pohtia käynkö tuohon überbishini kehoon. Tai sitten en yksinkertaisesti halua cossata suosikkihahmoani, koska hänen asunsa ei miellytä minua.

Näitä tapauksiakin tulee, tosin yleensä olen hahmotykkäämisieni suhteen aika Äiti Teresa. Rakastan yleensä sarjan lopuksi about kaikkia hahmoja, enkä osaa valita sitä yletöntä suosikkia. Yleensä "rakkaimman" hahmon tittelin saakin sitten se cossattava, koska hänen pukuunsa, asenteeseensa ja ajatusmaailmaansa paneudun eniten.

Otteita unelmacosplaylistalta. Ne pienet erot.

Minkälaisia hahmotyyppejä sitten löytyy listoilta? Jos cossilistojani pitäisi tutkia, niin nopeasti katsottuna se sisältää luokituksiltaan pitkiä idiootti poikia/miehiä, flirttimiehiä, päältäpäin hiukan yksinkertaiselta vaikuttavia naisia, päähenkilöitä sekä pari pahista.

...että näin.

En nyt rupea pahemmin selittelemään kategorioita, mitä nyt voin vain sanoa, että nämäkin limittäytyvät kivasti toisiinsa. Pitkät idiootti pojat/miehet voin sanoa suurimmaksi synnikseni koska ne ovat yleensä ne sarjan "ihkubishit" joita on vaan pakko cossia tai vastaavasti minut nakitetaan niihin ryhmä/paricossin takia. Ja yleensä kun ne OVAT pitkiä ja poikia/miehiä, ne ovat minulle juurikin vääränlaisia pituuden ja kehonmallin puolesta. (onneksi karsimaattinen äijäleuka pelast -. Eiku mitä)

Flirttimiehet nyt taas ovat vähän sellaisia kyseenalaisia, kun yleensä muut vetävät niitä mielummin (ja paremmin) kuin minä. Yksinkertaiselta vaikuttavia naisia taas on enemmän tulevalla cossilistalla kuin menneellä. Mutta niitäkin tulossa tänä vuonna Euphemian lisäksi (vaikka Euppi onkin kaikkea muuta kuin yksinkertainen, brkl! ;___;) ainakin eräs harvinaisen yksinkertainen tapaus...

Pahikset nyt lienevät jokaisen fiksaatio, mutta hämmentävästi cossattavakseni ei tähän mennessä ole oikeastaan päätynyt yhtäkään ns. "kunnon pahista" Dietrichin lisäksi. Eikä niitä sieltä oikeastaan löydy kuin parisen kappaletta tulevaisuuden varalle. En tiedä, onko tämä mitään tietoista valintaa, mutta tulen yleensä ennemmin cossanneeksi juurikin päähenkilöitä kuin sarjan pahiksia.

Mistä päästäänkin päähenkilöfiksaatiooni. Monet kaveritkin ovat todenneet, että jotenkin hämmentävästi tunnun keräävään päähenkilöitä cossilistalleni. Joskus kyseessä saattaa tosin olla ihan vain hahmo jolla on ns. "päähenkilön ominaisuuksia". ...ei, en ala niitä tässä luettelemaan koska olen itsekin varsin hämärän peitossa siitä mitä ne ovat.

Ei tämä omasta mielestäni ainakaan kovin tietoista päättelyä ja nokkimisjärjestystä ole, ennemminkin päädyn kautta tai toista päähenkilöiksi pukeutumaan. Syytän pari- ja ryhmäcosplayta ja omaa luontaista pätkyyttäni. Ei sillä, olen huomannut että yleisesti ottaen päähenkilöpojat sopivatkin minulle cossattavaksi tämän takia ja niitä onkin sievoisesti päätynyt tuleviinkin suunnitelmiin. Uutta sarjaakin katsoessa saatan katsella ensimmäiseksi päähenkilön asua ja tuon yleistä habitusta, pohdiskellen olisiko tuo nyt sellainen tyyppi, johon voisin oikeasti samaistua.

Mechasarjat, kun ylipitkät shoonensarjat eivät enää riittäneet.

Oma suhtautumiseni päähenkilöihin on aika lailla sama kuin massacosplayhin, mistä olenkin jo aikaisemmin puhunut. Siinä missä muille on ongelma tulla vertailluksi jonkin toisen cossaajan kanssa, minä nimenomaan haluan tulla vertailluksi. Se on hyvä syy pistää kaikki taitonsa ja aikansa tekemäänsä pukuun ja jos hahmo on oikeasti rakas, haluaa sen eteen vuodattaa vähän (tai ehkä vähän enemmänkin) verikyyneliä. Niin joo, vielä yksi jännä maininta. Olen tänä vuonna saanut jopa uuden hahmoluokan cosplaylistoilleni. Sitruunanaamat!
...minut paremmin tuntevat, odottakaa innolla kuinka yritän kovasti näyttää vakavaa naamaa conin ajan.

Kuulen sieltä ruudun toiselta puolelta lukijoiden ihmettelyä: "mitä, eikö Biitillä ole yhtään monstropukuja varastossa, miksi nämä kaikki on niin yksinkertaisen näköisiä?" Tai sitten vain äänet päässäni taas nalkuttavat minulle. No worries, kyllä niitäkin on jotka uhkaavat fysiikan lakeja, ovat täysin oman kehonmuotoni vastaisi tai sisältävät niin paljon tilpehööriä että ihan rupeaa itkettämään. Ja kyllä, joskus nämä kaikki saattavat jopa yhdistyä.

Monsteripuku. Siis ihan kirjaimellisesti.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Ehkäpä seuraavalla kerralla pääsen viimein avautumaan siitä, mitä kaikkea uutta ja jännää tämä artesaanikoulutus on tuonut tullessaan cossaamiseeni. Olen oppinut puolessatoista kuukaudessa nimittäin niin paljon uutta asiasta, jota luulin jopa osaavani, että ihan hirvittää.

Kuminaamakirja.

2010-07-31T01:19:00.000+03:00

Tervehdys blogikyttääjille. Viime päivityksestä onkin jo sen verran aikaa, että parempi pistää uutta tulemaan. Tässä ajassa olen ehtinyt saamaan opiskelupaikan ja muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Hain hiukan for the lulz meiningillä kaverin innoittamana Sedun vaatetusartesaanin koulutukseen Ilmajoelle jälkihaussa ja pääsin sisään. Nyt sitten elelen täällä viikot, odottelen tällä hetkellä kaverin kanssa yhdessä kolmion huoneessa, että pääsisimme muuttamaan kaksioon. Toivottavasti tämä vaatetusalan koulutus tuo jänniä uusia näkökulmia ihan cossaamiseenkin, tulen tätä varmaan käsittelemäänkin joskus jossain blogimerkinnässä.

ASIAAN. Ajattelin tehdä blogin täytteeksi merkinnän tulevan vuoden puvuista, mutta koska jotkut ovat jo ennen minua ehtineet, ajattelin että voisin tehdä jotain erilaista ja... vähätöisempää. Inspiraation sain lopulta Wepin viimeisimmästä merkinnästä, jossa neiti avautui luonnollisesa poseeraamisesta ja taisi mainita jotain äärimmäisen kauniista herpderpnaamoista, joita photoshoottien kuvat yleensä sisältävät. No, koska itseni nolaamisen kynnys on harvinaisen matala ja minulta tuppaa löytymään joitain maailman kauneimpia otoksia, päätin jakaa ne arvon lukijoidenkin kanssa. Ja tsekatkaa muuten myös Yumin varsin kaunis merkintä samasta aiheesta.

Olen siis koonnut tähän tekstin alapuolelle oman kokoelmani kauneimpia cosplaykuviani ikinä. Cosplayhan on tunnetusti monille varsin vakavaa liiketoimintaa ja ihmiset joskus harmittelevat, että miksei kukaan ikinä postaa kunnon bäkkärikuvia shooteista. No, tässä niitä piisaa ja lupaan pyhästi että tulen lisäämään bäkkärikuviakin jos joskus pääsen photoshootmerkintöjä tekemään.

Pitemmittä puheitta; olkaa hyvät. Klikkaaminen isommaksi omalla vastuulla. Kuvat eivät ole missään ihmeemmässä järjestyksessä, koska meillä on bloggerin kanssa hiukan erimielisyyksiä...

...kaikki 25 asteen pakkasessa pelkässä puvussa iltahämärissä kuvailleet ymmärtävät mistä tässä on kyse.

Kameran edessä bileet 24/7.

Ja pysyn siis aina aloillani kuvattaessa.

"...ai sul on siinä ihan KOIRA..?"

"Iso haaki nouseepi sieltä notta tuota."

Cosplay - serious bussiness.

"Duuuuuh, I know how to use dis stick."

"HYI MIKÄ TOI ON."

"Ai sä kuvaatki jo?"

Kun proppi hajoaa vol 1.

Kun proppi hajoaa vol. 2

Hajoaminen. Monella eri tapaa.

"...oh gee, THAAAANKS Russia aru... ... HALP?"

.... .... .....joo yritin kai näyttää siltä että kuristun.

Valitettava töröhuulisyndroomani.
Metkut mielessä.

....en edes aloita.

"MINUN mielestäni -!"

"Ja tiätsä, sit se katto mua ja mä olin sillai OU MAI GAAAD..."

"Tiäkkönä mikä tuolla juoksoopi?" "Se taetaapi olla jänes." "Ae iha jänes."

Valppaus on toinen nimeni.

Kun japaniharrastajista tulee japanilaisia turisteja.

No, tämä annettakoon anteeksi kun tarkoituksena nimenomaan OLI ottaa jonkinasteen lol-kuva. ...tosin loistan omasta mielestäni vähän turhankin kirkkaasti.

"SCORE."

Kuvaajan posetusoppi = täydellinen tekosyy OOC proppivarasteluun.

...ja se pakollinen saabisukuva?

Kuvaajakredut: Gomis, Ryzz, Mari, Meto, Lapini, Ewiwi

...eeettä näin. Toivottavasti tästä oli jotain iloa. Minulla ainakin oli suhteellisen hauskaa selata vanhoja kansioita. (ja tajuta kuinka moni näistä onkaan Yamamoto-kuvia, öhöööh) En ole loppujen lopuksi hirveän paljon photoshoottaamista harrastanut ja paljon pukuja olisi kuivailemattakin, mutta suunnitelmissa olisi näin syksyllä yrittää kuvailla ainakin Dietrich ja Isaak, Liittoutuneet ja Pandora Hearts -ryhmä. Mielihaluja olisi myös joskus kuvailla Edwardia kunnolla, kunhan vain jaksaisin vääntää pojalle kunnon housut ja uudet kengät.

Palailen luultavasti pukujen edistymisen ja suunnittelun merkeissä seuraavan kerran. Siihen asti~

Kameleontiksi muuttumisen ABC

2010-07-16T22:21:00.000+03:00

Tässä vuoden 2010 conien syksyä kohden loppumisen ja uusien cosplaysuunnitelmien lukkoon lyömisen ohessa on hyvä aika pistää kunnon pohdintoja jälleen pystyyn. On nimittäin hämmentävää huomata, etten ole blogissani kuin vasta kerran höpissyt jostain yleismaailmallisesta aiheesta cosplayn saralla. Jotenka, nyt pääsette lukemaan mielipiteitä ja aatoksiani eräästä itseäni varsin paljon kiinnostavasta aiheesta.

Otetaan esimerkkitapaus. Maija 15-wee, varreltaan kovin hintelä ja lyhyehkö nukenkasvoinen tytön tyllerö katselee animua. Hän päätyy katsomaan esim. D.Gray-mania ja ajattelee että tästähän olisi kiva cossia. Ja oi, kuka kenties onkaan Maijan cossiunelma? Varmaankin päähenkilö Allen! Tai ehkäpä Maija on niitä harvinaisia teinicossaajia jotka oikeasti haluavat cossata naisia, siispä Lenalee!

...joo ei ihan. Maija on iskenyt silmänsä kaikkien rakastamaan naistennaurattaja Crossiin! Tässä on Maijan unelmien puku, hän ei pysty nukkumaan silmällistäkään öisin kun ajattelee kuinka muikean makeaa olisi oikeasti cossata Crossia!

Mutta voiko Maija tehdä sen?

Mistä tämän kauniin esimerkin jälkeen pääsemmekin itse kysymyksen äärelle: miten paljon oma synnyinkeho varpaista hiusten latvoihin asti vaikuttaa cossimahdollisuuksiin? Jokainen cosplayer tulee taatusti jossain vaiheessa tämän vaikean dilemman eteen. Olen usein kohdannut niin kavereiden kuin nettipalstojenkin suunnalta ennakkoluuloja sitä kohtaan, että vartalomalli X yrittää tehdä vartalomallin Y asua. Ja nyt ei puhuta pelkästään painosta, ihan pelkästään pituus ja kasvojen muotokin merkitsevät monille enemmän kuin cossaajien massa. Monet myös haaveilevat jostakin puvusta, mutta eivät voi toteuttaa sitä koska "oon liian lyhyt/pitkä/naisellisen muotoinen/tissitön/pullanaamainen/jne."

No, pitääkö näitä asioita edes miettiä? Henkilökohtainen mielipiteeni on että kyllä, kyllä pitää. Itseään saa katsoa peilistä ja verrata siihen, mikä unelmacossattavan ulkonäkö luultavasti olisi, jos hän ei olisi 2D-piirroshahmo. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että on loppujen lopuksi cossaajan oma asia päättää, mitä hän pistää ja ei pistä päälleen.

Itse kuulun vartalotyypiltäni A-linjastoon. Olen lyhyehkö, lievästi ylipainoinen, lantiosta kurvikas ja rintamuksesta vähemmän kurvikas. Joten kokemusta tällaisista pohdinnoista on turhankin paljon. Koska kaiken järjen mukaan minun vartalomallilleni sopivien cossien määrän pitäisi olla melkoisen pieni. Tai korjatkaa ihmeessä, jos tiedätte sarjan missä pojilla on 42-housukoon lantio tai tytöillä tuon lantion lisäksi A-kupin tissit.

Siitä huolimatta, cossilistani on paitsi ollut erittäin crossplaypainotteinen, on se myös sisältänyt maailman pisimpiä teini-ikäisiä miekkailijoita, kirvestä heiluttelevia arjalaismiehiä, kuin myös ylipitkiä huutosakkilaisia. Samalla on tullut sitten taas pyöräytettyä vastavoimaksi pitkä litanja lyhyenläntiä pojuja ja muuta hauskaa.
Oma cossilistani saattaa siis vaikuttaa ulkopuolisille hiukan omituiselta. En ainakaan itse ole kohdannut hirveän monta Hetalia cossaajaa, joka olisi tehnyt sekä Kiinan että Tanskan. Hahmot ovat kuitenkin niin pituudeltaan kuin kehonrakenteeltaankin suhteellisen eri päissä spektriä. Cosplayssa, huijaaminen on kuitenkin sallittua!

Kuvatessa pituushuijaaminen on kaikkein helpointa. Vasemmalla joku tappi, oikealla ylväs Pohjoismaiden KONGE.

Pituushuijaamiseen helpoin vastaus ovat tietenkin korot. Jos haluaa lisäpituutta, hankkii kunnolliset korot. Itse olen Yamamotona kiskonut jalkaani viiden, kahdentoista kuin myös yhdeksän sentin korkojakin. Tietystihän on se tosiasia, että harvoin ne korot oikeasti asuun kuuluvat, joten on ihan oma asia priorisoiko hahmon funktiota olla pitkä enemmän kuin reffikuvia. Ryhmäcossien suhteen olen sitä mieltä, että pituusfunktio menee kyllä niiden reffikuvien edelle. Yksin cossatessaan voi sitten pohtia vähän pitempäänkin tätä probleemaa.

Korkojen käytössä kannattaa myös pitää mielessä pari hyvää muistisääntöä, milloin tulos ei näytä niin feikiltä kuin se voisi näyttää. Ensinnäkin, jos cossaat miestä niin kengän muoto ja korko eivät saisi olla piikkikorkojen luokkaa. Mitä tukevampi ja paksumpi korko, sitä neutraalimmalta se näyttää. Tasapohjaplattarit ovat tapaus erikseen. Näiden kanssa suosittelen muistamaan, että mitä kapeampi, sen parempi. Omat 12,5 cm plattarini ovat suhteellisen jykevät ilmestykset ja olisin luultavasti jo ostanut kapeammat yksilöt... elleivät ne liikkuisi liian isoissa hinnoissa tai vastaavasti olisi yleensä liian lyhytkorkoisia. (163 senttisenä olen yleensä cossiporukan lyhyimpiä) Toisekseen, jos korkoa on paljon, kannattaa housujen lahkeet, kaavun helmat tai vastaavat jättää inan liian pitkiksi. Niillä onnistuu peittämään mahdolliset turhankin näyttävät korot ja moni voi oikeasti luullakkin sinua 180-senttiseksi. Koska ollaanpa nyt realistisia, oikeasti TOSI HARVOIN ihmiset ensimmäisenä katsovat jalkojasi sinut nähdessään.

Ei tarvinne selittää kumpi on paremmin piilossa?

Myös vaatteiden kanssa voi tehdä erilaisia ninjatemppuja, mm. valitsemalla tietyn värimaailman asuja kehonmuotojen muuttamiseen. (tumma kaventaa, vaalea leventää) Vaatteiden istuttamisella voi myös joko korostaa tai häivyttää joitakin kehonmuotoja ja muuttamalla esimerkiksi lahkeen tai hihan pituutta voi luoda itsestään pidemmän tai lyhyemmän mielikuvan.

Jo puvun allekkin pystyy pistämään koko joukon erilaisia tukivarusteita. Korsetit ja tukisukkahousut lienevät tuttu juttu, mutta miehistämiseen voi käyttää mm. olkatoppauksia. Aluspukeutumisesta allekirjoittaneella ei tosin ole kokemuksia kuin tissikorsetin käyttämisestä ja vanhojen rintaliivien uudelleenkäytöstä olkapäitä korostamaan.

Koska posetukseni ovat aina ainutlaatuisia, (köh) tämä esimerkki onnistuu tavallista paremmin. Oikealla joten kuten istutettu tumma, pitkä vaate, vasemmalla aivan liian iso, valkoinen kauluspaita ja huonosti istuvat liivi ja shortsit.

Kasvonpiirteet taas ovat monesta sellainen asia, mille ei oikein mitään voi tehdä ilman plastiikkakirurgiaa tai vaihtoehtoisesti kivuttomampaa (tästäkin voi keskustella) lateksia, mutta kehtaan väittää että yksinkertaisillakin meikkivinkeillä voi tehdä hahmonäköisyyden eteen ja paljon.

Oma suhtautumiseni cosplayhin ja meikkiin on ehdoton kyllä. Joillakuilla on omat syynsä olla käyttämättä meikkiä cosplayatessaan, mutta itse koen sen melko tärkeäksikin osaksi pukua. Mitä enemmän kasvot ovat harmoniassa reffikuvien kanssa, sitä parempi. Ja tällähän en tosiaan tarkoita, että jokaisella pitäisi olla täydellisen symmetriset kasvot ja suunnattoman kokoiset animesilmät ehei. En myöskään lupaile että pienellä meikillä voisi muuttua ihan täysin. Omia kasvonpiirteitä onkin hyvä tutkia ja oikeasti miettiä, mitä niillä pystyy tekemään. TÄRKEINTÄ on kuitenkin muistaa, että cosplaymeikki ei ole yhtä kuin normaali meikkisi. Kun meikkaat itseäsi jonkin hahmon näköiseksi, tärkeää on nimenomaan uskaltaa kokeilla sellaisia asioita naamallasi, mitä et muuten kokeilisi.

Itsehän käytän arkipäivisinkin meikkiä, oma meikkaamiseni on tosin valokynä + meikkivoide + ripsari = all done -tasoa. Suosin omassa meikkaamisessani luonnollisuutta ja monet kaverit ovatkin yllättyneet kun olen sanonut että minulla on meikkiä naamassa. ...tiedä sitten onko tämä hyvä asia. : D No, kuitenkin, mitä yritän sanoa, on että meikillä voi tehdä oikeasti muutakin kuin sitä samaa vanhaa mihin on tottunut. Sillä voi todellakin muuttaa kasvonpiirteitä ihan totaalisesti jos niikseen haluaa.

...joitakin äärimmäisen kauniita kokeiluja. Näin ääripäinä. Sanokaa terve Nadjalle ja Hansille. Meikki- ja kuvauskredut Windylle.

Henkilökohtaisesti minua cossimeikkien katselussa eniten ärsyttää, että ihmiset eivät muista että se peruukki heidän päässään ei näytä edes hitusenkaan luonnolliselta jos muu karvoitus on tummasta tukasta poiketen vaaleaa. Tai toisinkin päin. Kulmien tummentaminen ja vaalentaminen on siis perusasioita. Suurin osa sentään tajuaa tehdä tämän asian eteen jotain, mutta kun kulmien meikkaamista ei minun mielestäni kuulu jättää vain siihen. Voisin luennoida ajasta ikuisuuteen siitä, kuinka paljon kulmien meikkaaminen vaikuttaa ihmisen kasvoihin. Toisin sanoen; älkää katsoko vain sitä kulmien väriä, katsokaa myös sitä millainen hahmon yleisilme on, minkä muotoiset tuon kulmakarvat ovat ja niin edelleen.

Kaikki kulmakarvat eivät todellakaan ole samanlaisia, eivät edes animessa ja mangassa, joissa luulisi jokaisen kulmakarvan olevan vain piirretty suora viiva. Miehillä esimerkiksi on yleensä pidemmät ja tuuheammat kulmakarvat kuin naisilla. Kulmien pidentäminen niin sisään- kuin ulospäinkin kasvoista miehistää ilmettä jo rutkasti. Joissakin tapauksissa kulmien laskeminen alemmaksikin auttaa paljon. Ei kannata kuitenkaan heti alkaa sutimaan joka ikistä karvaa, omalla kohdallani kulmakarvani ainakin ovat vaaleudestaan ja olemattomuudestaan huolimatta suhteellisen leveät, vaikkeivät olekaan tuuheat. Tummennettuna ne sitten näyttävätkin aika massiivisilta.
Kulmakarvat eivät myöskään ole tasapaksut. Ihmisestä riippuen ne voivat joko kaveta tai levetä loppua kohden, yleensä kapenevat. Jotkin kulmat ovat pyöreämmät, toiset kulmikkaammat, toiset pitemmät, toiset lyhyemmät. Jne. Voisin kai jatkaa tätä selittämistä loputtomiin, mutta annan ehkä esimerkkikuvien puhua puolestani.

Ensinnäkin anteeksi kuvan rakeisuudesta, blogger ei yhtään tykkää kuvatiedostoistani. (tässä vaiheessa soveliasta muistuttaa että niitä kuvia saa klikattua isommiksi..!) En tiedä onko tämä hirveän valaisevaa, mutta ainakin näyttää, että hahmosta riippuen kulmat tosiaankin voivat vaihdella keskenään. Kulmat ja silmät muutenkin ovat kasvoista kaikkein eniten kertova osa, koska niillä ihmiset eniten ilmehtivät. Ihan luonnollista siis, että niihin kannattaa kiinnittää huomiota kun rupeaa miettimään cosplaymeikkiä.

Eniten omissa meikeissäni kiinnitän huomiota nimenomaan kulmien muotoon, joilla yleensä myös hiukan helpotan omaa naamaposeeraustani. Kun piirtää kulmat tiettyyn asentoon, on yleisilme enemmän hahmon kaltainen. Kiinan kulmat ovat esim. melko jyrkät, mutta samalla myös huomattavasti lyhyemmät kuin monilla muilla mieshahmoilla, mikä lisääkin hahmon feminiinisiä piirteitä. Yamamoton kulmat ovat kaikkein graaffisimmat, ne ovat ensinnäkin tummimmat ja kaikkein pisimmät. Tanskan kulmakarvat taas ovat leveämmät ja tuuheammat kuin muiden. Allen on ernu tässä joukossa sen takia, että kerrankin jouduin oikeasti vaalentamaan kulmiani (erikeepperiä + valkoista kajaalia ja sipaisu luomiväriä, toimii kivasti vaaleiden kulmien kanssa, suosittelen~), mutta muoto puolestaan lähenteli aika paljon omia kulmiani. Allenin kulmat ovat pyöreät ja kaarevat, tosin hiukan omiani loivemmat. Dino, vaikka myös blondi onkin, tarvitsi myös hiukan kulmaehostusta ihan kurttukulmiensa takia.

Kulmat ja silmät tosiaan määrittelevät paljon yleisilmettä. Kulmien lisäksi siis myös silmämeikkiin kannattaa pistää huomiota. Silmämeikin suhteen en itse pidä hirveän vahvasta korostuksesta, vaan suosin enemmän ruskeiden meikkien käyttöä mustien sijaan. Yamamoton kanssa tosin käytän yleensä mustaa kajaalia ja ripsiväriä, mutta vain niin vähän kuin mahdollista. Musta silmämeikki on pakostakin näkyvämpi kuin ruskea, mutta ruskea meikki taas voi näyttää hitusen nurinkuriselta jos muut karvat ovat mustia.

Mutta ehkä se riittää meikkivinkkien jakamisesta. Cosplaymeikkien suhteen on suhteellisen monia koulukuntia ja itse en nyt mitään äärimmäisen haastavaa ole vielä itse edes tehnyt. Enemmän kiinnitän huomiota perusasioihin. Mottoni on, että en yritä näyttää itseltäni kun olen puvussa, jonkin naamassa on siis kertakaikkiaan muututtava. Olen nimittäin huomannut joitakin cossaajia, jotka tekevät mielettömän hienoja asuja, mutta sortuvat esimerkiksi käyttämään aina täsmälleen samaa silmämeikkiä tai eivät tee kulmiensa kanssa mitään. Vailla kasvon varjostuksia hilluvia astetta miehisempää hahmoa crossaavia löytyy myös. Meikin miettiminen siis oikeasti kannattaa, minusta kun onnistunut meikki lisää cosplaypuvun onnistumistasoa kuitenkin potenssiin X.

Tämän jälkeen voisin toistaa, että minusta on todellakin perin hassua, että joku jättää cossaamatta hahmoa pelkästään tuon kasvonpiirteiden takia. Jos jätetään meikitkin rauhaan, niin loppujen lopuksi asenne ja näköisyys hahmoon lähtee sisältä. Hyvä cosplay kuitenkin lähtee oikeasta asenteesta ja hahmouskollisesta poseeraamisesta.

...näihin itseni huvittamiseksi napattuihin kaappicossiwebbiherukuviin ja tunnelmiin.

Kovaa vääntöä yksinäisten sydänten puolesta

2010-07-09T19:10:00.001+03:00

Wepi tuli tässä pari päivää sitten tehneeksi pari hyvinkin havainnollistavaa merkintää Cosplaydeitin historiasta ja ohjelmasta yleensä. Noh, koska kaikkea hauskaa ei voi jättää Wäpsterille, päätin ottaa asiakseni myöskin avautua hiukan Deitistä.

Teille lukijoille, jotka ette ole ohjelmaa nähneet tai sen konseptiin tutustuneet niin Cosplaydeitti tosiaan on Napakympin tyylinen "seuranhakuohjelma" anime/manga/videopeli/you-name-it-hahmoille. Vielä emme tosin ole saaneet tietoomme, että yksikään ohjelmassa syntynyt pari olisi oikeasti pysynyt yhdessä, joten kyse on nimenomaan yleisön viihdyttämisestä miedon fanservicen ja crossovereiden avulla. Osallistuja on hahmo, ei cosplayaaja. (enkä suinkaan copypastennut tätä Wepin merkinnöistä, hysthyst)

Enemmän itse Cosplay-deitistä konseptina ja sen kehityksestä voitte lukea Wepin varsin informoivista merkinnöistä, itse avaudun vähän muista asioista. Osa conkävijöistä kuitenkin pitää Cosplay-deitin ja FFFightin kaltaisia "show"-ohjelmia harvinaisen vähätöisinä ohjelmina, mutta asiahan ei todellakaan ole näin. Siinä missä jotkut luennonvetäjät ovat ihan itse ohjelmassa myöntäneet tehneensä diaesityksen edellisenä iltana parin neuvoa antavan parissa, on esimerkiksi Cosplay-deitti työllistämisasteeltaan harvinaisen eri luokkaa.

Itse tulin deitin järkkääjäksi poppooseen kunnolla mukaan vasta vuoden 2009 Traconissa, kun sattumalta minulle pelmahti juontajanpaikka Wepin rinnalle. Alunperin suunnitelmissani oli hakea vain kisaamaan, kun kerrankin hahmoni oli showhun sopiva (Final Fantasyn Reno), mutta sattumalta Wepi oli menossa juontamaan Vincentinä ja deittiporukka kaipaili Vinskille jotain hiukan... menevämpää aisaparia juontamaan.

Turha lienee sanoa, että jotain tapahtui sinä päivänä. Jotain peruuttamatonta.

Minä ja Wepi olemme tosiaan se näkyvin osa koko showsta, mutta Unita hoitaa yleensä suurimman osan kaikesta säädöstä ennen H-hetkeä. Elina ja Mari puolestaan toimivat paljolti yleissäätäjinä ja hoitavat tekniikkaa ja kisaajia itse ohjelman aikana.

Yleensä conivuoden aluksi päätämme mihin coneihin Cosplay-deitti ylensäkin tulee sijoittumaan. Deittiä on järjestetty tähän mennessä ainoastaan Traconeissa ja Animeconeissa, mutta kiinnostusta toki olisi tietää ovatko muutkin tapahtumat kiinnostuneita. Harkitsimme tänä vuonna käväisevämme myös Desuconissa, mutta kun Traconin ja Desuconin aikaväli tuli ilmi, oli valitettavan selvää ettei kahden deitin tekeminen tuolle aikavälille olisi mahdollista. (plus ohjelmakartta oli niin kiinnostava että sen mielummin katsoi yleisöstä kuin lavalta köhköh) Tracon ja Animecon ovat toimineet hyvinä deitticoneina siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat olleet eri vuoden aikoina. Saa siis nähdä miten deitin siis käy kun Suomen conit elävät tällä hetkellä murroskautta.

Yleensä conien lisäksi päätämme teemoista. Vuoden 2009 Traconin jälkeen yritämme tarjota joka Cosplay-deitin erilaisella anime/manga/peli teemalla. Traconissa käytimme Final Fantasya, Animecon 2009 meni Fullmetal Alchemistin merkeissä ja tämän vuoden Traconissa vuoronsa sai puolestaan Ouran. Ideoita on tullut heiteltyä suuntaan jos toiseenkin teemojen suhteen aina ideoidessa. Animeconin kanssa kävi niin, että olin itse tekemässä Edwardin asua ja Wepi suostui tekemään Envyn, Ouran taas valittiin oikeastaan vähän puun takaa Traconin teemaksi. Ehdotuksia teemoista saa muuten antaa jos kiinnostusta on, yleensä kuitenkin asiaan vaikuttaa järjestäjien omat mieltymykset niin kuin sekin tunnemmeko edes sarjaa. (ja ovatko puvut kovin isotöisiä, köhköh)

Teeman päättämisen jälkeen alkaakin sitten itse vääntö. Alamme yleensä ensimmäiseksi miettimään perusideoita teemaesityksiin, plus värväämään avustajia esitykseen. Sen mukaan kuinka monta ihmistä saamme esintymään, tehdään myös käsikirjoitus. Itse vastaan Cosplay-deitin välijuontojen käsikirjoituksesta, eli siitä kaikesta huonosta läpästä voitte ihan hyvin syyttää minua. Deittiporukka kyllä on ideionnissa pitkälti mukana, minä yleensä vain kirjoitan annetut ideat käsismuotoon.

Mitä lähemmäksi coni tulee, sitä enemmän otetaan stressiä niin asujen kuin käsiksenkin suhteen. Tällä välillä isoin äksöni tapahtuu Unitan ja conitean välillä. Sähköposteja tekniikan, tilojen ja muun suhteen lähetellään puolin ja toisin. Varmistukset näistä kaikista tehdään lähempänä conia, mutta kerran pettyneenä (Animeconin akustinen katastrofi, valtava sermi ja vääränlaiset mikkijärjestelyt) tykkäämme olla ennemmin liian varuillamme kuin liian luottavaisia.

Se sermi... se tila..!

Sitten saapuu se kamala päivä, kun ilmottautumiset avataan. Tämä tapahtuu yleensä noin kolme tahi kaksi viikkoa ennen conia. Cosplay-deitti tosiaan koostuu kolmesta eri kierroksesta, elikkä haussa haetaan yleensä vähintään kahtatoista cossaajaa, mieluiten mahdollisimman laajasta valikoimasta sarjoja. Yleensä tämä pari viikkoa ennen conia meneekin jännittäessä saammeko tarpeeksi osallistujia. Poikkeus säännöissä tosin tapahtui vuoden 2009 Animeconin kanssa, jolloin saimme hakuviestejä noin 50. Karsimista riittikin ihan urakalla, vihoviimeistä kokoonpanoa taidettiin miettiä useampi päivä. No, moinen yleisöryntäys johtikin pieniin muutoksiin, mutta sanotaanko että enemmän opimme siitä mitä EI pidä tehdä.

Lopullisen kokoonpanon ollessa selvillä alkaa säätäminen. Hylätyille ja hyväksytyille lähetellään viestejä, käsistä hiotaan, pukuja höylätään ja toivotaan mahdollisimman nopeita vastauksia kysyjiltä. Shown laadun takaamiseksi annamme nimittäin kysymykset vastaajille etukäteen, että he voivat rauhassa miettiä mitä hahmonsa vastaisi kysymyksiin. Lopuksi säädetään vielä hahmojen musiikkien sekä deitin omien musiikkien kanssa. Showsta riippuen saatamme myös tarvita erilaisia asioita, kuten kylttejä ja muuta lavarekvisiittaa.

Kokonaisuudessaan oikeasti onnistuneen deitin kasaamiseen menee vähintään puoli vuotta. Nykyään tuntuu siltä, että aikaa olisi kiva olla enemmänkin. Varsinkin deitin showpuoli on harvinaisen työläs käsiksensä, kuten myös pukujensa kanssa. Esiintyminen deitissä on hienoa, mutta tuottaa todella paljon lisätyötä. Tämän totesin varsin monta kertaa ennen Traconia, kun Tamakin takin väsääminen oli enemmänkin itkua ja hampaiden kiristystä, kuin mitään kivaa.

Oikeastaan deitti on formaattina jo varsin toimivassa muodossa, mutta emme ole vielä ihan sinut sen ympärillä pyörivän shown onnistumisesta. Traconin 2009 show puoli oli pitkälti improvisoitua (kiitos muuten Catorra-Rufukselle ja Atonica-Tsengille pikaisesta visiitistä lavalla..!), Animecon 2009 oli ensimmäinen kerta kun käytimme käsistä. Show oli oikeastaan suhteellisen hyvin harjoiteltu, koska kolmipäiväinen Animecon salli kahdet harjoitukset ennen sunnuntaita. Tekniikan suhteen tosin oli meneillään paljonkin feiliä. Tämän vuotisen Traconin käsis oli astetta hiotumpi kuin Animeconin, oikeastaan siitä oli riisuttu paljon turhaa. Esitystä ei kuitenkaan oltu kovin hyvin harjoiteltu (hätäiset kaksi läpivetoa lauantai-iltana ei valitettavasti tee hyvää esitystä) plus mikkien kanssa oli taas vähän säätöä. Sain myös palautetta, että väkeä oli lavalla vähän liikaakin. Hmm, pitääpä miettiä tätäkin seuraavaa deittiteemaa silmällä pitäen.

Animeconissa mentiin rutkasti yliajalle, tällä kertaa taas saimme vedettyä jopa randomisti yleisökierroksen ja meille jopa jäi puoli tuntia yli aikaa. WHAT IS THIS.

Eli siis kehittymistä on ja paljon. Otamme tosiaan äärettömän mieluusti palautetta vastaan Cosplay-deitistä, varsinkin tämän vuotisesta. Sillä aina kun kuulemme uusimman arvostelua, sitä enemmän siitä opimme. Täydellisestä ohjelma on vielä kaukana, vielä itse kullakin on niin esiintyjäntaidoissa kuin ihan säätämisessäkin omat ongelmansa. Ja tässä kaiken lisäksi vielä pitäisi muistaa, että emmehän me Wepin kanssa se pääasia ohjelmassa tosiaankaan ole, vaan nimenomaan kisaajat.

Siksi haastankin ihan kaikki kiinnostuneet hakemaan Cosplay-deittiin ihan millä tahansa hahmolla! Osaanottajia ei koskaan ole liikaa (paitsi Animeconissa *KÖHKÖH*) ja homma on oikeasti helpompaa kun on mistä valita. Yritämme myös parhaamme mukaan ohjeistaa, prepata ja laukaistaa kisaajien jännitystä. Jos kiinnostaa testata tunnetko hahmosi ja osaatko oikeasti esittää häntä luontevasti, niin Deittiin vaan mukaan!

Edit: Äsh, tulipas valittua huono pätkä tuota Traconin deittiä, muokkaan paremman tässä kun vähän katselen läpi.
Edit2: Do dih. Saa luvan kelvata. Kärsikää huonoa läppää.

Eksymistä lavalla ja muuta hauskaa

2010-07-05T20:07:00.000+03:00

Eli toisin sanoen tulin takaisin Traconista ihan hengissä.

Kuten jo aiemmasta merkinnästä pystyi aavistamaan, meni koko viime viikko suurimmaksi osaksi stressin ja asujen vääntämisen merkeissä. Mihinkään viikonlopun asuuni en ollut täysin tyytyväinen (voiko sitä ikinä ollakkaan), mutta pääsin tavoitteeseeni; kisa-asu oli niistä sentään oikeasti parhaimman näköinen.

En ollut ennen lauantai aamua pannut koko asua kertaakaan päälleni, joten itsensä näkeminen peilistä ensi kertaa oli äärimmäisen hämmentävä kokemus. Aamu sujui muutenkin sutjakkaasti, piilaritkin tappelun sijasta menivät päähän alle 15 minuutin ja eivät edes ärtyneet yhtään ja meikkaaminen sujui ongelmitta. Conipaikalle päästyäni jonotinkin itselleni rannekkeen ja järjestäjäläpyskän sunnuntaita varten, menin kuvattavaksi ja sain kisaläpyskäni. Tämä vaaleanpunainen numero kuusi lähtee päätyy kyllä ehdottomasti seinälle, koska niin hyvät fiilikset kisasta jäi.

Okei, sentään asusta löytyy joitakin yksityiskohtaisemman puolen kuviakin. (Ryzz kuvasi)

Ensinnäkin on pakko sanoa, että sain kavereista luvatusti tukea. Armas lyhtypylväs Isaak-AG sekä prinsessaprinssi Ewiwi pitivät minusta huolta koko päivän, juuri oikeissa määrin. Pitivät seuraa ja kyselivät tarvitsenko tukea. Sitten kun oli aika etsiytyä yksin backstagelle, piti työvoima huolta että meillä oli mukavan rento meininki (ukulele + Leevi and the Leavings = <3) ja backstage bossi huolehti että olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Infoaminen tosin vähän liritti lavalla pyörimisen suhteen, itsekin tyylikkäästi astelin portaiden ohi kovin *krhm* asenteellisen lavalle kävelyni jälkeen. Noh, lupasin että kopsuttelisin lavalle maailman pahin biatch asenteella ja sen totisesti tein, pfff.

Itse kisan taso oli mielestäni hyvä. Mukana oli pari monta todella upeaa pukua ja keskimääräinen taso oli mielestäni suht. korkealla. Kaipa "pro-kisa" leima oli pelottanut suurimman osan ihan vaan ilmaisen pääsymaksun takia kisaavista pois. Lauantain asusta sen puoleen, että minulta ei löydy kuin yksi kuva kera erään Estherin. Isaakin kanssa piti ottaa photoshoottia mutta mm. Cospladeitti harjoitusten ja... KRHM väärän bussin takia asia vähän jäi. Mutta ei hätää, riennän AGn luokse loisimaan jossain vaiheessa photoshoot merkeissä koska Tampere on nasta mesta.

Ainoa kuva mitä Dietrichistä omasta kamerasta köytyy KRHM. (Ewiwi kuvasi)

Sunnuntaina taas tosiaan vedettiin Cosplaydeittiä. Ja niille jotka eivät paikalla olleet, teemana tosiaan toimi Ouran High School Host Club, allekirjoittanut juonsi Tamakin, Wepin toimiessa kauniina lapsenani Haruhina. Deitin suhteen oli varmaan eniten paniikkia ja säätöä, mutta pienellä lisäsäädöllä ja improvisoinnilla ja "EI JAKSA VÄLITTÄÄ" -asenteella kyllä show meni oikein mukavasti eteenpäin.

Kisaajat olivat mahtavia, kuten myös muut hostit joita saimme mukaan. Ja erityisesti yleisö. Ah, mikään ei ole niin ihanaa kuin oikeasti mukana oleva yleisö. Juontohommat sujuivat oikein mukavasti, vaikka välistä kyllä menin inan hersyvälle puolelle Tamakista ja minun-kännykkänihän-ei-ollut-päällä-eikä-äitini-varsinkaan-yrittänyt-soittaa-minulle-kesken-Deitin. No mutta, hengissä selvittiin siitäkin, kokeneemmaksi vain tullaan.

Homma hoituu tyylillä ja taidolla... NOT. (Ryzz kuvasi)

Ainoat oikeasti negatiiviset asiat mitä mieleen jäi olivat KÄNNYKKÄASIAJOTAEITAPAHTUNUT ja se että oma asuni oli vähän... krhm, epäedustava, mutta koitin kaikin voimin antaa sitten itsestäni performanssin puolesta sitten sellaiset 200%. Toivottavasti se ei kuulunut vähän turhankin paljon.
Niin ja Rimppu, jos kuulet huhuja että olisin plagioinut historiallisia fraasejasi edes yhdenkin repliikin verran niin kiistän kaiken. Ainakin kunnes videot tulevat youtubeen.

Loppupäivän chillailinkin Sorsapuiston puolella Pandora Hearts ryhmän kanssa, heti vaihdettuani cossin Ozista Tamakiin. Sunnuntain cossit olivat kyllä suurilta osin pielessä omalta osaltani, mutta onneksi deitin hyvä fiilis ja PH ryhmä paransivat mieltäni huomattavasti. Oz kyllä pääsee kovaan korjailuun jos arvon Gilbertin kanssa pohditut suunnitelmat pitävät. Tamaki.... noooo, sanotaanko että se ~~poltetaan~~ ei tule ainakaan mukaan jos täältä korvesta muuttamaan pääsen.

Olenko söpö shotapojan yritelmä vai enkö ole? (Ryzz kuvasi, ruusu Meton)

Cosplayn puolesta en oikein osaa Traconista paljolti sanoa näin yleisellä tasolla. Koska suurimman osan ajasta säntäilin ympäriinsä paikasta A paikkaan B. No, Hetaliaa näkyi vähemmän kuin viime coneissa, Narutot taas olivat mielestäni lisääntyneet. Pari iloista ilmestystä tuli bongattua, kuten aivan mieletön Organisaatio ryhmä (kuusi miestä kolmestatoista, AIKA HYVIN) ja pari mahdottoman söpöä Digimon ryhmää. Vocaloidejakin oli sunnuntaina aika mahdoton määrä liikenteessä ja Trinity Bloodeja tuli bongattua ihan senkin takia että olin itse cossissa. Mieleen jäi varsinkin se mahdottoman IC Ion. Edelleenkin, minä vain lainasin kaveriasi vähäsen~ <3 Mutta, hyvä maku jäi suuhun Traconista. Nyt yritän pitää tekemisen puolesta mahdollisimman paljon cosplaylomaa. Suunnittelua kyllä aloitan, koska olen jo päättänyt mitä asuja alan ensimmäisenä tekemään tänä vuonna.

TA-DAH, sanokaa terve Kuroshitsujin Somalle. Tämä idea tuli muistaakseni viime vuoden puolella, joulun aikoihin (kiitos Suikka) ja kiinnostus ei ole vieläkään hälvennyt. Nams nams yksityiskohtia. Asun haluan tehdä ajan ja rauhan kanssa, siksi aloittelen jo nyt. Ei tosin hajua mihin coniin Soma ilmiintyy, riippuu näet osittain aisaparistani Agnista.

...nnnniiiin ja ei sitten puhuta siitä, että en olisi enää ensi vuodelle pukuja ollut lisäämässä. Syytän kaikesta Rimppua ja tämän synkkiä menneisyyden salaisuuksia paljastavaa merkintää (minähän EN siis ole syy siihen, köhköh) ja sitä etten vaan osaa kieltää puolijumalaltani mitään. Eli toisin sanoen, olen nähtävästi ensi vuonna vetämässä Weiss Kreuzin Omin puvun johonkin coniin tahi vähintään photoshoottiin. Muu ryhmä valitettavasti tekee ensiryhmäilyn London Expossa johon minä en säärineni valitettavasti pääse ilmaantumaan. ...ellei sitten ylimääräinen Lontoon matka tai siihen tarvittavat rahat hypähdä jostakin syliini. Epäilen tosin vahvasti.

Projekti tulee olemaan sinäänsä kiinnostava, koska olen Omin tosiaan aikaisemmin tehnyt Nekoconiin 2008. Sitä asusta ei tosin muuta käyttökelpoista ole jäljellä kuin shortsit ja... kenties henkselit. Valkoiset polvisukatkin nääs ovat nykyään vähemmän valkoiset.

Mutta, tällä nähtävästi mennään nyt vähän aikaa. On paljon pääteltävää tässä muiden ensi vuoden asujen suhteen, lopulliset asiat lyödään lukkoon sitten kun olen saanut laahattua takalistoni johonkin suuntaan täältä korvesta. Toivottavasti.

Seuraaviin pukuiluaiheisiin, nyt eikun pientä pukulomaa pitämään.

Kun cosplaymasennus iskee

2010-06-29T08:52:00.000+03:00

Olen monesti ihmetellyt ympäri nettiä, miten jotkut cosplayharrastajat saavat päähänsä lopettaa koko harrastuksen. Minulla ei ole koskaan ollut mitään näistä alemmuuskompleksien, stressin ja tekemisen yliannostuksista.

Paitsi nyt.

Tässä kolmen viikon aikana olen mennyt cosplayn suhteen ylä- ja alamäkeä. Toissapäivänä iski kansakielellä suoranainen vitutus kaikkia asuja kohtaan ja lujaa. Löin luuria korvaan kavereille ja märehdin mesessä jokaikiselle siitä miten asut on kesken, ihan paskoja ja mistään ei tule yhtään mitään. No, sainpahan tietää pari asiaa itsestäni lisää. Ketutuksessa en nähtävästi pysty puhumaan ääneen koska oma ääni pistää vihaksi ja siitä toipuakseni tarvitsen kunnon iskun rautavasaralla takaraivoon.

Mietin hetken mikä tämän minulle tuntemattoman cosplaymasennuksen on aiheuttanut ja vastaus tuli aika selkeänä mieleen: olen saanut ihan liikaa virikkeitä tänä vuonna.

Olen kolunnut tänä vuonna Bakaconin, Kikuconin, Desuconin ja seuraavaksi Traconin. Kaikilla näillä coneilla on ollut alle kuukausi väliä ja jokaiseen olen tehnyt asun per päivä, ei siis ihme että mehut alkavat olla lopussa. Bakan ja Kikun suhteen olin sentään tehnyt isommat asut jo aikaisemmin photoshootteja varten, mutta perfektionistin luonne nyt haluaa vähintään korjailla joitakin pikku yksityiskohtia. Stressin laukeaminen tässä ennen Traconia taas on ihan itsestään selvyys. Kolme asua kolmessa viikossa... itselleni tämä on ihan järjetön määrä, koska talvella tulin laskeneeksi että saan tehtyä yhden asun noin kahdessa viikossa. Joten minulla olisi ollut parempi olla kuusi viikkoa, nyt aikani on puolittunut ihan totaalisesti.

Fiksuna lapsena olisi tietty voinut aloittaa aikaisemminkin, mutta eipä tullut pienen Biitin päähän sellaista mieleen, että abiturienttina on muutakin tekemistä kuin cossit. Olen lukenut kirjoituksiin, käynyt niissä, ravannut koulussa varmistelemassa asioita, tehnyt ennakkotehtäviäjärjestänyt penkkareita, lakkiaisia, ravannut Jyväskylässä pääsykokeissa ja vielä kaiken lisäksi kiertänyt noin hemmetin monessa conissa.

Tätä vuotta tulen kyllä muistelemaan stressi vuotena, tosin en pelkästään kirjoitusten ja valmistumisen takia. Oikeasti, tuntuu siltä että miten ihmeessä minä totun siihen ettei olestressattavaa? Olen oikeastaan stressannut ihan viime keväästä lähtien kun aloitin lukemaan syksyn kirjoituksiin, samalla tehden sen kesän asuja. Sitten tuli syksy, koulu, kirjoitukset ja aloin tekemään asuja photoshootteihin. Joulun jälkeen aloin stressaamaan kevään kirjoituksia ja valmistumista, minkä jälkeen tulikin Bakacon ja siitä alkoi tämä conikierre johon sekoitettiin kivasti vielä pääsykokeet.

Että huhhuh.

Tällaisessa stressikierteessä kuka tahansa järkevä jättäisi jotakin asuja tekemättä, mutta tähän iskee oma ylpeyteni. Deittiasusta en voi luopua, olen siihen sitoutunut. Dietrichin kanssa en luovuta, koska päätin että menen kisaan, tuli mitä tuli. (en halua kasvattaa näitä teräspallejani enää takaisin) Ozista voisin kai luopua, mutta kun en halua tuottaa pettymystä kavereille, joiden kanssa olen luvannut ryhmäillä sunnuntain.

Että umpikujassa ollaan. Ei ole mitään muuta keinoa, kuin unohtaa miten paljon on tehtävänä ja vain tehdä, tehdä, tehdä ja tehdä.

Tällä hetkellä tekeillä on Ozin liivi, housut, Dietrichin takki, bootcoverit ja juontoasun takki. Ozin bootcovereita ei ole edes aloitettu. Dietrichin yksityiskohtia väännän koko ajan ja rukoilen että ne näyttäisivät edes puoliksi niin hyvältä kuin pinkeissä unelmapilvissäni olin ajatellut.

Eikä tässä vielä kaikki, lisäksi minulla on vielä kolme peruukkia muokattavana muille, joista yksi ei ole edes saapunut vielä. Omat peruukitkin pitäisi katsastaa ennen conia.

Ja Traconiin on neljä päivää.

Neljä päivää...

Taidan yrittää saada torstain vapaaksi töistä. Onneksi tämä museotyö antaa cosplayn suhteen hiukan myöten.

Tulipahan tehtyä päätös. Traconin jälkeen pidän cosplaylomaa. En tee mitään asuja edes etukäteen ennen kuin olen turvallisesti saanut tietooni mitä hemmettiä syksyllä edes teen.

...kysykää taas sitten elokuussa olenko jo alkanut suunnittelemaan ensi vuoden asuja ja naurakaa räkäisesti.

Paljastelua

2010-06-18T16:57:00.000+03:00

Viime postauksessa lupailin vähän valaisua nykyisiin projekteihin, eli täältä pesee. Traconiin olen tosiaan buukannut itselleni nyt sellaiset kivat kolme asua. Tämä yksi ylimääräinenhän tulee tosiaan siitä, että Deitillä on jälleen erilainen teema, jonka mukaan me juontajat sitten tanssahtelemme. Luvassa on siis asunvaihtoa heti aamuisen juonnon jälkeen.

Eiköhän aloiteta siitä kaikkein tärkeimmästä ja tällä hetkellä eniten tekeillä olevasta, eli lauantain kisa-asusta.

Dietrich von Lohengrin - Trinity Blood

...tiedän, Trinity Blood on kovin nähty, mutta Dietrich tuli ihan cossipäätöksenä tehtyä tuossa viime vuoden puolella, ennen kuin edes päätin lähteä kisaan. Ja tosiaan, en ole tekemässä sitä ihanaa yksityiskohtia pursuavaa Thores Shibamoton artbookversiota (vaikka sekin kuumottaisi, mutta nyt ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa), vaan tämän hiukan pelkistetymmän Kiyo Kyujon mangaversion. Koska TB manga on rakkautta ja Dietrich siinä äärimmäistä rakkautta. Asu ei loppujen lopuksi hirveästi eroa artbookversiosta, mitä nyt piirtäjä tuntuu muuttavan mieltänsä joka kerta Rosenkreuzin uniformuja piirtäessään, että mitäs nyt tähän pistäisinkään.
Kuvan nukke olisi kanssa tosi kiva saada aikaiseksi, mutta saa nähdä onko aika ystävä ja löytyykö kotoa edes matskuja.

En nyt mitenkään erityisen tyytyväineen asuuni tällä hetkellä ole, enkä nyt tällä hetkellä mihinkään sijoittumiseenkaan usko. Kisaan on kuitenkin nokka edelleen suunnattuna ja aion totisesti näyttää siellä parhaat puoleni. Kunhan nyt tuo asukin olisi sellainen vähän parempi.... No, onneksi voin kisan jälkeen mennä itkemään Isaakille, joka onkin kivasti piiskannut eteenpäin tämän asun kanssa.

No, mitäs muuta sitten on luvassa. Deitin juontoasua en voi paljastaa, mutta vinkkinä voin antaa ettei siinä ole tehtävänä kuin yksi vaatekappale. Mustat housut kun nyt löytyy omasta takaa. ;3

Mutta tässäpä teille toinen harmaita hiuksia minulle aiheuttava ihanuus.

Oz Bezarius - Pandora Hearts

Niin tuota minullahan on juttua näihin animesankareihin, joten mikäs siinä. Laajennetaan päähenkilökokoelmaa Pandora Heartsin Ozilla.

Pandora Heartsiin tutustuin Kikuconin asujen tekemisen yhteydessä. Ja on muuten hieno opetus lapset; ÄLKÄÄ KATSOKO MITÄÄN UUTTA SARJAA KUN TEETTE COSSIASUJA. Silloin cossisensorit väräjävät kaikkein pahiten ja ennen kuin huomaatkaan, oletkin jo lupaantunut kaveriesi ryhmään cossaamaan päähenkilöä, eikä paluuta ole koska ego kieltää sinua stressikuoleman uhallakaan luovuttamasta.
Ja kohta oletkin sitten investoinut ruutukankaaseen 52 euroa. Ja vain sen takia, että myyjä ei antanut ostaa sitä 1,5 metriä vaan jouduit ottamaan kaksi. Eikä edes ruveta mainitsemaan sitä, kuinka se kyseinen ruutukangas ei oikeastaan ole se maailman täydellisin, mutta saa luvan perhana kelvata koska parempaa ei löydy.
Tartanhouse on kiva, mutta jos tilaatte ja haluatte säästää rahaa niin tilatkaa kankaat pari kuukautta ennen conia. Shippaa hitaammin, mutta on kevyempi kukkarolle.

No mutta, miksi juuri Oz. Pandora Heartsia katsellessani ihastuin kyllä myös Alicen hahmodesigniin, mutta Oz tuntui hahmona loppujen lopuksi tutummalta ja samaistuttavammalta. Plus kun kerran olen sunnuntaina menossa blondilla lyhyellä peruukilla juontamaankin (HOMG LISÄÄ PALJASTUKSIA) niin mikä etten voisi käyttää samaa peruukkia sitten loppupäivän. Asusta vaihtaminen toiseen on iisimpää, kun ei tarvitse stressata meikkienkään suhteen.
En vaan tätä päättäessäni hoksannut, että vähempi työ conissa voisi tarkoittaa enempää työtä ennen sitä. :D Joo, olisi ihan kivaa olla kaukoviisas.

Mutta jaa. Kolme asua ihan vaiheessa, 10 päivää Traconiin. Kyyyyylhän tää tästä. Hehe. He.

Suosittelen.

Tulkaas toki Traconissa moikkaamaan arvoisat kyylääjäni, jos satutte tunnistamaan. Tämä kun luultavasti on viimeinen postaus ennen sitä, ellei sitten runosuoneni ala sykkimään ylimääräistä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, takaisin sorvin ääreen!

Historiallista meininkiä Lahdessa, desu~

2010-06-14T18:44:00.000+03:00

In Soviet Russia, Desucon visits you.

Ja näin on jälleen kerran vuoden desuin tapahtuma ohitse.

En voi muuta sanoa, kuin että desuistit todella osaavat asiansa. Tapahtuma tuntui vetäneen väkeä vähintään kolme kertaa enemmän, mitä viime vuonna. Vieraita oli tullut ihan ulkomailta asti, ainakin allekirjoittanut taisi kuulla pohjoismaalaisia kieliä kuin ihan englantiakin conissa useaan otteeseen. Suomen coniskene siis näkyy ulkomaillekkin nykyään, siistiä!

Omalta osiltani coni tosin taisi hiukan lässähtääkkin ihmispaljouden takia. Sibeliustalo tuntui huomattavasti ahtaammalta mitä viime vuonna, vaikka tilaahan Sibbetalolla on enemmän kuin monissa muissa coneissa yhteensä. Viime vuoden väljyyteen tottuneena kontrasti oli kuitenkin aikamoinen.
Desucon tuntuikin hirveän vaisulta viime vuoteen verrattuna joiltakin osin, ehkä osittain sen takia että tulin odottaneeksi liikaa. Koska mitenkähän sitä voi näkyviltä osin kehittyä jo varsin hyvistä alkutekijöistä. Aina on opittavaa ja odotankin innolla ensi vuoden Desua, vaisusta vastaanotostani huolimatta. On tullut tänä keväänä kierrettyä conia jos toistakin, niin voinen sanoa että mehut alkavat olla lopussa nyt kun pitäisi eniten tehdä töitä.

Erotatko mistä Eurocosplay jono loppuu ja nimmarijono alkaa?

Desuconin eniten odotuksia tuonut ohjelma oli itseni osalta ehdottomasti Eurocosplayn karsinnat. Ja voi pojat, mitkä karsinnat ne olivatkaan! Ihan mielettömästi suitsukkeita kaikille esiintyjille. Jokainen oli ehdottomasti äärimmäisen rohkea lähtiessään mukaan kisaamaan Suomen edustamisesta. Onnittelut trinodelle tästä kunniasta! Odottelen äärimmäisen luottavaisin fiiliksin minkälaista tulosta Suomi näissä kisoissa tulee saamaan, tuomarit valitsivat hyvän edustajan.

Kärkikolmikko oli muutenkin mielestäni äärimmäisen tasokas, mutta eivät muutkaan esiintyjät jäänet pekkaa pahemmaksi. Puvut olivat mielettömiä, mutta esityksissä oli surukseni vielä hiukan petraamista. Monesta esityksestä puuttui kliimaksi, jotkin puolestaan olivat koreografialtaan vailla dynamiikkaa ja joistakin taas ei tullut ollenkaan selväksi mitä sillä edes haettiin. Suomen cossikisoista tämä oli kuitenkin ehdottomasti tasoltaan tasaisin ja korkein mitä on tullut nähtyä. Vielä tuntuu kuitenkin, että cossaajien pitäisi harjoittaa lavakarismaansa ja osaamistaan.

Rimpun karisma se puolestaan tuntuu kasvavan joka juontokerta.

Positiivisesti tuli yllättyä myös ihan itse näytöksen tasosta. Paria poikkeusta lukuunottamatta ihmiset olivat oikeasti paneutuneet rooleihinsa ja käyttäneet hyödykseen Sibeliustalon tekniikkaa. Erityistä suitsutusta minulta saa maailman eeppisin Soul Calibur ryhmä. Siinä esityksessä oli asenne, koreografia sekä musiikki kohdallaan. TÄTÄ LISÄÄ, PLIIS. On jotain maailman hienointa oikeasti hoksata hahmon tuttuja liikkeitä cossaajalta. Soul Calibur mättääjänä (ja ehdottomasti Raphaelin ylikäyttäjänä höhö) voin vain sanoa: I jizz'd in mah pants.

Sukupuolisesti hämmentävä Eurocosplayn kärkikolmikko. Kaksi isoa hametta ja nahkahousut.

Mutta mites omien cossien puolesta? Itse tosiaan hilluin lauantaina Hetalian Kiinana Liittoutuneiden ryhmässä. (olin siis se Kiina joka kanniskeli pienen lapsen kokoista pandaa, höhö) Porukan kanssa saatiin otettua paljon hyviä kuvia, vaikka sää meitä vastaan olikin. Milloin ei satanut, silloin tuuli. Ties mikä sääkirous Desuconia lauantain osalta vaivaakaan, viime vuoden tilanne nimittäin oli melko sama. Photoshoottia kuitenkin on suunnitteilla ja innolla odottelen että päästään kuvaamaan asuja rauhassa.
Itse olin harvinaisen tyytyväinen pukuuni ihan kokonaisuutena. Käytin siihen mukavasti aikaa (vaikka housut tulikin sitten väsättyä kiireessä *köhköh*) ja elämäni ensimmäiset cossipiilarit antoivat todella kivan säväyksen asuun.

In Soviet Russia, you ASK to be one with Russia, da~

Desun sunnuntaina harrastimme ryhmän kera nostalgiointia, eli viime Desun tapaan liikkeellä oltiin Reborn puvuissa. En tiedä miksi, mutta Yamamoton cossi tuntuu nykyään kuin omalta nahalta. Ei hahmo minulla maailman sopivin liene, mutta hyvän ryhmän ansiosta olo oli varsin mahtava koko päivän, jälleen kerran. Hyppäys toki ryhmän "the chick" roolista porukan pisimpään ja oletettavasti miehisimpään viikonlopun aikana oli tosin aika mielenkiintoinen. Varsinkin kun samoilla ruskeilla nappisilmillä mentiin molemmat päivät.

Ignoratkaa roskis, katsokaa Tsunaa.

Desun jäljiltä tuntuu, että olisi ihana vain jälkihekumoida Eurocosplayn upeutta ja suunnitella omassa pimeässä nurkassa omia pimeitä suunnitelmia, mutta tähän ei oikein voi tuudittautua. Tracon lähestyy, molemmat asut vaiheessa (tai siis ne kaikki kolme, Cosplaydeitti tulee jälleen~), kankaita tosin löytyy nyt kotoa kisa-asuun. Seuraava merkintä tuleekin varmaan käsittelemään näitä tämän hetkisiä projekteja ja stressiästressiästressiä.

Mä haluun massaa

2010-05-20T00:37:00.000+03:00

Viime merkinnässä lupasin vikinää cossikisaa koskien, mutta hämmentävästi tulin kasvattaneeksi itselleni munat tässä entryjen välissä. Tiivistettynä vikinäni johtui siitä, etten enää oikein tiennyt mitä ensimmäisellä kisaan osallistumisella itseltäni hain, en enää oikeastaan tuntenut itseäni valmiiksi kisaan ollenkaan ja 10 muuta syytä.

Mutta se Traconista. Desucon sen sijaan lähestyy kovaa kyytiä, tätä kirjoittaessani tapahtumaan on enää vajaat kaksi viikkoa. Desussa olisi tosiaan tarkoitus jatkaa tämän vuoden pitkää Hetalia- ja Reborn-linjaa vielä vähän lisää. Lauantaina siis pyörimässä Kiinana ja sunnuntaina puolestaan Yamamoto saa jälleen uutta versiointia. Desun puvut eivät tänä vuonna ole kovin kunniahimoisia omalta osaltani, ihan yksinkertaisesti siitä syystä että stressi. Reborn ryhmän kanssa meidän piti alunperin cossataTYL!(ten years later)versioita hahmoista, mutta koska jokaisella tuntuili olevan kiirettä pääsykokeiden, lakkiaisten ja yliopiston suhteen, päädyimme sitten käyttämään omaa photoshoottia varten kasattuja koulupukuversioita Desussa. Kirpparit on ihania ja silleen. Yamamoton asu on siis suurilta osin valmis, joten pääsenkin stressaamaan sitten Kiinaa.

Uniformut ja villaneuleet = totally kesäcosseja. Ja voisin tietty ensi kerralla valita keskenään vähän erilaisemmat hahmot, eiks?

Hetalian cossaaminen onkin ollut skenetietoiselle ihmiselle melkoista ylä- ja alamäkeä tänä vuonna. Koska kaikkihan tietävät, että Hetalia on cosplayn uusi Naruto, Kingdom Hearts ja niin edelleen. Olenkin kärsinyt molempien Hetalia pukujeni, niin Tanskan kuin Kiinankin, kanssa melkoisia ääripäästä toiseen vaihtelevia tunteita, kun olen niitä tehnyt ja suunnitellut. Tämän takia ajattelinkin avautua yhdestä suomalaisia pukuilijoita närkästyttäneestä ilmiöstä; massacosplaysta.

Massacosplay on mielestäni ilmiönä melko jännä tapaus. Tai ainakin se, miten siihen suhtaudutaan. Olen kuullut monen harrastajan sanovan, että "ei, en halua cossata sitä koska se on niin massa" tai "yhyy entä jos tästä sarjasta tulee joku massa, eihän siitä sit voi cossata". ...minusta tässä on jotain sinäänsä omituista, koska eikö jokaisen pitäisi saada ihan itse päättää minkä puvun tekee?

Viime Desun Hetalia ryhmä oli vasta alkusoittoa uudelle massasuosikille. (ja tässäkin vain murto-osa koko porukasta)

Ymmärrän kyllä, mistä tämä massasarjojen välttely cosplaypiireissä johtuu. On tietty niitäkin, jotka eivät yksinkertaisesti seuraa tai pahemmin pidä massasarjoista, mutta silloin kun asia ei ole näin, yleensä syy massapuvuista kieltäytymiseen on:

1.) Mitä enemmän ihmisiä tekee samaa pukua kuin minä, sitä enemmän painetta se tuo. En halua että minua verrataan pukuilijaan X tai Y.

2.) Haluan erottua joukosta. Conissa on varmaan 15 muuta Narutoa/Roxasta/Suomea/Renoa/Ichigoa, ei ihmiset jaksa ottaa niistä kaikista erikseen kuvaa. On kivempi tulla tunnistetuksi kun on oudomman sarjan puvussa.

3.) Massasarjojen puvut on liian helppoja, tahdon haastetta.

4.) Kaikki massasarjojen pukuilijat on idiootteja, lattialla kuivanaivia teinejä, joilla on lakanakankaasta tehdyt puvut ja huonolaatuiset suomiperuukit. En halua että minut yhdistetään "pikkuernuihin".

ainakin jos näin näitä yleistyksiä ruvetaan kärjistämään. Itse olen tajunnut ainakin pohtivani näitä mietteitä useaan otteeseen tänä vuonna. Niiden takia innostusta cossiasuuni ja melkein jopa yöunia menetettyäni, on minulla vain yksi tuomio.

PASKANMARJAT.

Jokainen näistä syistä on suurimmaksi osaksi "yhyy ku kaikki kattoo sit rumasti" -pohjalta lähtenyttä itsensä pelottelua. Tuppaa oikeasti mietityttämään, että mikä näitä Suomen piirejä vaivaa, kun meillä tuntuu olevan jokin mystinen, kirjoittamattomien sääntöjen lakikirja cosplayn suhteen.Tällaisen muiden ihmisten armottoman kyttäyksen ja arvostelun takia hirveän moni suomalainen pukuilija lopettaa harrastuksen, ennen kuin on edes päässyt alkuun. Cosplaysta on tullut hirveän vakavaa liiketoimintaa, missä kaikki pitää tehdä viimetingassa, itkien, verta ja hikeä vuodattaen, mutta silti TÄYDELLISESTI.

Mitä taas tulee massapukuilijoista ajateltaviin ennakkoluuloihin, niin voin ihan kokemuksella sanoa, että kyllä sieltä Hetalia uniformujen sisältä löytyy muutakin kuin pusupiirien vakkariväkeä. Tunnistettava puku ei automaattisesti tarkoita, että cossaajan älykkyysosamäärä on puolet omastasi. Ja uskon kyllä, että ketään ei "pikkuernuihin" yhdistetä, ellei itse käyttäydy sen mukaisesti.

Haastellisuuden etsiminen taas on tietenkin jokaisen oma asia ja sen ymmärrän. Olen tosin törmännyt aika moneen pukuilijaan, jotka tekevät vain ja ainoastaan näyttäviä pukuja. Syyksi sanotaan se, että ne ovat haasteellisempia. Kehtaan olla tässä asiassa raivoisasti eri mieltä! Näyttävä puku on tottakai suuritöinen, mutta se on myös helppo vetää plöröksi. Jos näette 3 metrin halkaisijan hörsylämekkoasun, johon kuuluu vielä kolme siipiparia ja painovoimaa uhmaava peruukki, te tuskin ensimmäisenä katsotte, että "ai vitsi ku toi on ommellu tonhelmasauman rumasti 8((((" te katsotte että "JUMANSWIIDU TOL TYYPIL ON KAHDEN KOLMEN HALKASIJAN MEKKO JA KUUS SIIPEE."

Ja, no, erilaisuuden hakemisen nyt ymmärtää koska jokaisen pukuilijan sisällä asuu oma pieni attention whore. Mitä vähemmän sinunkaltaisiasi on conissa, sitä enemmän huomiota herätät ja sitä enemmän ego paisuu. Ei sillä, minusta on hieno asia, että coneissa näkee oikeasti muutakin kuin ninjapantoja ja mustia nahkasadetakkeja.

Mmm, delicious nation-tans.

Tämän pohdinnan jälkeen minun teki rehellisesti mieli lyödä itseäni, kun tajusin miten älyttömiä olen oikeasti ajatellut viime kuukausina, harkitessani etten tekisikään Hetalia pukua vain koska "kaikki muutki tekee niitä". Ehei, tällaista ajattelutapaa en itselleni halua. Se olisi minulta oikeastaan nurinkurista, koska ei Hetalia ole suinkaan ainoa "massasarja" mitä seuraan tai cossaan. Hetalia pisti minut vain pohtimaan, luultavasti siksi, että sarja tuli niin suureen suosioon niin nopeasti. (ja allekirjoittanuthan siis luki sitä ennenku se oli suosittuu!11!1)

Massapukuilu on muutenkin melko jännä käsite. Kyllä, Hetalia, KH sun muut ovat tästä näkyvin esimerkki, mutta kuten Bakaconin taannoisessa Mikä tässä mättää? -luennossa todettiin, ei tämä tosiaankaan rajoitu pelkästään tähän. Koska kaikki "wannabeet" cossaa Kuroshitsujista, tai Personast!1!! Ja sit kaikki elitistit tekee vaan jotai iha himmeit Trinity Blood pukui ja sit ne ei crossaa ollenkaa..!11

Joo tuota. Mitäs sitten cossattavaksi jää, kun loppujen lopuksi kaikki sarjat on sitten niiiiiin nähty?
Eikö sitten cossata enää mitään? Vai löytääkö Suomi uudet cossitrendinsä kenties länsimaalaisista spandexsupersankareista ja Hollywoodin elokuvista? (jotka nekin kyllä ovat suosiossaan nousseet aika kivasti)

En muista pukuilijoista tiedä, mutta minä en ainakaan halua tämän koko massacosplayhössötyksen pilaavan harrastusta minulta. Minä pidän Hetaliasta. En väitä, että se olisi 2000-luvun innovatiivisin ja syvällisin sarja, mutta se on mielestäni hyvää viihdettä. Ja jos se viihdyttää minua ja pidän hahmoista, mikä minua estää cossaamasta niitä? Ei sitten yhtään mikään. Enpä tullut miettineeksi vertailupaineita silloinkaan, kun väsäsin niinkin omaperäisiä pukuja kuin Fullmetal Alchemistin Edward tai D.Gray-manin Allen. Valitsen cossittavani sen perusteella, mitä pidän hahmosta ja sen asusta, en sen perusteella mikä olisi mahdollisimman haastavaa, omaperäistä ja huomiota herättävää.

Ihan selkee kuva ja silleen. Ja Kiinaa löytyi btw vain 83!

Eivät vertailupaineet tietenkään olemattomia minullakaan ole. Tottakai selailen cosplay.comia, kuolaten ja itkien aivan sairaan upeiden Allenien, Edwardien, Kiinojen, jne. perään, mutta otan sen haasteena. Massapuvussa ei mielestäni ole mitään väärää ja näytti se kuinka yksinkertaiselta tahansa, antaa se oman haasteensakin. Kun on nähnyt 1000 lakanakangasuniformua kopsuttelemassa piikikoroilla eteenpäin, saattaa joku yllättyä oikeasti paljon iloisemmin nähdessään oikeasti hyvän Hetalia cossin, kuin että tämä tyyppi cossaisi randomia sivuhahmoa jaksosta 17 sarjasta Z, tuon kahden ensimmäisen minuutin aikana näkyneessä eeppisessä puvussa, jossa on SE kuusi siipeä ja mammuttimekko.

Jos haluaa tehdä massapuvun, niin tekee sen sitten perusteellisesti. Kun cossaa hahmoa, josta aidon oikeasti pitää, on melko sama mitä muut sanovat sarjasta. Ja jos hahmosta aidon oikeasti pitää, niin silloin yleensä haluaa tehdä puvunkin kunnolla. Ja kun puku on tehty rakkaudella ja hampaiden kiristelyllä valmiiksi, ei olon pitäisi olla yhtään niin paha, vaikka vastaan conissa kävelisikin se toinen Tanska, joka on sinua kaksi päätä pidempi ja heiluttelee isompaa kirvestä kuin sinä.

Vinkkinä siis Suomen pukuilijoille: kasvattakaa itsellenne kunnon munat, koska sellaiset tämä harrastus oikeasti vaatii jos haluatte siitä nauttia, ettekä jatkuvasti miettiä että mitä asuja "saatte" tehdä.

Helleaalto kaataa maanaajat

2010-05-17T21:02:00.000+03:00

Nalle Puhin kohtalo kauhistutti conittajia.

On Kirsikankukkaconin jälkeinen maanantai-ilta kun aloitan kirjoittamaan tätä entryä. Ja olen muuten vasta parisen tuntia sitten kotiutunut! Saapa nähdä onko ensi kevät näin conivoittoista, kun ei enää voi reteesti laukata ympäri Suomen maata pitkiäkin reissuja abivapaan varjolla. Matkoista sen verran, että 9 tunnin automatka parhaimillaan viiden ihmisen ja yhden ison vasaran kanssa on nihkeää, kuumaa ja levotonta. Ja paluumatkan jälkeen ainakin neljä ihmistä lisää tietävät, missä Laihia on ja kuinka kaukana se onkaan Jyväskylästä.

Lupailin jonkinlaista analyysin heittoa Kikuconista ihan tapahtumanakin, mutta... No, sanotaanko että itse tapahtuma jäi minulta kyllä autuaasti kokematta. Voisin syyttää sitä, että ohjelma ei yksinkertaisesti kiinnostanut minua pätkän vertaa. Kikucon ei muutenkaan tuntunut minusta tapahtumana erityisen conmaiselta. Porukkaa oli huomattavan väljästi ja tapahtumapaikkana toiminut Klassikon lukio ei mielestäni ihan toiminut conialueena.

Sinänsä harmittaa Kikuconin puolesta, koska Turussa järjestettävällä tapahtumalla olisi paljon potentiaalia, mutta Kikuconin järjestäjät ovat olleet selkeästi melko kunnianhimottomana liikkeellä. Kikucon on tapahtumana pieni, eikä tule kyllä siitä kasvamaankaan ellei järjestäjäporukka tee muutoksia niin tapahtumapaikkaan kuin omiin tavoitteisiinsakin.

Jännityksellä odottelemme vuoden 2011 Turun Finncon-Animeconia. Uskon kyllä, että paremmat tilat järjestyvät tältä conilta paremmin.

Conin cosplaytarjonnasta sen verran, että peliasuja vilisteli peliteemaan nähden kuitenkin melko vähän näkyviini. Tai sitten en vain pelaa tarpeeksi pelejä. Eniten bongasin Hetalia ja Reborn pukuilijoita.

Tääl on vähän hiljast viel, mut kyl se tähtä lähtee! ...vai lähteekö?

No mutta, miten sitten kului Kikucon jos en ravannut ohjelmissa? Cossaajan on onneksi helppo löytää tekemistä Turun kaltaisesta arkkitehtuurisesti upeasta kaupungista. Koko viikonloppu menikin oman possen kanssa photoshootatessa. Kuvia tuli mukavat 437, joista tällä hetkellä räävitään kermoja päältä kovalla kädellä. Pääkuvaajanamme toimi molempina päivinä AG, jota minä kiltisti avustin Ewwun ja Windyn kanssa aina vuorotellen.

Sään puolesta Kikucon oli cossaajalle äärimmäisen tukala. D.Gray-man ryhmämme sai luultavasti nauttia lauantain kuumimpien pukujen kunniamainintaa, koska koko ryhmä kiehui enemmän tai vähemmän mustissa uniformuissaan. Parhaiten taisi selvitä Lenaleemme hameensa puolesta, mutta yhtä lailla jokaiselta kului päivän aikana vettä, limsaa ja jäätelöä. Aurajoen ranta oli onneksi lähellä conialuetta ja siellä puolestaan odotti ihana jäätelökiska, joka toi helpotusta kiehuvien manaajien hellehalvauksiin.

Myös Kanda kaikessa cooliudessaan turvautui ylimakeisiin arskoihin ja mehujäätelöön.

Lauantaina suuntasimme Turun tuomiokirkolle ottamaan kunnolla kuvia ryhmästä, pysähtyen tosin aina välistä juoma- ja istumatauolle. Crossimme hiukan kärsi 12,5 cm egon pidennyksissään, mutta onneksi mestarilla oli tukena ja turvana Alleninsa. Kenkäongelmia taisi olla itse kullakin. Omani rupesivat hiertämään päivän loppua kohti mennessä, Lenaleen korot eivät pitäneet mukulakivistä, Kanda sai parisen rakkoa uusista kengistä ja Lavi ja Klaud puolestaan kiehuivat talvisaappaissa.

Turun tuomiokirkko ja vanhempi Turku osoittautuivat kuitenkin täydellisiksi shoottipaikoiksi D.Gray-mania varten. Kirkon sivuportailla tulikin sitten löhöttyä useampi tunti ja lähellä oleva grilli tarjosi päivän eväät makkaraperunoiden muodossa.

Mm, sääret -. Eikun siis uu mikä ryhmä. B<

Sunnuntaina olin itse porukasta kaikkein viileimmällä asulla liikenteessä, kun muut sonnustautuivat mustiin pukuihin Katekyô Hitman Reborn! -ryhmäämme varten. Olen kiitollinen Dinolle hänen valinnastaan pitää t-paitaa, tosin tämä vaati ylimääräistä ponnistusta Metolta piirtää tatuointi edellisenä iltana. Tulokseen olimme kyllä molemmat tyytyväisiä, vaikka piirrokset ottivatkin damagea hikoilun takia päivän mittaan. Lisää käyttötarkoituksia maanmainioille copiceille, huzaah!

Arskakuvien kirjo on Kikuconilta sangen suuri.

Sunnuntain photispaikkoja oli huomattavasti helpompi etsiä, urbaani ympäristö kun sopii mukavasti mafiamiesten hommiin. Päivän täysosumaksi kuitenkin osoittautui kuin tyhjästä ilmestynyt, täydellinen italialaiskortteli. Punatiiliset, rapistuneet seinät ja mukulakivet toivat kuviin aivan oman säväyksen. Vaikka tällä kertaa itse olinkin yli kahdentoista sentin koroissa, niin kävely oli kyllä sen arvoista. Kärsimme sentään Hibarin kanssa yhdessä tämän plattarituskan.

Turkuun haluan kyllä ehdottomasti uudestaan vähintään photoshoottaamaan. Kaupungissa on niin paljon hienoa arkkitehtuuria ja varsinkin kesällä koko kaupunki ihan sykkii mahtavia värejä.

Pures minut nyt kuoliaaksi~

Tiivistettynä; Kikucon ei tapahtumana pahemmin vakuuttanut, mutta seuran puolesta oli kyllä äärimmäisen mahtava viikonloppu. Saa kyllä nähdä vaivaudunko uudestaan paikalle jos Kikuconia järjestetään taas keväällä. Haluaisin tukea muuallakin Suomessa kuin Helsinki-Tampere välillä tapahtuvia tapahtumia, mutta jotenkin tuntuu etteivät alueiden harrastajat ole kovin innostuneita järjestämään mitään. Olen surkutellut Keski- ja Itä-Suomen järjestäjäporukan innottomuutta jo kauan, mutta itsehän sitä asialle pitäisi tehdä jotain, eikä vain valittaa.

Niin joo, muutoksia on muuten cosplayrintamalla tapahtunut myös hiukan. Traconin cossit ovat vähän muuttaneet muotoaan ja kisa-asuni on taas vaihtunut. Ehkäpä tämä on joku merkki, että juuri Kikun jälkeen ilmoittautumiset avautuvat. Olen alkanut hiukan epäröimään kisaan osallistumiseni kanssa, mutta siitä enemmän seuraavassa merkinnässä joka tulee luultavasti olemaan enemmän tai vähemmän vikinää ja taas lisää vikinä.